 |
| Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin: elämänmuutosromaani 112 s. Otava 2016 Kirjastosta |
Ilmassa isä osasi puhua.
Taaspa on tunnustuksen aika: en ole koskaan lukenut Siri Kolun kirjoja, joista olen kyllä kuullut paljon hyvää. Siitä huolimatta voin kyllä sujuvasti suositella Me Rosvolat-sarjaa alakoululaisille, joihin se uppoaa erinomaisesti. Ja olenpa jopa ollut kuulemassa kirjailijaa kun hän kertoi Rosvoloista lapsille. Kolu on erinomainen esiintyjä ja Rosvolat katosivat kirjaston hyllyistä heti puheiden jälkeen. Jos joskus pääsen eroon lukupinostani, niitä on pakko kokeilla itsekin.
Mutta siis, tämä on minun ensimmäinen Siri Kolu-kirjani, johon tartuin sen erilaisen aiheen vuoksi.
Tarinan kertoja on Peetu, joka ei ole koskaan ollut se Petra, jollaista äiti yritti hänestä tehdä. Kuluva kesä on viimeinen kesä, jolloin vääränlainen keho ahdistaa ja muistuttaa Peetua luonnon tekemästä virheestä. Kesän jälkeen Peetu täyttää 18-vuotta ja pääsee viimein sukupuolenkorjausleikkaukseen. Odotus on pitkä, mutta sitä helpottavat ne kymmenen purjelentoa, jotka Peetun isä hänelle lahjoittaa. Lennoilla ovat vain isä ja poika ja sininen taivas, ja kaikki siellä puhuttu jää vain heidän välisekseen.
Kirja on yllättävän ohut, mutta ne sivut ovatkin sitten täyttä asiaa. Aiheen puolesta tämä ei kosketa minua henkilökohtaisesti, Peetun vaikeudet eivät ole koskaan olleet minun vaikeuksiani. Monien muiden ne kuitenkin ovat. Tämän kirjan kirjoittaminen oli hieno teko Kolulta ja sen kustantaminen hieno teko Otavalta. Kuinka monta muuta suomalaista transnuorista kertovaa kirjaa voitte nimetä? Peetu ei ole yksin tunteidensa kanssa, vaan niitä jakavat ihan oikeat suomalaisnuoret, jotka toivottavasti löytävät tämän kirjan.
Peetun tarina on myös hänen perheensä tarina ja oikeastaan yllätyin siitä, miten suuri osa kirjasta käytettiin perhesuhteisiin ja perheongelmiin. En oikein tiedä miksi yllätyin, perhehän on tärkeä osa kasvavan nuoren elämää oli hänellä Peetun ongelmia tai ei. Peetun isä on hiljainen mutta hyväksyvä, aina poikansa tukena ja samalla omaa tietään etsimässä. Isoveli ei aina ymmärrä ja mokaa välillä pahastikin, mutta hyväksyy silti Peetun veljenään. Äiti väittää ymmärtävänsä, mutta totuus on aivan toinen. Hän ei pysty päästämään irti Petrasta, jota ei koskaan ollut olemassakaan.
Äiti, rakastan sua helvetisti. Mutta mä en käy tätä keskustelua koskaan enää. Mä en ole sun pikkutyttösi, jota ujottaa. Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.
(s. 99)
Peetun ja hänen äitinsä suhde oli mielestäni kirjan mielenkiintoisin kaikessa raastavuudessaan. Peetun ja hänen tyttöystävänsä suhde oli tärkeä Peetulle, mutta kiinnosti minua vähiten. Kuitenkin mieleeni jäi parhaiten kohta, jossa Aamu valitti, että Peetun leikkaus tekee heidän suhteestaan miehen ja naisen suhteen, ei kahden naisen. Patalesboksi itseään kutsuvalle Aamulle tämä on identiteettikriisin paikka. Tilanne päättyy halaukseen eikä Peetu ajattele sitä, mitä jäin itse pohtimaan: oliko Aamu siis kaikesta huolimatta pitänyt Peetua naisena koko ajan? Kaikkeen se minäkin jumitun...
No, tuosta yli päästyäni totesin itselleni, että kirja oli kokonaisuutena oikein hyvä. Nopealukuinen, mutta sellainen, jota jää miettimään vielä lukemisen jälkeenkin. Lisäksi jäin pohtimaan sitä, että jos en pelkäisi korkeita paikkoja, kokeilisin varmasti purjelentoa! Se kuulosti niin hauskalta ja terapeuttiselta.
