Heinäkooste

Heinäkuu on paketissa. Se aikana tuli luettua vähän kaikenlaista ja tehtyä loppuun Queer-lukuhaaste, jonka haastekoonti on täällä.

Vaikea uskoa, että vuosi on jo reilusti yli puolen välin! Elokuun aikana pitäisi lukaista loppuun fantasiakirjojen lukuhaaste, mutta siinä tuskin tulee ongelmaa. Yksi muumikirja on varmasti tulossa ja pari muutakin on jo lainattu kirjastosta.

Luettu & blogattu

Uta Isaki: Is Love the Answer?
Identiteettiä sanoittamassa. Hieman oppikirjamainen, mutta kuvaa hyvin ulkopuolisuuden tunnetta ja oikeiden sanojen löytämisen tärkeyttä.

Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built

Munkki ja robotti. Mielestäni varsin tylsä kirja niin Hugo-palkittu kuin onkin.

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Purjehtijoiden perhekriisejä. Hieno nuortenkirjapari, joka oli kiva lukea peräkkäin.

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Jalkapallon huipulla. Kiinnostava elämäkerta mielenkiintoisesta naisesta vaikken jalkapallosta juuri välitäkään.

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1
Jumaldraamoja. Haadeksen ja Persefonen tarinan uudelleenkerronta, ei oikein minun sarjani.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Erilainen mies. Kiinnostava jos kohta hieman epätasainen kirja siitä, millaista on ollut kasvaa herkkänä mustana homomiehenä Suomessa.

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Parantajaoppilas ja eloseppä. Vähän hidas alku, mutta kiinnostava maailma.

Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey

Touko Laaksosesta. Lyhyitä esseitä, jotka antoivat hyvän kuvan Tom of Finlandin taiteen merkityksestä.

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko

Murha Islannissa. Ihan kelpo dekkari, jonka luki nopeasti.

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Päättäjäistanssien huumaa. Ihan kiva YA-kirja, jonka päähenkilö kuului useampaan vähemmistöön.

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Viljan jäljillä. Kaunis fantasiaseikkailusarjakuva.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumipapan nuoruus. Hauska seikkailu, joka oli vähän erilainen kuin animaatiosarjassa (etenkin mymmelien osalta...).

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Maagisessa orpokodissa. Liian siirappinen minun makuuni ja kirjan yhteys Sixties Scoopiin oli ikävä.

Haastekoonti: Queer-lukuhaaste 2023

Instagramin tämän vuoden Queer-lukuhaasteen deadline on maanantaina ja sainpahan haasteen suoritettua hieman ennen sitä. Ja vielä täydellä bingoruudukolla! Kiitos kivasta haasteesta, @kaikkiallakirjoja, @kirjajuttuja, @lailapslukee, @pikkukirjasto ja @siperiankirjat!

Haasteessa oli 12 kohtaa enkä lukenut montaakaan täsmäkirjaa. Kiva, että kirjat löytyivät ikään kuin itsekseen! Ainoa tuskaa aiheuttanut oli TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, josta en hypetyksestä huolimatta pitänyt.

Luin haasteeseen nämä kirjat:

Kasuaali queeriys: Anne B. Ragde: Erakkoravut
Mennyt aika: Lauren Groff: Mestarinna
Nuorten- tai YA-kirja: Keezy Young: Taproot
Sukupuolen moninaisuus: Sarah Gailey: Upright Women Wanted
Vähälle huomiolle jäänyt: Natasha Alterici [ja muut]: Heathen
Alkuperäiskieli ei suomi eikä englanti: Anne B. Ragde: Vihreät niityt
Kirja, jossa on kuvia: Mieri Hiranishi: The Girl That Can't Get a Girlfriend
Monimuotoisia suhteita: Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba
Julkaistu 2020-luvulla: Uta Isaki: Is Love the Answer?
Spefi: Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built
Kotimainen: Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan
Tietokirja: Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä
Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan: Jani Toivola: Rakkaudesta
Essee-, runo- tai näytelmäteos: Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey
BIPOC-kirjailija: Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin
Kirjastolaisen suosittelema: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

”Hyvä tavaton”, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan. ”Tämä on erittäin epätavallista.”

Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla työskentelevä Linus Baker saa tehtäväkseen tutkia erään tietyn saaren orpokotia. Vaikka Linus onkin tottunut työskentelmään maagisten lasten parissa, nämä lapset ovatkin jo aivan toisella tasolla. Heitä paimentaa kiehtova Arthur Parnassus, jolla on oma salaisuutensa.

