Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet

Syntyessään ei tiedä, että kuolee.

Hayley Campbell on toimittaja, jota on aina kiehtonut kuolema. Ei niinkään kuolemanjälkeinen elämä vaan se, mitä ruumiille sitten tapahtuu. Tähän kirjaan hän on haastatellut kuoleman ammattilaisia, joista jonkun käsiin jokainen meistä joutuu.

Sain tämän arvostelukappaleena niin & näin -kustantamolta. Kiitos paljon kirjasta, tykkäsin siitä todella paljon! Se sopi oikein hyvin pimeisiin syysiltoihin ja oli itse asiassa sellainen kirja, jota en edes halunnut lukea kerralla. Aihe kun on sen verran synkkä, että luin sitä mieluummin pieninä paloina. 

Campbell on tutustunut kirjaa varten monenlaisiin kuolemaan liittyviin ammatteihin ja niiden tekijöihin. Löytyy muun muassa hautausurakoitsija, kuolinnaamioiden veistäjä, ruumiinavausavustaja ja kryoniikkainstituutin työntekijä. Aivan, sitä porukkaa, joka jäädyttää ihmisiä sille varalle, että heidät voi tulevaisuudessa herättää taas henkiin.

Näkökulma on erikoinen ja avaa maailmaa, jota harvempi haluaa ajatella kovinkaan tarkasti. Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka käsittelevät sinua kuolemasi jälkeen. Tällaisia asioita ruumiillesi tehdään.

Vaikka ammatit tuntuivat ainakin minusta karmivilta, ammattilaiset itsessään olivat pääosin ihan tavallisen oloisia ihmisiä. He kunnioittivat työtään ja kalmoja, joiden parissa he työskentelivät. Kalmoja käsiteltiin ja ruumiita aukaistiin, mutta ne jäivät harvoin kummittelemaan Campbellin mieleen.

Kaiken kaikkiaan kirja oli sujuvaa luettavaa ja jos aihe kiinnostaa ollenkaan, suosittelen! Jäin itse miettimään sitä, että toivottavasti joku sitten kohtelee omaa ruumistani samanlaisella asenteella kuin nämä kirjan ammattilaiset tekivät.

Sisältövaroituksena sen verran, että kirjassa kohdataan myös todella nuoria vainajia. Yksi haastatelluista on surutyön kätilö, jonka tukea tarvitaan niissä elämän vaikeimmissa hetkissä.

Kirjan tiedot:
Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet | niin & näin 2023 | 292 sivua | Omasta hyllystä, arvostelukappale
Englanninkielinen alkuteos: All the Living and the Dead (2022) | Suomennos: Tapani Kilpeläinen

Haasteet:
* Luonto sivuilla vol. 3 : Rituaali

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Tyynenä ja pilvettömänä iltana huhtikuun loppupuolella Nuuskamuikkunen tuli niin kauas pohjoiseen, että varjonpuoleisilla rinteillä oli vielä lumiläikkiä.

Lokakuussa Muumien matkassa -haasteen kirjana on tämä Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Muista muumikirjoista poiketen tämä ei olekaan yksi tarina, vaan kansien välissä on yhdeksän lyhyttä kertomusta. Jos tykkäät novelleista niin kokeile ihmeessä tätä!

Itse tykkäsin joistain tarinoista selvästi enemmän kuin toisista. Tässä oli paljon tuttuja juttuja animaatiosarjasta, mutta yksityiskohtia oli kyllä muutettu kirjan ja sarjan välillä. 

Kamala tarina -kertomus oli minulle aivan uusi tuttavuus ja siinä olikin Myyn lisäksi mymmelimummo! En koskaan ajatellut, että ison äitimymmelin äiti olisi vielä ollut maisemissa. Tai ehkäpä se olikin Juksun äiti?

Minulle tarinoiden Top 3 oli:

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin : Miten sympaattinen Vilijonkka! Taloa ja luontoa riepottelevan myrskyn kuvaus oli hienoa ja pidin aivan erityisesti tästä:

Vilijonkka henkäisi syvään. - Nyt minä en enää koskaan pelkää, hän sanoi itsekseen. - Nyt minä olen vapaa. Nyt minusta on hauskaa mikä vain.

