lauantai 10. helmikuuta 2024

Silja-Elisa Laitonen: Valinta (Suviranta #01)

Kansikuva.


Ruusujen tuoksu oli huumaava, mutta väri oli väärä.

Sotakirjoja on vaikka muille jakaa, mutta harvemmat niistä kertovat lotista. Silja-Elisa Laitonen on selvästi tehnyt paljon taustatyötä tämän Suviranta-sarjan aloitusosan eteen. Mietin välillä lukiessani, että näistä tiedoista olisi itse asiassa saanut tosi kiinnostavan ja vetävän tietokirjan.

Valinta nimittäin kärsii mielestäni hienoisesta tietotulvasta. Tuore ylioppilas Raakel liittyy jatkosodan alussa lottiin päästäkseen pois kotoaan ja hänen kauttaan esitellään niitä moniaita töitä, joita lotat sodan aikana tekivät. Tuntui hieman uskomattomalta, että yksi ainoa nuori nainen koki kaiken viestintälotan tehtävistä rintamakeittiöön, pesulaan ja lopulta vielä kaatuneiden pesemiseen asti.

Eniten Raakel viettää aikaa Karjalassa Karhumäellä, jossa hän luonnollisestikin joutuu ikävän vanhemman lotan silmätikuksi. Jos jotain tähän kirjaan kaipasin niin enemmän solidaarisuutta kirjan monien naisten välille. Tarinan edetessä Raakelkaan ei voi kuin todeta, että kehenkään ei voi luottaa.

Kehun kyllä kirjaa erityisesti siitä, miten raa’an realistisesti se kuvaa lottien töitä ja sitä, mitä he joutuivat kokemaan. Raakel lähtee matkaan sankariteot silmissään kiiltäen. Mikäs sen parempi tapa näyttää äidille, että hänestä on johonkin, kuin lottasankaruus? Muutamaa vuotta myöhemmin Karjalasta palaa kyynistynyt ja traumatisoitunut nuori nainen, joka on nähnyt sellaisia hirveyksiä, ettei voinut edes kuvitella niitä.

Kirjassa onkin vahva mielenterveysteema. Kotona Raakelin äidin epävakaus on vaikuttanut negatiivisesti koko perheeseen ja etenkin äidin ja tyttären väleihin. Lottana Raakel näkee läheltä sekä kuolleet että haavoittuneet sotilaat ja lisäksi myös ne, joilla suurimmat vammat ovat henkisiä. Miten kukaan voi selvitä sellaisesta myllytyksestä järjissään?

Aion lukea jatko-osan Haavat jo ihan sen vuoksi, että haluan nähdä, miten Laitinen kuvaa sodan jälkeistä Suomea ja suomalaisia, joiden on pakko jatkaa eteen päin vaikka kuinka pahaa tekisi.

Valinnasta kuitenkin vielä sen verran, että ilahduin myös siitä, ettei se ollut mikään sota-ajan romantiikkaromaani vaikka vähän ihastumisia löytyykin. Raakel sanoo itsekin, että hänellä on töissä muutakin mietittävää kuin miehet. Kun sota on tehnyt tuhojaan, hän toteaa myös ettei voi ottaa harteilleen kenenkään muun onnea ja toiveita paremmasta huomisesta.


Kirjan tiedot:
Silja-Elisa Laitonen: Valinta | Tammi 2022 | 479 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2024 : 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää [16/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Karjala

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kuvaus tästä. Ittiä ei sotakirjat kiinnosta, mutta tämän vois jopa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en juuri lue sotakirjoja, mutta kuulin tästä kehuja ihan livenä ja ajattelin kokeilla. Tällä kertaa kannatti! :)

      Poista