Tämän täytyy olla siirappisin, sokeria tihkuvin, pohjimmiltaan juoneton feel good -kirja, jonka olen vuosiin lukenut. Hypetyksestä huolimatta en siis pitänyt tästä. Sori vain, fanit!

Hyvikset ja pahikset erottaa kilometrien päähän ja hyvikset ovat niin hyviä, että oksat pois. Kaikki yrittävät ylittää toisensa surullisen menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden osalta. Lapset eivät tunnu ollenkaan niin nuorilta kuin heidän pitäisi olla, ja antikristus Lucy on niin överi, että voi elämä sentään.

Mutta!

Se, mistä pidin kirjassa vähiten, on sen tausta. Tämän opin vasta kirjan luettuani ja olisin jättänyt lukematta, jos olisin tiennyt.

Klune on sanonut, että kirjaa ja sen herttaista orpokotia on inspiroinut Kanadan ns. Sixties Scoop 1950-80-luvuilla. Alkuperäiskansojen lapsia vietiin väkisin valkoisten kouluihin ja valkoisiin perheisiin, joissa tarkoitus oli erottaa heidät omasta kulttuuristaan ja valmistella heitä valkoisten pariskuntien adoptoitavaksi.

Aivan oikein, se on hirveää. Ja siksipä minusta on ikävää, että nuo karmivat koulut muuntuivatkin tässä kirjaksi ihanan auvoisaksi orpokodiksi, jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat kivoja toisilleen.

Fantasia saa tietenkin ottaa inspiraatiota oikeasta elämästä ja myös tragedioista, mutta se pitää tehdä kunnioituksella. Sitä suuremmalla syyllä, jos kirjailija itse ei edes kuulu siihen ihmisryhmään, jota asia kosketti. Se, että ottaa tuollaisen tragedian ja tekee siitä "mutta tämä orpokoti onkin ihana paikka" söpöstelyn, ei jättänyt minulle hyvää mieltä.

Kirjan tiedot:
TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä | Karisto 2021 | 446 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The House in the Cerulean Sea (2020) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Yöpöydän kirjat, Kasoittain kirjoja, Kirjailuja ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirjastolaisen suosittelema
* Fantastinen kesä 2023 : Kannessa on lempiväriäsi

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Kerran kun Muumipeikko oli aivan pieni, hänen isänsä otti ja vilustui keskellä kuuminta kesää.

Muumipappa päättää kirjoittaa menestyskirjan myrskyisestä nuoruudestaan. Samalla tulevat tutuksi myös muutamat muut Muumilaakson asukkaiden vanhemmat.

Muumien matkassa -haasteen heinäkuun kirjana oli Muumipapan urotyöt, joka sopikin tunnelmaltaan tällaiseksi kesäkirjaksi. Tässäkin oli paljon tuttua animaatiosarjasta, mutta myös muutamia eroavaisuuksia ja yllätyksiä.

Ja niillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että Juksu heilastelikin Mymmeli-äidin eikä Mymmelin tyttären kanssa?? Ja Myy on vanhempi kuin Nuuskamuikkunen??? Sanat eivät riitä.

Tarina itsessään on vauhdikas seikkailu, jonka aina niin vaatimaton Muumipappa väittää olevan melkein kokonaan totta. Orpomuumista kasvaa nuori aikuinen, joka on perustamassa siirtokuntaa ja pelastaa aalloista hemaisevan muumineidon.

Tykkäsin sekä näistä muistelmaosuuksista että sanotaan nyt vaikka nykypäivään sijoittuvista pätkistä, joissa Muumipappa lukee muistelmiaan nuorisolle. Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko ovat kaikki ihanan varmoja siitä, että juuri heidän vanhempansa ovat tarinan tärkeimpiä.

Kirja myös vilisee hauskoja sivuhenkilöitä, joista osa oli tuttuja ja osa uusia. Omat suosikkini olivat alamaisiaan huolettomasti loukkaava Itsevaltias ja dramaattinen kummitus.

- Kaikki ovat niin tottuneet minuun, kummitus sanoi nyreästi. - Edes drontti Edvard ei pelästy enää.

- Minä pelästyin! huusi Hosuli. - Minä pelkään vieläkin!

- Siinä teet kiltisti, sanoi kummitus ja lisäsi kiireesti: - Hylätty luurankokaravaani ulvoo jäänvihreässä kuutamossa!

- Rakas kummitus, sinä et tunnu oikein tasapainoiselta, Fredrikson sanoi ystävällisesti.

