Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

“Missä Luzyna on?”

Sarah Larkin Uusi-Seelanti -sarjan viimeinen osa! Edellistä lukiessani kritisoin mielestäni ihan syystäkin seksuaalisen väkivallan määrää. Eipä siis yllättänyt, että sitä oli tässäkin enemmän kuin tarpeeksi.

Toivoa maailman äärissä -kirjan päähenkilö on 18-vuotias puolalainen Helena. Hän tarttuu tilaisuuteen päästä toisen maailmansodan aikaiselta pakolaisleiriltä Uuteen-Seelantiin ja uuteen alkuun. Helena saa tilaisuutensa vilpin varjolla ja mihinpä hänen pitääkään suostua, ettei kiristäjä paljasta häntä matkan aikana? Niinpä.

Helenan tapauksessa raiskauksilla on hyvin konkreettinen seuraus. Edellisistä osista tutut hahmot tulevat mukaan kuvioon kun he tarjoavat Helenalle pakopaikan lammasfarmillaan. Yllättäen kirjan kattama aika oli vain Helenan raskauden pituinen, ei vuosien kuten muissa osissa.

Oikeastaan tämä kirja tuntui vähän turhalta epilogilta koko sarjaan. Edellisten osien tapahtumat toistettiin tässä perimätietona, jonka lukija tietenkin jo tiesi. Helena päätyy yhteen lammasfarmin perijän kanssa. Pidin kyllä siitä, että tässä mies rakastuu naiseen, joka on raskaana toiselle miehelle. Tätä ei näe käytännössä missään!

Tässä osassa kerrottiin paljon maoreista ja siitä, millainen heidän tilanteensa oli 1940-luvulla. Minusta on kyllä sääli, että McKenzien suku ei koskaan yhdistynyt millään merkittävällä tavalla maoreihin. Sitä kuitenkin toisteltiin muissa osissa moneen kertaan. Näkökulma on koko ajan valkoisen kolonialistin, jolle ne valloitetut maat sitten jäivätkin.

Kaiken kaikkeaan pidin sarjasta tuosta överiksikin menevästä seksuaalisesta väkivallasta huolimatta. Nämä olivat sopivan keveitä tiiliskiviä (tämä oli kyllä ohut verrattuna noihin muihin!) ja Lark vie juonta koko ajan eteen päin niin, ettei missään vaiheessa tylsisty. Pidän myös hänen naishahmoistaan, jotka eivät vähästä lannistu.

Tekisi mieli lukea häneltä muutakin, mutta oletettavasti naishahmojen kärsimykset jatkuvat myös muissa kirjoissa. Pitänee odottaa aikaa, jolloin jaksan taas lukea siitä.

Kirjan tiedot:

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä | Bazar 2022 | 395 sivua | Kirjastosta

Saksankielinen alkuteos: Eine Hoffnung Am Ende der Welt (2015) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Luettu myös:

Kirjojen kuisketta, Kirjarouvan elämää, Luetut kirjat ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2024 : 41. Kirjassa syntyy lapsi [35/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Toivo

* Vahvat naiset 2024 : Toivo

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Ihmisille on kehittynyt 20 000 vuoden kuluessa monien eläinlajien kanssa läheinen suhde, joka on muuttanut sekä häntä itseään että eläimiä.

Tämä Eric Chalinen tietokirja on lämmittänyt hyllyäni viitisen vuotta. Muistan ostaneeni sen Helsingin kirjamessujen tarjousosastolta ajatuksella “tässäpä on kiva idea, varmasti luen tämän äkkiä”.

No enpä lukenut.

Kirjassa tosiaan esitellään 50 eläinlajia, jotka ovat muuttaneet maailmaa tavalla tai toisella. Eläimistä kerrotaan niiden strategiset tiedot latinankielistä nimeä myöten sekä se, miten ihminen on hyödyntänyt lajia. Kirjassa on varsin viehättävä piirroskuvitus, jonka lisäksi sivuilla on muun muassa valokuvia ja kuvia taideteoksista.

Sen viiden vuoden lisäksi minulla meni tämän lukemiseen reilu viikko. Viihdyin kirjan ja sen tarjoaman nippelitiedon parissa, mutta ei tämä oikein ollut sellainen kerralla ahmittava kirja. Ainakin itse tutustuin mieluummin eri eläinlajeihin tipoittain muun tekemisen lomassa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta ja mielestäni se antaa hyvän kuvan siitä, miten paljon ja miten eri tavoilla ihminen on hyötynyt muista lajeista vuosituhansien saatossa. Mukana on niin kastemato kuin leijonakin, ja eri lajeja on käytetty niin ruokana kuin palvonnan kohteenakin.

