Enni Mustonen: Matriarkka (Rouvankartanon tarinoita #03)

-Mamma, täällä on vielä yksi kauhean pölyinen, Hedda ilmoitti kyykistyessään ottamaan pärekorin pohjalta viimeisen kirja ja pyyhkäisi siitä liinalla pahimmat tomut.

Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita -sarja päättyy tähän Matriarkkaan. Tykkäsin sarjan edellisistä osista ja odotinkin tämän lukemista. Loppujen lopuksi tämä oli sarjan kirjoista heikoin, mutta kuvasi kyllä mielenkiintoista ajanjaksoa.

Tarinassa hypätään vuoteen 1807. Hedda Noora on jo viisikymppinen ja vanhimmat lapsetkin ovat aikuisia. Kartanon pyörittämisen vastuu tuntuukin nyt siirtyvän 24-vuotiaalle naimattomalle Hedda-tyttärelle, joka on ehkä vielä äitiäänkin tomerampi tapaus.

Ajallisesti pääosa tarinasta sijoittuu aikaan, jolloin Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta osaksi Venäjää. Hedda Nooralle tämä tarkoittaa pelkoa Adolfin ja poikien puolesta. He ovat sotimassa kuninkaansa puolesta eikä ole mitenkään sanottua, että heistä kuulee mitään kuukausiin tai jopa vuosiin.

Tiedonkulun hitaus on punottu hyvin osaksi tarinaa, samoin se, miten miehet eivät vaivaudu kertomaan naisille valtakunnan poliittisesta tilanteesta. Jako miesten ja naisten elinpiireihin on vielä vahvasti voimissaan.

Tunnelmaltaan tiivein kohtaus kertoo siitä, miten sota tuleekin naisten alueelle. Venäläiset joukot ovat liikkeellä eikä Frugårdin kartanokaan säästy heidän vierailultaan. Hedda Noora jäi tässäkin sivustakatsojan rooliin sikäli, että Heddan ja Jureenin muorin neuvokkuus ne tilanteen pelastavat.

Kun sota on ohi, tarinassa siirrytään identiteettikriisiin, mikä oli kiinnostavaa ja mitä olisi voinut käsitellä vähän syvemminkin. Yhtäkkiä Hedda Noora onkin venäläinen ja hänen vanhimmat poikansa jääneet Ruotsiin. Entä jos hän ei enää koskaan näe heitä? Matkustaminen rajan yli ei ole itsestään selvä asia.

Kirjan lopussa kiidetään läpi vuosien turhankin nopeasti, ja Adolfin kiinnostus okkultismiin oli aika kummallinen juonenkäänne. Ehkäpä se vastaa todellisen Adolfin elämää, mutta tarinaan se ei oikein istunut. Etenkään kun lukijan oli mitä ilmeisemmin tarkoitus uskoa, että hän tosiaankin sai yhteyden henkimaailmaan...

Vaikka tämä osa ei kaikin osin niin vakuuttanutkaan, kokonaisuutena sarja oli kiinnostava ja hyvä kuvaus elämästä vuosisatojen taitteessa. Painopiste oli nimenomaan arjen kuvauksessa ja siitä, millaista oli olla nainen tuona aikana. Elämä rajoittui pieneen tilaan, mutta se tila oli täynnä vastuuta ja työtä vuoden ympäri.

Kirjan tiedot:

Enni Mustonen: Matriarkka | Otava 2025 | 365 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin avain ja Kirsin Book Club

Fred Fordham & Ursula K. Le Guin: A Wizard of Earthsea

Kirjatunnustus: minä ja Ursula K. Le Guin emme vain sovi yhteen. Olen yrittänyt lukea häneltä yhtä sun toista, mutta kun ei nappaa niin ei vain nappaa.

Siksipä odotin tämän sarjakuvan lukemista. Viimeinkin voisin sivistää itseäni fantasiaklassikolla! Odotukset olivat siis korkealla Fred Fordhamin A Wizard of Earthsea -mukautuksen suhteen vaikka en voikaan verrata sitä alkuperäisteokseen.

Esipuheen mukaan teksti on nostettu käytännössä kokonaan kirjasta sellaisenaan ja se toimi mielestäni hyvin sarjakuvassa. Jotain on jätetty pois, mutta sitä ei tätä lukiessa huomannut. Sitäkään ei huomannut, että osa repliikeistä on alun perin ollut niin sanottua leipätekstiä. Hyvä adaptaatio siis sen suhteen.