(s. 66)

Maailman viimeinen lohikäärme : Tykkäsin aina tästä tarinasta animaatiosarjassa. Lohikäärmeet on kivoja noin ylipäätään ja Nuuskamuikkunen näyttää taas, että Muumipeikko on hänelle tärkeä. Jäin kyllä miettimään, että mistä ihmeestä Nuuskamuikkunen saa uuden hatun?

Kuusi : Muumien joulupaniikki oli ihan mahtavaa ja hykerryttävää luettavaa. Kukaan ei kerro, mikä joulu on, ja kaikki saavat sen kuulostamaan joltain ilmestyskirjan pedolta.

Kokonaisuutena kirja ei ole suosikkimuumejani, mutta nuo kolme tarinaa olivat tosi kivoja.

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia | WSOY 2018 (1. p. 1962) | 187 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Det osynliga barnet (1962) | Suomennos: Laila Järvinen

Luettu myös:

Villasukka kirjahyllyssä, Kirjakaapin kummitus, Järjellä ja tunteella ynnä muut

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

“Oletko aivan varma, ettet sittenkin tulisi mukaan?”

Sophie haluaa viettää joululoman poikaystävänsä kanssa, mutta Griffin haluaakin lomaa Sophiesta. Sophie suuntaa sydänsuruineen sukulaisjoulun viettoon ja yllättyy isoäitinsä loistavasta suunnitelmasta.

Tämä on ollut lukulistallani sen kolmisen vuotta ja vaikka nyt ei joulu olekaan, lukeminen sattui kyllä hyvään saumaan. Tämä oli ihanan kevyt ja hauska tarina muutaman raskaamman kirjan jälkeen.

17-vuotias Sophie saa siis sydänsuruja heti tarinan alussa. Niitä paikkaamaan lähtee hänen koko amerikan-sisilialainen sukunsa Nonnan johdolla. Perheenjäsenet järjestävät kukin vuorollaan Sophielle kymmenet sokkotreffit, joiden laatu vaihtelee laidasta laitaan.

Nämä treffit olivat oikeasti hilpeää luettavaa. Ne olivat kiva sekoitus keskivertotreffejä, mahtavia treffejä ja naurettavan karmeita kokemuksia. Vaikea sanoa kummat treffit olivat kamalimmat, Sadan Käden Harold ja jouluseimi vai ulkoilmapornoteatteri. Se todempi rakkaus löytyy tietenkin lähempää kuin Sophie luulikaan.

Romanttiseksi YA-hömpäksi tässä oli myös vakavampaa asiaa. Sophien isosiskon vaikea raskaus on viime metreillä eikä sisko ole koskaan kaukana Sophien ajatuksista. Tässä perheessä ilot ja surut jaetaan eikä Sophiekaan ole koskaan vailla tukea ikävässä tilanteessa.

Tälle kirjalle on myös jatko-osa, 10 totuutta ja yksi tehtävä, ja saatanpa lukaisten senkin jossain välissä. Sen pääosassa taitaa olla yksi Sophien serkuista.

Kirjan tiedot:
Ashley Elston: 10 x sokkotreffit | WSOY 2020 | 266 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Ten Blind Dates (2019) | Suomennos: Inka Parpola

Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Kirjakaapin avain, Unelmien aika ynnä muut

Haasteet:
* YA-lukuhaaste 2023 : Romanttinen kirja
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa juodaan kaakaota
* Aakkoshaaste : Numero

Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi

Kiinan valtionjohto käynnisti voimakkaan syntyvyydensäännöstelyohjelman 1970-luvun alussa.

Shen Yang on perheensä toinen tytär, laiton lapsi, jonka ei pitäisi olla olemassakaan. Elämäkerrassaan hän kertoo oman tarinansa ja sen, millaiseen tilanteeseen hänet tahtomattaan työnnettiin.

Näin jossain tästä kirjoituksen ja pistin kirjan saman tien varaukseen. Tämä ei ollut ihan sellainen kirja kuin kuvittelin, mutta hyvin nopealukuinen ja synkkää luettavaa.

Shen Yang syntyi vuonna 1986 ja hänet annettiin melkein saman tien isovanhempien salassa kasvatettavaksi. Villi lapsi oli iäkkäälle pariskunnalle liikaa, etenkin kun pian joukkoon liittyi Shen Yangin nuorempi sisko, ja niinpä tyttö siirrettiin tädin perheeseen viisivuotiaana.

