Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms

Crystal Frasierin ja Val Wisen YA-sateenkaarisarjakuva Love and Pompoms on roikkunut OverDriven lukulistallani vaikka kuinka pitkään. Cheerleading ei noin lähtökohtaisesti kiinnosta minua yhtään, mutta kansi näytti kivalta ja queer-teema kiinnosti.

Tässä ollaan siis high schoolissa, jossa Anniella on ongelmia ärhäkän luonteensa vuoksi. Hänen täytyy osoittaa pystyvänsä tiimityöhön ja rempseä äiti usuttaa hänet cheerleading-harjoituksiin. Joukkueen johtajaksi on juuri valittu hieman epävarma Bebe, Annien vanha ystävä ja koulun ainoa kaapista tullut transnuori.

Annie, äiti ja äidin synkkä menneisyys.

Tarinana tämä oli söpöinen ensirakkaus romanssi ja matka itsehillinnän ja rohkeuden löytämiseen. Tämä erosi kuitenkin monista muista YA-sateenkaarikirjoista siinä, että kyseessä ei ole kaapista tulo -tarina vaan transnuoren arjen kuvaus.

Beben kohtaamat haasteet ovat sekä avointa että ehkä vähän vaikeammin tunnistettavaa transfobiaa. Vaikeammin tunnistettavaa cishenkilön näkökulmasta siis! Esimerkiksi cheer-kaverit eivät ajattele olevansa transfobisia ja ovatkin aina Beben puolella. Samaan aikaan he käyttäytyvät välillä kuin Bebe olisi tiimin maskotti, todiste siitä, miten suvaitsevaisia he tosiaan ovat.

Beben arkuus taas on osin tietoista ja lähtöisin hänen transtaustastaan. Onhan ihmisten helpompi hyväksyä transtyttö, joka on kiltti, mukautuva ja hiljainen. Paksu meikkikerros tuo feminiinisemmän ulkonäön, jota cistytöiltä ei vaadita, jotta heidät kohdattaisiin tyttöinä.

Annie rohkaisee Bebeä olemaan oma itsensä sen sijaan, että hän pienentäisi itseään muiden vuoksi. Bebe puolestaan saa Annien ymmärtämään, että ystävillä ja sosiaalisilla suhteilla on arvoa.

Tykkäsin tästä ja näkökulmasta, joka tarinalla oli transidentiteettiin! Kuvitus oli selkeää ja raikasta, ja pidin aivan erityisesti siitä, miten moninaisia kehoja tarinaan oli piirretty. Cheer-joukkueeseen mahtuu kaiken kokoisia nuoria ja aivan erityisesti pidin Annien äidistä, joka on iso ja itsevarma.

Kirjan tiedot:

Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms | Oni Press 2021 | 128 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 10. Kirjassa käydään elokuvissa

* Paha mieli, paras mieli : Transfobia

Cixin Liu: The Devourer & The Wandering Earth

Sain nyt aikaiseksi jatkaa Cixin Liun Sarjikset -operaatiota. Nämä siis ovat hänen novelleihinsa perustuvia sarjakuvamukaelmia. Pari aiemmin lukemaani olivat ihan kivoja, joten nappasin kirjastosta mukaani nämäkin kun kerran vastaan tulivat.

The Devourer

Ihmiskunnan tuhon airueena maapallolle saapuu ensin animetytön hahmon ottava kristalli, sivilisaationsa viimeinen, joka varoittaa lähestyvästä Ahmijasta. Valtava donitsin muotoinen alus tuhoaa kokonaisia planeettoja ja sitä asuttavat humanoidit dinosaurukset.

Aivan.

Yksi niistä rouskaisee ensi töikseen jonkin sortin diplomaatin ja asettuu sen jälkeen seuraamaan eturivistä, miten ihmiskunta käyttää seuraavat 100 vuotta saadakseen Kuun liikkeelle.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tämä oli kyllä ihan uskomatonta seksististä tuubaa. Kuvitus oli komeaa ja se pelasti tilanteen jossain määrin. Ja kieltämättä luin tämän loppuun asti. Halusin tietää, miten järjettömäksi juoni vielä menisi.