Tarinan nuorelle Gedille kerrotaan vuosien ajan, että hänestä tulee mahtava velho, jolla on verrattomat voimat. Ylpistyy siinä vähemmästäkin. Ged kuvittelee olevansa parempi kuin onkaan ja hupsista vain, niin sitä tuli kokeiltua vähän henkien manaamista ja laskettua vapaaksi uhkaava varjo-olento.

Sen jälkeen Ged oppii aimo annoksen nöyryyttä ja alkaa oikeasti kasvaa siksi velhoksi, joka hänestä povattiin tulevan.

Tarinassa yhdistyvät seikkailu ja Gedin kasvutarina. Sitä höystää varsin kiinnostava magiasysteemi, jossa kaikilla ja kaikella on tosinimi. Sen tietämällä asiaa voi hallita, ja velho-oppilaiden aika kuluukin rattoisasti sanastoa opetellessa.

Tarina toimii siis sarjakuvanakin, mutta!

Ja se onkin iso mutta.

Minusta on nimittäin kiva nähdä, mitä sarjakuvassa tapahtuu. Tässä en aina nähnyt. Näköjään tarvitsen kuvitukseen enemmän tumman ja vaalean kontrastia kuin tässä oli.

Suurin osa tarinasta on piirretty niin tummaksi, että en saanut siitä mitään selvää, mikä oli harmillista. Hämärät sisätilat, yöt ja myrskyt on aivan mahdollista piirtää niin, että ruutujen tapahtumat voi oikeasti nähdä hukkaamatta silti tunnelmaa!

Sai tästä sen verran selvää, että luin loppuun saakka, mutta lopputulema menee kyllä miinuksen puolelle.

Kirjan tiedot:

Fred Fordham & Ursula K. Le Guin: A Wizard of Earthsea | HarperCollins Publishers 2025 | 270 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa

* Fantastinen kesä : Taistelukohtaus

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa ollaan saarella tai veden alla

Heather Fawcett: Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries (Emily Wilde #01)

Shadow is not at all happy with me.

Voi että olikin ihana kirja! Tykkäsin oikeastaan kaikesta tässä Heather Fawcettin Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries -kirjassa, ja aivan erityisesti Emilystä. Hänestä tuli mieleen Marie Brennanin The Memoirs of Lady Trent -sarjan Isabella, eli jos tykkää tästä niin suositus Brennanin kirjoille ja päinvastoin!

Isabellan tapauksessa kiinnostavaa ovat lohikäärmeet, Emilyn puolestaan haltiaväki. Hän saapuu pohjoiselle Ljoslandin saarelle kartoittamaan sen haltialajeja ja niihin liittyviä kansantapoja ensyklopediaansa varten. Kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan ja pian kilpaileva tutkija Wendell Bambleby on pienin Emilyn huolista.

Tarina sijoittuu nimellisesti vuoteen 1909, mutta sinänsä tällä ei ole mitään tekemistä meidän vuoden 1909 kanssa. Kirjan maailma on vaihtoehtoinen: maat ovat suurin piirten samat, mutta haltiaväki on Emilyn maailmassa aivan totta ja dokumentoitua. Maailma tuntui myös naisjohtoiselta ja suvaitsevaiselta ainakin sateenkaaripariskuntien osalta. Seuraavassa osassa selvinnee oliko kyseessä vain Ljosland vai onko koko Emilyn maailma tällainen.

Emilyn tutkimat haltiatkin olivat jännää porukkaa. Niitä on tosiaan eri lajeja, joista osa on ihmismäisempiä ja osa mielletään eläimiksi. Yhteistä niille ovat aina jonkinasteinen magia ja pahantahtoisuus. Ihmisnahasta saa käteviä viittoja ja mikäs haltiahovia huvittaisi enemmän kuin julma kosto. Jopa hyviskategoriaan asettuvat haltiat ovat kammottavia kostossaan ja ajattelemattomuudessaan.

Toisaalta haltiat eivät voi vastustaa tarinoita ja trooppeja, ja oli niin mainiota lukea siitä, miten Emily hyödynsi tutkimuksiaan heitä kohdatessaan. Kukaan ei tunne haltiamytologiaa Emilyä paremmin, eivät edes haltiat itse.

Emilystä pidin todella paljon! Oli kiva lukea fantasiamaailman naishahmosta, joka oli niin ammattivetoinen eikä pyydellyt sitä anteeksi. Tarinasta todellakin sai sellaisen tunnun, että Emily tekee juuri sitä, mitä rakastaa. Ongelmia toki koituu siitä, että haltiatiedon omaksuminen on mennyt ihmistiedon omaksumisen edelle. Emily on sosiaalisesti melko kömpelö ja tietää sen itsekin, ja sankaritekojen motivaatiokin on enemmän tiedon lisääntyminen kuin ihmisten pelastaminen.

Edes kirjan romanssi ei ärsyttänyt minua ollenkaan, jee! Oikeastaan pidin Wendellistä ja ennen kaikkea pidin siitä, että uskoin hänen ja Emilyn pitävän toisistaan. He ovat olleet pitkään ystävä-kilpailijoita, ja tämä onkin enemmän sellainen friends to lovers kuin enemies to lovers -romanssi. Ilahduin joka kerta kun Wendell aidosti ihaili Emilyä!

Eli siis, ihastuttava kirja, sarja menee ehdottomasti jatkoon ja Emily yhdeksi suosikkipäähenkilöistäni.

Kirjan tiedot:

Heather Fawcett: Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries | Orbit 2023 | 315 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Kirjassa on kirja

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa ollaan toisella aikakaudella

Yeon Somin: Pieni korealainen keramiikkapaja

Jeongmin ei voinut unohtaa sitä hetkeä viime syksynä, kun kastanjanpiikki pisti häntä sormeen ensimmäistä kertaa.

Elämän pieniä iloja: Suuri keramiikkakisa -ohjelma! En ole ikinä harrastanut keramiikkaa, mutta tuo on niin herttainen hyvän mielen sarja, että sitä on silti mukava katsoa.

Yeon Sominin Pieni korealainen keramiikkapaja onkin mielestäni kirja, jota voi suositella etenkin keramiikan ja tuon kyseisen ohjelman ystäville. Koko tarina pyörii keramiikkapajan ja keramiikan valmistamisen ympärillä.

Kolmekymppinen Jeongmin on romahtanut töissä ja juuttunut masentuneena kotiinsa pitkäksi aikaa. Kun hän viimein lähtee ulos, hän löytää pienen Soyo-pajan ja sen lämpimän tunnelman. Uuden harrastuksen ja uusien tuttaviensa kautta Jeongmin saa taas otteen elämästään.

Loppujen lopuksi kirjassa ei ole kovin kummoista juonta, vaan tarina keskittyy Jeongminin toipumiseen ja itsensä uudenlaiseen ymmärtämiseen. Uusien alkujen feel goodia, jos sellainen alagenre on olemassa. Dramaattiset tapahtumat ovat jo tapahtuneet, nyt yritetään toipua niistä.

Keramiikkaintoilun lisäksi mielestäni mielenkiintoisinta tässä oli korealaisen kulttuurin kuvaus. Kohteliaisuussäännöt ovat selviä ja ainakin näille ihmisille ruoka ja tapaamiset ruoan ääressä ovat todella tärkeitä. Tarinassa tuodaan useammankin hahmon kautta esiin kilpailukulttuurin armottomuus. Työssä on annettava 200%, opiskelupaikoista käydään ankaraa kilpailua ja vanhemmat ovat suunnitelleet lapsen elämänpolun jo tämän syntyessä.

Tarinassa on myös mukana pieni romanssi, joka oli hyvin eri tavalla kerrottu kuin minulle tutummassa länsimaisessa kirjallisuudessa. Se oli niin vähäeleisesti ja rivien välissä kerrottu, että olisi mennyt ihan täydestä “pelkkänä” ystävyytenä. Oletan, että kirjan alkukielen, korealaisen kulttuurin ja sen median paremmin tuntevat lukijat näkivät tässä enemmän ilmiselvää romantiikkaa kuin minä?

Mutta, kokonaisuutena tosiaan leppoisaa feel goodia, joka oli kiva lukea.

Kirjan tiedot:

Yeon Somin: Pieni korealainen keramiikkapaja | Otava 2025 | 250 sivua | Kirjastosta

Koreankielinen alkuteos: Gongbang-ui gyejeol (2023) | Suomennos: Taru Salminen

Luettu myös:

Ainakin Kirjasähkökäyrä

Kesäkooste

Lukumatka menneisyyteen -haaste päättyi ja sain koko bingoruudukon täyteen. Historiallisia kirjoja on aina kiva lukea ja tykkäänkin tästä haasteesta todella paljon. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden parhaaksi taidan nimetä Jean-Marc Rochetten sarjakuvan The Last Queen. Se oli paljon parempi kuin kannen perusteella odotin!

Sain juuri luettua loppuun Yeon Sominin Pienen korealaisen keramiikkapajan. Korealainen kirjallisuus on ollut minulle aika vieras laji, mutta nyt olen lukenut lyhyessä ajassa suunnittelematta peräti kolme Koreaan liittyvää kirjaa. Chung Serangin Sisunin maailma ja tämä kirja ovat realistisia aikuisten kirjoja, Axie Oh'n The Girl Who Fell Beneath the Sea puolestaan korealaiseen kansantarinaan perustuva YA-fantasia.

Seuraavaksi luen luultavasti Heather Fawcettin Emily Wilde's Encyclopaedia of Fairies -kirjaan. Lähinnä siksi, että eräpäivä lähestyy uhkaavasti ja siihen on kirjastossa varaus.

Luettu & blogattu

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja #09

Vauhdikas osa, jossa selviää isoja asioita Vanitaksen menneisyydestä.

Maaza Mengiste: Varjokuningas
Kiinnostava aihe, mutta toteutuksesta en oikein pitänyt.

B. B. Alston: Amari ja kurjat ihmeet
Niin paljon tapahtumia ja uusia hahmoja, että lopputulema oli sekavan oloinen.

P. D. James: Syystanssiaiset
Austen-lukupiirikirja olikin aika puuduttava ja mieskeskeinen dekkari.

Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina

Surullinen sukutarina saamelaisuudesta ja häpeästä.

Aamna Qureshi: A Witch’s Guide to Love and Poison

Vakavat ja hempeät aiheet eivät kohdanneet kovin luontevasti tässä YA-fantasiassa.

Yoko Akiyama: My Hero Academia: Team-Up Missions vol. 6

Supersankarioppilaiden seikkailut jatkuvat. Tykkäsin tästä osasta, jossa tarinoiden pääosissa oli pitkälti omia suosikkihahmojani.

Jean-Marc Rochette: The Last Queen

Vuotee 1920 sijoittuva kaunis ja surullinen rakkaustarina.

John Boyne: Kuudes mies

Yllättävällä tavalla onnettomasti päättyvää rintamaromantiikkaa.

Balli Kaur Jaswal: Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut

Kiinnostava tarina punjabi-diasporasta ja sisaruudesta.

Sue Harrison: Ensimmäiset ihmiset -trilogia

Vetävä jos kohta naisia kohtaan väkivaltainen tarina esihistoriallisista heimoista.

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea

Kiva korealaiseen kansantarinaan perustuva YA-fantasia.

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea

The myths of my people say only true bride of the Sea God can bring an end to his insatiable wrath.

Enpä ole ennen lukenut korealaiseen kansantarinaan perustuvaa kirjaa, mutta nyt tein senkin. Axie Oh’n YA-fantasia The Girl Who Fell Beneath the Sea perustuu The Tale of Shim Cheong -tarinaan.

Shim Cheong, valtakunnan kaunein neito, on tässä kuitenkin
sivuhenkilö. Häntä ollaan uhraamassa meren jumalalle, kun 16-vuotias Mina melko kirjaimellisesti tyrkkää hänet sivuun ja ottaa hänen paikkansa. Minan veli kun on rakastunut Shim Cheongiin ja Mina tekisi mitä tahansa perheensä eteen.

Meren armoille heittäytyminen ei kuitenkaan ole Minan loppu. Hänet kiskaistaan henkimaailmaan meren jumalan kaupunkiin, jossa hän päättää selvittää miksi jumala lähettää jatkuvasti raivoisia myrskyjä maan päälle.

Tämä oli oikein viihdyttävä tarina ja minuun vetosi etenkin tuo korealainen mytologia. Se on minulle aika vierasta, mutta tämän myötä nyt ehkä vähän tutumpaa. Kirjassa maalaillaan kauniita ja kiehtovia kuvia merellisestä henkimaailmasta, joka on eräänlainen välietappi ennen lopullisen kuoleman paikkaa (missä se ikinä onkaan, tarina ei pureudu siihen).

Lying on my back, I gaze up into the sky. It’s a clear day, with only a few fish, and what looks like a humpback whale in the distance.

(s. 173)

Olisi aika metkaa jos meidänkin sääennustukset olisivat mallia “odotettavissa vähän valaita, kalaparvi saattaa paikoin peittää auringon”.

Tykkäsin myös Minasta, joka on vakaasti päättänyt olla oman onnensa seppä. Kohtalo ja sielunkumppanit yhdistävä punainen lanka voivat sanoa mitä hyvänsä, Mina tekee omat päätöksensä.

I may be rash. Common, perhaps. But I am not weak.

“I chose myself.”

(s. 35)

Kirjan heikoin lenkki oli sen romanssi, mutta se ei suoranaisesti ole sen vika. Oman genrensä edustajana se toimi ihan ok, minun vain on hiukkasen vaikea uskoa näihin parin viikon pikarakastumiseen. Kiva romanssi, mutta toimiiko se tosiaan loppuelämänne? Tuskin.

Kuitenkin, kiva ja nopeatempoinen seikkailu vähän vieraammissa kulttuurimaisemissa! Jos kaipaa kepeää kesäfantasiaa niin tämä ei olisi hassumpi valinta.

Kirjan tiedot:

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea | Feiwel & Friends 2022 | 330 sivua | E-kirja kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Näyttävä kansi

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa matkataan jonkinlaisella aluksella

Haastekoonti: Lukumatka menneisyyteen

Lukumatka menneisyyteen -lukuhaaste päättyy kesäkuun lopussa. Sain bingoruudukon valmiiksi vähän etuajassa vaikka välillä tuntui, että ihan viime minuutille joudutaan. Kiitos taas kerran kivasta haasteesta, @paulan_kirjanurkka! Tähän on aina ilo osallistua.

Tällä kertaa kaukaisinta historiaa luin Sue Harrisonin Ensimmäiset ihmiset -trilogiasta. Siinä oltiin Aleuttien saarilla noin vuodessa 7000 eaa. Lähimmäksi tätä vuotta taisi sijoittua Malinda Lo’n Last Night at the Telegraph Club, vuoden 1954 San Franciscosta kertova sateenkaari-YA.

Annica Wennströmin Lapinkylä tosin sijoittui useaan aikakauteen, joista kaukaisin oli 1860-luku ja lähin vuosi 2002.

Jostain syystä luin tällä kertaa monta 1920-luvulle sijoittuvaa kirjaa. Ne kertoivat ensimmäisestä maailmansodasta ja sen jälkimainingeista eri tavoilla.

Haastavimmalta tuntui kohta 24., pienen kustantamon julkaisema kirja. En yleensä kiinnitä niin hirveästi huomiota kustantajiin, joten tähän piti ihan etsimällä etsiä luettavaa. Onneksi kohta oli kuitenkin ruudukossa, koska sen kautta löysin nuo Marja-Leena Lempisen kirjat. Naisten taivas ja Kaivosten kaupunki kertovat Suomesta Kanadaan 1920-luvulla muuttaneista naisista, ja tykkäsin niistä kovasti! Sarjan kolmas osa odottaa vielä lukemista.

Kaikki haasteeseen luetut kirjat:

1. Kirjan alkukieli on jokin romaaninen kieli: Jean-Marc Rochette: The Last Queen

2. Kirja on kirjoitettu ennen syntymääsi: Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

3. Kirjassa on hotelli/majatalo/kievari: Ann-Christin Antell: Valkea lilja

4. Paleofiktio: Sue Harrison: Äiti maa, isä taivas

5. Kirjassa tapahtuu katastrofi: Aura Koivisto: Mies ja merilehmä

6. Kirja liittyy saamelaisten historiaan: Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina

7. Historiallinen hyllynlämmittäjä: Sue Harrison: Sisar Kuu

8. Kirjassa on paikka, jota pidetään/on pidetty pyhänä: Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

9. Historiallinen romaani, jossa nainen on aktiivinen toimija: Lynn Messina: Katala esitys

10. Kirjassa on esine, joka omistajalleen tärkeä: Roope Lipasti: Mikaelin kirja

11. Kirjassa on kirjasto tai kirjakauppa: Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

12. Kirjassa muistellaan tai käsitellään muistoja: Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus

13. Kirja liittyy Afrikan historiaan: Maaza Mengiste: Varjokuningas

14. Kirja on tekijänsä esikoisteos: Julian Sancton: Pimeän ja jään vangit: Belgican matka antarktiseen yöhön

15. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja: Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

16. Kirjassa ollaan metsässä: Petter Sandelin: Osuma

17. Kirja on tai on ollut kielletty jossain maassa: John Boyne: Kuudes mies

18. Kirjassa on susi tai mainitaan susi: Merja Mäki: Itki toisenkin

19. Kotimainen historiallinen romaani: Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

20. Kirjassa on linna: Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

21. Kirjan tekijä on suomenruotsalainen: Karin Collins: Säilyt sydämessäin

22. Vuonna 2025 julkaistu historiallinen romaani: Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär

23. Kirjassa on vähintään kaksi sukupolvea: Janice Hadlow: The Other Bennet Sister

24. Pienen kustantamon julkaisema kirja: Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

25. Kirjassa on yliluonnollisia elementtejä: Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas takamaille