Ilmari Kianto: Turjanlinnan satukirja

"Jylhää jymymiestä" olivat ystävät joskus kehoittaneet sorvaamaan satuja.

Ilmari Kiannon reilut sata vuotta sitten kirjoittama satukokoelma alkaa esipuheella, jossa hän kertoo kirjan taustoista. Kianto, joka oli aikoinaan vähintäänkin värikäs henkilö, asui (yhden) perheensä kanssa Suomussalmen Turjanlinnassa ja totesi "herrassatujen" olevan liian vaikeita tavallisille maalaislapsille. Prinsessat ja linnat olivat hyvin kaukana hänen omien lastensa arkisesta kokemuspiiristä. Lopulta eräs pieni piltti ehdotti, että isä voisi itse kirjoittaa parempia satuja. Kianto selittää viihdyttäneensä lapsiaan näillä keksimillään saduilla etenkin sunnuntaisin, ja kritiikin olleen joskus ankaraakin.

Nämä minun sepitykseni eivät ole tarkoitetut lasten itsensä luettaviksi, vaan lapsia-rakastavien aikaihmisten esitettäviksi - ja taidolla esitettäviksi - lapsille. Kolmea juttua enempää kerrallaan ei mielestäni pitäisi lukea.

(s. 6)

Mietinkin satuja lukiessani, että ne toimisivat varmasti paremmin ääneen luettuina ja pienellä esityksellä varustettuna. Esimerkiksi taikatöppösistä ja nukkumaanmenosta kertova satu Uni-Matti tarvitsee ehdottomasti jonkun esittämään töppöset jalkaansa vetävää isää. Sadut on selvästi kerrottu ääneen ennen kirjoittamista ja nonsense-tyyli tukee tätä. Kun koiralla on seitsemän hassua nimeä, ne ovat hauskempia korvin kuultuina kuin omin silmin luettuina.

Sadut sijoittuvat kotipihaan ja lähimetsään, ja kummallisiin tilanteisiin joutuvat niin eläimet kuin lapsetkin. En usko, että kovin moni nykylapsi edes ymmärtäisi mistä kaikissa näissä saduissa on kysymys. Sadut ovat sekä aikaan että paikkaan sidottuja, ja ne on selvästi kirjoitettu viihdyttämään Kiannon omia lapsia. Sisäpiirivitsejä ja Kiannon lapsille tuttuja käsitteitä ja nimiä vilisee vähän joka tarinassa. Lisäksi saduissa toistuu vahvasti näkemys miehestä luomakunnan herrana ja perheenpäänä. Tytöt ovat toimijoina muutamassa sadussa, mutta, no, tämä lainaus puhukoon omasta puolestaan:

Jaa, jaa, vastasi täti, sitä minäkin olen aina ihmetellyt miksikä pojilla ja miehillä on lyhyt tukka, vaan minä luulen että kun ne ovat järkevämpiä kuin me tytöt, niin se järkevyys se lyhentää hiukset.

(s. 62)

Ja minä kun olen aina luullut, että sakset lyhentävät miesten ja poikien hiukset!

Kirjan tiedot:

Ilmari Kianto: Turjanlinnan satukirja | Otava 2008 (1. p. 1915) | 99 sivua | Omasta hyllystä

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 8. kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi [37/50]

* Kirjahyllyn aarteet [kirja 6]