“Ratsastetaan kilpaa! Jooko, Jack, kivisotureiden kehälle!”
Sarah Larkin Uuteen-Seelantiin sijoittuvan sukusaagan kolmas osa on melkein 900 sivun mittainen tiiliskivi, jota olisi voinut tiivistääkin. Mutta, kuten muutkin sarjan kirjat, myös Kiivilinnun kutsu on pituudestaan huolimatta nopeaa ja sujuvaa luettavaa. Se oli myös niin koukuttava, että luin tätä yhteen asti yölläkin.
Sarjan ensimmäisestä osasta on kulunut reilut 60 vuotta ja nyt juonta vetävät Helenin ja Gwynin lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. Lilian ja Gloria lähetetään Englantiin sisäoppilaitokseen, jossa maoritaustainen Gloria jää täysin ulkopuoliseksi kaikesta. Ensimmäinen maailmansota katkaisee koulunkäynnin ja siinä missä Lilian porskuttaa elämässään onnellisesti eteen päin, Glorian kärsimykset vain kurjistuvat.
Jos jostain tätä sarjaa kritisoin niin siitä, että naisten kokema seksuaalinen väkivalta eskaloituu kirja kirjalta. Mulkeromiehiä riittää niin kauas kuin silmä siintää. Kahdessa ensimmäisessä osassa raiskaaja oli oma aviomies. Kiivilinnun kutsussa Gloria karkaa vanhemmiltaan ja haluaa päästä laivalla Yhdysvalloista Uuteen-Seelantiin. Hän joutuu merimiesten seksiorjaksi kahteen laivaan ja on sen jälkeen pakotettu raiskausten värittämään seksityöhön matkallaan Australian halki.
Tämän vastapainoksi Lark on kirjoittanut Jackille, Glorian isosedälle ja tulevalle siipalle (aivan, luit oikein!), väkivaltaisen sotajuonen Gallipolin taisteluun. Kumpikin heistä traumatisoituu kokemuksistaan, mutta minusta tarinat eivät kuitenkaan olleet niin verrannolliset kuin Lark on ehkä suunnitellut. Nuori ja alussa naiivi Gloria on ehdottomasti uhri, jolla oli hyvin vähän vaihtoehtoja. Jack sen sijaan lähtee sotaan aikuisena miehenä omasta halustaan.
Onneksi Glorian hirveillä kokemuksilla ei kuitenkaan mässäillä sivutolkulla. Enimmäkseen kirja onkin historiallista ihmissuhdedraamaa, jossa etsitään Sitä Oikeaa ja kipuillaan menetysten tai onnettomien avioliittojen kanssa. Sujuva teksti ja hyvä suomennos veivät hyvin mukanaan ja minua jaksoi oikeasti kiinnostaa, miten kaikille kirjan hahmoille käy.
Tässä osassa korostuu myös nopeasti muuttuva maailma. Hevoskärryt vaihtuvat autoihin, taloihin hankitaan telefooneja ja kirjoituskone helpottaa monen työtä. Maorit, joiden tapoihin tutustutaan tässä Glorian kautta, kamppailevat oman kulttuurin säilyttämisen ja länsimaalaistumisen kanssa. Petyin kyllä siihen, ettei Glorian mies sitten ollutkaan maori. Sarjassa kun on toistuvasti tolkutettu sitä, miten maorien oikeus omaan maahansa toteutuu Gwynin jälkeläisten kautta.
Aion lukea sarjan neljännenkin osan, mutta mietin tässä jo, että miten sen päähenkilönaista aiotaan riepottaa. Tässä oli jo laivalastillisia raiskaajamerimiehiä, mitä seuraavaksi? Kokonainen armeija?
Kirjan tiedot:
Sarah Lark: Kiivilinnun kutsu | Bazar 2021 | 894 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Der Ruf des Kiwis (2009) | Suomennos: Sanna van Leeuwen & Veera Kaski
Luettu myös:
Haasteet:
* Helmet 2024 : 19. Suomi mainittu [14/50]
Sivulla 127.
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Kirjasarjan osa
* Tiiliskiven neljä vuodenaikaa: Talvi
Teokset joissa käsitellään tuota nopeasti muuttuvaa maailmaa ovat jotenkin todella kutkuttavia. Harmi että tässä sarjassa on noin paljon tuota seksuaalistavakivaltaa, koska muuten tämä olisi voinut olla ihan kiinnostava tuttavuus maoreista.
VastaaPoistaJoo, tässäkin oli hauska lukea siitä, miten vaikkapa se niin tuttu kirjoituskone oli moderni ja mullistava keksintö! :D Tämä on kyllä nopealukuinen ja kiinnostava sarja, mutta en minäkään tykkää siitä, että seksuaalinen väkivalta on niin vahvasti mukana tarinassa.
Poista