(s. 122)

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt | WSOY 2010 (1. p. 1968) | 158 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Muminpappans bravader (1950) | Suomennos: Päivi Kivelä ja Laila Järvinen

Luettu myös:
Luettua elämää, Oispa punssia, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Osa kirjasarjaa

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Köyhän maan prinssi Shuna lähtee etsimään kultaista viljaa. Pitkä matka on täynnä vaaroja ja seikkailuja.

Tämä sarjakuva lähti mukaani tekijänsä vuoksi. En ole koskaan lukenut Miyazakin sarjakuvia ja nyt kun tilaisuus tuli kohdalle, lainasin tämän.

Shuna's Journey on sikäli perinteinen sankaritarina, että nuori prinssi lähtee pelastamaan valtakuntaansa. Kohde ei kuitenkaan ole kultaa ja jalokiviä, vaan viljaa, josta Shunan maassa on puute. Kuten matkan aikana selviää, viljaa on vaikea löytää enää mistään.

Tarinassa käsitellään muun muassa riistotaloutta, orjuutta ja mielen järkkymistä. Viljakauppa on säännösteltyä ja orjakauppiaiden käsissä, ja matkan varrella Shuna pelastaa orjaksi myydyn Thean ja tämän sisaren. Kun viljan alkuperä selviää, Shunan mieli järkkyy, joskaan tarinassa ei sanota täsmälleen mistä se johtuu.

Viljan tuotantotapa on kyllä niin outo, että hetken tuntui kuin olisin aivan eri tarinassa.

Kirjassa on aika vähän puhekuplia ja tarinaa kerrotaan tekstiruutujen kautta. Tykkäsin piirrostyylistä ja siitä, että taide onkin vesiväreillä tehtyä. Se tuo tarinaan pientä unenomaisuutta ja toisaalta tekee etenkin maisemakuvista hyvin kauniita.

Shuna ratsuineen.

Kirjan tiedot:
Hayao Miyazaki: Shuna's Journey | First Second 2022 | 148 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Shuna no tabi (1983) | Englanninkielinen käännös: Alex Dudok de Wit

Haasteet:
* Helmet 2023 : 11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi [44/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Alle 300 sivua

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Puristan tarjotintani kaksin käsin ja toivon, että Beyoncé antaa minulle voimaa, jonka turvin pääsen vakiopöytääni ilman kommelluksia.

Suureksi pettymyksekseen Liz ei saakaan stipendiä yliopistoon, johon hän haluaa päästä. Ratkaisu rahaongelmiin on kuitenkin lähellä: Lizin täytyy vain voittaa itselleen päättäjäistanssien kuningattaren titteli.

Tämä YA-kirja on pyörinyt välillä käsissäni, mutta tartuin siihen vasta nyt parin lukuhaasteen innoittamana. Hieman tahmealta tuntuneen alun jälkeen tarina lähti vetämään niin hyvin, että lukaisin tämän yhdessä illassa.

Tarina nostaa esiin sekä rasismin että luokkayhteiskunnan. Seinäruusu Liz on koulunsa harvoja mustia oppilaita ja muita köyhemmästä perheestä. Tanssiaisten kuninkaalliset ovat perinteisesti olleet rikkaiden valkoisten perheiden nuoria. Liz on kisassa altavastaajaan asemassa ja tietää sen tuskallisen hyvin.

Kaiken lisäksi Liz on lesbo ja hän päättääkin pysyä visusti kaapissa kampanjansa aikana, kotikaupunki kun ei ole erityisen suvaitsevainen. Hankaluudet alkavat kun hän ihastuu kilpakumppaniinsa Mackiin. Romanssi oli ihan kiva ja senkin kautta tuotiin esille noita yhteiskunnallisia teemoja.

Tykkäsin myös siitä, että Lizillä on selvät tulevaisuuden suunnitelmat, joiden lähtökohta on hänen perheessään. Äiti on kuollut sirppisoluanemiaa ja veli sairastaa sitä, joten Liz on päättänyt opiskella hematologiksi. Ei kovinkaan yleinen toiveammatti!

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiva, jos kohta hyvin amerikkalainen. Kirjasta löytyy suurin osa high schooliin ja päättäjäistansseihin liittyvistä stereotypioista, joista osa on ikävän sukupuolittuneita.