Muistaakseni tällainen samanlainen kirja on ilmestynyt myös kasveista.

Kirjan tiedot:

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa | Moreeni 2014 | 223 sivua | Omasta hyllystä

Englanninkielinen alkuteos: Fifty Animals that Changed the Course of History (2011) | Suomennos: Veli-Pekka Ketola

Haasteet:

* Hus hyllynlämmittäjät 2024 : Haastekirjasi

Alexis Hall: Mortal Follies

Introductions, gentle reader, are in order.

Regency-ajan debytantti kirotaan ja apua etsitään seurapiirien noidaksi ja murhaajaksi epäilemältä naiselta? Eli siis historiallista sateenkaariromantiikkaa fantasialla höystettynä? Kuulostaa hyvältä!

Harmi kyllä en pitänyt tästä Alexis Hallin Mortal Follies -kirjasta niin paljon kuin kansitekstien perusteella olisin halunnut. Lukeminen takkusi heti alusta, koska jostain syystä tarinaa kertoo Oberonin hovista karkotettu menninkäinen. Tyypin työnä on kirjata ylös erikoisia tarinoita ja tämä on yksi niistä.

Sen sijaan, että debytantti Maelys tai lady Georgiana olisi saanut kertoa oman tarinansa, menninkäinen stalkkaa heitä Bathista Lontooseen ja makuukamariin asti. En yhtään lämmennyt tälle ratkaisulle, koska se ei tuonut tarinaan mitään olennaista tai edes kiinnostavaa.

Myöskään huumorintajuni ei kohdannut Hallia. Tykkään hauskoista repliikeistä ja lauseista siinä missä muutkin, mutta koko kirja tuntui olevan yhtä jatkuvaa nokkelaa one-lineria. Sille puutui hyvin nopeasti ja sitä jatkui melkein 400 sivua.

Ja tämä harmitti minua, koska kirjan idea on tosiaan kutkuttava. Nuori Maelys huomaa olevansa ilkeämielisen kirouksen uhri ja toivoo saavansa apua lady Georgianalta, jota epäillään sekä noituudesta että perheenjäsentensä murhista. Georgiana on kunnon byroninen sankari, synkistelevä, dramaattinen ja totta kai on vietellyt naisia oikealta ja vasemmalta.

Kirjan vaihtoehtomaailmassa ei olla kokonaan vailla homofobiaa, mutta Maelysin parhaat ystävät ovat hyvin suvaitsevaisia. He ovat aika karikatyyrimaisia, mutta kun maailmassa oikeasti on vanhoja jumalia, kirouksia ja taikoja, esimerkiksi neiti Bicklen yliampuvan kiinnostuksen niihin ymmärtää täysin. Merenneitojen hiuksista kudottu mekko ei ehkä ole muodikas, mutta varsin järkevä valinta kylpylään, jossa kylvetään sievistellen vaatteet päällä.

Maailmanrakennuksessa yhdistyvätkin ihan hupaisasti regency-Englanti ja kansanusko ja vanhat jumalat. Jälkimmäisistä on selvästi napattu mukaan mikä nyt milloinkin on kirjailijaa kiinnostanut. Ei tässä mitään vedenpitävää ja aukottomalla logiikalla toimivaa maailmaa ole haettukaan.

Uskon helpostikin, että monet muut ovat pitäneet tästä kirjasta. Minuun se ei oikein iskenyt enkä tunne mitään erityistä kiinnostusta lukea Hallilta mitään muuta.

Kirjan tiedot:

Alexis Hall: Mortal Follies | Gollancz 2023 | 392 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 2. Kirjassa tehdään taikoja [34/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Taika

* Queer-lukuhaaste 2024 : Naisten välinen rakkaus

* Vahvat naiset 2024 : WLW

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Harvoin tulee vastaan sateenkaarikirjallisuutta vähän varttuneimmista ihmisistä. Anneli Furmarkin sarjakuvassa Tule kanssani kulman taa päähenkilöt lähentelevät jo kuuttakymmentä. Mistään nuoruuden ihastuksesta ei siis ole kysymys.

Elisen elämässä kaikki on hyvin kunnes hän tapaa juhlissa Dagmarin. Salamana syttyneellä rakkaudella on kauaskantoisia seurauksia, kumpikin on nimittäin naimisissa tahollaan. Elise on myös oikeasti onnellinen Henrikin kanssa eikä tilanne ole kenellekään helppo.

