Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms

Crystal Frasierin ja Val Wisen YA-sateenkaarisarjakuva Love and Pompoms on roikkunut OverDriven lukulistallani vaikka kuinka pitkään. Cheerleading ei noin lähtökohtaisesti kiinnosta minua yhtään, mutta kansi näytti kivalta ja queer-teema kiinnosti.

Tässä ollaan siis high schoolissa, jossa Anniella on ongelmia ärhäkän luonteensa vuoksi. Hänen täytyy osoittaa pystyvänsä tiimityöhön ja rempseä äiti usuttaa hänet cheerleading-harjoituksiin. Joukkueen johtajaksi on juuri valittu hieman epävarma Bebe, Annien vanha ystävä ja koulun ainoa kaapista tullut transnuori.

Annie, äiti ja äidin synkkä menneisyys.

Tarinana tämä oli söpöinen ensirakkaus romanssi ja matka itsehillinnän ja rohkeuden löytämiseen. Tämä erosi kuitenkin monista muista YA-sateenkaarikirjoista siinä, että kyseessä ei ole kaapista tulo -tarina vaan transnuoren arjen kuvaus.

Beben kohtaamat haasteet ovat sekä avointa että ehkä vähän vaikeammin tunnistettavaa transfobiaa. Vaikeammin tunnistettavaa cishenkilön näkökulmasta siis! Esimerkiksi cheer-kaverit eivät ajattele olevansa transfobisia ja ovatkin aina Beben puolella. Samaan aikaan he käyttäytyvät välillä kuin Bebe olisi tiimin maskotti, todiste siitä, miten suvaitsevaisia he tosiaan ovat.

Beben arkuus taas on osin tietoista ja lähtöisin hänen transtaustastaan. Onhan ihmisten helpompi hyväksyä transtyttö, joka on kiltti, mukautuva ja hiljainen. Paksu meikkikerros tuo feminiinisemmän ulkonäön, jota cistytöiltä ei vaadita, jotta heidät kohdattaisiin tyttöinä.

Annie rohkaisee Bebeä olemaan oma itsensä sen sijaan, että hän pienentäisi itseään muiden vuoksi. Bebe puolestaan saa Annien ymmärtämään, että ystävillä ja sosiaalisilla suhteilla on arvoa.

Tykkäsin tästä ja näkökulmasta, joka tarinalla oli transidentiteettiin! Kuvitus oli selkeää ja raikasta, ja pidin aivan erityisesti siitä, miten moninaisia kehoja tarinaan oli piirretty. Cheer-joukkueeseen mahtuu kaiken kokoisia nuoria ja aivan erityisesti pidin Annien äidistä, joka on iso ja itsevarma.

Kirjan tiedot:

Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms | Oni Press 2021 | 128 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 10. Kirjassa käydään elokuvissa

* Paha mieli, paras mieli : Transfobia

Petter Sandelin: Osuma

Miksi en muista mitään?

Ajattelin testata viimeinkin kirjan lukemista kansallisesta ekirjastosta. Pienestä kirjaruletista luettavaksi osui Petter Sandelinin esikoisromaani Osuma, joka olikin ihan piskuinen kirja. Kännykällä vain 76 sivua surumielistä rintamaromantiikkaa.

Ollaan siis jatkosodassa, jossa nuori sotamies Tallgren saapuu rintamalle. Korsussa on ahdasta ja juoksuhaudassa helvettiä, joten iloa revitään sieltä, mistä sitä vain voi irti saada. Tallgren vilkuilee salaa joukkuetoveri Ståhlia, joka yllättäen vilkuileekin takaisin.

Jos Tuntematon sotilas ja Brokeback Mountain yhdistetään, saadaan ehkä tämä tarina. Sotaa kuvataan yhden henkilön näkökulmasta ja keskiössä on realistinen rintamakokemus. Korsussa pelätään ja jaksetaan yhdessä, tutustutaan toisiin, rakastutaankin vaikka se syntiä ja sairautta onkin.

Pidin siitä, miten miesten välinen toveruus kuvataan. Kammottavaa tilannetta ja hankalia oloja yritetään kestää huumorin avulla. Tallgrenin ja Ståhlin suhde on tavallaan yhteinen salaisuus, josta ei puhuta. Ehkä sitä ei ihan hyväksytä, mutta toisaalta jokainen joukkueen jäsen ymmärtää, että onnesta kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin voi.

Perustarina oli siis kiinnostava ja koskettava, mutta maagiseen realismiin taipuva puu-osuus jätti minut harmillisen kylmäksi. Kirjassa vuorottelevat Tallgrenin kokemukset rintamalla ja hänen toinen elämänsä puuna.

Aivan, puuna.

Ilmeisesti hän on jälleensyntynyt hongaksi vanhoille taistelutantereille ja yrittää muistaa asioita ihmiselämästään. Minusta tämä oli aika merkillinen ratkaisu ja vaikka kieli olikin kaunista, puujutut eivät tuoneet tarinaan mitään sellaista, jota ilman en olisi pärjännyt. Mutta tästä voi varmasti olla montaa mieltä!

Hyvä ja nopealukuinen kirja kuitenkin, työpäivän teetauot menivät rattoisasti tätä lukiessa.

Ajattelen usein ettei sotaa käydä vain tässä ja nyt, sitä käydään samanaikaisesti pitkällä rintamalla sadoissa samanlaisissa tilanteissa. Se lannistaa minut. Ponnistelimmepa miten paljon tahansa, kokonaisuudessa se ei merkitse mitään, koska kukaan ei pysty ratkaisemaan sotaa yksin.

(s. 27)

Kirjan tiedot:

Petter Sandelin: Osuma | S&S 2024 | 76 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Skott (2024) | Suomennos: Katriina Huttunen

Haasteet:

* Helmet 2025 : 41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää

* Luonto sivuilla : Uuden syntyminen

* Herkulliset kirjat : Juot teetä kirjaa lukiessa

* Lukumatka menneisyyteen : 16. Kirjassa ollaan metsässä

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

The Miss Chinatown contestants were clustered together behind a canvas screen near the stage.

Harhauduimme Lauran kanssa Austeneista vähän toisenlaiseen historialliseen romaaniin. Malinda Lon Last Night at the Telegraph Club olikin niin hyvä, että seuraavaksi luemme sen itsenäisen jatko-osan.

17-vuotias Lily Hu saa käsiinsä lesbobaarin mainoksen ja siitäpä avautuukin ovi ihan uuteen maailmaan, johon hän tutustuu kurssikaverinsa Kathin kanssa. Vuosi 1954 Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole hyvä aika olla sen enempää sateenkaareva kuin kiinalaistaustainen, eikä naisenakaan ole helppoa.

Tämä osoittautui tosi vetävästi kirjoitetuksi ja loppua kohti mentäessä myös jännittäväksi YA-kirjaksi. Koska se sanotaan suoraan kirjan takakansitekstissä, ei ole juonipaljastus kertoa, että tämä on myös tarina Lilyn ja Kathin rakastumisesta. Lukiessa odotti sekä sitä että pelkäsi tyttöjen löytämän queer-kuplan puhkeamista.