Kirjan tiedot:
Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin | Karisto 2021 | 298 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: You Should See Me in a Crown (2020) | Suomennos: Leena Ojalatva

Luettu myös:
Ainakin Kirjapöllön huhuiluja ja Unelmien aika

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija
* YA-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko (Áróran tutkimuksia #01)

Mies haki sopivaa jalansijaa terävässä laavakivikossa, saavutti tasapainon ja kurottautui tarttumaan matkalaukusta esiin työntyvään käteen.

Áróran isosisko Ísafold on kadonnut ja Áuróra joutuu palaamaan Islantiin. Siskonsa etsinnän lisäksi Áuróra huomaa pian tutkivansa talousrikosta.

Koska vertasin tätä ihan väistämättä Satu Rämön Islanti-dekkareihin, annanpa tuomioni saman tien: tykkäsin tästä enemmän. Tässä Islantia ei esitellä kuin turistikohdetta ja rikosjuoni ja murhaaja kulkevat tiiviisti mukana koko ajan.

Tykkäsin itsenäisestä Áurórasta, jos kohta hänen pituutensa jatkuva korostaminen kävi välillä hermoille. Hän on freelancerina toimiva rahanjäljittäjä, joka selvittää minne ihmisten tai yritysten rahat ovat kadonneet. Aina toisinaan hänkin astuu vähän lain toiselle puolelle rikollisten narauttamisen nimissä.

Áuróran ja Ísafoldin suhde on ollut vaikea. Áuróra on pienestä pitäen huolehtinut Ísafoldista, mutta muutama vuosi ennen tarinan alkua Áuróran mitta tuli täyteen. Ísafold ei halunnut lähteä väkivaltaisesta suhteesta vaikka hälyttikin tasaisin väliajoin Áuróran paikkaamaan itseään. Nyt kun sisko on kadonnut ja Áuróra epäilee miesystävän olevan syyllinen, häntä kaduttaa välien katkaiseminen.

Parisuhdeväkivalta on osa tarinaa, mutta sillä ei mässäillä eikä sitä näytetä suoraan. Sympatiat ovat Ísafoldin puolella; hän on jäänyt samanlaiseen emotionaaliseen loukkuun kuin monet muut samassa tilanteessa olevat naiset.

Tarinan etenee vauhdikkaasti ja eri näkökulmien kautta. Áuróran lisäksi juonta kuljettavat muun muassa rikospoliisi Daníel ja Ísafoldin naapurit, nuorta pakolaista piilotteleva Olga ja pakko-oireista kärsivä Grímur. Tykkäsin myös tästä värikkäästä hahmokaartista ja siitä, millaisena tavallinen ja huono-osaisempi Islanti heidän kauttaan näyttäytyy.

Ísafoldin kohtalo selviää kyllä, mutta tarina jää kuitenkin lopussa sopivasti levälleen. Jäin oikein odottamaan jatko-osaa, jossa Áróran hahmokin varmasti syvenee.

Kirjan tiedot:
Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko | Blue Moon 2023 | 253 sivua | Kirjastosta
Islanninkielinen alkuteos: Helköld sól (2019) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista [43/50]

Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey

Tämän vuoden Queer-lukuhaasteen vaikein kohta oli mielestäni "essee-, runo- tai näytelmäteos". Runoja ja näytelmiä en juuri lue ja minua juuri nyt kiinnostavat esseet osoittautuivat yllättävän vaikeiksi löytää.

Sain kuitenkin tuossa päivänä muutamana voittajaidean katsoa, mitä Touko Laaksosesta eli Tom of Finlandista on kirjoitettu. Kai nyt sentään hänestä löytyy esseeteos? Sieltäpä löytyikin tänä vuonna ilmestynyt kirja, jonka lyhyet esseet käsittelevät hänen taidettaan monella tapaa.

Kirja on varta vasten tehty Kiasmassa parhaillaankin olevaan saman nimiseen näyttelyyn. Osa artikkeleista on vanhempia, osa teksteistä on kirjaan tehtyjä, ja mukana on myös otteita Touko Laaksosen haastatteluista.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa kattavan kuvan siitä, millainen merkitys Tom of Finlandin mieskuvilla on ollut sekä Suomi-kuvaa antamassa maailmalla että etenkin amerikkalaisille ja suomalaisille homoyhteisöille. Teksteissä korostuu se, miten positiivisen ja iloisen kuvan homomiehistä Tom of Finlandin kuvat antoivat aikoina, jolloin homous oli rikos tai vähintäänkin sairaus.

Kirjassa on runsaasti kuvia ja enpä antaisi tätä perheen pienimpien käsiin, sen verran ronskia meno niissä on!

Kirjan tiedot:
Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey | Kiasma 2023 | 157 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja [42/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Essee-, runo- tai näytelmäteos

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Huomasin ratsastajan vasta kun hän oli kohdallani.

Parantajaoppilas Malka löytää metsästä erikoisen vauvan. Toisaalla eloseppä Arona tekee jotain luvatonta. Molemmat pääsevät tahoillaan Rauniaran valtakunnan suurimpien salaisuuksien jäljille.

Tämä nuorten fantasiakirja lähti mukaani ihan vain kauniin kannen perusteella. Karin Niemi on suunnitellut tämän todella hienon kansikuvan, joka vie heti steampunk-henkiseen maailmaan. Jännä nähdä, millainen kansi seuraavaan osaan tulee!

Tarina alkoi mielestäni hieman hitaasti, mikä johtui lähinnä Malkan aloituskappaleiden kerrontatyylistä. Wanhanaikaisen tunnelman tavoittelu onnistuu, mutta etenkin vähemmän lukenut nuori voi kokea tekstin liian vaikeaksi. Harmi, koska tarina alkaa kyllä vetää ja sen maailma on kiinnostavan erikoinen.

Malka elää metsässä tietäjän opissa ja joutuu sattumalta kummallisen vauvan hoitajaksi. Mukana on myös romanssijuoni, josta en oikein innostunut. Kyseessä kun oli sellainen "vaihdoimme kuuman katseen ja nyt olen pakkomielteisen ihastunut sinuun" -juttu.

Malkaa enemmän minua kiinnostikin Arona, lyhytkasvuinen kaupunkilaisseppä. Arona ei olekaan mikä tahansa seppä vaan äitinsä veroinen huippulahjakkuus. Kuuluisa äiti luo valtavia suorituspaineita ja tasoittaa tietä silloinkin, kun Arona haluaisi pärjätä omillaan.

Elosepät sinänsä olivat mahtava idea: he takovat eläviksi muuttuvia olentoja, joilla paikataan Rauniaran ilmeisiä puutteita. Ikuisessa syksyssä elävä valtakunta kärsii olento- ja luontokadosta, josta vain harvat tietävät. Syy tälle paljastuu tarinan edetessä.

Tarina jää pahasti kesken ja toivonkin, että jatko-osa ilmestyy pian. Toivottavasti muistan vielä siinä vaiheessa, mitä tässä tapahtui…

Ja pitää vielä sanoa, että Minutius Pohtovius on kerrassaan loistava nimi kellosepälle!

Kirjan tiedot:
J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän | Myllylahti 2023 | 301 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Siniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Joku säilyttää salaisuutta
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja julkaistu 2023

Jani Toivola: Rakkaudesta

Kiljava, heinäkuu 1991.

Rakkaudesta on hyvin omakohtainen kirja, jossa Jani Toivola pohtii suhdettaan itseensä, maskuliinisuuteen ja rakkauteen. Hän käsittelee esseemäisissä katkelmissa itselleen tärkeitä ja kipeitä aiheita.

Kirja oli mielenkiintoinen, semminkin kun minulla ja Toivolalla on niin vähän yhteistä. En minä ole lasta ja rakkautta kaivannut eteläsuomalainen homomies, joka on paitsi näyttelijä myös poliittisesti aktiivinen. Tuntuikin erityisen valaisevalta nähdä maailma aivan toisesta vinkkelistä!

Kirjan esseemäiset luvut olivat laadultaan hieman epätasaisia ja välillä turhankin kuvaannollisia omaan makuuni. Toivolalle tärkeät asiat tulivat kuitenkin selviksi ja kirja noin ylipäätään antaa hyvin kuvan ehkä ei niin tyypillisestä suomalaisen miehen elämästä.

Kirja kritisoi terävästi ja täysin oikeutetusti muun muassa toksista maskuliinisuutta. Toivola on vasta aikuisena löytänyt tilaa ja ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse miettiä, saako tunteita edes näyttää, saati sitten puhua niistä.

Samoin Toivola kirjoittaa siitä, millaista on olla musta ihminen hyvin valkoisessa maassa. Erotut aina joukosta tahdot tai et ja Toivola kuvaa myös sitä hetkeä, kun hänelle valkeni ettei hänen valkoinen perheensä voi koskaan todella ymmärtää, millaista on olla hän. Toivolan suhde omaan ruskeaan ihoon ja omaan kehoonsa on ollut monimutkainen ja tuskallinenkin.

