Antto Terras: Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat

Antto Terras: Stockmann Yard:
myymäläetsivän muistelmat
285 s.
Like 2015
Kirjastosta

Tämän kirjan valmistumisprosessi on ollut harvinaisen kivuton.

Sattuipa silmääni kirjaston varaushyllystäni ja hetken selailtuani totesin, että tämä on kyllä pakko varata itsekin. Hyvä kun olin ajoissa liikkeellä, tätä on nimittäin nyt varattu enemmänkin. Jossain on varmasti ollut jokin lehtijuttu tai TV-ohjelma tästä ihan vasta, mutta se on kyllä mennyt minulta kokonaan ohi.

Eli siis, tässä kirjassa puhuu Antto Terras, joka on työskennellyt Helsingin Stockmannin myymäläetsivänä viimeiset 18 vuotta. Niihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista hilpeää ja huolestuttavaakin juttua. Kirjassa keskitytään lähinnä niihin hilpeisiin ja niinpä tämä onkin oikein hauska luettava. Jos yhtään tylsistyttää tai syyssynkistely uhkaa, tämä on oiva piristysruiske! Hihittelin itsekseni aina vähän väliä sille, miten omituisia ihmiset voivat olla ja etenkin sille, miten kekseliäitä varkaat ainakin kuvittelevat olevansa. Jotkut heistä vaikuttivat jopa ihan sympaattisilta, etenkin se Herkun asiakas, joka söi leipien pehmeän sisäosan ja jätti kuoret hyllyyn. Ei varmaan kovin moni varas ole pyytänyt vartijoita pitämään itseään silmällä sille varalle, että leivänhimo iskee uudelleen.

Huvittavien rikostapausten lisäksi kirjassa on myös ns. oikeaa tietoa. Esimerkiksi minä opin kirjasta sen, että Stockmannilla on tosiaan pieni yksityisetsivien armeija eikä ulkopuolelta ostettua vartiointia. Mielenkiintoinen ja vanhanaikainen, mutta ilmeisen toimiva systeemi. Mikäli Terrakseen on luottaminen ja miksipä ei olisi, Stockmann Yard on tehokkaampi näpistelijöiden ja vastaavien nappaaja kuin poliisi. Etsivät kun ovat parempia peiteoperaatioissa, joihin kuuluu huomaamaton joukkoon sulautuminen ja siellä väijyminen.

Toinen minut yllättänyt tieto on se, miten laajan alueen Stockmannin kameravalvonta kattaa. Terras sanookin, että se on juuri ja juuri laillinen. Tarkkailu saa olla noin laajaa lähinnä sen vuoksi, että kameroista on hyötyä myös poliisille ja muille viranomaisille. Tuli kyllä vähän sellainen isoveli valvoo-olo kun tuosta luki...

Pihin naisen elämää-blogissa mainitaan, että lukeminen tökkäsi aina välillä alentuvaan kielenkäyttöön. Sama asia särähti ikävästi omaankin korvaani. Toisaalta kaikki ihmisryhmät nähdään lähtökohtaisesti samanlaisina (eli siis potentiaalisina myymälävarkaina) ja Terras nauraa myö sekä Stockmannille että sen etsiville. Toisaalta taas, niin, olisi se kirja kuitenkin ollut kiva ilman tytöttelyäkin.

Mutta muuten tykkäsin kyllä. Oli kiva lukea noinkin erikoisesta ammatista asiantuntijan kertomana.

Luettu myös mm.: Pihin naisen elämää

Tupa ryskyi, parret paukkui: Suomen kansan rivot runot

Tupa ryskyi, parret paukkui:
Suomen kansan rivot runot
115 s.
WSOY 2015
Kirjastosta

Kansanrunous on suomalaisille rakasta ja tärkeää.

Millainen kuva meillä yleensä on Kalevalasta ja/tai 1800-luvun suomalaisista? Edellinen on täynnä sekä eeppisiä seikkailuja että itserakkaita sankareita, jälkimmäiset olivat haudanvakavia tosikkoja ainakin kuvien perustella. Pönötyskuvat johtuivat vanhojen kameroiden valotusajasta: kohteiden oli oltava liikkumatta pitkän aikaan, jotta kuva onnistuisi. Vaikea siinä on pitää tekohymyä yllä monta minuuttia. Kalevala taas on kansantarina maailman alkuajoita, joten kyllähän sitä eeppisyyttä ja sankareita pitää olla. Siistiä eeppisyyttä toki, olihan 1800-luvun loppupuolisko sentään viktoriaanista aikaa. Kaiken piti olla siveää ainakin päälle päin.

Mutta mitäs sitten on vakavan kansarunon takana? Mitä Lönnrot ei voinut ottaa mukaan Kalevalaan ettei olisi saanut siveyden sipulien vihoja niskaansa? Oikea vastaus on pornoa ja rietastelua. En nyt muista mistä tämän bongasin, mutta ihan uteliaisuuttani oli pakko lainata ja lukea. Jos joku järkyttyi Milja Kauniston kirjoista, älköön missään nimessä lukeko tätä. Olavi Maununpojan kiemurtelut himojen aallokoissa jäävät tälle toiseksi. Elimistä ja akteista puhutaan hyvin suorasukaisesti.