Ja siellä se varsinainen kauhistus sitten alkoihin. Shen Yang kokee sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa perheessä, joka ei oikeastaan edes halunnut häntä. Ylimääräiset lapset oli toimitettava jonnekin tai Kiinan viranomaiset veivät lapset pois, lapsettomien pariskuntien adoptoitaviksi. Tädin perhe suostui ottamaan Shen Yangin, joten sinne hän sitten joutui.

Kukaan ei lohduttanut edes silloin, kun minusta vuoti verta. Kai sekin on omanlaisensa saavutus, saada toiset ihmiset inhoamaan itseään näin pahasti.

(s. 40)

Shen Yangin lapsuus ja nuoruus olivat todella kurjia, mutta kuten hän itsekin kertoo, monella ylimääräisellä lapsella on ollut vieläkin kurjempaa. Ainakin hänellä oli katto pään päällä, mahdollisuus käydä koulua ja tädin laittomasti hankkima hukou, asuinpaikkatodistus, joka antoi hänelle kansalaisoikeudet.

Kirjan lopussa hän kertoo syitä sille, miksi sekä hänen biologinen että kasvattiperheensä olivat sellaisia kuin olivat. Biologiset vanhemmat halusivat pojan ja joutuivat pulaan neljän tyttären vuoksi. Kasvattivanhempia puolestaan painoivat kulttuurivallankumouksen seuraukset.

Lukiessani kiinnitin kyllä huomiota siihen, miten vähän Shen Yang kritisoi perinteistä kiinalaista kulttuuria ja perheväkivaltaa noin yleensä. Minua ihan hyyti se, miten hän mainitsee, etteivät hänen ja hänen isänsä välit ole sellaiset kuin pitäisi. No eivät varmaan kun mies on narsistinen juoppo, joka on hakannut vaimonsakin sairaalakuntoon. En voi kuin ihmetellä sitä, että Shen Yang ilmeisesti kokee edelleen velvollisuudekseen pitää yhteyttä isäänsä.

Kirjassa myös sivutaan sitä, miten hirvittävää tuo yhden lapsen politiikka on ollut etenkin naisille. Heitä pakkosteriloitiin, pakotettiin abortteihin ja jos lapsi syntyi, luopumaan siitä, jos perheellä ei ollut varaa maksaa sakkoja. Ja jos syntynyt lapsiparka onnistuttiin piilottamaan, hänellä ei ollut kovinkaan kummoista tulevaisuutta ilman tuota hukouta.

Ajatuksia ja kauhistusta herättävä kirja.

Kirjan tiedot:
Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi | Into 2023 | 274 sivua | Kirjastosta
Kiinankielinen alkuteos: Chaosheng xiaohai (2021) | Suomennos: Rauno Sainio

Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset

Kun ensimmäinen ruokolaiva ehti Suuren läntisen joen luo, oli jo ilta ja aurinko alkoi vajota taivaanrannan taa.

Noin 8000 vuotta sitten kalastajat pyydystävät kadithan, merinaisen. Vuonna 2066 pieni ihmisjoukko saapuu New Yorkiin. Kumpaakin ryhmää yhdistää tuhoisa vedenpaisumus.

Luin näköjään parisen vuotta sitten sarjakuvaversion Risto Isomäen Sarasvatin hiekasta. Tämä Vedenpaisumuksen lapset liittyy Sarasvatin tarinaan, mutta on kuitenkin luettavissa itsenäisenä kirjana. Hyvä niin, en nimittäin muistanut sarjakuvasta juuri mitään.

Tässä vuorottelee kaksi tarinaa, joita yhdistävät asiat ovat vedenpaisumus ja meri-ihmiset. Indusjoen suistossa koetaan tsunami, joka pyyhkäisee rannikon tyhjäksi asutuksesta. Grönlanti puolestaan sulaa kertaheitolla ja hukuttaa alleen maailman rannikot syösten maapallon uudenlaiseen globaaliin ilmastokriisiin.

Tarinat olivat mielestäni sinänsä kiinnostavia ja etenkin tuo melkein nykyhetken juoni liittyy vahvasti tämän päivän huolenaiheisiin. Jäätiköt sulavat, ehdimmekö estää täydellisen tuhon?

