lauantai 15. elokuuta 2020

Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset: 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta

 
Kansikuva.


Vaikuttava sarjakuva on palkittu syystäkin Norjassa parhaana tietokirjana vuonna 2018. Se herätti jälleen kerran ajatuksia siitä, että Suomessakin voitaisiin tehdä enemmän tällaisia tietosarjakuvia kaikille ikäluokille, ja että niitä voisi myös laittaa ehdolle esimerkiksi Finlandia-palkintoon. Sarjakuva on aliarvostettu kirjallisuuden laji sekä palkintojen että tietokirjallisuuden saralla. Tässä on kuitenkin taas yksi loistava esimerkki siitä, miten hienosti se toimii tiedonvälittäjänä. 

Sarjakuvassa kerrotaan ytimekkäästi matkasta kohti tasa-arvoisempaa maailmaa 150 viime vuoden aikana. Kirjassa tutustutaan naisasialiikkeen alkuun ja sen kytköksiin Yhdysvaltojen sisällissotaan ja orjuuden lakkauttamiseen. Etenemistahti on nopea ja suurin piirtein kronologinen, välillä tosin hypätään maasta toiseen ja ajassa hieman taaksepäin. Hyppelystä huolimatta aikajanaa on helppo seurata, sillä kirja on jaettu karkeasti muutamaan teemaan kuten äänioikeuteen, työläisnaisten taisteluun ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. 

Useimmiten asioista kerrotaan oikeasti eläneiden naisten kautta, mikä tuo kirjan lähemmäs lukijaa. On yksi asia tietää, että naiset ovat joutuneet taistelemaan esimerkiksi äänioikeuden puolesta. Kokonaan toinen asia on tietää, että Iso-Britanniassa 21-vuotiaat naiset saivat äänioikeuden vain muutamaa kuukautta ennen Emmeline Pankhurstin eli suffragettiliikeen perustajan kuolemaa. Siinä alkaa väkisinkin pohtia, miltä tuo hetki on Pankhurstista tuntunut.

Kuvakollaasi kirjan kuvituksesta.
Margaret Sanger (s. 70-71), miesten golfkausi koki hieman
vaikeuksia vuonna 1913 (s. 43) sekä Harriet Tubman (s. 10).


Kirjan kuvituksessa käytetään vahvoja linjoja ja vaikka naisten kärsimyksiä ei kuvata yksityiskohtaisesti, asia tulee kuitenkin erittäin selväksi kuvakulman ja symbolien valinnoilla. Päävärinä on musta, jonka lisäksi on käytetty yhtä väriä aiheesta riippuen. Esimerkiksi Malala Yusafzain väri on keltainen ja orjuutta käsittelevän osan on sininen. Se helpottaa hahmottamaan milloin siirrytään yhdestä kokonaisuudesta toiseen.

150 vuoteen mahtuu tietenkin paljon enemmän tärkeitä tapahtumia ja naisia kuin kirjan kansien väliin. Sarjakuvan loppu jää syystäkin avoimeksi. Tasa-arvon suhteen on päästy pitkälle, mutta ei perille asti. 


Edistymme hitaasti mutta varmasti.

Kunhan joku uskaltaa näyttää esimerkkiä.

(s. 118-119)


Tämän soisi päätyvän esimerkiksi yläkoululaisten luettavaksi ja oppitunneilla käsiteltäväksi. Tämän luettuaan ei voi väittää, että sukupuolten tasa-arvo on itsestään selvyys tai että naisten oikeuksien puolesta ei täydy taistella. Kuvittelisin, että kirjan pohjalta olisi helppo antaa oppilaille tehtäviä tyyliin "etsi lisää tietoa kirjassa mainitusta henkilöstä tai aiheesta".

Kirjan tiedot:
Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset: 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta | Sitruuna 2020 | 119 sivua | Kirjastosta Norjankielinen alkuteos: Kvinner i kamp: 150 års kamp for frihet, likhet, søsterskap (2018) | Suomennos: Sanna Manninen


Luettu myös mm.:

Amman kirjablogi, Yöpöydän kirjat, Oksa hyllyltä 

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2020 - 32. kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa [40/50]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti