"Jäitä."
Kolmikymppiset kaverukset Roy ja Leif saavat loistoidean. Rahavirta on varma, kun pieneen Pohjois-Norjan kaupunkiin perustetaan saamelaisteemainen elämyspuisto. Mitäpä väliä sillä on, että kumpikaan miehistä ei ole saamelainen, eiväthän turistit erota aitoa väärennöksestä. Kun Roy ja Leif puuhailevat projektinsa parissa, heidän kaverinsa ryöstää rahankuljetusauton ja anti-saamelaisaktivisti sahailee lipputankoja.
Totta puhuen valitsin tämän siksi, että tämä ja Mika Mäkeläisen Kimlandia (vielä lukematta) kuittaavat nätisti Helmet-lukuhaasteen kohdat 47 ja 48 eli kaksi kirjaa, joilla on samankaltaiset nimet. Jos en olisi lukenut tätä haasteeseen, olisin jättänyt kirjan kylmästi kesken. Takakannessa kirjaa kehutaan "absurdiksi ja hysteerisen huvittavaksi", ja kyllä se absurdi olikin. Projekti Saamelandia toteutetaan mitä oudoimmilla tavoilla ja päähenkilöt ajautuvat mitä kummallisempiin tilanteisiin.
Postissa työskentelevät Roy ja Leif saavat päähänsä jos jonkinlaisia bisnesideoita, joista Saamelandia on vain viimeisin. He järkeilevät sinänsä hyvin perustellusti, että turistit haluavat Elämyksen isolla Eellä. Elämyksen aitoudella ei ole mitään väliä kunhan se on sopivan erikoinen ja eksoottinen. Sellainen, josta on kiva kertoa kotona. Niinpä Saamelandiaan tarvitaan stereotyyppisiä saamelaisjuttuja kuten poroja, lapinpukuja, viinaa ja rumpua villisti hakkaava shamaani.
Hovden osuu kyllä napakymppiin siinä, miten hän kuvaa täysin tietämättömien ja arjen rasististen ihmisten käytöstä ja mielikuvia saamelaisista. Samoin hän pääsee turistielämysten ytimeen korostamalla sitä, että aitoutta tärkeämpää on elämys. Ei sillä ole väliä, että joulupukkilelun pohjassa lukee Made in China, jos se vain on ostettu Lapista.
Saamelandian perustamisen lisäksi kirjassa kerrotaan miesten kaoottisesta arjesta, joka pyörii pitkälti heidän oman napansa ympärillä. Kaikki tarinan miehet ovat saamattomia nyhväkkeitä, jotka haluavat päästä mahdollisimman helpolla elämästä. He kaikki haluavat naisen tai ainakin naista, ja elämä pyörii työn ja sen välttelyn sekä seksijuttujen ympärillä. Etenkin seksiä haluavat ei niin nuoret, ei niin täydelliset naiset ovat kirjassa yksi suuri vitsi.
"Ensin tässä, Leif."
Gerdin ääni oli himosta käheä.
"Ensin tässä ja sen jälkeen näyttämöllä. Minulla on aasiasu, jonka pitäisi istua sinulle täydellisesti."
(s. 183)
Minuun huumori ei uponnut ollenkaan, saati sitten ollut hysteerisen huvittavaa. Tunsin pikemminkin oloni kiusaantuneeksi, koska tätä huumoria oikein alleviivataan joka kohdassa. "Eikö vaaleanpunaiseksi kaniksi pukeutunut mies ryöstämässä rahalähetystä ole tarpeeksi hauska? Lisätään vielä pumpattava seksinukke! Ja miehen piti ajaa kaikki ihokarvansakin! Asia josta muistutan yhä uudelleen ja uudelleen, koska onhan se hauskaa!" No, makuja ja huumorintajuja on monia. Minun tutustumiseni Hovdenin tuotantoon taisi kuitenkin olla tässä.
Kirjan tiedot:
Magne Hovden: Saamelandia | Otava 2012 | 253 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Sameland (2010) | Suomennos: Outi Menna
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2020 - 47. kaksi kirjaa, joilla on hyvin samantapaiset nimet [36/50]
Toinen on Mika Mäkeläisen Kimlandia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti