 |
| Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Ommarul putakhae, 2008) 209 s. Into 2015 Kirjastosta |
Äiti katosi viikko sitten.
Oikeastaan tämä pohjoisempana asuminen harmittaa vain siksi, että kaikki kiinnostavat kirjailijavierailut ovat aina Helsingissä Mikään tai kukaan kiva ei juuri koskaan tunnu löytävän tietään tänne. Kyllä me kulttuurista ja kirjoista tykkäämme Kehä Kolmosen ulkopuolellakin. Esimerkiksi tämän kirjan kirjoittaja, Kyung-sook Shin, näkyy olevan Helsingissä 7.-11.6.. Ei mitään mahdollisuutta päästä sinne. Kertokaa miten kivaa oli, kaikki jotka menevät kuuntelemaan häntä. Varmasti on kiinnostavaa. Ei niin, että olisin katkera tai mitään...
Olisin kovasti halunnut nähdä ja kuulla kirjailijaa, koska kirja on kerrassaan mahtava. Shin on kirjoittanut näennäisesti pienistä asioista suuren ja surullisen koskettavan kirjan. Tarinan alussa neljän lapsen äiti, 69-vuotias Park So-nyo, katoaa Soulin metroaseman ruuhkassa. Hänen aina edellä kiiruhtava aviomehensä päästää irti vaimonsa kädestä ja huomaa vasta liikkuvassa junassa, että vaimo ei olekaan mukana. Mies ja pariskunnan lapset ryhtyvät etsimään äitiään, ja pikkuhiljaa äidin salaisuudet alkavat paljastua.
Täytyy sanoa, että päädyin melkein vihaamaan kaikkia kirjan henkilöitä paitsi äitiä ja nuorinta tytärtä. He ovat koko elämänsä ajan kohdelleet äitiä kuin kodinkonetta, joka vain antaa ja antaa ja antaa eikä koskaan tarvitse mitään. Kukaan ei ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan haluaako äiti jotain tai onko hän onnellinen.
"Mitä väliä sillä on, pidänkö keittiöstä vai en? Homma oli pakko hoitaa, joten hoidin sen. Eihän teillä muuten olisi ollut ruokaa ettekä olisi päässeet kouluun. Ei ihminen voi tehdä vain sitä, mistä pitää. Tietyt asiat on pakko hoitaa, halusi tai ei. - - Jos teet vain sen, mitä haluat, kuka tekee sen, mitä et halua tehdä?"
(s. 55)
Etenkin perheen isä sai raivoni nousemaan. Mies on saamaton häntäheikki, joka juoksee jatkuvasti muiden naisten perässä ja jättää perheensä kuukausiksi kerrallaan. Äiti olisi ansainnut niin paljon parempaa. Surullisintahan koko kirjassa on se, että on niin kovin todenmukainen. Ei vain Etelä-Koreassa tai menneisyydessä, jolloin uusi sukupolvi muutti maalta kaupunkiin jättäen vanhemmat taakseen. Ihan nyky-Suomessakin on paljon vanhuksia, jotka ovat antaneet kaikkensa lapsiensa edestä, ja jotka nyt ovat vanhuudessaan yksin ja unohdettuina. Äidillä on mies, joka ei välitä. Lapset, jotka pitävät harvakseltaan yhteyttä. Perhe, joka ei näe mitä hän on uhrannut heidän eteensä eikä ole kiinnostunut hänestä ihmisenä. Vain nuorin tytär antaa eikä vain ota, ja siksipä pidin hänestä toiseksi eniten. Äitiä rakastin kuten koko kirjaa.
Kirjan kertojaääni yllätti minut positiivisesti vaikka se vähän erikoisempi olikin. Tarina nimittäin kerrotaan useimmiten yksikön toisessa persoonassa. Ainakaan minulla ei ollut hankaluuksia pysyä kärryillä siinä, kenestä nyt puhuttiinkaan. Pidin valinnan luomasta tunnelmasta: en nyt suorastaan kuvitellut itseäni kirjan sinuksi, mutta jotenkin olin kuitenkin lähempänä häntä kuin kirjan kertojia yleensä. Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämä yleistä korealaiselle kirjallisuudelle, yleistä Shinin tuotannolle vai vain yksittäinen valinta juuri tälle teokselle?
Joka tapauksessa tämä oli niin surullisen ihana ja valloittava, että lukisin erittäin mielelläni lisää Shinin kirjoja. Tämä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani ja jos oikein ymmärsin, se on käännetty suoraan koreasta suomeksi. Monet muut kielet ovat tehneet käännöksensä englanninkielisestä kirjasta, joten hatun nosto suomalaiselle kustantajalle! Käännöksestä kääntämisessä menee aina enemmän hukkaan kuin alkuperäisestä kääntäessä. Mielestäni on aivan mahtavaa, että suomennoksen eteen on nähty sen verran vaivaa, että on etsitty koreaa osaava kääntäjä. Otan toki kehuni takaisin jos olen ymmärtänyt väärin ja kirja onkin käännetty englannista...
Haasteet: kirjankansibingo - nainen
 |
| Kansi miellyttää minun silmääni vaikka se ei kovin erikoinen olekaan. Nainen on kovin surumielinen ja haikea, mikä sopii kirjaan. |
Tämä kirja kiinnostaa kovasti jo senkin vuoksi, että se sijoittuu Etelä-Koreaan. En ole lukenut yhtäkään sinne sijoittuvaa kirjaa. Olisipa hienoa päästä kuuntelemaan kirjailijaa, mutta ei nyt kykene. :(
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen eteläkorealainen kirja minullekin ihan senkin vuoksi, että se on ensimmäinen suomennettu sellainen. Ei ole tullut luettua niitä englanniksikaan. Olisi tosiaan niin kiva päästä kuuntelemaan kirjailijaa... No, kaikkea ei voi saada.
Poista