Mooses Mentula: Toiviokoski

Vaunun tuuletusikkunat olivat auki, mutta hiostava ilma ei liikkunut.

Vaihteeksi taas näin päin: kirjaston asiakas suositteli tätä Mooses Mentulan Toiviokoskea minulle. Sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta kertova kirjallisuus on aika vieras laji minulle, joten ajattelin, että miksipä en kokeilisi tätä.

Nopeasti tämän lukikin. Nuoripari Vilho ja Elsa muuttaa Toiviokoskelle, jonka paperitehtaalta löytyy töitä työkykyisille miehille. Vilho on päättänyt pärjätä vaikka onkin menettänyt sodassa toisen kätensä.

Kirjan tarina kerrotaan Vilhon kautta ja kiinnostavinta siinä oli mielestäni luokkanousun kuvaus. Vilho on köyhän torpparin poika, joka ei saanut jatkaa opintojaan perheen rahatilanteen vuoksi. Toiviokoskella hänen unelmansa Miehisen Miehen työstä tuntuu romuttuvan, koska raskas fyysinen työ osoittautuu pitemmän päälle mahdottomaksi.

Vilho saa kuitenkin elämänsä tilaisuuden kun hän pääsee toimittajaksi tehtaan viralliseen lehteen. Siitähän ne ongelmat sitten lähtevätkin. Mentula kuvaa hyvin sitä, miten monimutkaiseksi luokkajako teki sosiaalisen elämän. Vilho pallottelee työläisiä kohtaan tuntemansa lojaaliuden ja uuteen asemaansa liittyvien odotusten kanssa. 

Samoin kirjassa kuvataan hyvin Vilhon toista ongelmaa. Hän, kuten niin monet muutkin miehet sotien jälkeen, kärsii paitsi painajaisista, myös huumeriippuvuudesta. Rintamalla heroiinia vedettiin kaksin käsin, mutta nyt kukaan ei auta pääsemään siitä irti. Addiktiota vastaan taisteleminen on vaikeaa eikä Vilho voi myöntää ongelmaansa edes vaimolleen.

Sinänsä pidin Vilhosta kaikkine heikkouksineen, mutta häneen ja kirjaan on kirjoitettu pari kliseetä, joista en pitänyt ja joita ilman olisi pärjätty vallan mainiosti.

JUONIPALJASTUKSIA

Miksi Vilho ei saanut sitä moneen kertaan mainittua kulliaan pysymään housuissaan? Eikö täysin fiktiivisen miehen voisi kirjoittaa käsittelemään parisuhdekriisiään jotenkin muuten kuin pettämällä? Ehdotan esimerkiksi töihin (huom. ei työkaveriin) uppoutumista, uuden harrastuksen aloittamista tai tässä tapauksessa puolison toipumisen odottelua.

Ja samoin ärsytti se, että kun naiselle (ei Elsa) piti jostain syystä keksiä traumaattinen taustatarina, niin mikäs se olikaan jos ei raiskausyritys. Kyllä nainen voi traumatisoitua ihan samoista asioista kuin mieskin, ei sen tarvitse aina olla sukupuolitettua seksuaalista väkivaltaa. Ehdotan esimerkiksi joutumista onnettomuuteen tai luonnonmullistukseen, läheisen kuolemaa tai tässä tapauksessa ihan perusmenoa lottana rintamalla.

/JUONIPALJASTUKSET

Tarina jää sen verran kesken, että toivottavasti tälle tulee jatkoa.

Kirjan tiedot:

Mooses Mentula: Toiviokoski | WSOY 2023 | 277 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjavinkit ja Kirjaluotsi

Haasteet:

* Helmet 2024 : 27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta [22/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Työ