Harmi siis, että tämä tuntui minusta niin ns. äijäkirjalta, että en uponnut tekstiin ollenkaan. En meinannut päästä yli edes ensimmäisestä 50 sivusta. Kalastajien näkökulmasta kaditha on eläimeen rinnastettava olento ja päähenkilö Manno Ann on niin kertakaikkisen lumoutunut villistä, vahvasta, alastomasta mustasta naisesta. Siellä sitä tuijotetaan eksoottista vankia munakoiso tanassa.

Siitä kun pääsin yli niin hypättiinkin tulevaisuuteen, jossa kas vain miehet tekevät kaikki tärkeät havainnot ja päätyvät aina porukan johtajiksi. Millä vuosikymmenellä tässä nyt eletäänkään tai tämä on kirjoitettu?

Vaikka tarinan idea oli mielenkiintoinen ja tykkään sekä dystopioista että historiallisista kirjoista, en vain tykännyt tämän kerrontatyylistä ja näkökulmista. Tiedän kuitenkin, että se on uponnut moniin muihin. Omien havaintojeni mukaan etenkin miehet lainaavat tätä mielellään kirjastosta. 

Kirjan tiedot:
Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset | Into 2020 | 418 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirja hyllyssä, Kulttuuri kukoistaa, Mummo matkalla ynnä muut

Haasteet:
* Scifiä! : Tulevaisuus
* Luonto sivuilla vol. 3 : Vesi

Satu Leisko: Ihmisenhaltija (Ihmisenhaltija #01)

Pimeys oli ja pysyi vielä siihen aikaan aamusta, kun lähdin kouluun.

17-vuotias Tuuli tuntee olonsa näkymättömäksi Kuustenkylässä. Uusi oppilas Maria haluaa kuitenkin ystävystyä juuri hänen kanssaan ja samaan aikaan komea Ossi kiinnostuu hänestä. Pian Tuulille selviää, ettei Kuustenkylässä kaikki olekaan ihan niin kuin hän kuvitteli.

Tartuin tähän ihan vain hienon kannen vuoksi. Tykkään sen talvisesta tunnelmasta ja siitä, miten se antaa viitteitä Kuustenkylän salaisuuksiin. Eivät ne susi ja täysikuu tuossa ihan sattumalta ole, jos kohta tarina ei oikeastaan käsittele ihmissusia.

Minulle tuli tästä mieleen Stephenie Meyerin Houkutus ja muut sen kaavaan tarttuneet romanttiset YA-fantasiat. On pieni paikkakunta, jossa ei tunnu tapahtuvan mitään mielenkiintoista. On ulkopuolisuutta tunteva tyttö, josta kiinnostuvat kahdenlaiset yliluonnolliset olennot.

Uudempana asiana tämä sarjan aloitusosa tarjoaa suomalaiseen mytologiaan kuuluvia olentoja, joskaan ne eivät juuri eroa niistä tutummista vampyyreistä ja ihmissusista. Tuulikaan ei tietenkään ole mikään aivan tavallinen tyttö, vaan hänestä löytyy kykyjä, joita hän ei itsekään tiedostanut.

Kokonaisuutena tämä oli synkempi kuin esimerkiksi juuri ne Houkutukset. Tuulin äiti on kuollut, isä on väkivaltainen alkoholisti ja koko kylän surema kyläjuoppo ei ollutkaan mikään mukava mies. Kirjassa on välillä hyvinkin ahdistava tunnelma.

Vaikka tämä ei sen suurempia yllätyksiä tarjonnutkaan, luen luultavasti seuraavankin osan. Hitaan alun jälkeen tapahtumat lähtivät rullaamaan ihan mukavasti ja Tuuli sinänsä oli kiinnostava hahmo.

Kirjan tiedot:

Satu Leisko: Ihmisenhaltija | Avain 2023 | 297 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste 2023 : Valitse kirja kannen perusteella

* Luonto sivuilla vol. 3 : Tuuli

Maija Kajanto: Sahramisyksy (Kahvila Koivu #03)

Krisse kietoi sormensa kahvikupin ympärille, antoi sen lämmittää käsiä ja maistoi varovasti.

Krisse ja Tommi palaavat kesälomareissulta Pyhävirralle, joka ei ole entisensä. Uusi kunnanjohtaja on tuonut uusia ideoita ja paikkakunnalla riehuu pyromaani. Krisse tuntee taas olevansa hieman hukassa elämänsä suhteen.

Miksihän minä kuvittelin, että tämä sarja on trilogia? Jo ensi keväänä ilmestyy neljäs osa, Sitruunakevät. Tämä kirja jääkin pieneen cliffhangeriin, joskin olen kyllä kohtalaisen varma ainakin parista nelososan tapahtumasta. Saapa nähdä osunko oikeaan!

Mutta, tässä ollaan Pyhäjärvellä, jonne Krisse palaa syksyllä jatkamaan kahvilan ja hotellin pyörittämistä. Arkea ja ruokaa kuvataan taas kivasti, ja kiireen tuntu on vahvasti läsnä. Kuinkas muutenkaan kun Krissellä on niin monta palloa ilmassa.

Kaipasin tarinassa vähän mummoa, joka lähtee reissun päälle poikakaverinsa kanssa. Hänen sijaansa Pyhäjärvellä pyörii Krissen äiti ja kirjan paras kohtaus olikin mielestäni se, jossa Krisse äiteineen tapaa Tommin vanhemmat. Suorastaan hykerryttävää luettavaa.

Noin ylipäätään kirjan pääteema on epävarmuus. Pyhäjärvi on ollut Krissen turvapaikka, mutta entä kun se alkaa muuttua? Entä jos tuhopolttaja tuikkaa kahvilan tai ravintolan tuleen? Kaiken lisäksi Tommin tulevaisuuden suunnitelmat eivät välttämättä täsmääkään Krissen ajatusten kanssa.

Tämäkin osa oli leppoisaa luettavaa ja jäin odottamaan sitä viimeistä osaa. Toivottavasti näitä “salataan tämä(kin) asia Krisseltä” -juonia olisi siinä sitten vähän vähemmän. Melkein kaikki salaavat häneltä jotain ja se alkoi jo suorastaan ärsyttämään.

Ja mietin tässä, että miksi Sitruunakevät eikä jokin sarjan nimeämisteemaan paremmin sopiva nimi? Kun on Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy, olisi kevääseenkin tarvittu jokin k-ruoka tai -mauste. Kaneli? Kardemumma? Kamomilla? Korianteri? Onhan näitä.

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Sahramisyksy | WSOY 2023 | 224 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Amman kirjablogi ja Kirjakaapin avain.

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa ollaan picnicillä
* Luonto sivuilla vol. 3 : Tuli

Hervé le Tellier: Poikkeama

Tappaa joku, mitäs tuosta.

Air Francen lento Pariisista New Yorkiin joutuu rajuun turbulenssiin. Sen jälkeen homma meneekin oudoksi, kone on nimittäin laskeutumassa Yhdysvaltoihin jo toista kertaa. On kesäkuu ja sama lento laskeutui jo maaliskuussa kyydissään täsmälleen samat matkustajat.

Tämä osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi kirjaksi. Kirjailija on minulle aivan tuntematon, mutta tämän perusteella sanoisin, että toivottavasti hän on kirjoittanut muutakin ja niitä myös suomennetaan.

Tarinan lähtökohta on siis se, että tietty maaliskuinen lento onkin jostain syystä monistunut yllättävässä myrskyssä. Ensimmäinen versio laskeutuu aivan aikataulussa, toinen ilmestyy kuin tyhjästä kesäkuussa. Armeija ja tutkijat pyrkivät selvittämään käsittämätöntä tilannetta.

Kirjan alussa tutustutaan joihinkin lennolla oleviin ihmisiin, joihin kuuluu niin palkkatappaja kuin kirjailija-kääntäjäkin. Mietin alussa, että mikähän pointti tässä pitkässä pohjustuksessa onkaan, mutta sepä selviää ennen pitkää.

Kritisoin kyllä tätä henkilögalleriaa siitä, että naiset tuntuvat olevan olemassa vain suhteessa miehiin, joilla puolestaan on enimmäkseen meneillään muutakin kuin naisjuttuja.

Mutta kokonaisuutena kirja oli kiinnostava ja jopa filosofinen. Tutkijat heittävät ilmoille jos jonkinlaisia teorioita sen suhteen, miksi ja miten lento on monistunut. Vahvimmaksi vaihtoehdoksi jää teoria, joka lopun perusteella taisi osua oikeaan. Matkustajien ja miehistön kautta käydään läpi sitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Entä jos voisit neuvoa mennyttä itseäsi tekemään toisenlaisen valinnan?