Joka tasolla epäuskottavan juonen olisin vielä sietänytkin ilman sivuilta tihkuvaa seksismiä. Ei naishahmoja tuota animekristallia ja satunnaista taustakuvituksen hahmoa lukuun ottamatta. Kaiken lisäksi, ja nyt lainaan animekristallille puhuvaa tyrannosaurusta,

"- - our cosmos is as brutal as can be! Stars burning themselves to nothing in a cold, endless darkness - what else would you call it? It’s a masculine cosmos, you see. Feminine civilizations with delicate little constitutions like yours are just trivial anomalies that fade out at the edges of the universe."

Jep, universumi on julma ja maskuliininen, ja vain miehet pärjäävät siellä. Kuvaavaa on, että viimeisessä kohtauksessa ihmismies ja tyrannosaurusmies mättävät toisiaan pataan niin, että testosteroni tihkuu ja homoeroottinen lataus tiivistyy.

Kirjan tiedot:

Sarjakuvamukautus JD Morvan ; kuvitus Weilin Yang ; englanniksi kääntänyt Nicholas Blackburn Smith ; kustannus Head of Zeus 2022 ; pituus 103 sivua.

Haasteet:

* Helmet 2025 : 9. Kirjassa on konflikti

* Kohti ääretöntä : Kuu

The Wandering Earth

Tällä kertaa maailma on tuhoutumassa, koska aurinko vetelee viimeisiään. Ihmiskunta päättää paeta supernovaa toiseen aurinkokuntaan ja ketään ei jätetä, ei edes Maata. Se varustetaan jättimäisillä moottoreilla, joiden on tarkoitus työntää koko planeetta Proxima Centauriin.

Kuulit oikein.

Tarinassa seurataan nimettömäksi jäävää miestä, joka kasvaa aikuiseksi kytkintään nostavalla planeetalla.

Siis tämähän oli melkein yhtä päätöntä menoa kuin The Devourer, mutta onnistui kuitenkin olemaan jotenkin uskottavampi ja mielenkiintoisempi. Äijämeininkiä tämäkin oli, mutta ei yhtä seksistisissä tunnelmissa. Päähenkilöllä on jopa vaimo, jolla on vuorosanoja ja omakin tahto.

Kuvituskin miellytti minua enemmän. Äärimmäinen kylmyys, valtaviksi paisuvat luonnonilmiöt, loputon avaruus ja ihmisten lamaantunut ahdistus oli kuvattu hyvin. Tunnelma olikin koko ajan synkkä vaikka periaatteessa tässä ihmiskuntaa oltiinkin pelastamassa.

Näistä kahdesta suosittelisin tätä, ja nyt kieltämättä tekisi mieli katsoa tähän tarinaan perustuva elokuva.

Kirjan tiedot:

Sarjakuvamukautus Christophe Bec ; kuvitus Stefano Raffaele ; englanniksi kääntänyt S. Qiouyi Lu ; kustannus Head of Zeus 2021 ; pituus 113 sivua.

Haasteet:

* Helmet 2025 : 4. Kirjassa valvotaan yöllä

* Kohti ääretöntä : Planeetta

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich

No olipa tämä Deya Munizin The Princess and the Grilled Cheese Sandwich söpöinen YA-sateenkaarisarjis! Nimi on höpsömpi kuin raikkaan tuntuinen sisältö, joka ei muuten pyöri voileipien ympärillä.

Nuori lady Camembert ei missään tapauksessa halua aviomiestä, mutta suvun perinnön saa vain miespuolinen henkilö. Niinpä isä kannustaa Camia pukeutumaan mieheksi ja ottamaan itselleen lordin tittelin jahka isästä aika jättää. Valeasuinen Cam muuttaakin pääkaupunkiin, jossa asuu tietenkin ihastuttava kruununprinsessa Brie.

Tarinan juoni ei yllättänyt, mutta sepä ei haitannut. Tykkään jo lähtökohtaisesti tästä valeasutroopista, jossa naisen on olosuhteiden pakosta otettava miehen identiteetti. Tässä tapauksessa ne olosuhteet olivat Fromagen valtakunnan vanhoilliset lait. Kukaan tarinan hahmoista ei ole homofobinen, mutta yhteiskunnallisiin rakenteisiin se on upotettu, samoin kuin misogynia. 

Mutta koska tämä oli ilahduttava ja hauska feel good -kirja, näihinkin ongelmiin löytyy tietenkin ratkaisu. Onhan Brie sentään prinsessa, joka vastustaa jo valmiiksi turkiksia. Hänen ystävänsä saa hänet ymmärtämään, että aktivismilla voi auttaa myös ihmisiä. Tavan kansalainen ei voi mitään epäoikeudenmukaisille laeille, mutta Brie voi.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia, kivoja hahmoja ja romanssi oli herttainen. Tarina eteni nopeasti ja tykkäsin myös piirrostyylistä, joka oli selkeä ja juuri oikeissa paikoissa liioitteleva. Tässä on paljon kauniita asuja, koska muoti kiinnostaa oikeastaan kaikkia päähenkilöitä ja sen tiimoilta Cam ja Brie alun perin tutustuvatkin.

Erityisplussa juustoteemaisista nimistä, jotka hymyilyttivät koko ajan.

Kirjan tiedot:

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich | Little, Brown and Company 2023 | 235 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

* Paha mieli, paras mieli : Homofobia

* Herkulliset kirjat : Kirjan kannessa on syötävää

Pénélope Bagieu: Layers: a Memoir

Se on joko hyvä tai huono merkki, että heti kirjan alussa alkaa itkettää.

Sarjakuvataiteilija Pénélope Bagieun Layers: a Memoir on sarjakuvamuotoinen omaelämäkerta. Siinä on 16 lyhyttä tarinaa, jotka kertovat hänen elämänsä erilaisista käännekohdista.

Minun kyseenalaista tuuriani oli se, että heti ensimmäinen tarina taustoittaa sitä, miksi Bagieu ei enää halua itselleen kissaa. Bagieun rakas kissa sairastui 19-vuotiaana ja oli armeliainta päästää se pois. Tyhjän kopan kantaminen eläinlääkäristä kotiin oli niin rankkaa, että hän ei halua enää ikinä kokea samaa.

Minun kissani on samaa ikäluokkaa ja koko tarina iski sinne, minne sattuu eniten.

Mutta tuosta toivuin totesin, että olipahan hemmetin hyvin kerrottu muisto. Vaikka muut tarinat eivät noin suuria tunteita herättäneetkään, ne olivat silti hyvin kerrottuja, piirrettyjä ja valittuja.

Bagieu ei kerro muistojaan kronologisessa järjestyksessä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Jokaisen kohdalla tuli kyllä selväksi, mihin elämänvaiheeseen se sijoittuu ja miksi se on kirjassa mukana.

Nämä käänteentekevät kohdat ovat sekä surullisia että iloisia, jokapäiväisiä tai hieman erikoisempia tapauksia. Olennaista niille on se, että ne tekivät Bagieusta sen ihmisen, joka hän nyt on.

Kissajutun lisäksi mieleeni jäi parhaiten hiihtokoulusta kertova muisto. Bagieu osallistui lapsena hiihtokouluun ja sai lopulta rintaansa erityisen nallemerkin. Se sai hänet uskomaan, että hän pystyy mihin vain ja suorittamaan jokaisen vähänkään kilpailuhenkisen asian täysillä ja parastaan antaen.

Aikuisena hänelle sitten selvisi, että nallemerkki annettiin niille, jotka eivät oppineet edes perusasioita. Sen sijaan, että hän olisi masentunut tästä, hän on merkistä kiitollinen, valoihan se häneen koko elämän läpi kestänyttä itsevarmuutta.

Kokonaisuutena hieno kirja ja täytyy muistaa Bagieun nimi jos se tulee toistekin vastaan sarjishyllyllä.

Kirjan tiedot:

Pénélope Bagieu: Layers: a Memoir | First Second 2023 | 137 sivua | Kirjastosta

Ranskankielinen alkuteos: Les Strates (2021) | Englanninkielinen käännös: Montana Kane

Haasteet:

* Helmet 2024 : 28. Kirjailija on Välimeren maasta [48/50]

* Elämänkertabingo : Taiteilija

* Paha mieli, paras mieli : Osuu omaan haavaan

Eeva Meltio: Hiekka

Eeva Meltion Hiekka on aiheeltaan erikoinen sarjakuva. Entinen työkaverini vinkkasi tätä ja sanoi itse bonganneensa kirjan Hesarin arvostelusta, joka oli mennyt minulta ohi.

Hiekka on historiallinen sarjakuvaromaani, joka sijoittuu niin sanotun Dust Bowlin aikaan. Keskilännen preeria vaivasi koko 1930-luvun ajan kuivuus, joka ajoi ihmiset ahdinkoon ja lopulta muuttamaan enimmäkseen Kaliforniaan. Hiekassa seurataan yhden pienen perheen elämää katastrofin aikaan.

Tarina alkaa tragedialla ja päättyy jos ei onnellisesti niin ainakin toiveikkaasti. Tarinaa seurataan sekä perheen äidin että tyttären näkökulmasta. Kumpikin löytää tarinan aikana itsensä yllättävilläkin tavoilla ja sitkeys toivottomuuden edessä onkin yksi kantavista teemoista.

Hahmot sinällään eivät olleet kovinkaan yllättäviä tai uusia, mutta tapahtumapaikka ja -aika olivat kiinnostavia. Luonnonkatastrofin taustalla olivat paitsi ilmasto-olosuhteet eli jatkuva kuivuus, myös ihmisen toiminta. Maanviljely riisti maaperältä sen luonnollisen pintakerroksen ja hupsista vain, tuuli vei kuivan aineksen mukanaan aiheuttaen valtavia ja pitkäkestoisia pölymyrskyjä.

Sarjakuvan ruskeanharmaa värimaailma sopi hienosti kuvaamaan kuivaa preeriaa. Sininen taivaskaan ei aina täytä ihmisinä ilolla, koska sieltähän se aurinko porottaa entistä enemmän. Sivuilta ja hahmoista huokuvat lika ja väsymys, jatkuva pölyn ja puutteen kanssa taistelu.

Albumin suuri koko tuo kuvituksen hyvin esiin, mutta samalla kirja oli fyysisesti raskas käsiteltävä. Eli kirja pöydälle tai vaikka polviin nojaamaan jos tämän aiotte lukea! Mikä siis kannattaa tehdä.

Kirjan tiedot:

Eeva Meltio: Hiekka | Kraft Ink 2024 | 221 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Nälänhätä

* Luonto sivuilla : Luonnonkatastrofi

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1

Kas tässäpä manga kissojen, kauhukomedian ja mikseipä myös zombimaailmanloppujen ystäville! Hawkmanin ja Mecha-Rootsin Night of the Living Cat on nimittäin kissa-apokalypsisarja, jos sellaista genreä nyt on olemassakaan.

Tarinan kuvasto ja troopit ovat kuin zombisarjasta. Ihmiset pakenevat pelottavaa laumaa, jonka kynsiin joutuminen tietää varmaa tuhoa. Eipä kuitenkaan kuolemaa. Suloisten kissojen koskettaminen nimittäin muuttaa ihmisen kissaksi.

Tässä ensimmäisessä osassa kuvataan ensin päähenkilöiden pakoa silitystenhimoiselta kissalaumalta. Sen jälkeen palataan kissapandemian alkuhetkiin. Muistinsa menettänyt Kunagi työskentelee Kaorun ja tämän veljen kissakahvilassa kun ensimmäiset tartunnat tapahtuvat.

Aivan, tämä sarja on niin täynnä kissoja ja ihmisiä, jotka rakastavat kissoja, että oksat pois.

“This world isn’t the same anymore! We can’t even love cats right now. The days of burying your face into their fur are gone! We can’t even squeeze their toe beans!”

Mikä tragedia.

Tykkäsin tästä tosi paljon ja idea toimi mainiosti (mauniosti?). Kissarakkaiden ihmisten epätoivo ja ikkunan takana tuijottavat suloiset kissat istuivat yllättävän hyvin zombikliseisiin. Pidin myös selkeästi piirrostyylistä, ja minulla on epäilyni Kunogin toistaiseksi mysteeriksi jäävästä menneisyydestä.

Voi ei!

Kirjan tiedot:

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1 | Seven Seas Entertainment 2022 | 184 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Nyaight of the Living Cat Vol. 1 (2021) | Englanninkielinen käännös: Nan Rymer

Haasteet:
* Halloween : Kissa

Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast

Joskus on vaikea ymmärtää, miksi kustantaja tai kirjailija on valinnut kirjalle juuri sen kannen, joka sillä on. Shawnelle ja Shawneé Gibbsin sekä Emily Cannonin YA-sarjakuva Ghost Roast on yksi niistä.