Lukemisen jälkeen pysähdyin miettimään, että olipas tässä kirjassa harvinaisen itsekkäitä henkilöitä. Elise haluaa sekä pitää että syödä kakkunsa. Dagmarin kanssa heilastelun pitäisi olla sallittua, mutta auta armias kun Henrik löytää toisen ja haluaa lopulta erota. Miten hän voi olla niin itsekäs!

Elisellä tuntuu olevan loppumattomasti syitä sille, miten kaikki on jonkun muun vika, ei hänen itsensä. Samaan aikaan Dagmar roikottaa Eliseä lähellään vaikkei edes aio antaa Eliselle muuta kuin aikansa muruset.

Ja tällä en tarkoita etteikö tarina olisi hyvä. Oli se, ja oli mielenkiintoista seurata miten Elisen elämä murenee ja miten hän joutuu rakentamaan sen uudelleen.

Kirjassa on myös monia kivoja ja kauniita kohtia. Elise ja Dagmar eivät itsekään ymmärrä, miten “näin vanhana” voi rakastua näin äkkiä ja syvästi. Elisen ystävät eivät tuomitse häntä (Dagmaria kyllä vähän) ja ovat jopa hieman kateellisia siitä, että Elise saa kokea rakastumisen huuman uudelleen. Elise ja Dagmar viestittelevät toisilleen kuin hullaantuneet teinit, mikä oli kyllä aika söpöä.

(s. 174)

Tykkäsin myös Furmarkin piirrostyylistä. Se oli jotenkin kodikas. Kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä ja ruuduissa näkyy ihan tavallisia koteja ja ihan tavallisia rakennuksia. Väreinä ovat musta ja hillityt sinisen ja oranssin sävyt, jotka toimivat hyvin. Kaikki tuntuu hyvin uskottavalta ja antaa juuri sen kuvan, että näin voisi käydä ihan kenelle tahansa.

Kirjan tiedot:

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa | Zum Teufel 2020 | 226 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Gå med mig till hörnet (2020) | Suomennos: Hannele Richert

Haasteet:

* Helmet 2024 : 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus [33/50]

* Queer-lukuhaaste 2024 : Päähenkilö on sinua vanhempi

* Vahvat naiset 2024 : Rakkaus

Britney Spears: Nainen minussa

Pienenä tyttönä kävelin tuntikausia yksin hiljaisissa metsissä kotini takana Louisianassa ja lauloin.

Mietin kauppajonossa minkä lainakirjani lukisin seuraavaksi ja tajusin sitten, että kaiuttimista soi Baby One More Time. Merkki maailmankaikkeudelta jos mikä, joten tartuin sitten tähän Britney Spearsin omaelämäkertaan Nainen minussa.

Käsittääkseni tämän on oikeasti kirjoittanut haamukirjailija ja hänelle pitää antaa tunnustusta. Tämä tuntui siltä, että Spears voinut kirjoittaa tämän itse niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja tuntui amatöörimäiseltä ja rakenteeltaan sekavalta. Vuosiluvut olisivat auttaneet pysymään mukana tapahtumissa.

Mutta, kerronnallisesta ontumisestaan huolimatta kirja oli minusta tärkeä. Britney Spears kuului ehdottomasti omaan nuoruuteeni vaikka en hänen elämäänsä ole aikuisiällä suuremmin seurannutkaan. On hyvä, että hän saa viimein oman äänensä kuuluviin kaikkien raskaiden kokemustensa jälkeen.

Tämä ei olekaan mikään hyvän mielen kirja ja Spears on selvästi edelleen vereslihalla kokemistaan asioista. Ei ihme. Minulle jäi kirjasta mieleen päällimmäisenä se, miten rohkeasti hän nostaa esiin musiikkibisneksen misogynian ja sen, miten jopa oma perhe käytti häntä taloudellisesti hyväkseen. Minäkin laittaisin välit poikki tuollaiseen sukuun.

Misogynia on määrittänyt Spearsin elämää ja uraa ihan nuoresta alkaen. Hän kertoo setämiesten limaisista katseista, joiden kohde oli alaikäinen nuori. Sivuja saa myös se, miten hänet brändättiin viattomaksi neitsyeksi vaikka se laiva oli seilannut ohi aikoja sitten. Tämän otsikoinnin muistan itsekin.

Spears jakaa avoimesti sen miltä tuntuu, kun mies-exä (Timberlake, Federline) saa paneskella ympäriinsä, mutta nainen on heti kauhea horo kun erehtyy deittailemaan ketään. Paparazzit olivat ja ovat vihollisia, joiden loputon jahti on vaikuttanut Spearsin mielenterveyteen ja jaksamiseen.

Omassa tarinassaan Britney Spears on uhri, jolta riistettiin sekä lapset että valta tehdä omia päätöksiään. Kuuluisuus ei todellakaan takaa onnellista elämää. Minusta kirjan loppukin tuntui surulliselta: Spears on onnellinen suhteessa Sam Asgharin kanssa, mutta heillekin tuli ero kirjan ilmestymisen jälkeen.

Laadullisesti kirja ei siis ole kovin hyvä, mutta sisältö oli kiinnostavaa ja tärkeä. Harva kuuluisakaan nainen uskaltaa nimetä tällä tavalla miehiä, jotka hyötyvät ja ylläpitävät misogyynistä ympäristöä.

Kirjan tiedot:

Britney Spears: Nainen minussa | Johnny Kniga 2023 | 265 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Woman in Me (2023) | Suomennos: Jorma-Veikko Sappinen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta [32/50]

* Elämänkertabingo : Musiikki

* Vahvat naiset 2024 : Misogynia

Tim Probert: Viimeinen liekki (Lightfall #01)

Olipa tämä Tim Probertin Viimeinen liekki aivan mahtava nuorten sarjakuvasarjan aloitus! Silmäilin tätä jo kustantajan katalogissa ja pitihän se lainata kun kohdalle sattui. Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla suositella tätä kaikille seikkailua kaipaaville.

Tarinassa seikkaillaan Irpassa, jonka erikoisuutta en heti hoksannutkaan. Irpassa ei nimittäin ole sen enempää yötä kuin aurinkoakaan, vaan taivaalla kelluu ikuisesti valaiseva Valo. Tai no, yksi monista Valoista, joita legendaariset galduurit rakensivat pikapikaa jättilinnun nielaistessa auringon.

Oikeasti.

Se maailman viimeinen galduuri Cad etsii perhettään ja lyöttäytyy nuoren Bean mukaan. Bea etsii isoisäänsä Possuvelhoa, joka on lähtenyt omille teilleen ja jättänyt jälkeensä heippalapun ja ehdottoman kiellon seurata itseään (ja kehotuksen muistaa ottaa mukaan villapaita jos Bea nyt kuitenkin päättää lähteä hänen peräänsä).

Bea, Cad ja Nimm.

Tykkäsin molemmista hahmoista tosi paljon. Cad on rohkelikko, joka luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Bealla puolestaan on taipumusta huolestua kaikesta ja pelätä aina pahinta. Bean pelot ja ahdistus on kuvattu kekseliäästi mustina lonkeroina, jotka nousevat tukahduttamaan häntä.

Tarina on tosiaan vauhdikas seikkailu, jossa Bea ja Cad vaeltavat Irpan poikki. He tapaavat matkallaan jos jonkinlaisia olentoja ärsyttävästä jyrsijävarkaasta majataloa pyörittävään lohikäärmeeseen. 

Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kauniista väreistä. Juonta on helppo seurata ja Irpassa todellakin riittää katsottavaa. Plussaa Bean Nimm-kissasta, joka on käytökseltään hyvin kissamainen.

Luen ehdottomasti sarjaa eteen päin jahka lisää osia ilmestyy!

Kirjan tiedot:

Tim Probert: Viimeinen liekki | WSOY 2024 | 248 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Girl & the Galdurian (2020) | Suomennos: Kati Valli

Haasteet:

* Helmet 2024 : 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo [31/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Valo

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #03)

Niin myötätuntoisesti kuin Vera Hyde-Clare suhtautuikin sukulaistyttöönsä, joka oli mukiloitu pahoin väkivaltaisessa hyökkäyksessä, hänen oli myönnettävä, että tilanteeseen liittyi myös monia etuja.

Olin tähän Lynn Messinan Murhatun rakastajan tapaukseen kirjaston varausjonossa sijalla x, joten kun Aula & Co. tarjosi arvostelukappaletta, otin sen vastaan oikein mielelläni. Kiitos paljon! Tämä oli juuri sellainen hyvän mielen murhakirja, jonka toivoinkin sen olevan.

