Tupa ryskyi, parret paukkui: Suomen kansan rivot runot

Tupa ryskyi, parret paukkui:
Suomen kansan rivot runot
115 s.
WSOY 2015
Kirjastosta

Kansanrunous on suomalaisille rakasta ja tärkeää.

Millainen kuva meillä yleensä on Kalevalasta ja/tai 1800-luvun suomalaisista? Edellinen on täynnä sekä eeppisiä seikkailuja että itserakkaita sankareita, jälkimmäiset olivat haudanvakavia tosikkoja ainakin kuvien perustella. Pönötyskuvat johtuivat vanhojen kameroiden valotusajasta: kohteiden oli oltava liikkumatta pitkän aikaan, jotta kuva onnistuisi. Vaikea siinä on pitää tekohymyä yllä monta minuuttia. Kalevala taas on kansantarina maailman alkuajoita, joten kyllähän sitä eeppisyyttä ja sankareita pitää olla. Siistiä eeppisyyttä toki, olihan 1800-luvun loppupuolisko sentään viktoriaanista aikaa. Kaiken piti olla siveää ainakin päälle päin.

Mutta mitäs sitten on vakavan kansarunon takana? Mitä Lönnrot ei voinut ottaa mukaan Kalevalaan ettei olisi saanut siveyden sipulien vihoja niskaansa? Oikea vastaus on pornoa ja rietastelua. En nyt muista mistä tämän bongasin, mutta ihan uteliaisuuttani oli pakko lainata ja lukea. Jos joku järkyttyi Milja Kauniston kirjoista, älköön missään nimessä lukeko tätä. Olavi Maununpojan kiemurtelut himojen aallokoissa jäävät tälle toiseksi. Elimistä ja akteista puhutaan hyvin suorasukaisesti.

Sen sijaan jos kiinnostaa tietää millaista se sensuroitu kansanrunous oli, suosittelen tätä lämpimästi. Kyllä siinä karisevat mielikuvat vakavista ja puhdasmielisistä esivanhemmistamme. Seksiä ajateltiin, harrastettiin ja käytettiin runojen ja loitsujen aiheina arkielämässä. Eikä vain seksiä. Jostain syystä ihmisillä oli syvä kiinnostus myös ihmisten eritteitä kohtaan. Monessa runossa kaaressa lentää muutakin kuin vittu, ja siihen vittuun taas tungetaan muutakin kuin kyrpä. Itse yllätyin iloisesti siitä, että runoissa ei ole vain miesten haluja hameen alle naisten ollessa pelkkiä uhreja ja panopuita. Naisetkin saavat haluta ja saada, eikä sitä pilkata sen enempää kuin miestenkään haluja (no, näitä kyllä pilkataan aika paljonkin, mutta tietynlaista tasa-arvoisuutta siis tässä hain).

Pienenä lisähaasteena kehottaisin mahdollisia lukijoita muistelemaan sekä Kalevalan runomitan että Ievan polkan sävelen. Sitten kuvitelkaa miten Lönnrot ja kumppanit ovat istuneet esimerkiksi tätä kuuntelemassa:

Kun mä nussin nuorna
miesnä,

paneskelin poikana ollessa,

niin orret notkui,

parret paukkui, 

vuoliaiset voivotteli.

(s.83)

Haasteet: kansikuvabingo - punainen

Olen nähnyt tälle kirjalle omia silmiäni enemmän miellyttävänkin
kannen. Muistaakseni se oli musta-ruskea-valkoinen. Tämä
oli aika tylsä, enkä ole ihan 100% varma mitä noilla mustilla
kuvioilla ajettiin takaa. Se toinen kansi on nätimpi, mutta kyllähän
tämä erottuu hyllystä.