Kirjan lopussa tärkeäksi teemaksi nousee romanttisen rakkauden kaipuun lisäksi vanhemmuus ja isyys. Millainen vanhempi Toivola on ja millaisen mallin hän haluaa tyttärelleen antaa? Millä tavalla juuri hän voi olla isä ja yrittää varmistaa, että tyttären taival on helpompi kuin hänen omansa?

Ennemminkin rakkaus on riisuuntumista kaikesta siitä, mitä olen vuosien varrella päälleni ripustanut: häpeää, pelkoja, aavistuksia, ennakointia ja mennyttä elämää. Kaikki sumentamassa näkökykyä ja heikentämässä mahdollisuuksiani rakastaa itseäni.

(s. 162)

Kirjan tiedot:
Jani Toivola: Rakkaudesta | Kosmos 2021 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Marjatan kirjat ja mietteet

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1

Zeuksen järjestämät bileet johtavat erikoiseen tapaamiseen. Juuri jumalten valtakuntaan saapunut Persefone päätyy manalan hallitsijan Haadeksen hoiteisiin.

Kaikista näkemistäni kehuista huolimatta tämä ei sitten ollut minun kirjani. Tai oikeastaan sarjan aloitus, luin vain tämän Lore Olympus -sarjan ensimmäisen osan. Tässä siis kerrotaan uudelleen Haadeksen ja Persefonen tarina.

Tämä oli enemmän romantiikkaa ja vähemmän fantasiaa kuin oletin. Tässä vasta pedataan tulevaa Haades/Persefonea, mutta kaikki muut tuntuvat jo olevan draamojen kourissa. Jos joskus tuntuu siltä, että haluankin parisuhdedraamaa sarjakuvana, niin sitten voisin harkita tarttuvani jatko-osiin.

Kirjan maailman kannalta oli kiinnostavaa, että jumalten maailma näytti olevan nykyajassamme teknologian ynnä muun suhteen. Kuolevaisten maailma sen sijaan elää mytologian historiallista aikaa. Se näkyi nyt lähinnä Eroksen ja Psykhen osuudessa, mutta oletan sen olevan myöhemmin enemmän esillä.

Piirrostyylistä en niin välittänyt, mutta se johtui enemmän siitä, millaisiksi hahmot oli suunniteltu. Vesivärimäinen taide oli sinänsä kaunista ja unenomaista, mutta voi jestas sitä stereotypioiden määrää hahmojen ulkonäössä. Miehet ovat pitkiä ja teräväpiirteisiä laatikoita, naiset pieniä, pehmeäpiirteisiä ja kurvikkaita.

Kerberos, Persefone ja Haades.

Lopputulemana ei siis oikeastaan minun sarjani, mutta pidän mahdollisuuden auki jos kaipaankin yhtäkkiä jumaldraamaa.

Kirjan tiedot:
Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1 | Del Rey 2021 | 368 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan [41/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Yliluonnollinen olento

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Heti alkuun tahdon sanoa sanasen kirjani pyrkimyksistä.

Elämäkerrassaan Megan Rapinoe kertoo kasvustaan jalkapallotähteyteen. Pikkukaupungin tyttö löytää ensin jalkapallon, sitten itsensä ja viimein aatteita, joiden vuoksi taistella.

En oikeastaan seuraa jalkapalloa, mutta Yhdysvaltojen naisten maajoukkueen kapteeni Megan Rapinoe tuli tutuksi Black Lives Matter -liikkeen myötä. Rapinoe nimittäin aiheutti äläkän polvistumalla kentällä kansallislaulun aikana ja kieltäytymällä Trumpin kutsusta Valkoiseen taloon. Oikeastaan tämä kirja kysyykin, millainen polku vei Rapinoen tuohon pisteeseen?

Rapinoe kertoo kirjassa lapsuudestaan ja siitä, miten jalkapallo on ollut osa häntä jo aivan nuoresta lähtien. Minusta oli kiva lukea naisesta, joka ei turhaa piilottele kynttiläänsä vakan alla. Rapinoe on erinomainen pelaaja ja tietää sen, eikä pelkää sanoa sitä ääneen.

On hämmästyttävää nähdä, mistä kaikesta ihmiset pillastuvat, etenkin jos puhuja on nainen. Naispuolisen ammattiurheilijana minä en saa – tai minun ei pitäisi – kiroilla julkisesti, puhua turhan paljon politiikkaa, hullaantua voitosta, antaa ymmärtää, että saatan olla todella hyvä, tai myöntää, että olen kiinnostunut rahasta. Miehet urheilevat, koska he rakastavat sitä ja haluavat rikastua; naisten oletetaan lähtevän touhuun puhtaasti urheilun tähden.