Tykkäsin sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joiden tarinaa tämä jatkaa melko suoraan. Bea-parka on suljettu kotiin parantelemaan edellisessä osassa saamiaan mustelmia. ...Eli oikeasti Vera-täti käyttää tilaisuutta hyväkseen pitääkseen perin eksentriseksi heittäytyneen Bean poissa seurapiirien silmistä.

Vapauden lisäksi Bea kaipaa uutta murhatapausta, koska hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti ärsyttävän ja hurmaavan Kesgraven herttuan ympärillä. Tilaisuus koittaa kun ensimmäisestä osasta tuttu nuori mies tulee pyytämään häneltä apua. Miehen morsiamen äidin rakastaja (skandaali 1!) on kuollut kyseisen naisen sängyssä (skandaali 2!) ilmeisesti myrkytettynä (skandaali 3!).

Bea heittäytyy murhan syövereihin, mutta eihän siinä mene kuin hetki kun Kesgrave ilmestyy kiertelemään hänen ympärilleen. Murha jääkin taustalle ja pääosaan nousee Bean ja Kesgraven suhde. Olisin saattanut olla tähän pettynyt jos he eivät olisi niin vietävän hauskoja erikseen ja yhdessä. Sanonpa vain, että koskaan ei ole suudelma herättänyt niin paljon naurun sekaista myötähäpeää kuin tässä kirjassa.

Muutenkin kerronta ja henkilögalleria olivat taas niin hauskoja, että käytännössä hihittelin tieni kirjan läpi.

Hän [rouva Otley] kääntyi katsomaan Beaa. “Te ette tarvitse minua täällä, ettehän? Kyy, jota olen ruokkinut povellani, pitää äärimmäisen tärkeänä, että puhun kanssanne, mutta ei se kai ole välttämätöntä, vai onko?”

Emily loukkaantui äitinsä sanoista, vaikka oli hetki sitten ilmoittanut tyynesti uskovansa, että hänen äitinsä kykenisi murhaan. “Äiti”, hän parahti loukkaantuneella äänellä. “Kuinka voit puhua minusta noin?”

(s. 5)

Lynn Messinan lisäksi kunnia kuuluu tietenkin myös suomentajalle eli Nelli Hietalalle. 

Jatko-osaa odotellessa! Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan ja Beaan, josta on kuoriutunut melkoinen toimintasankarisalapoliisi.

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus | Aula & Co. 2024 | 272 sivua | Arvostelukappale

Englanninkielinen alkuteos: An Infamous Betrayal (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Haasteet:

* Helmet 2024 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 [30/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Hyvä mieli

* Vahvat naiset 2024 : Hyvä mieli

Ulf Kvensler: Erämaa

Radiopuhelu lääkärihelikopterista Jällivaaran sairaalaan, 15. syyskuuta 2019, klo 14.16.

Etsiskelin tunturi-kirjaa Luonto sivuilla -haasteeseen ja törmäsin tähän Ulf Kvenslerin Erämaa-trilleriin. Ei yleensä minun genreni, mutta miksipä sitä ei välillä lukisi jotain oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Hyvä kun luin, pidin tästä yllättävän paljon!

Tarina sijoittuu Ruotsiin Sarekin kansallispuistoon, jonne päähenkilöt lähtevät syysvaellukselle. Anna ja Henrik ovat pariskunta, jotka ovat patikoineet tuntureilla joka vuosi ystävänsä Milenan kanssa. Tällä kertaa mukaan tuppautuu Milenan uusi miesystävä Jacob, jolla ei ehkä olekaan hyvät mielessään.

Kvensler on pitkän linjan käsikirjoittaja ja minusta ammatti näkyi kirjassa. Ei oikeastaan huonolla tavalla, mutta on helppo kuvitella, miltä tämä näyttäisi TV-sarjana. Upeita tunturimaisemia, joiden keskellä ihminen on kovin pieni ja haavoittuvainen.

Etenkin jos joku porukan jäsen on tökkäämässä puukkoa selkään heti kun tilaisuus tulee.

Suurimman osan tarinasta kertoo Anna, joka on selvinnyt reissusta hengissä. Häntä kuuntelevalle rikostarkastajalle käy pian selväksi, että vaellus alkoi epäluuloisissa tunnelmissa ja päättyi katastrofiin. Jacob herätti heti Annan epäilyt ja erämaassa kun ollaan, vastassa ovat kieron ihmisluonnon lisäksi myös vaaralliset olosuhteet.

Selasin kirjan lukemisen jälkeen uteliaisuuttani Goodreadsin arvosteluja ja yllättävän moni ei pitänyt kirjan lopusta. Tai ei ymmärtänyt sitä, ja siihen kyllä yhdyn ihan viimeisen kappaleen osalta. En oikein tiedä, miten se liittyi mihinkään. Mutta se varsinainen lopetus ja totuus siitä, mitä vaelluksella oikeasti tapahtui, oli mielestäni hyvin rakennettu.

Kelpo trilleri siis ja voin helpostikin kuvitella lukevani Kvenslerilta jotain muutakin!

Kaipasin tosin kirjaan karttaa Sarekin kansallispuistosta. Se olisi helpottanut vaellusreitin seuraamisessa ja kartat nyt ovat muutenkin kivoja lisiä.

Kirjan tiedot:

Ulf Kvensler: Erämaa | WSOY 2023 | 490 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Sarek (2022) | Suomennos: Leena Virtanen

Luettu myös:

Kuunnellut äänikirjat, Jos vaikka lukisi, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2024 : 45. Kirjassa pelataan [29/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Tunturi

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02

Jun Mochizukin Vanitaksen kirjasta on nyt suomennettu kaksi osaa ja näiden lukeminen oli kyllä melkoinen nostalgiamatka. Luin aikoinani Mochizukin Pandora Hearts -sarjan ja vaikka tässä ollaan ihan eri ympäristössä, jotain samaa näissä on.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Pariisiin, joka huokuu steampunkia. Noé saapuu kaupunkiin valtavalla ilmalaivalla etsimään legendaarista Vanitaksen kirjaa, jonka pitäisi levittää karmeaa kirousta ympärilleen. Koska nyt ollaan Mochizukin sarjassa, mikään ei tietenkään ole sitä, miltä näyttää.

…Oletan, että tulevaisuudessa paljastuu ettei kukaan näissä kahdessa osassa esitelty hahmokaan ole oikeasti se, joksi häntä luullaan. Tai edes se, joksi hän luulee itseään, Mochizukilla on hyvä maku trooppien ja villien juonikuvioiden suhteen!

No joka tapauksessa Noé törmää ilmalaivassa vampyyreihin ja outoon tyyppiin, joka kutsuu itseään Vanitakseksi. Tämä Vanitas on päättänyt pelastaa vampyyrit vaikka väkisin ja kohta sitä mennään tukka putkella kohti seikkailuja ja toisia maailmoja.

Vanitas.

Minusta tämä oli vahva sarjan aloitus ja jäin odottamaan jatkoa. Hahmot ovat kauniita, maailma kutkuttavan mielenkiintoinen eikä kaikkia juonenkäänteitä voinut arvata.

Pidin tosi paljon Pandora Heartsista ja toivon, että tämä sarja yllättää joka osassa samalla tavalla kuin se. Pandorassa yllätyksiä ja salamannopeita juonenkäänteitä riitti vaikka muille jakaa ja heikompia huimasi sen tarinan kyydissä.

Kirjan tiedot:

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02 | Sangatsu Manga 2023 & 2024 | 234 & 239 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Vanitasu no karute (2016) | Suomennos: Antti Valkama

Haasteet:

* Helmet 2024 : 26. Kirjan nimessä on sana kirja [28/50]

Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry

In May 1988, Margaret Thatcher’s Tory government ushered in Section 28 of the Local Government Act, a divisive and damaging piece of legislation that made ‘promotion’ of homosexuality by local councils illegal.

Hand in Hand with Love on niitä kirjoja, joiden olemassaoloa arvostan, mutta joista en itse saanut kovinkaan paljoa irti. Se on Simon Averyn toimittama runokokoelma, jossa on poimintoja queer-teemaisista runoista antiikista nykyaikaan.

Avery on myös kirjoittanut kirjalle johdannon, jossa hän kertoo lyhyesti queer-runouden historiasta. Olisin kaivannut tällaista faktatietoa runojen yhteyteen. Kaikkien runoilijoiden nimet eivät sanoneet minulle mitään ja oli hankala asettaa runot historialliseen kontekstiinsa. Miksi juuri tämä henkilö kirjoitti tällaisen runon?

Kokoelman varhaisimmat runot ovat oikeutetusti Sapfon, uusimmat taas nykyrunoilijoiden teoksia. Pidinkin näistä eniten, koska nämä runot minun oli helpoin ymmärtää. Siis ihan kirjaimellisesti. Renessanssin englanninkielinen runomitta ja -sanasto eivät ole niin hyvin hallussa, että runot ja niiden merkitykset olisivat olleet täysin ymmärrettäviä.

Mutta tämä on aivan varmasti erilainen lukukokemus sellaiselle, joka jo lähtökohtaisesti pitää enemmän runoudesta ja ymmärtää paremmin wanhaakin runoenglantia!

Suosikkirunoni oli Christopher Marlowen The Passionate Shepherd to His Love, jossa romantiikkaa julistetaan niittymaisemissa. Runoissa toistuvat teemat ovatkin luonto, intohimoiset rakkauden julistukset, salattu rakkaus ja ilo.

Kirjasta itsestään pitää vielä mainita se, että tämä on varsin kaunis pieni opus. Sivut ovat ohuita ja kullattuja, ja etu- ja takakannen historialliset valokuvat hyvin viehättäviä.

Kirjan tiedot:

Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry | Macmillan Collector's Library 2023 | 194 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää [27/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Vapaa valinta

* Queer-lukuhaaste 2024 : Runoteos tai säeromaani

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa

Keväällä 2022 päätin perustaa pihallemme ruispellon, kolme neliötä karjalaista kaskiruista.

Tiedätkö, mistä tulee sana “säntillinen”? Enpä tiennyt minäkään ennen kuin luin tämän Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirjan. Nyt olen ehtinyt päteä tällä tiedonjyväsellä jo pariinkin otteeseen.

Vuosi keskiajan Suomessa on tietokirja, joka sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa. Tarkkaan ottaen vuosi on 1480 ja tapahtumat etenevät tammikuusta talvikuuhun. Tai oikeastaan mitään suuria tapahtumia ei ole, vaan kirjaan on valittu tarkoituksella aivan tavallinen vuosi. Suomea eivät koetelleet sen enempään tavallista suuremmat nälänhädät kuin sotajoukkojen rynnistyskään.

Enimmäkseen kirjassa kerrotaan miten se ihan tavallinen maanviljelijä eli, olihan Suomi vielä maata kääntävää takapajulaa noin niin kuin globaalissa mittakaavassa. Täällä elettiin ja kuoltiin jos ei sopusoinnussa niin ainakin rinta rinnan luonnon kanssa. Kirjan kautta tulevat tutuksi niin sesonkiaskareet kuin kaikki se, mitä tehtiin joka ainoa päivä jokapäiväisen leivän eteen.

Tykkäsin kirjasta ja se oli mielestäni todella vetävästi kirjoitettu. Tarinaa tuki hienosti Elina Helkalan mainio ja oivaltava kuvitus. Kuvataide ei ollut keskiajan Suomessa mikään joka kodin juttu eikä sitä tavallista arkea kuvallistettu käytännössä ollenkaan. Helkalan kuvitus on hakenut inspiraatiota Aallon tekstistä ja olikin varsin vekkuli kokemus nähdä talonpojan askareita kuvattuna keskiaikaisella piirrostyylillä. Kannattaa vilkaista kirjaa ihan jo kuvituksen vuoksi vaikkei sitä innostuisi lukemaan.

Kirjan tiedot:

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa | Atena 2023 | 206 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä [26/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Vuoden kierto

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly

The Butterflyn tarina oli alunperin Cixin Liun scifi-novelli, josta Dan Panosian on tehnyt tämän sarjakuvamukautuksen. Näitä on kokonainen sarja, joista olen nyt lukenut neljä.

Piirrosten puolesta tämä on suosikkejani. Tykkäsin Panosianin selkeistä viivoista ja siitä, ettei esimerkiksi ihmisten ilmeitä kuvattu liikaa liioitellen. Etenkin kaupunkikuvat olivat hienoja ja yksityiskohtaisia, ja kirjan keskellä olevan taittoaukeaman isompi kuva oli hätkähdyttävä.

Tarina olikin sitten niin masentava, että oksat pois. Se sijoittuu yllättäen Serbiaan, jonka pääkaupunkia länsimaiset liittoutuneet pommittavat jatkuvasti. Tiedemies Aleksandarilla on teoria siitä, miten hän voi muuttaa kaupungin ja jopa koko maan säätä pienillä teoilla kriittisissä pisteissä. Paksun sumun ja pilvipeiton läpi on hankala ampua ohjuksia.

Koko juoni toimii siis perhosvaikutuksen voimalla. Aleksandar jättää perheensä Belgradiin ja matkaa ympäri maailmaa toimittamassa jääkuutioita ja milloin mitäkin juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Hänen teoriansa osoittautuu paikkansa pitäväksi ja sitä luulisi, että tarinassa olisi onnellinen loppu.

Hah! Ei ole.

Kokonaisuutena tarina pysyy hyvin kasassa ja Aleksandarin reissatessa nostetaan esiin globaaleja epäkohtia. Kylläpä Serbiasta puhutaan, mutta entäpä esimerkiksi Ruandan kansanmurha? Huomasin lukiessani oman länsimaisen näkökulmani, koska Venäjän esittäminen hyviksenä sai vähän nikottelemaan.

En tiedä milloin novelli on kirjoitettu, mutta se olisi ihan kiinnostava tietää. Tarinan poliittinen tilanne nimittäin heijastaa sekä Ukrainan että etenkin Gazan tämän hetkistä traagista tilannetta, jossa suurempi voima tuhoaa armotta pienempäänsä.

Kirjan tiedot:

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly | Head of Zeus 2022 | 73 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja [25/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Perhonen

Frank Herbert: Dyynin messias

K: Mikä sai teidät valitsemaan juuri sellaisen lähestymistavan Muad’Dibistä kertovaan historiikkiin?

No en sitten malttanut odottaa pidempään tämän Frank Herbertin Dyynin messiaan lukemista. Taustalla vaikuttanee tuo juuri teatteriin tullut elokuva, jota ei voi välttää näkemästä mainoksissa, arvosteluissa ja vaikka missä.

Kaiken tuon leffahypetyksen seasta silmiini osui tieto siitä, että Denis Villeneuve haluaa muokata tästäkin kirjasta elokuvan. Sanoisin, että tämä on varmasti juoneltaan helpompi kuvata ja muuttaa käsikirjoitukseksi kuin Dyyni. Dyynissä isotkin tapahtumat ohitetaan monesti vain parilla lauseella, mutta Messiaassa ne oikeasti näytetään.

Tässäkin on toki paljon filosofointia, liikaakin jos minulta kysytään. En oikein jaksanut keskittyä niihin osuuksiin, koska ei niissä kerrottu mitään tajuntani räjäyttäviä oivalluksia. Näistä osuuksista kiinnostavimpia olivat Paulin synkät pohdinnat siitä, miten hänestä on tullut kokonaisen uskonnon keskushahmo ja (teko)syy hirmuteoille. Samoin hän on epätoivoinen selvänäkökykynsä edessä: on vain huonoja ja vielä pahempia vaihtoehtoja. Valitse siinä sitten.

Mutta jos filosofointi unohdetaan, niin juoni sinänsä on jopa jännittävä. Eri tahot ovat yhdistäneet voimansa ja suunnittelevat Paulin salamurhaa. Tätä on hieman hankala toteuttaa, koska kohde näkee tulevaisuuteen, mutta yrittänyttä ei laiteta. Tarinaa kerrotaan monesta näkökulmasta, joiden kautta tutustutaam hyvin monenlaisiin hahmoihin.

Kaipasin tarinaan Jessicaa, joka on karistanut Arrakiksen pölyt jaloistaan, mutta hänen tilallaan on tytär Alia. Juuri se kammottava lapsi, joka tuli tietoiseksi olennoksi jo kohdussa ja joka taaperoikäisenä viiletti pitkin taistelukenttää teurastamassa loukkaantuneita. Nyt hän on Paulin kultin ylipapitar, joka herättää pelkoa ja kauhistusta kaikissa, mukaan lukien veljensä.

Ja kaiken taustalla on Arrakiksin muuttuva maailma. Paul on onnistunut aloittamaan planeetan ilmaston muokkaamisen, mikä ei sitten sovikaan kaikille. Kiinnostavimpia tarinanlankoja olikin mielestäni se, miten fremen-kansa on jo ehtinyt muuttua ja miten eri hahmot siihen suhtautuvat. Arrakiksen aavikko on ollut armoton asuinpaikka, mutta se on kuitenkin ollut koti. Miten fremeneille ja heidän kulttuurilleen käy, kun koti muuttuu vääjäämättä toisenlaiseksi?

Vähän hidaslukuinen, mutta kiinnostava kirja! Jatko-osa onkin sopivasti suomennettu ja luen sen ennen pitkää.

Kirjan tiedot:

Frank Herbert: Dyynin messias | WSOY 2023 (1. p. 1987) | 327 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Dune Messiah (1969) | Suomennos: Hilkka Pekkanen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma [24/50]