Haastekoonti: Fantastinen kesä 2022

Instagramissa kesän ajan pyörinyt Fantastinen kesä -lukuhaaste on nyt paketissa. Kiitos kivasta haasteesta, @sivukerrallaan!

Haasteessa siis luettiin fantasiakirjallisuutta erilaisiin bingoruudukon kohtiin. Tällä kertaa tähtäsin koko ruudukon lukemiseen, mutta usko oli jo mennä kun lukujumi iski päälle. Ironista kyllä sen aiheutti haasteeseen lukemani V. E. Schwabin Shades of Magic -trilogia.

Mutta, kun pääsin viimein siitä yli, luinkin haasteen parhaat kirjat (top 3 alla)! Noin ylipäätään en ole pitkään aikaan lukenut näin paljoa fantasiaa ja melkein jo unohdin, miten ihanaa on lukea hyvää spefiä. Mielikuvitus pääsee lentämään ja on kiva huomata, miten hyvin se lentääkään kirjailijoilla. Lukemissani kirjoissa oli hyvin erilaisia maailmoja ja juonia, jotka sijoittuivat sekä meidän maailmaamme että aivan muualle.

Top 3:

Marie Brennan: A Natural History of Dragons

Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

Kaikki luetut kirjat:

Kirja, joka sinun on pitänyt lukea jo pitkään: Anne Leinonen: Kirjanoita

Lasten tai nuorten fantasiakirja: Anne Leinonen: Noitakirja

Päähenkilö omaa harvinaisen kyvyn: Julie Murphy: Faith: Taking Flight

Sarjakuva/manga: Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea

Kirjassa matkustetaan: V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue

Kirja, jonka luet uudelleen: Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

Mielenkiintoinen sivuhenkilö: Rodolfo Santullo, JOK & Cixin Liu: Sea of Dreams
Myytti tai mytologia: Helena Waris: Vuori

Haluaisit vierailla kirjan maailmassa: V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

Kirjassa käytetään taikuutta: V. E. Schwab: Tummenevat varjot

Olet nähnyt kirjan kirjagramissa: V. E. Schwab: Loihdittu valkeus

Moninainen fantasiakirja: The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

Kirja on julkaistu 2010 tai aiemmin: Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria

Kotimainen fantasiakirja: Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Kirjassa on kartta: Marie Brennan: A Natural History of Dragons

Näyttävä kansi: Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

My parlor smelled of linseed oil and spike lavender, and a dab of lead tin yellow glistened on my canvas.

17-vuotias Isobel maalaa muotokuvia keijuväelle*. Hän on oppinut olemaan tarkkana pelottavien asiakkaidensa kanssa, mutta syysprinssi Rook yllättää jopa Isobelin. Tai oikeastaan Isobelin yllättävät hänen tunteensa Rookia kohtaan. Pian sitä juostaankin pitkin keijumaita kielletyn rakkauden vuoksi.

Tykkäsin Margaret Rogersonin Kirjojen tyttärestä ja sen luettuani päätin lukea hänen muitakin kirjojaan. Tämäkin on itsenäinen tarina eli mukava poikkeus YA-sarjojen joukossa. Ei kaikkea tarvitse venyttää vähintään trilogiaksi.

Jos unohdetaan genrelle tyypillinen ja tässä kirjassa vielä harvinaisen pikainen supernopea rakastuminen, pidin tästäkin todella paljon! Kirjassa on vauhtia ja jännitystä, ja tykkäsin Isobelista, joka oli hyvin käytännöllinen ja järkevä sankaritar.

Se, että koko juttu pyöri taiteiden ympärillä, oli mielenkiintoinen ja erilainen valinta YA-kirjan juoneksi. Keijut ovat kykenemättömiä luomaan mitään uutta ja siksi ihmisten käsityötaidot kiehtovat heitä suunnattomasti. Isobelin kylä tekee bisnestä nimenomaan keijujen kanssa ja jokainen kyläläinen on hyvin tietoinen heitä ympäröivästä vaarasta.

And like all of his species he couldn't resist seeking my true name. I paused, evaluating my mind and senses, and came to the relieved conclusion that he hadn't put me under a malicious charm, one that might make me speak more freely or reveal secrets I ought not.

Because no one used their birth name in Whimsy. To do so would be to expose oneself to ensorcellment, by which a fair one could control a mortal in body and soul, forever, without their ever knowing – merely through the power of that single, secret word.

(s. 26-27)

Isobelin lisäksi pidinkin aivan erityisesti siitä, millaisiksi Rogerson kirjoitti keijuväen. He olivat oikeasti todella epäinhimillisiä ja sen vuoksi todella pelottavia. Kun Isobel ja Rook päätyvät keväthoviin, keijujen ihmismäinen pintasilaus karisee nopeasti. Kaunis kuori on pelkkää lumousta ja kätkee alleen armottomia petoja.

Jännäsin oikeasti, miten Isobel selviää tukalasta tilanteesta ja millaisen loppuratkaisun Rogerson rakentaa. Täytyy ehdottomasti lukea häneltä vielä lisääkin.

*Kirjassa "fae". Onkos keiju tälle järkevä ja yleisesti hyväksytty suomennos? Haltia on joka tapauksessa väärä laji.

Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens | Titan Books 2017 | 207 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Näyttävä kansi

Marie Brennan: A Natural History of Dragons (The Memoirs of Lady Trent #01)

Not a day goes by that the post does not bring me at least one letter from a young person (or sometimes one not so young) who wishes to follow my footsteps and become a dragon naturalist.

Lady Trent on maailmankuulu lohikäärmetutkija, jonka intohimo lohikäärmeisiin syttyi jo nuorena. Tämä kirja aloittaa sarjan, jossa hän muistelee kasvuaan uteliaasta aatelistytöstä alansa huipuksi. Ensimmäinen tutkimusmatka suuntautuu Vystranaan, jossa on tekeillä jotain hämärää.

Nautin tämän kirjan lukemisesti todella, todella paljon. Isabella on ihana päähenkilö ja kertoja, joka katselee nuoren itsensä elämää vuosikymmenten päästä. Hänen usein huvittunut kertojaäänensä vihjaa tulevista seikkailuista ja siitä, miten hänen maailmansa tulee muuttumaan.

Mutta, tässä kirjassa nuori Isabella elää maailmassaan, joka asenteiltaan ja muutenkin muistuttaa kovasti 1800-lukua. Naisen paikka ei siis ole tutkijana, saati sitten tutkimusmatkalla. Isabella pelkää riutuvansa kultaisessa häkissään, mutta onneksi sattuma tuo hänen elämäänsä Jacobin, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.

If you do not understand what my husband has called my deranged practicality, very little of my life will make the slightest bit of sense.

(s. 25)

Jännittävän tarinan pääjuttu ei suinkaan ole romanssi; Isabella ja Jacob löytävät toisensa jo kirjan alkupuolella. Isabella junailee Jacobin Lordi Hilfordin järjestämälle tutkimusmatkalle ja pääsee sitten itsekin mukaan. Perillä Vystranassa retkikuntaa odottaa pieni vuoristokylä ja lohikäärmeet, jotka jostain syystä ovat alkaneet hyökkäillä ihmisten kimppuun.

Tarinan sydämessä ovat luonnontieteet ja luonnontieteellinen mysteeri. Lohikäärmeitä ja niiden elintapoja ei tunneta juuri lainkaan, ja Isabella tietääkin olevansa tekemässä historiaa. Pieninkin tiedonmurunen on tärkeä tutkijoille.

Tällä retkellä Isabellan ensisijainen tehtävä on piirtää lohikäärmeitä ja niiden anatomiaa, mutta hän on itsekin tutkija haluavat useimmat miehet tunnustaa sitä tai eivät. Totta kai hän haluaa selvittää, miksi lohikäärmeet käyttäytyvät niin poikkeuksellisella tavalla. Pidin valtavasti siitä, että Isabellaa ajavat eteen päin hänen uteliaisuutensa ja halunsa selvittää, miten maailma ja lohikäärmeet toimivat.

Kirjassa on pari Rhys Daviesin piirtämää karttaa ja Todd Lockwoodin upeita kuvituksia.

Tämä on lämmittänyt hyllyä jo vuosikausia ja nyt kyllä kaduttaa, etten lukenut tätä aiemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Hyvää kannatti odottaa?

Kirjan tiedot:
Marie Brennan: A Natural History of Dragons: a Memoir by Lady Trent | Titan Books 2014 | 351 sivua | Omasta hyllystä

Luettu myös:
Taikakirjaimet ynnä ehkä muutkin

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kirjassa on kartta

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Susi oli taas siinä.

Laaksossa valmistaudutaan kevätjuhlaan ja useampikin nuori miettii, mitä elämältään haluaa. Pihlaja on tarkoitettu Pajulle, mutta kumpikaan ei toivo liittoa omista syistään. Toisaalla Aavassa on pulaa kaikesta ja päällikön kolme lasta tavoittelevat sekä kunniaa että tarujen sampoa.

Tämä kirja kiinnitti huomioni jo keväällä Tuuli Juuselan tekemän kauniin kannen vuoksi. Jostain syystä luulin tämän olevan aikuisten kirja, mutta tämä onkin nuorille. Luultavasti tämä on myös sarjan ensimmäinen osa, vaikka sitä ei missään sanotakaan.

Laakson ja Aavan maailma kaikuu muinaissuomalaisuutta. Aavassa luotetaan miekkaan ja pelätään kuolleita, Laaksossa puolestaan eletään harmoniassa luonnon ja henkien kanssa. Kun kahden eri kylän nuoret kohtaavat, kumpikin joutuu tarkistamaan omia oletuksiaan toisista. Onko menneisyyden virheitä pakko toistaa?

Pidin kirjan mukavan runollisesta kielestä ja hieman vanhahtavista lauseenparsista. Ne loivat juuri oikeanlaista tunnelmaa etenkin Laakson elämää kuvatessa. 

Tuoni oli heittänyt jääpeittonsa kesäksi ja kulki nyt vapaudesta vaaralliseksi villiintyneenä. Vesi kurotteli lähemmäs, Paju antoi sen melkein koskettaa varpaitaan. Niin lähelle Tuonta ei tietenkään olisi saanut mennä. Vaikka vesi toi elämää, virta vei vääjäämättä kohti alista. Hiidet vetivät mielellään mukaansa mielettömiä, kutsuivat pinnan alle pimeään.

Paju kumartui alas ja antoi veden pyöriä sormiensa ympärillä. Lintuparvi lehahti vierestä lentoon ja sirkutti äänekkäästi. Pienet silmät tuijottivat pistävästi. Silti käsi upposi syvemmälle veteen. Jänöhenki tunsi veden viettelyksen. Vain pieni horjahdus, ja Paju uppoaisi Tuonen vietäväksi. Tummat pyörteet nuolivat jo sormia.

(s. 12)

Tämä tyyli tuntui kuitenkin vähenevän mitä pitemmälle kirjaa luin, enkä keksinyt sille mitään ilmeistä syytä. Harmillista joka tapauksessa.

Pidin myös siitä, että kirjan maailmassa sukupuoliroolit olivat erilaiset kuin meillä. Laaksossa valta on naisten käsissä ja Aavassa naiset voivat valita miekan ja miehet kodin. Epäselväksi jäi, voiko vain mies olla Aavan päällikkö. Siltä ainakin vaikutti.

Siitä en pitänyt, että kun kirjassa oli vain kaksi sateenkaarihahmoa, toinen heistä sai niin sanotusti kirveestä ja toinen jäi murehtimaan. Jos sateenkaarihahmoja olisi ollut useampi, ok, juonen vuoksi heitäkin olisi voinut harventaa siinä missä muitakin, mutta onnettomalta tuntuva loppu molemmille oli ihan liikaa. 

Kirjan tiedot:
Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut | Otava 2022 | 435 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjakaapin kummitus, Kirjailuja ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kotimainen fantasiakirja

Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria

Ombrian iättömän kaupungin hallitsijan tehdessä kuolemaa hänen rakastajattarensa, jonka valtiatar Helmen musta katse oli hyytänyt ulos huoneesta, ajelehti kuin lintu aallonharjalla kunnes tupsahti sisään Kyel Greven vartioimattomasta ovesta ja suoraan vuoteelle, missä poika leikki käsinukeillaan.

Ombrian hallitsijan kuollessa liikkeelle lähtee monimutkainen juonikuvio. Lydea, kuninkaan rakastajatar, pakenee palatsista ja pieni kruununperillinen jää armottoman valtiatar Helmen kynsiin. Lydea haluaa auttaa Kyelia, jonka puolella on myös entisen ruhtinaan sisaren äpäräpoika Ducon.

Kun olen lukenut kirjan, minulla on harvoin mielessäni heti selkeää lausetta, jolla tiivistäisin kirjan tunnelmat itselleni. Tällä kertaa suljin kirjan ja mielessäni soi kirkkaana "olipa kummallinen kirja". Koska olihan tämä. Luin joskus kauan sitten McKillipiltä kirjan Serren metsissä, josta muistan pitäneeni enemmän kuin tästä.

Yksi selkeimmistä kirjan teemoista on valta ja valtataistelut. Kun Ombrian ruhtinas kuolee, valtaistuimelle riittää pyrkijöitä. Ei niinkään siksi, että kaikki haluaisivat intohimoisesti hallita rappeutuvaa kaupunkia, vaan siksi, että kukaan ei halua valtiatar Helmeä vallankahvaan. Hän on ahne ja julma myrkkykäärme, joka on elänyt taikuuden avulla pitempään kuin kukaan muistaa.

Samaan aikaan alakaupungissa, siis Ombrian alle jääneiden vanhojen raunioiden keskellä, asuu noita Faey kasvattipalvelijansa Magin kanssa. Faey myy palveluksensa ja myrkkynsä kenelle vain oikeasta hinnasta. Mag alkaa kuitenkin havahtua siihen, että on olemassa sellainenkin asia kuin moraali ja ero oikean ja väärän välillä. Toinen kirjan kantavista teemoista on rakkaus, jota löytyy yllättävistäkin paikoista.

Tykkäsin sinänsä kirjan valtataisteluteemasta ja oudosta taikuudesta. Kirjassa on myös hyvin kirjoitettu ja tuntuu paikoittain hyvin ahdistavalta ja klaustrofobiselta. Minusta McKillipin kaunis kieli ei kuitenkaan ihan sopinut juuri tähän tarinaan, vaan teki siitä liiankin hidastempoisen. Vähän kuin olisi välillä tarponut upottavalla suolla, jossa on kyllä kaunista, mutta kyllä se silti upottaa ikävästi.

Tämä lämmitti hyllyäni monta, monta vuotta, ja olen tyytyväinen siihen, että luin sen. Nyt se saa viimein lähteä etsimään uutta omistajaa.

Kirjan tiedot:
Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria | Karisto 2006 | 288 sivua | Omasta hyllystä
Englanninkielinen alkuteos: Ombria in Shadows (2002) | Suomennos: Natasha Vilokkinen

Luettu myös:
Cillan kirjablogi, Kirjasiili, Pähkinäkukkula ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kirja on julkaistu 2010 tai aiemmin
* Aakkoshaaste : U

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

No höh, olen sittenkin lukujumikurimuksessa Shades of Magic -trilogian jälkeen. Kotona on pino kirjastolainoja, mutta mikään ei näytä houkuttelevalta.

Mutta tämän nappasin tänään suoraan kirjaston hyllystä siksi, että tämä näytti hyvinkin houkuttelevalta. Sarjakuva-albumi oli aikuisten puolella, mutta sisältönsä puolesta se voisi yhtä hyvin olla nuorten hyllyssä.

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa. Kirjassa on 15 afrikkalaisiin satuihin ja tarinoihin perustuvaa lyhyttä kertomusta sarjakuvan muotoon puettuna. Ne ovat aiheiltaan hyvin erilaisia, mutta jokaisessa on kuitenkin fantasiaelementtejä ja perinteisiin satuihin kuuluva opetus.

Suosikeikseni nousi kaksi kertomusta: ensinnäkin tuo nimitarina, jossa kiero pääkallo huijaa kaupungin kauneimman tytön naimisiin kanssaan. Tarinassa oli menoa ja meininkiä ja sopivasti huumoria.

s. 11

Tykkäsin paljon myös kirjan viimeisestä tarinasta The Stranger, jossa heimosodat on siirretty tulevaisuuden scifimaisemiin. Tarina on vakavampi kuin tuo kallojuttu, mutta yhteistä molemmille on päättäväinen naispäähenkilö.

Jokaisen tarinan on piirtänyt eri henkilö, joten tyylit vaihtelevat todella paljon. Noiden edellä mainittujen lisäksi pidin etenkin Isis and the Name of Ra -tarinan piirrosjäljestä. Juoni perustuu muinaiseen egyptiläiseen mytologiaan ja piirrokset tukevat tätä.

Kaiken kaikkiaan vallan mainio sarjakuva-albumi!

Kirjan tiedot:

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories | Iron Circus Comics (2018) | 208 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä 2022 : Moninainen fantasiakirja

V. E Schwab: Shades of Magic -trilogia

Kell käytti hyvin omituista takkia.

Kell on Antari, maagikko, joka pystyy matkustamaan maailmojen välillä. Hän tutustuu reissuillaan Lilaan, jonka hän myös joutuu tuomaan omaan maailmaansa. Pian kaikkia maailmoja uhkaa vaara, jonka edessä Antarikin tuntuu olevan voimaton.

Tämä trilogia on kummitellut mieleni perukoilla jo pari vuotta ja päätin nyt lukea sen. Olipahan urakka. Ensimmäinen osa rullasi eteen päin hyvin, mutta toinen takkusi niin pahasti, että kärsin jo pienestä lukujumista.

Trilogian aloittaa Magian syvempi sävy, jossa tutustutaan suurimpaan osaan hahmoista. Kell on kasvatettu kuningasperheen hovissa ja hänen suhteensa heihin on monella tapaa kipeä. Kruununprinssi Rhylle hän on rakas veli, mutta kuningas ja kuningatar eivät ole osanneet päättää onko Kell heidän toinen poikansa vai prinssin henkivartija ja hyödyllinen työkalu. Näitä suhteita puidaan muissakin osissa ja ne ovatkin paljon kiinnostavampia kuin sarjan kaksi romanttista kuviota.

Toinen osa Tummenevat varjot oli tuskallisen hidas ja turha täyteosa. Kaikki suuremman juonen kannalta olennaiset tapahtumat olisivat mahtuneet alle sataan sivuun. Kirjassa on yli 500 sivua. Tässä kirjassa Lila alkoi ärsyttää minua suunnattomasti eikä tilanne parantunut sen jälkeen. Pimeiden kujien varas onkin hetkessä maailmojen voimakkain maagikko, uskomaton tappokone ja suunsoittaja, joka ei kunnioita ketään ja joka on oi niin toisenlainen kuin muut tytöt. En pitänyt hänestä lainkaan näissä kahdessa viimeisessä kirjassa.

Sarjan päätti Loihdittu valkeus, jonka sinänsä nopeatahtinen ja kiinnostava juoni kärsi Lilan lisäksi liian monesta  näkökulmahenkilöstä. Suurimmalla osalla ei ollut mitään väliä tapahtumien kannalta. Tässä kirjassa sivuja saa myös Holland, pahamaineisen Valkoisen Lontoon Antari, joka pistetään kärsimään jos jonkinlaisia niin henkisiä kuin fyysisiäkin kidutuksia, uhkauksia ja pahoinpitelyitä. Sääliksi kävi.

Kaiken kaikkiaan idea neljästä toisiaan heijastavasta Lontoosta oli hyvä, mutta tarina olisi mahtunut vallan mainiosti kahteen kirjaan. Lisäksi olisi ollut kiva nähdä enemmän muitakin Lontoita, tapahtumat kun keskittyivät Kellin maailman Punaiseen Lontooseen. Ja tosiaan en voinut sietää Lilaa, mikä on kyllä pitkä miinus.

Lisäksi, jos kirjassa on hahmo nimeltään Alucard, kaikkien kirjallisuuden lakien mukaan hänen pitäisi olla vampyyri. Oliko tässä? Ei ollut.

Kirjan tiedot:

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy ; Tummenevat varjot ; Loihdittu valkeus | Karisto 2019 ; 2020 | 451 ; 550 ; 717 sivua | Kirjastosta

Englanninkieliset alkuteokset: A Darker Shade of Magic (2015) ; A Gathering of Shadows (2016) ; A Conjuring of Light (2017) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen pyörteissä, Oksan hyllyltä ynnä muut

Haasteet:

* Fantastinen kesä 2022 : Haluaisit vierailla kirjan maailmassa ; Kirjassa käytetään taikuutta ; Olet nähnyt kirjan kirjagramissa

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Se tulee aina liian aikaisin.

Tämä on omaelämäkerrallinen novellikokoelma, mutta toimii vallan mainiosti vaikka ei olisikaan kiinnostut kirjoittajasta sinänsä. Minäkään en ollut vaan valitsin kirjan työkaverin suosituksesta. Hyvä kun suositteli ja aion suositella tätä myös muille hauskoja juttuja kaipaaville.

Kirjassa on kolmisenkymmentä lyhyttä novellia tai oikeastaan pakinaa, jotka keskittyvät takana puhumisen jaloon taitoon. Kukapa ei olisi joskus juoruillut, jos ei ääneen niin ainakin taivastellut naapureita ja sukulaisia (tai itseään) omassa mielessään.

Tykkäsin oikeastaan kaikista näistä! Huumori puri minuun ja novellit olivat juuri sopivan ilkeitä. Suosikkini olivat ehkä Hymiö (s. 37-40) ja Entä jos puutarhanhoito ei kiinnosta (s. 69), mutta valinta on oikeasti vaikea.

Totta hitossa ihmisestä puhuu takanapäin eri tavalla, jo aivan eri nuotilla, kuin edessä. Ja ei, kenelläkään ei ole niin paljon omia ongelmia, etteikö jossain välissä ehtisi vatvoa muutaman muunkin ongelmia.

(s. 23)

Huomasin takakannesta, että tämä kirja on ollut jaossa Kirjan ja ruusun päivänä vuonna 2014. Kiva, että joku on lahjoittanut tämän kirjastoon!

Kirjan tiedot:
Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito | Kirjakauppaliitto 2014 | 156 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjaretket, Kirjojen keskellä, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 39. novellikokoelma [47/50]

Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi

En juurikaan lue runoutta, minkä vuoksi koen olevani aika huono runouden lukija ja tuntija. Minun on vaikea arvioida sitä, enkö vain ymmärrä runon tarkoitusta vai onko se jo alkujaan huonosti tai ainakin epäselvästi rakennettu.

Helmet-lukuhaasteessa oli kuitenkin runokohta, joten pitihän minun joku uusi runokirja siihen etsiä. Tässä Sanni Purhosen kirjassa on yksi selkeä aihe, joka oli jo lähtökohtaisesti kiinnostava.

Purhosen runojen aiheina ovat naiset sekä erilaiset poikkeavuuden ja erilaisuuden kokemukset esimerkiksi vammaisuuden kautta. Usein nämä ovat tietenkin samassa paketissa, koska nainen on jo lähtökohtaisesti se toinen, ei-mies kummajainen.

Kirja on jaettu kuuteen osaan, joissa käsitellään hieman eri aiheita hieman eri tavalla. Pidin etenkin osasta neljä, Not in my backyard, jossa suosikkirunoni löytyy sivulta 53.

"- - tytöille sankaritarinoita

kaikesta hävitetään aina mielenkiintoiset osat"

(s. 53)

Runot puhuvat yhteiskunnan haavoittuvimmista jäsenistä ja siitä, miten heidän ei katsota olevan tasa-arvon tai aina edes ihmisarvon arvoisia. Runoihin on nostettu myös uutisotsikoihin nousseita aiheita ja lopussa onkin lähdeluettelo. 

En koe taaskaan ymmärtäneeni kaikkia runoja tai niiden sanomaa, mutta kokonaisuutena tämä oli kyllä kiinnostava. Kirja nosti esiin yhteiskunnallisia aiheita, joita ei juuri käsitellä esimerkiksi proosamuotoisessa kaunokirjallisuudessa.

Kirjan tiedot:
Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi | WSOY 2022 | 91 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjat kertovat, Kirjakaapin kummitus ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 12. runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana [46/50]