(s. 13)

Muutenkin hän on häpeilemättä oma itsensä oli sitten kyse lesboudesta tai poliittisesti mielipiteistään. Jalkapallo jää suorastaan sivuun kun Rapinoe kertoo itselleen tärkeistä asioista ja siitä, miksi ja miten hän on päättänyt taistella niiden puolesta. Naisten ja miesten palkkaerot urheilumaailmassa, rasismi, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet…

Omasta elämästään Rapinoe nostaa esiin joitakin kipeitä kohtia. Veli on huumeriippuvainen ja isä kääntynyt Trumpin kannattajaksi. Näistä ei jäänyt mitenkään skandaalinomainen maku, koska Rapinoe asettaa nämäkin laajempaan kontekstiin. Millainen yhteiskunnallinen tilanne on johtanut siihen, että noin on käynyt?

Minusta tämä oli kiinnostava ja nopealukuinen elämäkerta, eikä jalkapallosta tarvitse pitää tämän lukeakseen. Riittää, jos vaikkapa vahvat naiset kiinnostavat.  

Kirjan tiedot:
Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä: Megan Rapinoen tarina | WSOY 2021 | 260 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: One Life (2020) | Suomennos: Tero Valkonen

Luettu myös:
Ainakin Kirjanurkkaus

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Tietokirja

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Tunnetun meribiologin epäillään hukkuneen Kiiskilahteen.

16-vuotiaan Eetun elämä muuttui painajaiseksi äidin kadottua uintiretkellä. Aikaa ja rahaa kilpapurjehdukseen ei tunnu enää olevan ja Eetu on myös varma siitä, että äidin katoamiseen liittyy jotain hämärää.

Olipahan taas hienoa kotimaista nuorten-/YA-kirjallisuutta! Oikein tarkoituksella odotin, että molemmat osat ilmestyivät ennen kuin aloitin ensimmäisen lukemisen. Kannatti, nämä oli kiva lukea peräkkäin!

Harmaja luode seitsemän kertoja on Eetu, jonka elämä on pahasti raiteiltaan. Paasio kuvaa hyvin vaikeaa tilannetta, jossa perheen isän on käpertynyt itseensä äidin kadottua ja kaikki jää Eetun harteille. Hän yrittää parhaansa, mutta lopulta raja tulee vastaan.

Bengtskär itä kahdeksassa kertoja vaihtuu. Rasmus on Eetun kanssa samassa kilpapurjehdusseurassa ja myös tämän pahin kilpakumppani. Rasmuksen perhe on rikas, mutta isä lastaa poikansa harteille niin hirveästi suorituspaineita, ettei Rasmus jaksa nauttia juuri mistään.

Paitsi Eetusta. Ilahduin vallan siitä, että nämä ovatkin sateenkaarikirjallisuutta! Rasmus on aivan epätoivoisen ihastunut Eetuun, joka on niin syvällä omissa ongelmissaan ettei tajua vielä Harmajassa mistään mitään.

Jännärijuonen ja perhekriisien lisäksi kirjaparin tärkeänä teemana on nuorten huoli Itämerestä. Asiaa käsiteltiin mielestäni luontevasti ja vaikka kirjassa olikin Itämeri-infopiikkejä, se ei tuntunut saarnaavalta. Vähän sama kuin tuon kilpapurjehduksen kanssa: sekin oli luonteva osa tarinaa. En tiennyt lajista ennestään yhtään mitään, mutta ei se lukemista haitannut

Kaiken kaikkiaan tykkäsin näistä todella paljon. Katoamismysteerin juoni riittää kahteen kirjaan ja koko hahmokaarti on mielenkiintoinen.

Kirjan tiedot:
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan | WSOY 2022 & 2023 | 213 & 279 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjapöllön huhuiluja, Lastenkirjahylly ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kotimainen
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirjassa harrastetaan & LGBTQIA+

Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built (Monk & Robot #01)

If you ask six different monks the question of which godly domain robot consciousness belongs to, you'll get seven different answers.

Sisarus Dex on kyllästynyt elämäänsä. Vaihtelua tarjoaa kiertolaisen teemunkin elämä, jota hän ei ehdi harrastaa kauaakaan ennen kuin törmää ihan oikeaan robottiin.