Sen sijaan jos kiinnostaa tietää millaista se sensuroitu kansanrunous oli, suosittelen tätä lämpimästi. Kyllä siinä karisevat mielikuvat vakavista ja puhdasmielisistä esivanhemmistamme. Seksiä ajateltiin, harrastettiin ja käytettiin runojen ja loitsujen aiheina arkielämässä. Eikä vain seksiä. Jostain syystä ihmisillä oli syvä kiinnostus myös ihmisten eritteitä kohtaan. Monessa runossa kaaressa lentää muutakin kuin vittu, ja siihen vittuun taas tungetaan muutakin kuin kyrpä. Itse yllätyin iloisesti siitä, että runoissa ei ole vain miesten haluja hameen alle naisten ollessa pelkkiä uhreja ja panopuita. Naisetkin saavat haluta ja saada, eikä sitä pilkata sen enempää kuin miestenkään haluja (no, näitä kyllä pilkataan aika paljonkin, mutta tietynlaista tasa-arvoisuutta siis tässä hain).

Pienenä lisähaasteena kehottaisin mahdollisia lukijoita muistelemaan sekä Kalevalan runomitan että Ievan polkan sävelen. Sitten kuvitelkaa miten Lönnrot ja kumppanit ovat istuneet esimerkiksi tätä kuuntelemassa:

Kun mä nussin nuorna
miesnä,

paneskelin poikana ollessa,

niin orret notkui,

parret paukkui, 

vuoliaiset voivotteli.

(s.83)

Haasteet: kansikuvabingo - punainen

Olen nähnyt tälle kirjalle omia silmiäni enemmän miellyttävänkin
kannen. Muistaakseni se oli musta-ruskea-valkoinen. Tämä
oli aika tylsä, enkä ole ihan 100% varma mitä noilla mustilla
kuvioilla ajettiin takaa. Se toinen kansi on nätimpi, mutta kyllähän
tämä erottuu hyllystä.

Jussi Siirilä: Barrikadikesä

Jussi Siirilä: Barrikadikesä
301 s.
Gummerus 2013
Kirjastosta

Tiedätkö tunteen, kun olet näyttämöllä ja vastanäyttelijä menee totaaliseen kipsiin, mykäksi kuin munakoiso?

Tämä kirja on kuulema yksi niitä, joita työkaverini käyttää säännöllisesti kirjavinkkauksissa. En muista mitä kautta tästä tuli puhetta, mutta sain vähän niin kuin ohimennen oman henkilökohtaisen vinkkaukseni tästä. Ja olihan tämä niin hauskan kuuloinen, että piti ihan uteliaisuuttani lainata ja lukea. 

Tarkempi tutkimus osoitti, että tämä on itse asiassa sarjan toinen, itsenäinen osa, mutta ei se haitannut lukemista yhtään. Perusjutut tulivat selville heti kirjan lopussa, jos kohta en vieläkään ole ihan varma onko päähenkilön nimi Maya (takakannessa ja niin hän itse sen kirjoittaa) vai Maija (ainakin pikkuserkku ja mummo käyttävät tätä). Sanotaan nyt kuitenkin Maya.

Juuri kuutosluokan päättäneen Mayan kesä ei näytä kivalta. Luvassa on remontti eikä matkaa mummin ja pikkuserkku Nooran luo. Heti loman alussa hän kuitenkin löytää isänsä piileskelemästä kellarista ja käy ilmi, että isä on saanut potkut töistä. Rahaa remonttiin ei tule, mutta Mayan äiti saa nerokkaan idean: ilmoitetaan perhe uuteen reality TV-sarjaan, jossa tehdään nimenomaan remontteja ongelma- ei kun siis tavallisille suomalaisperheille. Maya tuumii asiaa hetken, toteaa sen älyttömäksi, pakkaa laukkunsa ja suuntaa Lappiin. Ikävä kyllä remonttisarja vainoaa häntä sinnekin ja lisäksi mummi on päättänyt nousta barrikadeille sellutehtaan puolesta.

Kirja on aivan hillittömän hauska! Mieleeni tuli Emmy Abrahamsonin Kuinka selvityä puolalaisesta äidistä, jolle myös hihittelin itsekseni. Yksittäin tapahtumat ja henkilöt ovat täysin uskottavia Mayan aktivisti-mummista koulun urheilutähti Reimaan. Siksipä koko juonikin on uskottava huolimatta siitä, että se rakentuu varsin hullunkurisista palasista. Kemin (se on taatusti Kemi vaikka sitä suoraan sanota) sellutehdas aiotaan sulkea, joten tietenkin ihmiset vastustavat sitä äänekkäästi. Mayan mummi on aina ollut aktivisti, joten tietenkin hänkin päätyy kahlitsemaan itsensä tehtaan porteille. Ufoihin hurahtaneen aktivistimiehen taustalta löytyy vakavia asioita ja juonipaljastuksia. Noora suostuu Reiman kantojuhdaksi, koska on niin lätkässä tähän. Reima on hemmoteltu ainoa lapsi, jolla on valtavia suorituspaineita. Mayan äiti haluaa sen pahuksen remontin, joten tietenkin hän näkee reality TV:n loistavana mahdollisuutena.

Maya itse on aivan ihana päähenkilö. Järkevä ja aktiivinen tyttö, joka ei vähästä hätkähdä. Hän ratkaisee orastavan kolmiodraamankin toteamalla, että Noora tykkää Reimasta eikä poika ole niin ihana, että hänen kanssaan oleminen olisi Nooran ystävyyden arvoista. Kiitos paljon tästä, Jussi Siirilä! Tällaista otetta ystävyyteen haluan aina nuorten kirjoilta. Mayan suhtautuminen mummiin ja vanhempiinsa on myös mukavan maanläheinen. Kiva, että mummilla on harrastuksia ja toki hän taistelee tärkeän asian puolesta, mutta olisi häntä silti mukava nähdä kotonakin eikä aina putkaan menossa tai sieltä tulossa. Vanhemmat ovat rakkaita, mutta joskus heidän otteensa terveestä järjestä tuntuu lipsuvan. Siirilä pureutuu tosi-TV:n ihmeelliseen maailmaan Mayan perheen kautta ja tekee sen hauskasta ja kärkevästi. Tarinassa ei päästä kovinkaan pitkälle kun vanhemmat ilmoittavat Mayalle, että tytöllä on nyt sitten Wegenerin granulomatoosi.

Lopuksi isä esitti pahoittelunsa asiasta ja kertoi, että perheemme ei kerta kaikkiaan olisi kelvannut remonttiohjelmaan ilman kunnon tragediaa. Isä ja äiti olivat tajunneet sen juuri ennen hakemuksen lähettämistä. Lapsen parantumaton sairaus oli tuntunut parhaalta mahdolliselta houkuttimelta, ja sellaiseksi se oli osoittautunutkin. Puhelin oli soinut heti seuraavana  päivänä.

(s. 137)

Tätä minä olen usein epäillytkin kun hairahdun joskus vastaavia sarjoja katsomaan.

Minusta tuntuu epäilyttävästi siltä, että etsin sen tätä edeltäneen osan kirjastosta ja jään sitten odottelemaan jatkoa. Suosittelen nuorille ja vanhemmillekin lukijoille, jotka etsivät rentoa ja hauskaa luettavaa! Täydellinen kirja aurinkoiselle kesäpäivälle, mutta valaisi se harmaata kevättäkin.

Luettu myös mm.: Luettua elämää, Kujerruksia

Haasteet: 50 kategoriaa - 17. a book a friend recommended || kirjankansibingo - piirroskuva

Tykkäsin tästä kannesta. Se on kevyen ja raikkaan näköinen,
ja sekä Mayan että Nooran kuvaaminen korostaa kivasti
ystävyyden tärkeyttä kirjan tarinassa. Takakannessa piileskelee
mummi iskulausekyltin takana.

Ruth Smythers: Seksivinkkejä aviomiehille ja vaimoille vuodelta 1894

Ruth Smythers: Seksivinkkejä aviomiehille ja
vaimoille vuodelta 1894
62 s.
Savukeidas 2015
Kirjastosta

Hahaa, nyt löytyi kevään hulvattomin tietokirja! Pikkuruinen (korkeutta 12 cm., mittasin juuri) opus sai sekä minut että työkaverini nauraa räkättämään ääneen. Toivottavasti oven takana ei ollut kovin montaa ulkopuolista ihmistä kuuntelemassa kun parhaita kohtia luettiin ääneen.

ANNA VÄHÄN,

ANNA HARVOIN, 

JA MIKÄ TÄRKEINTÄ,

ANNA VASTAHAKOISESTI.

Muutoin säädyllinen avioliitto saattaa muuttua seksuaalisen himon orgioiksi.

(s. 27-19)

Kirjan tarkoituksena ei siis suinkaan ole opastaa vastavihittyjä aviovuoteen saloihin, vaan antaa nuorikoille keinot välttää tätä onnetonta tapahtumaa. Jos kaikki keinot pettävät ja seksiä ei voi enää estää, sitä on harrastettava vain täydellisessä pimeydessä paljastamatta yhtään enempää ihoa kuin on pakko.

Uteliaisuuden riivaamana laitoin kirjailijan nimen googleen, ja kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kävi ilmi ettei opasta oikeasti olekaan kirjoittanut Arcadian metodistikirkon pastori L. D. Smythersin rakas vaimo! No ei sentään, kyllähän sen arvasi. Mielikuvani hurskaasta ja estoisesta pastorinrouvasta pyöreät lasit nenällään kirjoittamassa seksivinkkejä oli kuitenkin niin hauska, että taidanpa pitäytyä siinä kaikesta huolimatta.

Suosittelen kaikille (aikuisille)! Tämä olisi itse asiassa vallan mainio häälahja jos joku huumorintajuinen pariskunta on menossa naimisiin.

Haasteet: 50 kategoriaa - 5. a book with a number in the title || I Spy - 16. family member