Erik Punaisen äpärätytär Freydís haluaa mainetta ja kunniaa. Mitenpä sitä paremmin saisi kuin matkaamalla kaukaiseen Viinimaahan?
Tätä ei kyllä kannata lukea romanssin tai miellyttävän päähenkilön vuoksi. Niin sanottu romanssi oli suunnilleen kaksi kohtausta, mikä oli kyllä pettymys. Kahden kulttuurin yhteensovittamisesta olisi voinut saada irti paljon.
Hyvä ja kiinnostava kuvaus viikinkien merimatkoista tämä sen sijaan on. Valkama kuvaa hyvin sitä, miten vuoroin jännittävä ja vuoroin puuduttavan tylsä matka Grönlannista Newfoundlandiin oli. Samon kirjassa kuvataan kiinnostavasti viikinkien ja intiaanien ensikohtaamisia molempien näkökulmasta.
Kirjassa on kaksi kertojaa, Freydís ja beothuk-heimoon kuuluva Mattuis. Pidin jälkimmäisestä enemmän, mutta Freydís olikin kauhea narsisti. Että viitsikin voivotella välillä sitä, että kukaan ei pidä hänestä. No ei varmaan kun olet niin hirveä ihminen joka tavalla!
Jos haluat lukea epämiellyttävästä naispäähenkilöstä niin tätä voin kyllä suositella.
Tämän kirjan yhteys muuhun sarjaan oli kyllä niin kaukaa haettu, että ilmankin olisi pärjätty. Ihan hyvin olisi voinut kirjoittaa aivan erillisen Freydís-tarinan sitomatta sitä Itämeren Aurin sukuun millään tavalla. Freydís on nimittäin ollut aivan oikeasti olemassa.
Kokonaisuutena sarjan ensimmäinen osa ehdottomasti sen parasta antia. Sen jälkeen tarinat menivät omasta mielestäni koko ajan huonompaan suuntaan, vaikka Valkama hyvin kirjoittaakin.
No, tulipahan viimeinkin luettua ja näiden ansiosta olen googlaillut viime aikoina viikinkejä enemmän kuin vähän.
Kirjan tiedot:
Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu | Otava 2019 | 400 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Villasukka kirjahyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen elämänmullistava taika ynnä muut
Haasteet:
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 19. Kirja sijoittuu maahan tai kulttuuripiiriin, jota ei enää ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti