Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Veera Vaahtera:
Kevyesti kipsissä
243 s.
Tammi 2016
Kirjastosta

Koska maailma oli luotu seurallisia ihmisiä varten, välillä oli pakko rikkoa sääntöjä.

Tämä on toinen lukemani Veera Vaahteran kirja. Ensimmäinen oli Sattumalta sinun, jonka taisin lukea juuri ennen kuin pistin tämän blogin pystyyn. Kirjailijan nimi, tai oikeastaan Pauliina Vanhatalon alias, jäi mieleen ja varasin tämän kun jossain välissä näin sen kirjaston hankintalistalla.

Kirjassa siis introvertti kirjaston vahtimestari Lotta kipuilee kahden miehen välillä. Tarinan alussa hän sopivasti murtaa jalkansa ja pääsee pois työympäristöstä. Silti toinen mies, ekstrovertti Olle, löytyy vahingossa juuri työpaikalta ja on itseasiassa musiikkikirjastonhoitaja. Lotta vain ei muista koskaan tavanneensakaan häntä. Toinen mies, Jiri, on Lotan siskon järjestämää treffiseuraa ja samanlainen lukutoukka kuin Lottakin. 

Onneksi Lotta tosiaan jää sairastamaan heti kirjan alussa eikä hänen työtään kuvata sen tarkemmin. Minulla oli jo kestämistä siinä, että Lotta muka pystyi piilottelemaan tiskin alla ja lukemaan työaikanaan tunnin jos toisenkin. Ei, ei, ei, ei voisi tapahtua. Tai en minä ainakaan tiedä kirjastoa, jossa se olisi sekä sallittua että ylipäätään mahdollista. Olen ehkä liian herkkänahkainen kirjastojuttujen suhteen, koska ne ovat niin tuttuja ihan oikeassa elämässä... Herääkin epäilys siitä, että minun olisi parasta pysytellä erossa kirjastomaailmaan sijoittuvista kirjoista jos ne sitten eivät ole täyttä fantasiaa.

Kirjassa käsitellään paljon Lotan lukuharrastusta, mikä oli kuitenkin omasta mielestäni parasta antia. Se lainassa olevien lukemattomien pino! Tuttu tunne, joskin olen kehittynyt lukemattomien palauttamisessa viime vuosina. Se, että joku järjestelee kirjahyllysi oman makunsa mukaan! Kauhistuttaa ajatuskin. Miten sieltä enää mitään löytäisi? Ja kirjan kesken jättämisen vaikeus! Onneksi Lottakin oppii sen, että maailma on täynnä hyviä kirjoja ja koska aika ei kuitenkaan riitä kaikkien lukemiseen, ne vähemmän hyviksi todetut voi jättää kesken. Minusta myös Lotan ja Jirin erot lukijoina olivat kiinnostavia. Jiri pitää kirjablogia ja haluaa jakaa ajatuksensa, Lotta taas haluaa pitää ajatuksensa ja lukukokemuksensa ominaan. Kirjassa tuodaan hyvin esiin se, että molemmat ovat aivan yhtä hyviä tapoja harrastaa lukemista.

Lotan sulhaskandidaatit olivat sinänsä mielenkiintoisia, mutta jotenkin en vain päässyt mukaan romanttisiin kiemuroihin. Ehkä asiaan vaikutti se, että oli koko ajan selvää kumman kanssa Lotta päätyisi yhteen. En ihmettele yhtään, että se häviäjä suuttui Lotalle, sen verran törkeästi hän tätä kohteli. Yllättävän suuri osa kirjasta käytetään myös Lotan siskon ja tämän avovaimon ihmissuhdesotkujen selvittelyihin. Siskon pisteet menivät absoluuttisen nollapisteen puolelle siinä vaiheessa kun selvisi, mitä hän olikaan puuhaillut avovaimonsa selän takana. Minulta ei riitä sympatiaa sellaisille ihmisille ja se, että heidän suhteelleen povattiin lopussa auvoista lapsionnea, kuulosti pikemminkin katastrofin alulta kuin onnelliselta lopulta.

Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin kepeää ja nopeaa luettavaa. Pidin myös siitä, että kirjassa oli paljon kirjallisuushuumoria ja että siinä naureskeltiin välillä omalle tarinalleen.

Välillä tuntui että kirjailijat eivät ole kiinnostuneita mistään muusta kuin parinmuodostuksesta.

(s. 83-84)

Sanoo hömppäromantiikan päähenkilö. Nauroin oikeasti ääneen tuossa kohdassa.

Luettu myös mm.:
Kirjojen keskellä

Haasteet:

* Reading Challenge 2016 - 25. a book that takes place during summer [16/40]