Tykkäsin tosi paljon kirjan ajankuvasta! Amerikassa pelätään kommunismia ja kiinalaistaustaisia henkilöitä epäillään vakoojiksi. Lilyn perhekin joutuu pelkäämään sitä, että heidät tai ainakin isä karkotetaan Kiinaan, niin Yhdysvaltojen kansalaisia kuin he ovatkin. 

Siksi Telegraph Clubille meneminen vaatii Lilyltä aivan erityistä uhkarohkeutta: hän ei voi jäädä kiinni millään lailla epäilyttävistä olosuhteista, koska se vaikuttaa koko perheeseen

Lilyn kasvutarina ja itsensä löytäminen heijasti myös hienosti ja kipeästi aikaansa. Hänellä ei ensin ole edes sanoja, joilla kuvata tunteitaan ja itseään. Ensiaskel oman identiteetin löytämiselle on mainoskuva drag king Tommy Andrews’ta, joka tuntuu hengästyttävän, jännittävän kielletyltä ja kiehtovalta. 

Lilyn rohkeuden kasvamista ja identiteetin rakentumista kuvattiin todella hyvin, samoin sitä, millainen sateenkaariyhteisö tuohon aikaan oli.

Ja tykkäsin siitä, että sekä Lilyllä että Kathilla oli aikansa tytöille epätavallisia mielenkiinnon kohteita. Kath haluaa lentäjäksi ja Lily katsoo vielä kauemmas, avaruuteen asti. Hänen esikuvansa on täti, joka työskentelee yhtenä NACAn (NASA) ihmistietokoneista eli naistyöntekijänä, joiden laskelmien ansiosta astronautit ylipäätään pääsivät avaruuteen asti. 

Lilyn haaveet Kuun saavuttamisesta tuntuivat sikäli hauskoilta, että hänelle utopiaa oleva asia on meille jo historiallinen tapahtuma.

Eli lopputulema tosi kiva kirja ja lukukokemus, suosittelemme lämpimästi!

Kirjan tiedot:

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club | Dutton Books 2021 | 409 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

* Herkulliset kirjat : Kirja kertoo baarista

* Kohti ääretöntä : LaNu-kirja

* Lukumatka menneisyyteen : 15. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

Leena Paasio: Meren koskettamat

Punaisena ja valkoisena välkkyvät strobovalot ampuivat lasersäteitä silmieni väliin.

Tykkäsin paljon Leena Paasion teosparista Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan. Olisin siksi lukenut tämän Meren koskettamat vaikka se ei Finlandia-ehdokas olisi ollutkaan, mutta olipahan kyllä ansaittu ehdokkuus.

Meren koskettamat alkaa Estonian uppoamisella. Nuori Milla työskentelee laivalla ja pelastuu kuin ihmeen kaupalla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen teini-ikäinen tyttärensä Louna alkaa selvittää hämäriä sukujuuriaan.

Sanoin tuossa hiljattain, että ihan mieli lepäsi tämän kirjan saaristo- ja melontakuvauksia lukiessa. Sisämaan asukkina meri on minulle vieras elementti, joki on paljon tutumpi, mutta Paasion kirjoja lukiessa ymmärtää kyllä, mikä meressä vetää puoleensa. Se on kaunis ja kauhea, ja vaatii rohkeutta ja ymmärrystä haastaa se.

Louna on kasvanut Utön majakkasaarella ja rohkaistuu muuttamaan Helsinkiin lukioon hieman etuajassa alkuperäisistä suunnitelmistaan. Yksi syy on äidin salaisuuksien selvittäminen, toinen kivat uudet kaverit ja kolmas pienen pesäeron teko parhaaseen ystävään. Transnuori Valo on kirjolla ja sosiaaliset tilanteet ovat hänelle usein haastavia, ja hänen omistushalunsa on alkanut ahdistaa Lounaa.

Luontokuvausten lisäksi kirjan vahvuus oli mielestäni perhe- ja ystävyyssuhteiden kuvauksessa. Lounalla on läheiset välit kasvattivanhempiinsa ja sekä Valo että uudet helsinkiläiset ystävät ovat hänelle tärkeitä. Lounan romanssi tuntuikin vähän turhanpäiväiseltä muihin kiinnostaviin ja kipeisiin ihmissuhteisiin verrattuna.

Tarinan ylisukupolvisia traumoja ja erilaisia ongelmia käsitellään hyvin kypsästi koskivat ne ketä tahansa. Kirjan nuoret ja suurin osa aikuisistakin ovat todella tiedostavia ja ymmärtäviä aina ja joka tilanteessa. Ehkä hieman epäuskottavaa, mutta toisaalta olisipa kiva, jos kaikki ihmiset oikeasti olisivat sellaisia.

Erityismainintana se, että Louna ei menettänyt saarelaisidentiteettiään sillä sekunnilla, kun muutti Helsinkiin. Hyvin pienellä paikkakunnalla kasvaminen ei ole hänelle koskaan häpeän aihe, ja Utö tarkoittaa hänelle turvaa ja rakkautta.

Siirsin katseeni merelle, joka ei lopettanut liikettään ikinä. Miten pärjäisin ilman sitä, jos lähtisin?

(s. 86)

Kivana yksityiskohtana olivat myös Lounan tulevaisuuden suunnitelmat. Hän haluaa opiskella biologiaa ja pelastaa hylkeitä! Voin helposti kuvitella hänet töihin Korkeasaaren villieläinsairaalaan.

Rankoistakin aiheista huolimatta kirjasta jäi siis hyvä mieli! Toivottavasti Paasio kirjoittaa lisää tällaisia nuortenkirjoja.

Kirjan tiedot:

Leena Paasio: Meren koskettamat | WSOY 2024 | 300 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Lue meille äitikulta, Amman lukuhetki ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

* Paha mieli, paras mieli : Neuroepätyypillisyyden haasteet

* Luonto sivuilla : Merten suojelu

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich

No olipa tämä Deya Munizin The Princess and the Grilled Cheese Sandwich söpöinen YA-sateenkaarisarjis! Nimi on höpsömpi kuin raikkaan tuntuinen sisältö, joka ei muuten pyöri voileipien ympärillä.

Nuori lady Camembert ei missään tapauksessa halua aviomiestä, mutta suvun perinnön saa vain miespuolinen henkilö. Niinpä isä kannustaa Camia pukeutumaan mieheksi ja ottamaan itselleen lordin tittelin jahka isästä aika jättää. Valeasuinen Cam muuttaakin pääkaupunkiin, jossa asuu tietenkin ihastuttava kruununprinsessa Brie.

Tarinan juoni ei yllättänyt, mutta sepä ei haitannut. Tykkään jo lähtökohtaisesti tästä valeasutroopista, jossa naisen on olosuhteiden pakosta otettava miehen identiteetti. Tässä tapauksessa ne olosuhteet olivat Fromagen valtakunnan vanhoilliset lait. Kukaan tarinan hahmoista ei ole homofobinen, mutta yhteiskunnallisiin rakenteisiin se on upotettu, samoin kuin misogynia. 

Mutta koska tämä oli ilahduttava ja hauska feel good -kirja, näihinkin ongelmiin löytyy tietenkin ratkaisu. Onhan Brie sentään prinsessa, joka vastustaa jo valmiiksi turkiksia. Hänen ystävänsä saa hänet ymmärtämään, että aktivismilla voi auttaa myös ihmisiä. Tavan kansalainen ei voi mitään epäoikeudenmukaisille laeille, mutta Brie voi.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia, kivoja hahmoja ja romanssi oli herttainen. Tarina eteni nopeasti ja tykkäsin myös piirrostyylistä, joka oli selkeä ja juuri oikeissa paikoissa liioitteleva. Tässä on paljon kauniita asuja, koska muoti kiinnostaa oikeastaan kaikkia päähenkilöitä ja sen tiimoilta Cam ja Brie alun perin tutustuvatkin.

Erityisplussa juustoteemaisista nimistä, jotka hymyilyttivät koko ajan.

Kirjan tiedot:

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich | Little, Brown and Company 2023 | 235 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

* Paha mieli, paras mieli : Homofobia

* Herkulliset kirjat : Kirjan kannessa on syötävää

Maria Turtschaninoff: Anaché

Akkadien maassa, länteen ja luoteeseen Lavorasta ja pohjoiseen Urundiasta, asuu paimentolaiskansa.

Käsittääkseni Maria Turtschaninoffin Arra sijoittuu samaan maailmaan kuin tämä juuri lukemani YA-kirja Anaché. Hyvä, koska tässä on maailma, josta haluan lukea lisää! 

Toivon harvemmin, että jokin yksittäinen kirja olisi sarjan ensimmäinen osa, mutta nyt löytyi poikkeus. Tämähän oli vasta seikkailun ja mielenkiintoisen elämän alku.

Anaché on siis fantasiaa ja kertoo akkadien paimentolaiskansaan kuuluvasta nimihenkilöstään. Patriarkaalisessa maailmassa naisten ja miesten paikat ovat selvät ja rajatut, mutta Anachélle povataan poikkeuksellista tulevaisuutta. Jo ihan alkulehdellä kerrotaan, että hän muuttaa akkadien kuvan itsestään.

Anachén henkilökohtaisen matkan lisäksi kirjassa luodaan kokonainen maailma ja kulttuuri, jotka tuntuivat syviltä ja uskottavilta. Akkadeilla on oma tarustonsa ja sen myyttiset hahmot ovat oikeasti läsnä ihmisten elämässä, jos kohta yleensä henkien maailmassa. Kansan elämä rakentuu heitä ympäröivälle arolle sekä lampaille ja hevosille, joista riippuu sekä yksittäisen perheen että koko heimon toimeentulo.

Taustaa olisi ehkä voinut vähän keventää, koska alku oli pitkälti Anachén arjen kuvausta ja hieman toisteista. Se ei varmaan ihan kaikkiin lukijoihin iske, vaikka tarinan edetessä tuleekin selväksi, miksi lukijalla on hyvä olla kaikki se tieto, jonka hän akkadien kulttuurista on saanut.

Pidin todella paljon Anachésta hahmona ja tosiaan koko kirjasta. Suuria teemoja ovat muun muassa sukupuoliroolit, myytit ja niiden voima, sekä naisten voima ja yhteisöllisyys. Tämä oli myös mukavana yllätyksenä sateenkaareva kirja.

…Tätä on vähän vaikea kuvailla enempää kertomatta puolen välin tienoilla tulevaa suurta juonenkäännettä. Sanotaan nyt vaikka, että jos Shelley Parker-Chanin The Radiant Emperor -duologia on tuttu, niin tiedät mihin suuntaan tässä mennään. Muille olkoon yllätys!

Sisältövaroituksena sen verran, että kirjassa on perheväkivaltaa ja myös lapsenraiskaus (ei Anachén). Toivoisin, että jos kirja kirjoitettaisiin nyt uudelleen, tuo jälkimmäinen olisi enemmän viitteellinen eikä melkein sivun mittainen väkivallan kuvaus. Vaihtaisin sen milloin vain pitempään kuvaukseen Anachén ekasta kerrasta.

Mutta kokonaisuutena tämä oli liikuttava ja vaikuttava YA-kirja aikuisellekin lukijalle. Ehkä vähän vaikea myydä nuorelle lukijalle, mutta ehdottomasti yrityksen arvoinen.

Kirjan tiedot:

Maria Turtschaninoff: Anaché | Tammi 2013 | 523 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Anaché (2012) | Suomennos: Marja Kyrö

Luettu myös:

Taikakirjaimet, Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa ynnä muut

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja on julkaistu 2014 tai aiemmin

* Paha mieli, paras mieli : Misogynia

* Luonto sivuilla : Rakkaus luontoon

Erik J. Brown: All That’s Left in the World

I hope the afterlife has a little movie theatre where you can sit in silence and watch the sequence of events that led to the watershed moments of your life.

Maailman autioittanut dystopia, joo, me kaksi maailmaa vastaan, joo, pitkä matka taitetaan enimmäkseen jalan, joo, ihastutaan ja rakastutaan ja suojellaan toisiamme, joo, kyllä kiitos. Tykkäsin oikeastaan kaikista Erik J. Brownin YA sateenkaaridystopia All That’s Left in the Worldin elementeistä ja troopeista.

Tässä siis liikutaan lähitulevaisuudessa, koronan ja toisen, vielä pahemman pandemian jälkeisessä Amerikassa. Andrew astuu vahingossa karhunrautoihin ja hänet hoivaa kuntoon yksinään mökkeilevä Jamie. Maailmanlopun jälkeinen cottage core muuttuu pian vaellustarinaksi, jonka aikana tietenkin ihastutaan ja kohdataan muita selviytyjiä.

Tarina ja kerronta rullasivatkin mukavasti eteen päin ja kirjan luki nopeasti. Olisin ehkä kaivannut vähän lisää syvyyttä siihen, miten Andrew ja Jamie ovat henkisesti pärjänneet menettäessään kaikki rakkaansa. He olivat kovin tasapainoisia kahdeksi teiniksi, jotka ovat nähneet yhteiskunnan tuhoutuvan ja ruumispinojen kasvavan.

Mutta eipä tämä sellainen kirja ollutkaan, jossa oli tarkoituskaan mennä kovin syvään päähän tuon suhteen. Enemmän tämä on sitä toisiinsa tutustumista ja taivallusta halki tyhjentyneen maailman. Eläimiä on, ihmisiä vähemmän ja linnut ovat kadonneet kokonaan. Tokihan pojat kohtaavat matkan päällä muitakin ihmisiä, osa kivoja ja osa vähemmän kivoja.