No sanonpa heti, että Hugo-voittaja tai ei, minusta tämä oli varsin tylsä kirja.

Pienoisromaanin tarina sijoittuu Panga-kuulle, jossa älykkäät robotit katosivat metsiin aikoja sitten. Wanhan sopimuksen mukaan ihmisillä on käytössään 50% kuusta ja toiseen puolikkaaseen ei ole koskemista. Kuten Dexkin tarinan aikana huomauttaa, eihän tämäkään ihan reilua ole kun muita lajeja on tuhansia.

Älykkäitä robotteja ei ole näkynyt aikoihin kunnes Dex törmää yhteen reissuillaan. Mosscap on lähtenyt ottamaan selville, mitä ihmiset nykyään puuhaavat ja mitä he haluavat.

Ja tämän jälkeen Dex ja Mosscap jaarittelevat filosofisia pohdintoja, jotka yksinkertaisuudestaan huolimatta tuntuvat räjäyttävän Dexin mielen. 

It turned its gaze to the road, head held high. "We don't have to fall into the same category to be of equal value."

Dex had never thought about it like that. "You're right," they said. "I'm sorry."

(s. 93)

Kirjan maailma on kyllä mielenkiintoinen ja olisin mielelläni lukenut toisen sinne sijoittuvan tarinan. Tämä kuuluu solarpunk-genreen ja pangalaiset ovatkin aurinkovoiman valjastaneita ekohippejä. Talot on rakennettu orgaanisesta aineesta, jota joko paikataan tarpeen mukaan tai annetaan maatua kun tilalle ei enää ole käyttöä. Kukaan ei koe sairautta eikä puutetta, ja toisia autetaan pyytettömästi ja vastinetta odottamatta.

Dexillä ei ole ikänään ollut puutetta mistään tai yhtään suurempaa vastoinkäymistä, joten hän ei ollut minun mielestäni mitenkään kiinnostava päähenkilö. Minua myös häiritsi se, että Dex käyttää tarinassa moderneja kirosanoja (lähinnä fuck). Se heitti minut aina ulos tarinasta.

Eli ei minun kirjani. Tuskin tartun jatko-osaan.

Kirjan tiedot:
Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built | Tor.com 2021 | 200 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa [40/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Spefi
* Scifiä! : Hugo-palkittu
Paras pienoisromaani 2022.

Uta Isaki: Is Love the Answer?

Chika tuntee itsensä oudoksi ja ulkopuoliseksi, koska hän ei ole koskaan edes ihastunut kehenkään. Vasta yliopistossa hän löytää ymmärtäviä ystäviä ja sanoja kuvaamaan itseään.

No olihan tämä manga ajoittain hieman oppikirjamainen, mutta toisaalta se on pointti myös tarinassa. Chika on kyllä kuullut esimerkiksi bi- ja homoseksuaalisuudesta, mutta kukaan ei ole kertonut hänelle aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta.

Tarinan alussa Chika tunteekin itsensä jotenkin vialliseksi, suorastaan alieniksi. Ystävät vakuuttavat hänelle, että rakkaus ja rakastuminen kyllä muuttavat hänet "normaaliksi". Chika ei kuitenkaan tunne romanttisia tunteita ja ajatus seksistä on vastenmielinen.

Chika tuntee itsensä hyvin, hyvin ulkopuoliseksi.
(s. 6)

Tarinassa kuvataan mielestäni hyvin sitä, miten tärkeää on löytää sanoja kuvaamaan itseään ja myös muita. Chikan ystävät painostavat häntä, koska myös heille on syötetty vain yhdenlaista kuvaa normaalista. Kaikkien on sovittava muottiin, koska vain se on olemassa.

Yliopistossa Chika löytää erilaisia ystäviä ja huomaa, ettei "normaalia" olekaan sellaisena kuin hän on sen ymmärtänyt. Jokainen on erilainen ja elämänsä voi elää eri tavoin olematta mitenkään muita oudompi tai huonompi.

Opettavasta otteesta huolimatta pidin kirjasta ja Chikasta, ja tykkäsin myös piirrosjäljestä. Se on hentoisempi kuin mistä yleensä pidän, sellainen enemmän shoujo-mangamainen. 

Kirjan tiedot:
Uta Isaki: Is Love the Answer? | Kodansha Comics 2023 | 235 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Kimi no sekaini koi wa nai (2021) | Englanninkielinen käännös: Sawa Matsueda Sawage

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Julkaistu 2020-luvulla