17-vuotiaan Artemisian koulutus Harmaaksi Sisareksi on vielä kesken, kun onneton tapahtumaketju muuttaa hänen elämänsä suunnan. Yhtäkkiä hänen hallussaan on revenant, mahtava ja pahantahtoinen voima, jonka kanssa pitäisi pärjäillä, jotta maailma pelastuisi.
En koskaan anna tähtiä lukemilleni kirjoille, mutta jos antaisin niin tämä saisi täydet viisi! Siitäkin huolimatta, että lopputaistelu päättyi turhan töksähtävästi.
Mutta sitä kompensoi se, miten paljon tykkäsin Artemisiasta ja hänen revenantistaan (en nyt keksi tälle mitään järkevää suomennosta…). Ihan kuin heidät olisi tehty nimenomaan minulle.
"How delightful. Being horrid must come naturally to you."
(s. 102, revenant Artemisialle)
Artemisian lapsuus oli traumaattinen eikä hän oikein osaa olla ihmisten kanssa. Hänen kätensä ovat pahasti arpeutuneet ja muut nunnakokelaat keksivät tälle mitä villimpia selityksiä. Artemisia heittää vettä kiukaalle, koska on parempi olla pelottava kuin säälittävä.
Artemisia onkin erikoinen päähenkilö, jonka parina kärttyinen demonihenki revenant toimii loistavasti. Kaksi yksinäistä, hylättyä olentoa oppii ymmärtämään toisiaan maailmassa, joka on menossa päin helvettiä.
Tai jos tarkkoja ollaan niin helvetti on tulossa maan päälle. Kirjan maailma, jossa portti tuonpuoleiseen on rikottu, on huikea ja sopisi hyvin myös kauhukirjan taustaksi.
Rogerson on kertonut avoimesti kirjoittaneensa kirjaa korona-aikana ja syvästi masentuneena. Hän oli suunnitellut tälle jatko-osia, mutta ne tuskin toteutuvat.
Kirja toimii kuitenkin hienosti itsenäisenä teoksena ja mikä parasta, selkeästi jatko-osiin ajateltu romanttinen juoni ei tapahdu ollenkaan vaikka potentiaalinen poikakaveri onkin helppo tunnistaa. Harvemmin törmää YA-kirjoihin, joissa sitä pakollista romanssia ei ole.
Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: Vespertine | Margaret K. McElderry Books 2021 | 440 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Pidät kirjan ystävyyssuhteesta
* YA-lukuhaaste 2023 : Minä-kertoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti