Edessäsi on matka, joka ei ole lainkaan miellyttävä.
Kyseinen matka eli tämä kirja on täynnä pettymyksiä, häpeää ja katkeraa kaunaa etenkin norjalaisia kohtaan. Niitä perhanan norjalaisia. Ja ruotsalaisia. Ei voi unohtaa ruotsalaisia. Urheilun Via Dolorosamme varrelta löytyy niin katkenneita suksisauvoja kuin ilmeisen sokeita tuomareitakin, sekä tietenkin julkisia nöyryytyksiä ja Antero Mertarannan epätoivoa.
Toimittaja Markus Ånäs on koonnut kirjaan parikymmentä koko Suomen kansalle traumoja aiheuttanutta urheilutappiota. En ole mikään maailman suurin urheilufanaatikko, mutta tietyt häviöt muistan minäkin.
"Katkerin tappio on kyllä se kerta, kun hävisimme Ruotsille tilanteessa, jossa johdimme jo neljällä maalilla," tiivistää lähes kaikkien suomalaisten kipupisteen kokkolalainen Johannes Sarin.
(s. 208)
Olen samaa mieltä. Kyllä kirpaisi silloin vuonna 2003. Tunnen edelleen myötähäpeää pelkästä ajatuksesta.
Kirjan tappiovalikoima on erityisen kiva siksi, että se kattaa monia lajeja jääkiekosta painiin ja keihäänheittoon. Ei ilmeisesti ole lajia, jossa takkiin ei olisi tullut. Lukijan kannalta tämä on hienoa, koska laaja valikoima takasi sen, että löysin monia itseäni kiinnostavia lajeja. Eli käytännössä kaikki paitsi paini ja moottoriurheilu, joista en ole koskaan innostunut. Jopa curling on kiinnostavampaa kuin formulakisat. Kärsimysnäytelmien viihdyttävyyttä lisää mukavasti se, miten monilla tavoilla suomalaiset ovat onnistuneet häviämään. Yksin hiihdossa voi esimerkiksi katkaista sauvansa, saada niskaansa norjalaisen tai ihan vain hiihtää hitaampaa ja hävitä sekunnin sadasosalla.
Yllätyksekseni oma suosikkitappioni liittyi purjehdukseen, jota en katso oikeastaan ikinä. Ehkä pitäisi! Barnakkelit eli hanhenkaulat eli valtavat kotilot tarttuivat Tapio Lehtisen veneen pohjaan siihen malliin, että sillä ei voittoon päästy.
Kun Lehtisen piti epätoivon edessä uida ja skrabata edes joitain niistä pois, hai tuli ja esti aikeet, ja kun hän yritti puhdistaa pohjaa lyhyellä tauolla Tasmaniassa, kisan järjestäjä kielsi. - - Perusteena oli, että hanhenkaulat ovat noilla vesillä vieraslaji. Katkerinta oli, että samoista sijoista taistelleet kilpakumppanit Mark Slats ja Susie Goodall eivät kyselleet mitään, vaan putsasivat pohjansa kylmän viileästi.
(s. 152)
Tykkäsin kirjan humoristisesta otteesta ja siitä, että ne oikeasti kauheat tragediat oli päätetty jättää pois. Urheilijoiden loukkaantumiset ja jopa kuolema eivät ole niitä tappioita, joita muistellaan hampaita kiristellen vielä vuosia myöhemminkin. Sen sijaan oman maalin tekemisestä lajissa kuin lajissa riittää juttua vuosikymmeniksi.
Kirjan tiedot:
Markus Ånäs: Kärsimysten kirja: karvaiden urheilutappioiden vuosikymmenet | Johnny Kniga 2019 | 222 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2020 - 14. urheiluun liittyvä kirja [4/50]
* Pohjoinen luuhaaste 2020 - 16. kirja, josta minulla on ennakkokäsitys, millainen se tulee olemaan [2/25]
Ajattelin kirjan olevan hauska ja niin se olikin.
Ajattelin kirjan olevan hauska ja niin se olikin.
* POPSUGAR Reading Challenge 2020 - a book by or about a journalist [4/50]