Miksi ihmeessä kirjalla on tuollainen aneeminen ja staattinen kansi, kun sen sisältö on niin värikästä ja vauhdikasta? Lisäksi näyttää siltä, että Chelsealla on käsissään imuri eikä suinkaan kummitusten nappaamiseen tarkoitettu kapine. Aaveita tässä jahdataan eikä pölypalloja.

Onneksi kuitenkin olin joskus varannut tämän, koska tykkäsin kirjasta. Chelsea on siis lukiolainen, jonka isä on yhden hengen haamujengi. Lapsena se oli Chelseasta jännää, mutta teininä isä on lähinnä nolo. Mokailtuaan kavereidensa kanssa Chelsea joutuu kesätöihin isän firmaan ja huomaa pian näkevänsä oikeasti kummituksia.

Tarinassa kuvataan hyvin teini-ikää, jolloin mikä tahansa voi olla noloa ja vanhemmat ovat sitä taatusti. Chelsean vanhemmat ovat eronneet, koska edes hänen äitinsä ei enää kestänyt isän haamuvouhotusta. Heillä on kuitenkin hyvät välit keskenään ja yhteinen tavoite kasvattaa Chelseasta järkevä ja vahva nuori nainen.

Kiinnostavana yllätyksenä Chelsea on onnistunut pääsemään koulunsa kauniiden ja rikkaiden jengiin. Tavallisestihan tämä kiero ja ilkeä oppilasstereotyyppi kiusaa ja nolaa YA-tarinan vaatimatonta sankaritarta, mutta nyt he todella ovat Chelsean ystäviä läpi tarinan.

Chelsea ja BFF.

Kummitusjahti sinänsä ei ole pelottava, mutta sen kautta tarina kaivautuu Yhdysvaltojen ja New Orleansin synkkään historiaan. Chelsea, hänen isänsä ja isän oppipoika Russell saavat keikan kartanosta, joka oli ennen orjaplantaasi. Tarinan mustille päähenkilöille kartano merkitsee jotain muuta kuin sen edelleen omistavalle valkoiselle suvulle.

Vaikka kirja ei niin hirveän syvälle ja yksityiskohtaisesti niihin kauheuksiin menekään, sen ei oikeastaan tarvitse. Se ei koskaan anna lukijan unohtaa sitä, millainen mustien historia alueella on ollut. Se on olennainen osa tarinaa ja yllätyin siitä, miten hyvin tässä yhdistettiin hauska haamujengeily ja orjuuden jättämät ylisukupolviset arvet.

Kirjan tiedot:

Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast | Versify 2024 | 219 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Yllättävän hyvä

* Paha mieli, paras mieli : Vapaa valinta (orjuus, rasismi)

* Halloween : Kummitus

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja

Jos joku etsii pimeneviin iltoihin jännitystä, yliluonnollisia juttuja ja queer-hahmoja, niin tässäpä niitä olisi. Ashley Robin Franklinin YA-sarjakuva The Hills of Estrella Roja oli yllättävän kiva, ja onneksi annoin sille mahdollisuuden vaikka tuo kansikuva ei niin houkutellutkaan.

College-opiskelija Katilla ja hänen bestiksellään on yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvä podcast. Anonyymi vinkki vetää Katin Estrelle Rojan kylään, jonka lähistöllä on nähty outoja valoja. Samaan kylään palaa myös Mari, jonka isoäiti on yllättäen kuollut. Estelle Rojan salaisuuksia selvitellessään tytöt ei niin yllättäen ihastuvat toisiinsa.

En pitänyt piirrostyylistä kovin paljoa, mutta toisaalta pakko myöntää, että jokin siinä toimi yhdessä hyvin rakennetun juonen kanssa. Sisäänpäin kääntynyt kylä ja ynseät asukkaat tuntuivat ahdistavilta, ja jännitys tiivistyi tarinan edetessä. Oli myös kiva, että se yliluonnollinen juttu tässä oli minulle aivan uusi ja nostettu meksikolaisesta kulttuurista.

Pidin myös siitä, miten olennaisia Marin sukulaiset olivat tarinassa. Tai oikeastaan sukulaisnaiset. Tämä oli hyvin naiskeskeinen tarina, jossa ei montaa vuorosanaa miehille annettu. Mari, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa ovat sukunsa keskellä ulkopuolisia, koska äiti muutti aikoja sitten pois Estrelle Rojasta. Vierauden ja vähän myös katkeruuden tunne tuli hyvin esiin molemmin puolin.

Kyräilevät kyläläiset.
(s. 60)

Ulkopuolisuus teemana kärjistyi aina, kun Kat yritti puhua kyläläisten kanssa. Estrelle Rojassa ei paljon vieraita nähdä ja kaikki uudet ihmiset ovat ennen kaikkea epäilyttäviä. Queerius ei kuitenkaan ollut kirjassa kenellekään ongelma.

Kirjan tiedot:

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja | Glarion Books 2023 | 404 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Nopeasti luettu

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti

SJ Sindun ja Nabi H. Alin lanu-sarjakuvassa Shakti oli minulle jotain uutta! Sen maaginen maailma nimittäin nousee intialaisista myyteistä ja perinteistä.

12-vuotias Shakti muuttaa taas uudelle paikkakunnalle äitiensä kanssa. Shakti on kyllästynyt muuttamaan ja toivoo, että saisi tällä kertaa ystäviä, jotka hän saisi jopa pitää. Oma porukka löytyykin niistä, joita koulun ilkeimmät tytöt kiusaavat eniten. Kiusaajat ovat saaneet opettajatkin pauloihinsa taikakeinoin ja Shaktin täytyy nojata perheensä magiaan pelastaakseen koko kaupungin.

Intialaisen mytologian lisäksi ilahduin vallan siitä, miten moninainen tarina muutenkin oli. Shaktin ystäväpiiristä löytyy erilaisia etnisyyksiä ja luonteita sekä eri muotoisia kehoja.

Sikäli kun piirrosjälkeä osasin katsoa, Shaktin raskaana oleva Terri-äiti on musta ja Rita-äiti puolestaan intialaista syntyperään. Ritan kulttuuri näkyy perheen arjessa pukeutumisesta pieneen kotialttariin, perinnöllisistä taikavoimista nyt puhumattakaan.

Shaktin äidit.
(s. 145)

Tykkäsin myös kirjan maailmasta. Magia ei ole oikeastaan salaisuus, mutta harvat kuitenkaan ryhtyvät puuhaamaan sen kanssa. Shaktin suku on saanut voimansa jumalatar Durga Malta, jonka toinen puoli on kaaosta rakastava Kali Ma.

Aivan, se monikätinen ja pelottava kuoleman jumalatar. Shakti mokaa pikkuisen kutsuessaan Durgaa avukseen ja sitten päänvaivana ovatkin paitsi kiusaajanoidat, myös apuun omalla tavallaan tullut Kali.

Pidin aivan erityisesti siitä, että tällä oli kiusaajatarinalle epätyypillinen loppu. Usein kiusattu päähenkilö antaa anteeksi ja jopa päätyy kiusaajien ystäväksi. Ei tällä kertaa. Shakti näkee vilauksen siitä, miksi kiusaajat ovat sellaisia kuin ovat ja pystyy päästämään irti omasta vihastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on annettu anteeksi ja että kiusaajat ovat syyttömiä.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tarinasta ja piirrostyylistä myös! Lisäksi tässä oli kiinnostava sivujuoni säärikarvoista. Onko niitä pakko ajaa vai ei?

Kirjan tiedot:

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti | HarperAlley 2023 | 245 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Kirjan nimessä on erisnimi

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1

Jeho Sonin ja Kwangsu Leen manhwa Noblesse olikin ennestään tuttu. Luin tätä aikoinaan alkuperäisessä muodossaan eli netissä luettavana webtoonina. Jossain vaiheessa pitkän sarjan lukeminen jäi, mutta ehkäpä saan nyt sarjan loppuun kirjojen muodossa.

Tarina ja kuvitus toimivat yllättävän hyvin myös kirjana, vaikka tämä onkin tehty kännykällä luettavaksi. Kuvitus on katkaistu oikeista kohdista eikä sivun kääntäminen haittaa ollenkaan.

Ensimmäisenä osana tämä on sellainen aika tyypillinen esittelyosa. Ollaan Etelä-Koreassa, jossa Cadis Etrama di Raizel herää 820 vuoden nokosilta. Kas kun sattuukin, että hänen entinen palvelijansa Frankenstein on rehtorina läheisessä lukiossa. Rai tarvitsee apua sekä häneltä että lukion oppilailta luoviakseen modernissa maailmassa.

Lukiot kai lähettävät jonkinlaista
seireenin kutsua yliluonnollisille olennoille...

Tässä osassa tutustutaan sarjan alkupuolen päähenkilöihin ja siihen, millainen sarja on kyseessä. Huumoripuolesta huolehtii Rain tietämättömyys sekä korealaisesta kulttuurista että noin ylipäätään 2000-luvusta. Vakavampi puoli esitellään parin varjoissa hiippailevan tyypin kautta ja samalla huomataan, että tämä onkin vampyyrisarja.

Ensimmäinen vihje tästä toki oli se, että Rai ja Frankenstein ovat ulkonäöstään huolimatta wanhoja. He tosin eivät ole vampyyreja, vaan jotain ihan muuta.

Oli kiva palata sarjan pariin ja vähän tuntuu siltä, että voisin aloittaa webtoonin lukemisen uudelleen. Näin sitä jäädään koukkuun!

Kirjan tiedot:

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1 | Webtoon Unscrolled 2023 | 280 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Aasia

* YA-lukuhaaste : Uudelleenluettu

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

Faith Erin Hicksin YA-sarjakuva Hockey Girl Loves Drama Boy ei ollutkaan vain romanttista hömppää, vaikka niin oletin.

On tässä romantiikkaakin, mutta isona teemana on kiusaaminen. Alix rakastaa jääkiekkoa, mutta ilon pilaa jatkuvasti joukkueen kapteeni Lindsay, joka kohtelee Alixia kuin roskaa. Tiimikaverit ja valmentaja, se muka luotettava aikuinen, katsovat toiseen suuntaan ja kun Alixilla viimein naksahtaa, syy on tietenkin vain hänen.

Alix säikähtää omaa väkivaltaista reaktiotaan ja pyytää apua Ezralta, suositulta teatteriryhmän pojalta. Ezra kun osaa pitää pokkansa ja heittää nasevan vastauksen vaikka häntä kiusattaisiinkin. Enimmäkseen syyllinen on Lindsayn yhtä ilkeä poikaystävä, joka pilkkaa Ezraa homofobisilla herjoilla.

(Ezra ei tykkää lokeroida itseään, mutta arvelee panseksuaalin olevan tällä hetkellä paras tapa kuvailla itseään.)

Joka tapauksessa Ezra suostuu auttamaan Alixia ja no, olihan tässä tosiaan sitä romantiikkaakin. Sitä tarinaa tukevat molempien nuorten eri tavoilla kipeät suhteet vanhempiinsa ja myös omiin heikkouksiinsa. Ezra lakaisee mielellään vaikeat asiat maton alle ja Alix puolestaan kokee vaikeaksi puolustaa itseään hankalissa tilanteissa.

Tykkäsin tarinasta ja siitä, miten realistiselta se tuntui. Ihmissuhteet eivät ole helppoja ja omia vikoja on vaikea myöntää. Minusta oli ihanaa lukea, miten intohimoisesti Alix ja Ezra suhtautuivat harrastuksiinsa, joista kumpikin toivoo salaa ammattia itselleen. Alix etenkin on aivan rakastunut jääkiekon pelaamiseen.

Tykkäsin myös selkeästä piirrostyylistä, joka on enimmäkseen mustavalkoinen. Tehostevärinä on vaalea sininen/turkoosi.

Ja ehdottomasti plussaa siitä, että Alix on sekä pitempi että fyysisesti vahvempi kuin Ezra! Kuinka usein sitä näkee kaunokirjallisuudessa? Hyvin harvoin.

Alix on itsevarma jäällä, Ezra ei.
(s. 125)

Kirjan tiedot:

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy | First Second 2023 | 286 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja herättää tunteita

K. O’Neill: The Moth Keeper

K. O’Neillin nuorten sarjakuva The Moth Keeper on niin söpö että! Tekijältä on ilmestynyt myös ehkä hieman tunnetumpi Tea Dragon Society -sarja, joten söpöily ja kauniisti kirjoitettu inklusiivisuus eivät sinänsä olleet yllätyksiä.