Jostain syystä minulle tuli tekstistä mieleen Emily St. John Mandelin Asema 11, vaikka asetelma on tietenkin aivan toisenlainen. Epäilin jopa, että kirjoilla on sama suomentaja, mutta eipäs olekaan.

Kirjan tiedot:
Hervé le Tellier: Poikkeama | WSOY 2023 | 298 sivua | Kirjastosta
Ranskankielinen alkuteos: L’anomalie (2020) | Suomennos: Lotta Toivanen

Luettu myös:
Ainakin Donna mobilen kirjat ja Unelmien aika

Haasteet:
* Scifiä! : Sijoittuu maahan
* Luonto sivuilla vol. 3 : Lentäminen

Maija Kajanto: Taatelitalvi (Kahvila Koivu #02)

Krisse tuijotti edessään kohoavaa hirsitaloa ja potkiskeli ajatuksissaan jääkokkaretta jaloissaan.

Krisse on päättänyt ottaa vastaan uuden haasteen. Kahvila Koivun lisäksi hän alkaa pyörittää maalaishotellia. Siinä sivussa kuvioihin palaa myös entinen kunnanjohtaja Tommi ja mummollakin on salaisuus.

Sarjan toinen osa jatkaa melko lailla siitä, mihin Korvapuustikesä jäi. Perustilanne on hieman muuttunut, mutta kuvioihin pääsee nopeasti mukaan kun niitä tarinan alkupuolella avataan. Vuodenaikana on tällä kertaa talvi ja tarinaan mahtuukin juonen kannalta hyvin ajoitettuja lumituiskuja ja -myrskyjä.

Tykkäsin tästäkin kirjasta ja Krissen kiireisen arjen kuvaamisesta. Kahvilan ja hotellin pyörittäminen on rankempaa kuin hän odottikaan, eikä kaikki (tietenkään) suju ihan niin sutjakkaasti kuin Krisse toivoisi.

Pidin eniten Krissen mummon salaisuusjuonesta. Minäkin oletin Krissen tavoin, että voi ei, nyt se on syöpä. Salaisuus oli kuitenkin paljon tuota hauskempi ja sellainen takavasemmalta tuleva pallo, jota en todellakaan osannut odottaa.

- Hotelli ei ollut virhe. Eikä kahvilakaan. Me Kivimaan akat katsos emme tee virheitä. Me teemme vain mahtavia projekteja.

(s. 199, mummo Krisselle)

Tommin salaisuus oli myös yllätys, mutta ei istunut juoneen yhtä luontevasti. Ensimmäisen osan synkistelyt olivat Krissen omaa menneisyyttä ja sopivat siksi kirjaan, mutta valtava kansallinen trauma ei mielestäni sopinut tällaiseen kevyeen kirjallisuuteen. Tästä voi varmasti olla montaa mieltä.

Tämäkin oli siis kokonaisuutena kiva kirja, jonka luki mielellään iltahämärässä. Otin tästä ylös rosmariinifocaccian ohjeen (s. 18-19) ja pidän mielessä myös ne jouluiset suklaataatelit (s. 35).

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Taatelitalvi | WSOY 2022 | 230 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin avain ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjasta löytyy lempiruokasi
* Luonto sivuilla vol. 3 : Lumi

Margaret Rogerson: Mysteries of Thorn Manor

“I didn’t do this!” Nathaniel insisted, leaning out of the manor’s front door, gazing helplessly at the vines trashing up along the thorn hedge, the animated topiaries prowling through the garden, and the threatening magical hale that howled around Thorn Manor, carrying past leaves and branches and loose cobblestones in a whirling cyclone.

Elisabeth yrittää asettua Thornin suvun kartanoon velho Nathanielin ja tämän demonipalvelijan Silasin kanssa. Kartanolla tuntuu kuitenkin olevan jotain heitä vastaan ja eräänä aamuna se ei päästä ketään ulos tai sisään…

Tämä on pienoisromaanin mittainen jatko-osa kivalle Kirjojen tyttärelle, jonka luin viime vuonna. Tätä saikin odottaa tovin, olin OverDriven varausjonossa vasta kahdeksas kun huomasin kirjan.

