 |
| Marissa Meyer: Cinder 390 s. Puffin Books 2012 Kirjastosta |
The screw through Cinder's ankle had rusted, the engraved cross marks worn to a mangled circle.
Tämä kirja(sarja) on pyöriskellyt tietoisuuteni rajamailla jo pitemmän aikaa. Uudelleenkerrottuja satuja? Pitää ehdottomasti lukea jos tilaisuus tulee! Ja kas vain, tämä löytyi kuin löytyikin ihan omasta kirjastostani. Miten lie päässyt livahtamaan haukankatseeni ohi, mutta onneksi oli nyt hyllyssä kun sitä silmäilin. Cinder on siis The Lunar Chronicles-sarjan ensimmäinen osa. Kirjoja on yhteensä neljä ja jokaisessa seikkailee jokin saduista tuttu prinsessa futuristisemmassa maailmassa. Kuten nimestä voi arvata, tämä tarina on Tuhkimon.
Uudessa Beijingissä asuva Cinder on paitsi erittäin lahjakas mekaanikko myös osaksi kone. Kyborgit ovat kautta maailman yhteiskunnan pohjasakkaa, aina jonkun toisen omaisuutta. Cinder työskentelee päivät elättääkseen omaa vartijaansa ja tämän kahta tytärtä. Eräänä päivänä prinssi Kai etsii hänet käsiinsä ja Cinder saa tehtäväkseen korjata prinssille tärkeän androidin. Samaan aikaan toinen Cinderin "sisarpuolista", tietenkin se mukavampi, sairastuu tappavaan letumosis-tautiin. Raivostunut "äitipuoli" myy Cinderin koe-eläimeksi kuninkaalliseen tutkimuslaitokseen, jossa etsitään lääkettä tautiin. Samaan aikaan pelätty Kuun (aivan, Kuun) kuningatar Levana suunnittelee maailmanvalloitusta...
Olin ihan yllättynyt siitä, miten paljon pidin tästä! Kirja onnistuu välttämään ainakin ne suurimmat sudenkuopat, joihin tavallisesti kompastun nuortenkirjallisuutta lukiessani. Toki osa siitä johtuu siitä, että kirja noudattaa pääpirteittäin Tuhkimo-tarinan juonta. Esimerkiksi yhtä inhokkiani, typerää ja ennalta-arvattavaa kolmiodraamaa, olisi aika vaikea sovittaa siihen. Kaikkihan kuitenkin tietävät, että ennemmin tai myöhemmin Tuhkimo saa prinssinsä. Myös sarjan maailma oli jos nyt ei tukevalla pohjalla niin ainakin sellaisella, että pystyin ohittamaan outoudet tarinan vetämänä. Maa vs. Kuu politiikka oli hieman huvittava asetelma, mutta kerrankin kirjassa tehdään kohtuullisen järkeviä päätöksiä. Pidin siitä, että sekä Cinder että Kai olivat pohjimmiltaan järki-ihmisiä, jotka pystyivät nousemaan omien tunteidensa yläpuolelle kun tilanne sitä vaati.
Suosikkikohtani koko kirjassa oli se kuuluisa tanssiaiskohtaus, koska Meyer onnistui wanhoja juonikuvioita käyttämälläkin tekemään siitä uuden ja erilaisen. On kaunis mekko, on oranssit vaunut, on dramaattinen sisääntulo, hämmästynyt prinssi ja portaille jäävä kengäntapainen. Mikään ei kuitenkaan ole niin täydellistä kuin saduissa. Koko kohtaus kertoo Cinderistä ja siitä, millainen hän on. Rohkea, pystyvä, sellainen joka puree hammasta ja tekee oikein vaikka olisi helpompikin tie. Hän ei tarvitse haltiatarkummia pärjätäkseen eikä kenenkään hyväksyntää. Hän on riittävä juuri sellaisena kuin on. Minusta tämä on hieno viesti nuorille.
Toivottavasti jatko-osissa on yhtä kiinnostavia hahmoja! Seuraava kirja, Scarlet (Punahilkka, luulisin), odottaakin jo lukemista, mutta ensin pitää selvitä parista sellaisesta, joihin on kirjastossa varauksia.
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Reading Challenge 2016 - 1. a book based on a fairy tale [15/40]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti