maanantai 9. toukokuuta 2022

Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana

Kansikuva.


Olin pienenä utelias lapsi.

Tässäpä kirja, jonka lainasin herätelainana ihan vain kauniin kannen vuoksi. Aihe sinänsä on tuttu, onhan ilmastonmuutosta ja luonnonsuojelua käsitelty tietokirjallisuudessakin vaikka kuinka paljon. Etenkin viime vuosina tutkijat ovat popularisoineet näitä aiheita erilaisista näkökulmista.

Tämän kirjan on kirjoittanut norjalainen biologi Anne Sverdrup-Thygeson, joka on urallaan erikoistunut ötököihin. Vaikka hän puhuukin niistä suurella lämmöllä, ne eivät kuitenkaan ole kirjan pääpointti. Tässä luontoa tarkastellaan pohtimalla, mitä kaikkea ihmeellistä se voikaan ihmiselle tarjota.


Luonto on jossain ihmisen ihmisen, hänen arkensa ja hänen mukavuuksiensa ulkopuolella, se on palvelukeskus, josta voi rajoituksetta noutaa kaiken tarvitsemansa ja jonka voi odottaa palvelevan milloin vain ja ilman ehtoja, mutta jota ei muuten tarvitse mitenkään erityisesti ottaa huomioon.
(s. 16)


Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja siinä kerrotaan, miten luonnosta löytyy muun muassa lääkkeitä ja ideoita erilaisiin keksintöihin. Kaiken kattava tärkeä aihe on se, miten herkkä luonnon tasapaino on ja miten yhden lajin katoaminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin.

Sverdrop-Thygeson kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti, ja hänen ilonsa ja ihmetyksensä oikein loistaa tekstin läpi. Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjan painopiste on Norjassa ja Skandinaviassa noin yleensä. Vaikka muuallakin maailmassa liikutaan, monet esimerkit nostetaan nimenomaan täältä pohjoisesta. Se sai kirjan tuntumaan enemmän "omalta" ja juuri meille pohjoisen asukkaille tarkoitetulta.


Kirjan tiedot:
Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana | Bazar 2022 | 300 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: På naturens skuldre (2020) | Suomennos: Virpi Vainikainen

Haasteet:
* Helmet 2022 : 43. kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan [35/50]
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 56.9
Ekologia. Eliömaantiede.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Julie Murphy: Faith: Taking Flight

Kansikuva.

It was supposed to be an epic summer.

Faith Herbert käy high schoolin viimeistä luokkaa. Hän pallottelee ystäviä, ihastuksia, opintoja, töitä ja salaisia supervoimiaan. Kun Faithin suosikkisarjan kuvaukset siirtyvät hänen kotikaupunkiinsa, arki muuttuu astetta jännittävämmäksi. Samaan aikaan kaupungista alkaa kadota sekä eläimiä että ihmisiä…

Luin Julie Murphyn Dumplinin näköjään kuutisen vuotta sitten. Niin se aika rientää! Se jäi mieleeni yhtenä niistä harvoista YA-kirjoista, joiden päähenkilö on oikeasti iso. Dumplinin Will on lihava ja niin on myös tämän kirjan päähenkilö Faith. Kumpikin on melkein sinut asian kanssa.


I feel myself clam up a little, not wanting her to see whatever size it is that I'm wearing, like it's some big secret that I'm not skinny. It reminds me of a short phase I went through in middle school, where I would cut all the size tags out of my clothes so that I didn't have to be reminded of my size and so that no one would accidentally see the number inside my jeans while I was getting dressed for the gym.

But what was I trying to hide? It's not like my classmates were looking at me, expecting to find some thin little thing hidden beneath my clothing.
(s. 126-127)


Faithilla on kuitenkin vaikeuksia uskoa, että joku voisi oikeasti pitää lihavaa tyttöä kauniina ja haluttavana. Hän on The Grove -sarjan suuri fani ja kun yksi sen päänäyttelijöistä, Faithin fani-ihastus Dakota, kiinnostuu hänestä, Faith on lievästi sanoen yllättynyt. Jopa enemmän kuin silloin, kun hän sai tietää supervoimistaan.

Kirjassa on sekä teiniarkea ihastuksineen että salaisia ihmiskokeita ja vähän fanikulttuuriakin. Minusta yhdistelmä ei oikein toiminut ja jäi sellainen olo, että kirja ei tiennyt, mitä se halusi olla. Supersankaruuskin on pinnallista ja juoni olisi toiminut aivan samalla tavalla, jos ihan tavallinen Faith olisi päässyt vaikka huumediilerien jäljille.

Esimerkiksi edellisen kesän "kesäleirin" ihmiskokeiden ahdistavuus lässähtää, kun ne kerrotaan teinidraaman lomassa eikä Faithilla tunnu olevan sen kummempia traumoja niistä. The Groven fanitus jää pinnalliseksi ihan sen takia, että sarja on fiktiivinen. Eivät sen näyttelijät tai juonenkäänteet kiinnosta minua.

Faith sinänsä oli kivan positiivinen ja kehopositiivinen hahmo, mutta kuten Dumplinissa, tässäkin päähenkilö on täysin sokea omille vioilleen eikä niitä edes esitetä vikoina. Faith dumppaa bestiksensa Dakotan vuoksi ja asia esitetään niin, että bestisten olisi pitänyt vain odotella, että Faith suvaitsee taas huomata heidät.

Eli sinänsä kiinnostava idea teinistä, joka on iso ja supersankari, mutta tuskin luen jatko-osaa.


Kirjan tiedot:

Julie Murphy: Faith: Taking Flight | Balzer + Bray 2020 | 378 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2022 : 41. sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista [34/50]
* YA-spefibingo : Kirjassa ollaan koulussa
* #Queerlukuhaaste2022 : Naispäähenkilö
* Fantastinen kesä 2022 : Päähenkilö omaa harvinaisen kyvyn
* Aakkoshaaste : F

maanantai 2. toukokuuta 2022

Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja

Kansikuvat.

Sateenvarjo ei pysynyt auki vaan raukesi veltoksi.

17-vuotias Aura asuu Helbyssä ja kokee välillä kummallisia näkyjä toisesta maailmasta. Kun Aura tapaa Pyryn ja pääsee töihin Menetettyjen unelmien taloon, hän saa selville totuuden itsestään ja maailmastaan.

Nämä kirjat ovat roikkuneet lukulistallani jo vuosia. Tässä YA-kirjaparissa sukelletaan kirjojen maailmaan ja mikäs sen kiinnostavampaa. Sain nyt viimeinkin tartuttua niihin lukuhaasteiden siivittämänä, näillä kun tikkasi näppärästi pari kohtaa useampaan haasteeseen.

Tykkäsin paljon kirjojen maailmasta. Auran Helby on vaihtoehtoinen Helsinki, jota on ravistellut jonkinlainen katastrofi lähimenneisyydessä. Pikkuhiljaa selviää, mistä mullistuksessa oli kyse. Pidin erityisesti siitä, miten maailman kummallisuus paljastui lukijalle pienissä paloissa. Että siis matka maailman kaikkiin maihin käsittää noin kymmenen paikkaa? Anteeksi kuinka?

Aura paljastuu kirjanoidaksi, joka osaa taikoa lausumalla lainauksia kirjoista. Lainaukset oli valittu hauskasti ja mukana on niin klassikoita kuin uudempiakin kirjoja. Tuttujen teosten bongailu oli hauskaa, joskin mietin, miltä näiden lukeminen tuntuisi jos ei tunnistaisikaan lainausten lähdeteoksia.

Kirjan maailma oli kiehtova ja siksi minua harmittaakin se, että loppujen lopuksi kirjat olivat mielestäni aika tylsiä. Mietin, mistä se johtui, koska sinänsä kirjoissa tapahtuu paljon jännittäviäkin asioita. Sitten hoksasin, että Aura tuntuu seilaavan kaiken läpi ilman minkäänlaista tunnereaktiota yhtään mihinkään. Mitä tahansa tapahtuukin, hänen tunteitaan tai niistä johtuvia fyysisiä reaktiota ei kuvata juuri lainkaan.

Pidän itse enemmän kirjoista, joissa tempaudun mukaan päähenkilön tunne-elämään. Jos päähenkilöä vaikka jännittää, on kivempi, jos hänen kätensä hikoilevat ja ääni värisee kuin että teksti vain toteaa, että nyt häntä jännittää. Mutta, makunsa toki kullakin.

Lisäksi kirjoissa oli joitakin mielestäni outoja sanavalintoja. Jos lunta sataa sakeasti vaakasuorassa, silloin tuiskuttaa, ei tihkuta (Kirjanoita, s. 42). 


Kirjan tiedot:
Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja | WSOY 2017 & 2018 | 228 & 225 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirsin kirjanurkka ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua (Noitakirja) & 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä (Kirjanoita) [33/50]
* YA-spefibingo : Kotimainen kirja ; Maaginen maailma
* Fantastinen kesä 2022 : Kirja, joka sinun on pitänyt lukea jo pitkään & Lasten tai nuorten fantasiakirja
* Aakkoshaaste : N

perjantai 29. huhtikuuta 2022

Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat: lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle

Kansikuva.


Lasten ja nuorten arki koostui aivan tavallisista leikeistä, erilaisista huveista, juhlista ja ajanvietosta ystävien kanssa, opiskelusta, ihastuksista – ja miksei riidoista vanhempien ja sisarusten kanssa.

Helsingin Sanomissa oli tässä taannoin juttu tästä tietokirjasta. Olin tyytyväinen itseeni: kirja oli varattu aikoja sitten, heti kun huomasin sen ilmestyvän. Ehdin lukea sen vasta nyt, mutta pointti onkin se, että aihe kiinnosti minua heti. Toivottavasti lehtijuttu on saanut muutkin tarttumaan tähän!

Alle 200 sivun pituiseen kirjaan on kerätty tietoa siitä, millainen etenkin tyttöjen lapsuus oli ennen nykyaikaa. Miten he viettivät aikaansa? Oliko tyttölapsen elämä lyhyt ja alistettu, ja päättyikö se aina avioliittoon hädin tuskin teini-ikäisenä?

Kirja on jaettu eri aihealueisiin, muun muassa kasvatus ja koulutus sekä tyttöjen seksuaalisuus. Tiedot pohjautuvat toki muihinkin tutkimuksiin, mutta itse pidin erityisesti siitä, että kirjassa lainattiin tyttöjen ja nuorten naisten omia sanoja.

Esimerkiksi Kajaanissa 1800-luvun puolivälissä elänyt Lina Rislachi piti päiväkirjaa. Näitä mietteitä oli hauska lukea ja huomata, miten samanlaisina teinityttöjen ajatukset ovat pysyneet. Linaa mietityttävät niin perhesuhteet kuin Kajaanin tuskallisen pienet piiritkin.

Harmi, ettei kirja ollut pitempi, vaikka toki tästä aiheesta on olemassa myös kirjailijan väitöskirja. Minusta onkin kiva lukea popularisoitua tieto- tai ehkä pikemminkin tiedekirjallisuutta, ja komppaan kirjailijaa:


Mielestäni on tärkeää, että akateemisen tutkimuksen tulokset pääsevät näkyville ja suuren lukevan yleisön saataville, sillä vain siten vuosien mittaisella työskentelyllä on merkitystä.
(s. 8)


Kirjan tiedot:
Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat: lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle | Avain 2022 | 175 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 15. kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää [31/50]
* #Tietokirjakevät : YLK-luokka 30.1509
Perhesosiologia, muotoluokkana 09 eli historia.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Haastekoonti: Luonto sivuilla

 Haasteaika: 1.9.2021 - 30.4.2022

Viime vuoden syyskuussa Instagramissa alkanut Luonto sivuilla -lukuhaaste on minun osaltani suoritettu. Kiitos hauskasta haasteesta, @musteen.jaljet!

25/25! Olen oikeasti yllättynyt siitä, että sain koko bingoruudukon täyteen. Tavoitteeni oli nimittäin yksi rivi.

Tykkäsin haasteesta ja se sai pohtimaan luettuja kirjoja uudesta näkökulmasta. Haasteen myötä luonto nousi näkyvämmäksi osaksi lukukokemusta kun pohdin, miten se näkyi kirjassa ja sopisiko kirja johonkin bingoruutuun. 

Luetut kirjat:
Kirjassa ollaan merellä tai meren rannalla : M. T. Anderson & Jo Rioux: The Daughters of Ys
Kirjassa ollaan metsässä: Anniina Mikama: Myrrys
Kuu tai tähdet: Silja Vuorikuru: Titanic: maailman suurin laiva
Mainitaan linnun laulu: Kira Jane Buxton: Hollow Kingdom
Kirjassa on vuoria: Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus
Kirjassa ihaillaan maisemia: Piia Leino: Taivas
Vuodenajan vaihtuminen: Pauliina Rauhala: Synninkantajat
Kirjassa on ei-todellisia eläimiä: Darcie Little Badger: Elatsoe

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (Mma Ramotswe tutkii #04)

Kansikuva.

Minun täytyy muistaa, Mma Ramotswe ajatteli, kuinka onnekas olen elämässäni ollut; olen ollut sitä aina, mutta etenkin nyt, kun istun taloni kuistilla Zebra Driven varrella ja katselen ylös Botswanan avaralle taivaalle, joka on niin tyhjä, että sininenkin näyttää lähes valkoiselta.

Sarjan viidennessä osassa Mma Ramotswen ottolapset tuottavat hänelle huolta ja kaiken lisäksi kaupunkiin ilmaantuu kilpaileva etsivätoimisto. Mma Makutsi puolestaan päättää perustaa sivubisneksen ja sotkeentuu samalla romanttisiin kiemuroihin.

Tämän kirjan pääosassa tuntuikin olevan enemmän Mma Makutsi kuin Mma Ramotswe. Jälkimmäisen elämä on melko hyvällä mallilla, mitä nyt J.L.B. Matekoni vetkuttelee hääpäivän kanssa ja ottolapset kipuilevat uudessa perhetilanteessa.

Mma Makutsi on kuitenkin se, jonka elämä muuttuu tässä kirjassa. Hän tarvitsee kipeästi rahaa ja päättää perustaa konekirjoituskoulun miehille. Hyvä liikeidea kannattaa ja pian Mma Makutsi voi viimeinkin ja kerrankin ostaa jotain itselleenkin. Suurin osa velvollisuutensa tuntevan naisen rahoista kuluu sairaan veljen ja kotikylään jääneiden sukulaisten elättämiseen.

Tässä kirjassa tuntui korostuvan se, miten eri tavalla miehiin ja naisiin suhtaudutaan Botswanan työelämässä. Konekirjoitus nähdään sihteerien eli naisten hommana ja vaikka käytännössä miehetkin tarvitsevat taitoa, on sen opettelu noloa ja salaista puuhaa. Kilpaileva etsivätoimisto mainostaa itseään MIESTEN etsivätoimistona. Eiväthän naiset mitenkään voi olla kunnon etsiviä, toisin kuin MIEHET.

Sarja jatkuu yhtä lämminhenkisenä kuin aiemminkin. Näitä on kiva lukea pieninä ja nopealukuisina välipaloina muiden kirjojen välissä.


Ei ollut mitään järkeä kiistellä Teräsmiehestä Mma Makutsin kanssa. Toimiston omistaja saattoi olla New Yorkista, mutta hän ei taatusti ollut Teräsmies.
(s. 63-64)


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille | Otava 2005 | 253 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Kalahari Typing School for Men (2002) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Kirjavuosi 2012, Kirjahullun päiväkirja, Kirjallisia vilkaisuja alelaareista ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 33. kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan [30/50]
* Luonto sivuilla : Luettu ulkona
Ulkona se on parvekekin.

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Darcie Little Badger: Elatsoe

Kansikuva.


Ellie bought the life-sized plastic skull at a garage sale (the goth neighbors were moving to Salem, and they could not fit an entire Halloween warehouse into their black van).

Elatsoe "Ellie" Briden serkku kuolee äkillisesti onnettomuudessa. Vaihtoehto-Yhdysvalloissa kuolema ei kuitenkaan ole mikään este ja niinpä Trevor ilmestyy Ellien uneen kertomaan, että hänet on murhattu. Ellie tietää nyt murhaajan nimen, mutta teon osoittaminen todeksi onkin aivan toinen juttu.

Tämä olikin monella tapaa erilainen YA-kirja. Ensinnäkin Darcie Little Badger on lipan-apassi ja niin on myös Ellie. Lipan-identiteetti on tärkeä Ellielle henkilökohtaisesti ja myös erilaisten juonenkäänteiden kannalta.

Lisäksi sekä kirjailija että Ellie ovat aseksuaaleja. Niinpä kirjasta puuttuukin YA-kirjallisuudelle niin tyypillinen romanttinen ollako vai eikö olla yhdessä -jossittelu, ja keskipisteessä ovat Ellien perhesiteet. Tarina keskittyy murhaajan nappaamiseen ja – yllättäen YA-kirjalle – Ellien vanhemmat ovat mukana kuviossa. He luottavat tyttäreensä ja tämän kykyyn kutsua kuolleiden eläinten henget elävien pariin.

Ellien erityiskyky on kulkenut hänen äidinpuoleisessa suvussaan jo monen sukupolven ajan. Hän on kuullut koko ikänsä tarinoita legendaarisesta esiäidistään, joka muiden urotekojen lisäksi puolusti lipaneita valkoisten valloittajien väkivallalta. Ellie ja tarina eivät vello koko aikaa heimon traagisessa historiassa, mutta sekin on osa Ellietä ja hänen identiteettiään.


Ellie's elders often cautioned: when somebody dies young, it was dangerous to speak his name, see his face, or risk calling him back another way.
(s. 36)


Vaikka kirja pyörii murhan, surun ja muiden vähemmän hilpeiden aiheiden ympärillä, se on kevyttä luettavaa. Minäkin kyllä pohtisin dinosaurusten kutsumista, jos minulla olisi sama kyky kuin Elliellä. Välillä huumori tuntui tulevan etualalle silloinkin, kun sitä ei oikeastaan kaivattu. Se sai kirjan tuntumaan välillä enemmän nuortenkirjalta kuin YA:lta.

Ellien maailma sinänsä on hauska sekametelisoppa, jossa kaduilla voi törmätä niin keijukuningas Oberonin perillisiin kuin vampyyreihinkin. Ellien uskollisin ystävä on Kirby, rakas lemmikkikoira jo 17 vuoden ajan (12 elossa, viisi kuolleena). Kaikista on apua, kun Ellie yrittää saada Trevorin murhaajan vastuuseen teostaan.


Kirjan tiedot:
Darcie Little Badger: Elatsoe | Levine Querido 2020 | 446 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 9. kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön [29/50]
* Luonto sivuilla : Kirjassa on ei-todellisia eläimiä
* YA-spefibingo : Kirjan kannessa on eläin
* #Queerlukuhaaste2022 : Aro/acehahmo