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Reading Challenge 2016 - 09. a book that's under 150 pages [13/40]
Tämä on kiinnostava aihe ja kirja. Kuuntelin juuri Seksistä ja matematiikasta, jossa aihe oli myös esillä. Ja viimeinkin keskiluokkaisten normaalien perheiden näkökulmasta. Aiemmin olen törmännyt vain ongelmaperheiden ongelmallisiin lapsiin. Kummia stereotypioita kirjallisuudessa.
VastaaPoistaMinulla on tuo Seksistä ja matematiikasta lukematta. Saa nähdä tuleeko koskaan luettua sitä, mutta nyt kyllä kiinnostuin siitä!
PoistaTämä on kiinnostava aihe ja kirja. Kuuntelin juuri Seksistä ja matematiikasta, jossa aihe oli myös esillä. Ja viimeinkin keskiluokkaisten normaalien perheiden näkökulmasta. Aiemmin olen törmännyt vain ongelmaperheiden ongelmallisiin lapsiin. Kummia stereotypioita kirjallisuudessa.
VastaaPoistaEi ole ensimmäinen kerta, kun kuulen jutun siitä, kuinka lesbo- tai homoparin toinen osapuoli tajuaakin olevansa transsukupuolinen, minkä jälkeen suhteesta tulee heterosuhte, mikä on kriisin paikka cis-sukupuoliselle, joka todennäköisesti määrittelee itseään seksuaalisuutensa kautta. Olen kuullut näitä tosielämän tarinoista ja fiktiosta. Olen lukenut myös tarinoita, joissa heterosuhteesta on tullut homosuhde sukupuolenkorjauksen jälkeen. Mielenkiintoista on se, että lähes kaikki uutiset kertovat siitä, kuinka vaimo hyväksyi aviomiehensä muutoksen naiseksi ja he ovat nyt onnellisempia kuin koskaan. Tarinoita aviomiehen hyväksymisestä vaimonsa muutoksen mieheksi ei ole tullut vastaan, toisaalta en ole aktiivisesti etsinytkään.
VastaaPoistaSiri Kolun kirjaa lukematta sanoisin, että kenties Aamu näki Peetun tyttönä, jos Peetu oli esittäytynyt hänelle Petrana. Mielestäni ei ole lainkaan outoa, että jumituit tuohon, sillä se on varmasti ongelma monissa suhteissa.
Muista samasta aiheesta kertovista kirjoista tulee mieleen vain Marja Björkin Poika. Se on julkaistu pari vuotta sitten. Juttelin siitä erään transsukupuolisen kaverini kanssa, ja hänen mielestään kirja esitti asian hyvin.
Olen itsekin lukenut ja kuullut juuri tuollaisista tosielämän parisuhde- ja identiteettikriiseistä, ja kyllähän ne ymmärrettäviä ovat. Mielenkiintoinen tuo huomiosi siitä, että harvemmin lukee miehistä jotka hyväksyvät sen, että vaimo onkin mies.
PoistaKirjassa jumituin tuohon nimenomaan siksi, että Aamu oli tiennyt alusta asti seurustelevansa Peetun, ei Petran kanssa. Jäi hieman sellainen olo, että Aamukaan ei ollut oikeasti nähnyt Peetua miehenä vaan naisena, vaikka juuri sitä Peetu ymmärrettävästi inhosi eikä halunnut keneltäkään. Peetu oli koko ajan siinä uskossa, että Aamu ymmärsi missä mennään. Tätä olisi mielestäni voinut setviä pitempäänkin eikä kuitata sitä vain halauksella, joka ei käsitellyt tätä ongelmakohtaa lainkaa.
Jos on läpikotaisin lesbo tai homo, on kumppanin sukupuolen vaihdos ihan samanlaista kuin 100% heterolle. Jos ei kertakaikkiaan syty jollekin sukupuolelle, niin sitte ei. Toisille meistä taas sukupuoli on yhdentekevää ja jotku viihtyy vielä paremmin operoidun kumppanin kanssa.
VastaaPoistaOutoa on ehkä se, että on alunperin osunut yhteen jonku kanssa, joka on sisältä muuta kuin elimet osottaa.
Yks tuttava käy just läpi leikkauksia ja hänen tyttöystävänsä varmasti alunperinkin rakastu mieheen siellä sisällä.
Yks juttu, joka kirjat ohittaa turhan vähällä, on itse operaatio ja kaikki siihen liittyvä.