Pidin edelleen Elisabethista, joka kipuilee tässä hieman tulevaisuutensa suhteen. Hän haluaa konservoida loitsukirjoja, mutta toisaalta elämään pitäisi kuulua vähän miekkailua ja seikkailujakin. Elisabeth on kyllä rakastunut Nathanieliin, mutta ei oikein osaa kuvitella viettävänsä seuraavia 50-70 vuotta hänen kanssaan.

Kirjan heikkous onkin mielestäni tuo romanssi, josta en edelleenkään ollut kiinnostunut. Sori vain, Margaret Rogerson, mutta itsepä kirjoitit herkimmät ja syvällisimmät hetket Elisabetin ja Silaksen sekä Nathanielin ja Silaksen välille. Jos saisin tilata jatko-osan, haluaisin siihen onnellisen polyamorisen lopun, kiitos vain.

His hand twitched as though he might retract it from her grip, but he stilled himself, his yellow eyes unfathomable.

There were so many things she wanted to say to him, their unspoken magnitude crowding her throat. That it seemed to her there were different ways to be good; that it was easier for a man to act like a monster than a monster to act like a man.

(s. 60, Elisabeth & Silas)

Juonen puolesta tämä oli vauhdikas ja hauska seikkailu, jossa ratkotaan kartanon mysteeriä ja törmätään jos jonkinlaisiin maagisiin kummallisuuksiin.

Ja pitää vielä erikseen mainita, että mielestäni on aivan ihanaa, että Elisabeth on oikeasti pitkä! Hän on pitempi kuin Nathaniel, joka ei ole mitenkään lyhyt mies. Elisabeth ei myöskään peittele ruokahaluaan eikä sekään ole kenellekään ongelma.

Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: Mysteries of Thorn Manor | Margaret K. McElderry Books 2023 | 182 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja on osa sarjaa
* Luonto sivuilla vol. 3 : Ei-ihminen

Suzie Edge: Mortal Monarchs: 1,000 Years of Royal Deaths

In January 1066 Edward the Confessor, king of the English, stumbled.

Fakta minusta: ajaudun tasaisin väliajoin lukemaan Wikipediasta brittimonarkkeihin liittyviä artikkeleita. Aloitan jonkin yksittäisen asian tarkistuksella ja kohta onkin mennyt muutama tunti ruusujen sodan, Henrikin vaimojen ja normannien parissa. Hups.

Tällä taustalla on varsin helppo ymmärtää, miksi ostin tämän lomareissullani. Mikäs sen rattoisampaa kuin lukea kirja näiden kuninkaallisten kuolemista. Kirjan aikajana on reilut tuhat vuotta ja koska sivuja on vain 318, tässä ei todellakaan käydä läpi jokaisen kruunupään koko elämää.

Suzie Edge on sekä lääkäri että historioitsija, ja nämä alat yhdistyvätkin kirjassa varsin näppärästi. Tässä tutkitaan kuninkaallisten kuolemia biologian näkökulmasta. Mitä kehossa tapahtuu, kun rutto tai tuberkuloosi runtelee sitä? Tai jos joku onnekas onnistuu tähtäämään nuolen suoraan silmään (RIP Harold Godwinson)?

Synkästä aiheesta huolimatta kirja oli yllättävän humoristinen, joskus vähän liikaakin, ja lukeminen oli siksi helppoa. Toki kirjassa on jonkin verran erikoisempaa sanastoa etenkin sairauksiin liittyen, mutta useimmiten pointti tuli selväksi ilman sanakirjaakin.

Täytyy myös sanoa, että tämän luettuaan on syytä olla kiitollinen siitä, että elää nyt eikä menneisyydessä. Uskomattoman suuri määrä kuninkaallisiakin kuoli suolisto-ongelmiin, jotka luultavasti olisivat nyt täysin hoidettavissa. Lisäksi on kyllä kiva, ettei kukaan ole heti tökkäämässä iilimatoa ihoon asiantuntevan tohtoroinnin nimessä.

Kirjan tiedot:
Suzie Edge: Mortal Monarchs: 1,000 Years of Royal Deaths | Wildfire 2022 | 318 sivua | Omasta hyllystä

Haasteet:
* Luonto sivuilla vol. 3 : Ruumis