Verrattain leppoisasta tunnelmasta johtunee, että tälle genrelle epätyypillisesti tässä ei syöty sen enempää vauvoja kuin muitakaan ihmisiä. Olenkin kyllästynyt siihen, että tällaisten aution maan dystopioiden pahikset ovat aina grilli kuumana vaanimassa viattomia ohikulkijoita.

Eli hyvin luettava YA-kirja, jossa ikävätkään tapahtumat eivät ole loppupeleissä liian ikäviä! Tämän kanssa saattoi luottaa siihen, että Andrew ja Jamie selviävät kaikesta.

Kirjan tiedot:

Erik J. Brown: All That’s Left in the World | Hodder Children’s Books 2022 | 353 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Tapahtumat eivät sijoitu nykyaikaan

* Paha mieli, paras mieli : Dystopia

Heather Walter: Malice

The golden bell above my doorframe bobs twice.

Heather Walterin Malice on kirjastolaina, joka on lämmittänyt hyllyäni aivan liian pitkään. Nyt se pääsee vapauteen seuraavalla lukijalle, ja minulla on jo varauksessa sen jatko-osa.

Malice on siis uudelleenkerronta wanhasta tutusta Prinsessa Ruususesta. Pääosassa on tarinan tuleva pahis, tällä kertaa vasta parikymppinen Alyce. Briarin valtakunta on tehnyt diilin keijuväen kanssa ja siksi sinne syntyy satunnaisesti tyttöjä, joiden veressä virtaa erityinen siunaus (Grace, ei kristillisessä mielessä). Alyce on kuitenkin aivan toista lajia, pahimmista pahimpiin kuuluva vila, ja siunausten sijaan hän jakelee kirouksia.

Ensimmäiset noin 50 sivua olivat melkoista saman asian jankkausta ja itsesäälissä rypemistä. Ei sillä, ettei kaikkien halveksumalla Alycella olisi ollut syytä siihen, mutta aika puuduttavaa se oli lukea. Tarina alkaa ottaa isompia kierroksia, kun Alyce tutustuu sukukirousta kantavaan prinsessa Auroraan. Lopussa mennäänkin sitten melkoista vauhtia ja päitä pudotellen.

Kirjan ilmeisimpiä teemoja ovat syrjintä ja erilaisuuden pelko, vapaa valinta ja sen puute, väärälle tielle astuminen ja alamäkeen syöksyminen, feminismi, vallanhimo sekä totta kai rakkaus.

Alycen isoin kipupiste on se, että kaikki olettavat hänen olevan paha ihan vain lajin perusteella. Vilat on tapettu melkein sukupuuttoon ja Alyce onkin tarinassa ainoa lajinsa edustaja. On tosin aivan selvää, että vilojen maine on syntynyt aivan syystäkin.

Oikeastaan pidin kirjan maailmasta enemmän kuin hahmoista. Koko tuo siunausten jakelu on täysin valtion valvonnassa ja kaupallistettu. Grace-tytöillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin myydä kykyjään kunnes heidät on tiristetty kuiviin. Ylipäätään Briarin naisten asemaa on nakerrettu vuosisatojen kuluessa ja Auroran suunnitelmat palauttaa valta sinne, minne se kuuluu eli kuningattarelle, ei todellakaan miellytä kaikkia.

Kirja päättyy tietenkin cliffhangeriin ja se jatko-osa täytyy kyllä lukea.

Kirjan tiedot:

Heather Walter: Malice | Del Rey 2021 | 470 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Hyllynlämmittäjä

* Paha mieli, paras mieli : Kansanmurha/vaino

* Halloween : Musta kansi

Travis Baldree: Legendoja ja latteja

Vivin pitkämiekka upposi salvertin kalloon mojovasti rusahtaen.

Kirja ja lukija eivät nyt ihan kohdanneet tämän Travis Baldreen cozy fantasyn Legendoja ja latteja suhteen. Siksi tämä oli minulle lukukokemuksena harmillisesti aika hailakka.

Tämän idea on siis se, että örkki Viv haluaa ripustaa miekkansa naulaan ja perustaa oman maailmansa ensimmäisen kahvilan. Sen homman parissa puuhataankin koko tarinan ajan, ja lopussa siirappi valuu kirjan sivuilta onnellisen lopun ja löydetyn perheen päälle.

En pidä tuota kummoisena juonipaljastuksena, koska cozy mikä hyvänsä on jo lähtökohtaisesti onnellisten loppujen genre. Tuskin tähän kukaan tarttuu väkivallan ja tragedian toivossa, ainakin toivon niin. En tarttunut minäkään, mutta olisin silti kaivannut tarinaan edes vähän terävää reunaa ja pientä epätietoisuutta siitä, miten sen (pienet) ongelmat ratkaistaan.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä vetoaa niin moniin, ja jos joku haluaa tutustua fantasiakirjallisuuteen, tämä on ihan hyvä sisäänheittotuote. Kovin suuria fantasiaelementtejä ei ole, mikä oli minulle ongelma, mutta madaltaa varmasti kynnystä jollekin toiselle.

Ylitsepursuavan positiivisuuden lisäksi suurin ongelmani oli siis se, että tässä oli niin vähän fantasiaa. Raaputa vähän pintaa ja tämän voisi sijoittaa ihan mihin vain amerikkalaiseen kaupunkiin, jonne uranainen muuttaa perustaakseen kotoisan yrityksen ja löytääkseen rakkauden.

Olisi ollut kiva, jos tässä olisi perustettu oikeasti fantasiamaailman fantasialajeille tarkoitettu kahvila. Mitä tarjotaan minotaureille ja miten eri lajien edustajat saadaan mahtumaan sopuisasti saman pöydän ääreen, tai ylipäätään mahtumaan fyysisesti saman pöydän ääreen? Nythän tässä perustettiin tavallinen Starbucks.

Mutta, se olisikin sitten ollut aivan toinen kirja, ei suinkaan tämä. Legendoja ja latteja ei ollut omaan makuuni, mutta eipä se kirjan vika ole. Ihan okei luettava ja voinpa nyt ainakin tarvittaessa keskustella kirjasta.

Kirjan tiedot:

Travis Baldree: Legendoja ja latteja | Karisto 2024 | 239 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Legends & Lattes (2022) | Suomennos: Jade Haapasalo

Haasteet:

* Halloween : Fantasiaa tai scifiä

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Feministinen fantasiakauhu YA-queersarjakuva, jonka piirrostyylistä pidän? No täytyy ainakin kokeilla!

Kyseessä on Maggie Tokuda-Hallin ja Lisa Sterlen Squad, joka tarinan edetessä upposikin yllättävän synkkiin vesiin. Ei niin, että mitään hilpeää hyvän mielen tarinaa odotin, mutta silti.

Becca ja hänen äitinsä muuttava parempaan kaupunginosaan, ja Becca pelkää jäävänsä taas koulussa ulkopuoliseksi. Tamponihätätilanne johtaa kuitenkin siihen, että hän pääsee mukaan suosittujen tyttöjen porukkaan. Lopulta Beccalle selviää, miksi juuri hän tuli valituksi sisäpiiriin.

Marley, Arianna ja Amanda ovat sekä kerrassaan täydellisiä nuoria naisia että armottomia ihmissusia, jotka metsästävät niljakkaita poikia. Becca on arvioitu tarpeeksi kauniiksi, älykkääksi ja nälkäiseksi päästäkseen laumaan.

Tule pimeälle puolelle, Becca.
(s. 84)

Jotenkin oletin, että ihmissyönti olisi Beccalle ongelma, mutta eipä sitten ollutkaan. Siinä ei montaa hetkeä mennyt, kun hän jo raateli menemään muiden mukana. Hänen ulkopuoliseksi jäämisen pelkonsa ajoi kaiken muun ohi. Moraaliset konfliktit alkavat syntyä vasta siinä vaiheessa, kun lauma lipeää omista säännöistään.

Sarjakuva oli tosiaan yllättävän synkkä ja raaka, vaikka väkivaltaa ei niin hirveän yksityiskohtaisesti kuvattukaan. Masentavan realistista oli se, miten uhreiksi valikoituneet pojat kuvittelivat tyttöjen olevan vapaata riistaa. Kappas vain kun saalis osoittautuikin saalistajaksi.

Tarinassa oli myös monenlaisia kiinnostavia ihmissuhteita tyttöjen välisistä jännitteistä alkaen. Entä jos susilauman alfa ei osaakaan johtaa? Beccalla ja hänen äidillään on koko ajan kommunikointiongelmia, ja lisäksi Becca yrittää salata ihastuksensa Marleyyn.

Tykkäsin kyllä ja suosittelen! Loppu lässähti vähän siirapin puolelle, mutta muuten tarina oli jännä ja mielenkiintoinen.


Kirjan tiedot:
Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad | HarperCollins 2021 | 213 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Ulkopuolisuus
* Halloween : Lanu-kauhua

Päivi Lukkarila: Skutsi

Tämän viestin liitteessä luetellaan elintarvikkeet, vaatteet sekä muu varustus, jota tarvitset vajaa kolme vuorokautta kestävällä vaelluksellamme.

Päivi Lukkarilan Skutsi vähän hämäsi minua nimellään. En nimittäin tiennyt, että skutsi tarkoittaa metsää. Aivan outo slangisana minulle ja kannen perusteella ajattelin, että jaahas, skutsi lienee jokin metsän pelottava mönkiäinen.

No ei ollut, mutta kirja oli kyllä hyvä, joten onneksi tartuin siihen.

Neljä kaupunkilaisnuorta joutuu eräjormailemaan viikonlopuksi ja vielä ilman kännyköitään, kauhistus sentään. Kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan ja nuorten on pärjättävä puskissa omillaan.

Perusajatuksesta tuli mieleen vanhat poikain seikkailukirjat, mutta juoni ja hahmot on kirjoitettu raikkaan nykyaikaiseksi. Nuorten ongelmat kuvastavat hyvin nykyaikaa. Luka on kiinni kännykässään kuin liimattuna, Joel hakee huomiota jatkuvalla suunsoitolla, Nasim kipuilee kantasuomalaisten ennakkoluulojen kanssa ja Sabinalle reissun perimmäinen tarkoitus on vahvistaa hänen identiteettiään.

Juoni eteni joutuisasti ja lukaisin tuon 200 sivua yhdellä istumalla. Nuoret ja retken johtaja kertovat tarinaa vuorotellen ja jokainen tulkitsee kokemaansa omalla tavallaan. Yksi ja sama tapahtuma näyttää erilaiselta eri näkökulmista.

Jostain syystä tämä on meidän kirjastossa laitettu kauhugenreen, mutta ei tässä mitään varsinaista kauhuelementtiä ole. Nuoret kertovat nuotion ympärillä kauhujuttuja ja mielikuvitus lähtee välillä laukalle, mutta yliluonnollisia olentoja tai sarjamurhaajia ei löydy. Jännitys pysyy kyllä hyvin yllä, mutta enemmän juuri jännäreille ominaisella tavalla.

Jos nyt jostain tätä kritisoisin niin siitä, että tiukan paikan tullen porukan johtajuus putosi taas kerran sille rikkaalle, komealle, valkoiselle, tyttöjä vokottelevalle heterolle cispojalle. Kuka tahansa noista muista olisi ollut virkistävämpi valinta tähän rooliin.

Mutta kokonaisuutena oikein toimiva ja nopealukuinen! Toivottavasti tämä löytää tiensä yläkoulun vinkkauspaketteihin.

Kirjan tiedot:

Päivi Lukkarila: Skutsi | Nokkahiiri 2024 | 200 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Jännittävä

* Luonto sivuilla : Suomen luonto

* Halloween : Metsä

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja

Jos joku etsii pimeneviin iltoihin jännitystä, yliluonnollisia juttuja ja queer-hahmoja, niin tässäpä niitä olisi. Ashley Robin Franklinin YA-sarjakuva The Hills of Estrella Roja oli yllättävän kiva, ja onneksi annoin sille mahdollisuuden vaikka tuo kansikuva ei niin houkutellutkaan.

College-opiskelija Katilla ja hänen bestiksellään on yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvä podcast. Anonyymi vinkki vetää Katin Estrelle Rojan kylään, jonka lähistöllä on nähty outoja valoja. Samaan kylään palaa myös Mari, jonka isoäiti on yllättäen kuollut. Estelle Rojan salaisuuksia selvitellessään tytöt ei niin yllättäen ihastuvat toisiinsa.

En pitänyt piirrostyylistä kovin paljoa, mutta toisaalta pakko myöntää, että jokin siinä toimi yhdessä hyvin rakennetun juonen kanssa. Sisäänpäin kääntynyt kylä ja ynseät asukkaat tuntuivat ahdistavilta, ja jännitys tiivistyi tarinan edetessä. Oli myös kiva, että se yliluonnollinen juttu tässä oli minulle aivan uusi ja nostettu meksikolaisesta kulttuurista.

Pidin myös siitä, miten olennaisia Marin sukulaiset olivat tarinassa. Tai oikeastaan sukulaisnaiset. Tämä oli hyvin naiskeskeinen tarina, jossa ei montaa vuorosanaa miehille annettu. Mari, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa ovat sukunsa keskellä ulkopuolisia, koska äiti muutti aikoja sitten pois Estrelle Rojasta. Vierauden ja vähän myös katkeruuden tunne tuli hyvin esiin molemmin puolin.

Kyräilevät kyläläiset.
(s. 60)

Ulkopuolisuus teemana kärjistyi aina, kun Kat yritti puhua kyläläisten kanssa. Estrelle Rojassa ei paljon vieraita nähdä ja kaikki uudet ihmiset ovat ennen kaikkea epäilyttäviä. Queerius ei kuitenkaan ollut kirjassa kenellekään ongelma.

Kirjan tiedot:

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja | Glarion Books 2023 | 404 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Nopeasti luettu

Sini Helminen: Kalma (Lujaverinen #03)

Puristan sormissani violetteja ruusuja, joiden piikit tarraavat kiinni hansikkaaseen.

Suunnitelmistani huolimatta tämän Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian viimeisen osan lukeminen venyi kesän yli. Eipä se sinänsä haittaa, tällainen vähän kalmanhajuinen tarina sopii hyvin syksyyn.

Kalma jatkaa tarinaa siitä cliffhangerista, mihin Sysi jäi. Seelan sydän on pettänyt ja hän on kuollut. Itsesyytöksissä rypevä Halla ei suostu päästämään irti ja kohta sitä ollaankin road tripillä kohti Tuonelan virtaa.

Tokihan sen arvaa, miten siinä käy, joten kovin suuria yllätyksiä ei ollut luvassa.

Tykkäsin Tuonelan kuvauksesta, jos kohta en olisi tarvinnut sitä sekä Seelan että Hallan näkökulmasta. Eniten pidin Tuonelan Kipumäestä, jossa vainaja joutuu kokemaan kaikki maallisen elämänsä tuskat. Ei niin, että se olisi ollut erityisen mukava kokemus päähenkilöille, mutta oli ilahduttavaa nähdä tällainen vähemmän tunnettu osa suomalaista kansanperinnettä.

Tämän lopussa oli mielestäni vähän turhaa juonen venytystä. Tuo koko Tuonelan matka oli kokonaisuutena oikein toimiva, ja siksi maan päällä jatkuva tarina tuntui aika turhalta draamalta draaman vuoksi.

Olen myös edelleen sitä mieltä, että Stepa Steffuli tarvitsisi parempia ystäviä kuin Seelan…

Mutta kokonaisuutena sarja oli kivaa luettavaa ja kansanperinnettä tuotiin onnistuneesti nykyajan urbaaniin ympäristöön!

Kirjan tiedot:

Sini Helminen: Kalma | Myllylahti 2023 | 326 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjojen keskellä ja Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Miksi en lukenut aikaisemmin?

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti

SJ Sindun ja Nabi H. Alin lanu-sarjakuvassa Shakti oli minulle jotain uutta! Sen maaginen maailma nimittäin nousee intialaisista myyteistä ja perinteistä.

12-vuotias Shakti muuttaa taas uudelle paikkakunnalle äitiensä kanssa. Shakti on kyllästynyt muuttamaan ja toivoo, että saisi tällä kertaa ystäviä, jotka hän saisi jopa pitää. Oma porukka löytyykin niistä, joita koulun ilkeimmät tytöt kiusaavat eniten. Kiusaajat ovat saaneet opettajatkin pauloihinsa taikakeinoin ja Shaktin täytyy nojata perheensä magiaan pelastaakseen koko kaupungin.

Intialaisen mytologian lisäksi ilahduin vallan siitä, miten moninainen tarina muutenkin oli. Shaktin ystäväpiiristä löytyy erilaisia etnisyyksiä ja luonteita sekä eri muotoisia kehoja.

Sikäli kun piirrosjälkeä osasin katsoa, Shaktin raskaana oleva Terri-äiti on musta ja Rita-äiti puolestaan intialaista syntyperään. Ritan kulttuuri näkyy perheen arjessa pukeutumisesta pieneen kotialttariin, perinnöllisistä taikavoimista nyt puhumattakaan.

Shaktin äidit.
(s. 145)

Tykkäsin myös kirjan maailmasta. Magia ei ole oikeastaan salaisuus, mutta harvat kuitenkaan ryhtyvät puuhaamaan sen kanssa. Shaktin suku on saanut voimansa jumalatar Durga Malta, jonka toinen puoli on kaaosta rakastava Kali Ma.

Aivan, se monikätinen ja pelottava kuoleman jumalatar. Shakti mokaa pikkuisen kutsuessaan Durgaa avukseen ja sitten päänvaivana ovatkin paitsi kiusaajanoidat, myös apuun omalla tavallaan tullut Kali.

Pidin aivan erityisesti siitä, että tällä oli kiusaajatarinalle epätyypillinen loppu. Usein kiusattu päähenkilö antaa anteeksi ja jopa päätyy kiusaajien ystäväksi. Ei tällä kertaa. Shakti näkee vilauksen siitä, miksi kiusaajat ovat sellaisia kuin ovat ja pystyy päästämään irti omasta vihastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on annettu anteeksi ja että kiusaajat ovat syyttömiä.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tarinasta ja piirrostyylistä myös! Lisäksi tässä oli kiinnostava sivujuoni säärikarvoista. Onko niitä pakko ajaa vai ei?

Kirjan tiedot:

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti | HarperAlley 2023 | 245 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Kirjan nimessä on erisnimi

Elliot Page: Valokeilan vankina

Ajatus kirjoittaa kirja on tullut vuosien mittaan muutaman kerran esiin, mutta sen toteuttaminen ei tuntunut koskaan hyvältä eikä suoraan sanoen millään tavalla mahdolliselta.

En voi väittää olevani Elliot Pagen fani, mutta muutama roolisuoritus on kyllä jäänyt mieleeni. Etenkin tässä Valokeilan vankina -elämäkerrassa monesti mainittu Juno sekä useampaan kertaan katsomani Inception.

Enemmän Page on jäänyt mieleeni siitä, mikä tämän kirja aihe oikeastaan on. Ensin hän tuli ulos kaapista lesbona (2014) ja sitten transmiehenä (2020). Ottaen huomioon Hollywoodin konservatiivisen ilmapiirin, kumpikin vaati varmasti todella paljon rohkeutta ja nostan kyllä hattua siitä, että hän päätti elää julkisesti oman näköistään elämää.

Elämäkerrassaan Page kertookin matkastaan omaksi itsekseen. Tai oikeastaan siitä, miten pitkään hänen on pitänyt sitä salata ja teeskennellä olevansa joku muu kuin oikeasti on. Kirjassa puidaan niin omaa identiteettiä kuin perhe- ja parisuhteitakin.

Mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole, sen verran raskaita asioita tässä käsitellään. Page kertoo muun muassa vaikeista suhteistaan vanhempiinsa ja omaan kehoonsa, joka tuntui välillä puistattavan vieraalta, etenkin naisellisissa vaatteissa.

Kuvitelkaa kaikkein kiusallisin, nöyryyttävin juttu, jonka voitte pukea päällenne. Kiemurtelette omissa nahoissanne. Se kiristää, haluatte kuoria sen päältänne, repiä sen, mutta ette voi. Päivästä päivään.

(s. 231)

Kerronnaltaan kirja tuntui siltä, että Page on luultavasti todellakin kirjoittanut tämän itse. Ei teksti huonoa ole, mutta mielestäni sitä olisi voinut tiivistää hieman ja minulla oli myös vaikeuksia pysyä mukana aikajanassa. Keskellä lukuja on takaumia, jotka hyppäävät milloin minnekin, joskus jopa kesken kappaleen.

Mutta kiinnostava ja erilainen elämäkerta, joka kuitenkin päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin. Ympäristön valtavista paineista huolimatta Page on uskaltanut tulla kaapista ja on toivottavasti onnellisempi kuin ennen!

Kirjan tiedot:

Elliot Page: Valokeilan vankina | Bazar 2023 | 319 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pageboy (2023) | Suomennos: Pasi Rakas Jääskeläinen

Haasteet:

* Elämänkertabingo : Vapaa valinta

* Queer-lukuhaaste 2024 : Tietokirja

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Pujotan kuoreen piilotetun postikortin laatikkoon, jonka kyljessä on pasuuna.

Tämän vuoren Queer-lukuhaasteessa on kohta “queerius lähelläsi”, jota halusin lähestyä maantieteellisesti. Toivoin nimenomaan tarinan sijoittuvan pohjoiseen, kirjailijan syntymä- tai asuinpaikalla ei ollut väliä.

Mutta onko Pohjois-Suomeen sijoittuvia sateenkaarevia kirjoja kovin montaa? No eipä vain ole. Muutenkin kotimainen sateenkaarikirjallisuus tuntuu sijoittuvan pitkälti eteläisimpään Suomeen. Tämä Erja Tulasalon esikoisteos Oranssi puutarha sijoittuu sentään osittain Ylivieskaan, vaikka Helsinki se toinen tärkeä paikka tässäkin on.

1990-luvulle sijoittuva tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkenä parikymppinen Maaru on enimmäkseen Helsingissä, takaumissa ja lyhyillä vierailuilla Ylivieskassa. Maaru on lestadiolaisperheen tytär ja pitää tytöistä, mikä on varsin hankala yhdistelmä.

Kasvutarina kertoo itsensä löytämisestä ja ensirakkaudesta toipumisesta. Siinä missä Maaru haluaa luoda oman näköisensä elämän, kesärakkaus Eliisa valitsee - tai oikeastaan painostetaan valitsemaan - toisin. Eliisan lapsiluku kasvaa Maarun haaveillessa edelleen yhteisestä elämästä. Helsingissä hän näkee, että se voisi olla mahdollista jos Eliisalla vain olisi rohkeutta aloittaa uusi elämä.

Miksi meiän rakkauvesta on tehty nii vaikia ja luonnoton asia? Miksi justiin meille on lapsesta asti opetettu siittä niin yksioikoisesti niinkö kaikesta muustakin?

(s. 193)

Kirja ei sinällään tarjoa mitään uutta, mutta se oli kauniisti ja viipyilevästi kirjoitettu. Monia asioita verrataan kasveihin, koska puutarhanhoito on Maarulle tärkeää. Kirja on kirjoitettu murteella ja vaikka yleensä vierastan kirjoitettua murretta, tässä sen unohti nopeasti. Alussa olin hyvin tietoinen kielestä, mutta pian sitä ei enää huomannutkaan.

Kirjassa oli myös hieman harvinaisempi sivujuoni, nimittäin turkistarhaus. Maarun lestadiolaispiireissä sillä elätetään monta perhettä ja Maaru havahtuu vasta myöhemmin ymmärtämään, millaista eläinrääkkäystä se on. Tarhoilla työskenteleviä tuttuja on vaikea katsoa samoin silmin sen jälkeen.

Eli nopealukuinen ja sujuvasti kirjoitettu sateenkaarikirja, jossa ollaan ainakin osa ajasta isoimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kirjan tiedot:

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha | Atena 2023 | 228 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin kummitus ja Kupliva maailmani

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queerius lähelläsi

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

Faith Erin Hicksin YA-sarjakuva Hockey Girl Loves Drama Boy ei ollutkaan vain romanttista hömppää, vaikka niin oletin.

On tässä romantiikkaakin, mutta isona teemana on kiusaaminen. Alix rakastaa jääkiekkoa, mutta ilon pilaa jatkuvasti joukkueen kapteeni Lindsay, joka kohtelee Alixia kuin roskaa. Tiimikaverit ja valmentaja, se muka luotettava aikuinen, katsovat toiseen suuntaan ja kun Alixilla viimein naksahtaa, syy on tietenkin vain hänen.

Alix säikähtää omaa väkivaltaista reaktiotaan ja pyytää apua Ezralta, suositulta teatteriryhmän pojalta. Ezra kun osaa pitää pokkansa ja heittää nasevan vastauksen vaikka häntä kiusattaisiinkin. Enimmäkseen syyllinen on Lindsayn yhtä ilkeä poikaystävä, joka pilkkaa Ezraa homofobisilla herjoilla.

(Ezra ei tykkää lokeroida itseään, mutta arvelee panseksuaalin olevan tällä hetkellä paras tapa kuvailla itseään.)

Joka tapauksessa Ezra suostuu auttamaan Alixia ja no, olihan tässä tosiaan sitä romantiikkaakin. Sitä tarinaa tukevat molempien nuorten eri tavoilla kipeät suhteet vanhempiinsa ja myös omiin heikkouksiinsa. Ezra lakaisee mielellään vaikeat asiat maton alle ja Alix puolestaan kokee vaikeaksi puolustaa itseään hankalissa tilanteissa.

Tykkäsin tarinasta ja siitä, miten realistiselta se tuntui. Ihmissuhteet eivät ole helppoja ja omia vikoja on vaikea myöntää. Minusta oli ihanaa lukea, miten intohimoisesti Alix ja Ezra suhtautuivat harrastuksiinsa, joista kumpikin toivoo salaa ammattia itselleen. Alix etenkin on aivan rakastunut jääkiekon pelaamiseen.

Tykkäsin myös selkeästä piirrostyylistä, joka on enimmäkseen mustavalkoinen. Tehostevärinä on vaalea sininen/turkoosi.

Ja ehdottomasti plussaa siitä, että Alix on sekä pitempi että fyysisesti vahvempi kuin Ezra! Kuinka usein sitä näkee kaunokirjallisuudessa? Hyvin harvoin.

Alix on itsevarma jäällä, Ezra ei.
(s. 125)

Kirjan tiedot:

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy | First Second 2023 | 286 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja herättää tunteita

K. O’Neill: The Moth Keeper

K. O’Neillin nuorten sarjakuva The Moth Keeper on niin söpö että! Tekijältä on ilmestynyt myös ehkä hieman tunnetumpi Tea Dragon Society -sarja, joten söpöily ja kauniisti kirjoitettu inklusiivisuus eivät sinänsä olleet yllätyksiä.

The Moth Keeper kertoo fantasiaolentojen yhteisöstä, joka on päättänyt elää öisin. Kun muu maailma nukkuu, heidän aavikkokaupunkinsa herää unestaan. Olennainen osa yhteisön toimintaa ovat yöperhoset, jotka varmistavat erikoisen yökukan kukinnan. Yöperhoset tarvitsevat aavikolla vaeltavaa vartijaansa ja sellainen Anyasta on määrä tulla.

Tämän sankari- ja kasvutarinan teki erityisen viehättäväksi se, miten suuri rooli yhteisöllä on Anyan elämässä. Öinen kaupunki kuhisee elämää ja kaikki ovat suorastaan ihania toisilleen. Yhteisö ei toimi, jos sen jäsenet eivät ole toistensa tukena.

Yöperhosten vartiointi on kunniatehtävä, mutta samalla ainoana koko yhteisöstään niiden vartija on suurimman osan ajasta yksin. Se on kova hinta maksettavaksi ja Anyan kautta tarinassa kyseenalaistetaan ensi kertaa onko se oikein. Kuinka paljon yhden henkilön pitää uhrata omasta onnestaan muiden vuoksi?

Yksin aavikolla.
(s. 95)

Tarinan maailma on kiehtova ja lempeä. Synkkiäkin sävyjä löytyy eikä niitä aina selitetä auki, mutta tunnelma noin yleensä on lohdullinen. Anya voittaa pelkonsa ja samalla hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman hieman eri tavalla. Rakkain ystävä Estell ei olekaan se, joka tarvitsee aina suojelua, ja päivämaailmakin on todella kaunis.

O’Neillin kuvitus on satumaisen ja pehmeän näköistä olematta kuitenkaan hattarahöttöä. Maisemat ovat avaria ja kirjailijan loppusanojen mukaan saaneet inspiraationsa Uudesta-Seelannista. Hahmot ovat hyvin erilaisen näköisiä eikä tässä maailmassa näytä olevan mitään normia, jollainen yksilön pitäisi pyrkiä olemaan. Jokainen on hieno juuri sellaisena kuin on ja kaikki hyväksytään aina joukkoon.

Eli kaunis kirja ja kauniin lohdullinen tarina!

Kirjan tiedot:

K. O’Neill: The Moth Keeper | RH Graphic 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Virginia Woolf: Orlando

Nuorukainen, sillä ei ollut epäilystäkään hänen sukupuolestaan vaikka ajan muoti osaltaan kätki sen, sivalsi juuri viipaleen maurilaisen päästä, joka riippui kattohirrestä.

Klassikko luettu, taas! Virginia Woolfin Orlando oli täsmäkirja pariin lukuhaasteen, joissa etsittiin vanhempaa kirjaa. No, melkein satavuotias tämä onkin.

Orlando on fantasiaelämäkerta, queer-klassikko, feministinen klassikko ja kaikin puolin kehuttu kirja. Päähenkilö aloittaa elämänsä miehenä Elizabeth I:n Englannissa, kokee maagisen sukupuolenvaihdoksen 1600-luvulla ja elää naisena ainakin vuoteen 1928 asti. Hän tapaa kulttuurikuuluisuuksia ja runoilee itsekin, lähinnä tosin pöytälaatikkoon.

Epäilemättä ja todistetusti arvostettu kirja, josta en itse pitänyt oikeastaan ollenkaan. Joskus havahduin monen sivun jälkeen toteamaan, että enpä muuten muista luetusta yhtään mitään. Suomentajan loppusanoissa mainitaan esimerkiksi ensimmäinen Orlandon synnyttämä poika. Anteeksi mitä? En muistanut tuota edes tapahtuneen.

Mielestäni kirjan juoni poukkoili sinne tänne, en pysynyt yhtään mukana siinä, missä vuosisadassa oltiin milloinkin menossa, ja lisäksi en vain jaksanut Orlandon jaarittelevaa filosofointia milloin mistäkin aiheesta. Sori vain, Woolf! Hyvä, että muut tykkäävät ja arvostavat.

Positiivisena loppukaneettina: kirjassa oli joitakin omaakin huumorintajuani kutkuttavia kohtia ja lauseita.

"Oliko siis mahdotonta lähteä kävelylle puoliksi tukehtumatta ja saamatta lahjaksi smaragdein koristettua rupikonnaa ja avioliittotarjousta arkkiherttualta?"

(s. 142)

Kirjan tiedot:

Virginia Woolf: Orlando | Tammi 2024 (1. p. 1984) | 215 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Orlando (1928) | Suomennos: Kirsti Simonsuuri

Luettu myös:

Ainakin Yksi pieni lukupäiväkirja, Ankin kirjablogi ja Hiirenkorvia ja muita

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Vanha kirja

* Vahvat naiset 2024 : Feminismi

* Fantastinen kesä : Julkaistu yli 10 vuotta sitten

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Valkoisen talon kattoterassilla, eräässä tietyssä nurkassa on löystynyt seinäpaneeli.

No niin, sainpahan viimein aikaiseksi lukea yhden viime vuosien somehitin eli Casey McQuistonin sateenkaariromanssin Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä. Olen jostain syystä jonkin verran hype-vastainen. Mitä enemmän jostain kirjasta vouhotetaan, sitä vähemmän minun yleensä tekee mieleni lukea se.

Ja ei tämä minun mielestäni niin ihmeellinen ollut kuin monien arvostelujen perusteella olisin kuvitellut.

Tässähän on siis kyse Yhdysvaltojen ensimmäisen naispresidentin pojan Alexin ja Englannin prinssi Henryn romanssista. Parikymppiset jampat vihastuvat, ihastuvat, panevat kuin kanit ja rakastuvat. Suhdetta pitää tietenkin piilotella, koska eihän prinssi voi olla homo ja sitä paitsi jenkeissä on vaalivuosi.

Hömppäromantiikkana tämä oli ihan okei, joskohta ajoittain eli lähinnä tarinaan upotettujen sähköpostiviestin osalta myötähäpeää aiheuttava. Paneskelua oli niin paljon, että hyppäsin monia kohtauksia ihan suosiolla ohi. Mutta kahden ihmissuhteissa hieman toivottoman nuoren miehen ensirakkaustarinana tämä toimi aivan hyvin.

Eniten tämä ontui mielestäni politiikan kuvaamisessa. Kuvaus oli sekä kovin naiivin ja pinnallisen tuntuista että todella kärjistettyä. Eikä siinä mitään jos sen olisi sellaista pitänyt ollakin, en minä odota hömppäromantiikan heittäytyvän oikeasti poliittiseksi. Tämä nyt kuitenkin selvästi halusi olla vakavasti otettava tarina myös siltä osin, ja minulle se ei toiminut ollenkaan.

Vähän jäi kyllä sellainen olo, että voisin joskus katsoa sen tähän perustuvan elokuvan.

Kirjan tiedot:

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä | Tammi 2022 | 400 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Red, White and Royal Blue (2019) | Suomennos: Johanna Auranheimo

Luettu myös:

Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja, Unelmien aika ynnä muut

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Kirja on filmatisoitu