The Moth Keeper kertoo fantasiaolentojen yhteisöstä, joka on päättänyt elää öisin. Kun muu maailma nukkuu, heidän aavikkokaupunkinsa herää unestaan. Olennainen osa yhteisön toimintaa ovat yöperhoset, jotka varmistavat erikoisen yökukan kukinnan. Yöperhoset tarvitsevat aavikolla vaeltavaa vartijaansa ja sellainen Anyasta on määrä tulla.

Tämän sankari- ja kasvutarinan teki erityisen viehättäväksi se, miten suuri rooli yhteisöllä on Anyan elämässä. Öinen kaupunki kuhisee elämää ja kaikki ovat suorastaan ihania toisilleen. Yhteisö ei toimi, jos sen jäsenet eivät ole toistensa tukena.

Yöperhosten vartiointi on kunniatehtävä, mutta samalla ainoana koko yhteisöstään niiden vartija on suurimman osan ajasta yksin. Se on kova hinta maksettavaksi ja Anyan kautta tarinassa kyseenalaistetaan ensi kertaa onko se oikein. Kuinka paljon yhden henkilön pitää uhrata omasta onnestaan muiden vuoksi?

Yksin aavikolla.
(s. 95)

Tarinan maailma on kiehtova ja lempeä. Synkkiäkin sävyjä löytyy eikä niitä aina selitetä auki, mutta tunnelma noin yleensä on lohdullinen. Anya voittaa pelkonsa ja samalla hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman hieman eri tavalla. Rakkain ystävä Estell ei olekaan se, joka tarvitsee aina suojelua, ja päivämaailmakin on todella kaunis.

O’Neillin kuvitus on satumaisen ja pehmeän näköistä olematta kuitenkaan hattarahöttöä. Maisemat ovat avaria ja kirjailijan loppusanojen mukaan saaneet inspiraationsa Uudesta-Seelannista. Hahmot ovat hyvin erilaisen näköisiä eikä tässä maailmassa näytä olevan mitään normia, jollainen yksilön pitäisi pyrkiä olemaan. Jokainen on hieno juuri sellaisena kuin on ja kaikki hyväksytään aina joukkoon.

Eli kaunis kirja ja kauniin lohdullinen tarina!

Kirjan tiedot:

K. O’Neill: The Moth Keeper | RH Graphic 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Kat Leyh: Thirsty Mermaids

Juopottelevia merenneitoja! Pieleen mennyt loitsu!

Nappasin tämän Kat Leyhin Thirsty Mermaids -sarjakuvan mukaani palautushyllystä, koska se kuulosti niin hilpeältä.

Kolmen merenneidon parvi juopottelee iloisena merenpohjassa ja kun laivan hylystä löytyneet viinakset loppuvat, he saavat loistoidean nousta maankamaralle kuppia kallistamaan. Kaikeksi onneksi yksi heistä on merinoita ja tietää loitsun, jolla pyrstöt muuttuvat jaloiksi. Jee! Kun kolmikko seuraavana aamuna herää krapulaisena, käy kuitenkin ilmi, että pyrstöt palauttava loitsu jäi oppimatta…

Tarina oli suurimmaksi osaksi merenneitojen toilailua kesäisessä turistikaupungissa, mutta oli siinä vakavampiakin sävyjä. Pearl ja Tooth rynnivät läpi ihmismaailman outojen tapojen itsevarmuutta uhkuen. Samaan aikaan merinoita Eez kärsii muilta piilossa sekä syyllisyydestä että kehodysforiasta. Ihmiskeho ei ole se, jossa hänen kuuluisi olla, ja se tuntuu vieraalta ja väärältä.

Varsinaista yksittäistä sateenkaarijuonta kirjassa ei ole, mutta teema onkin punottu Eezin tuntemusten lisäksi koko tarinaan. Merenneitojen uusi ystävä Vivi on transtaustainen, hänen siskonsa puoliso on muunsukupuolinen ja noin ylipäätään on selvää, että maailmassa on muitakin kuin cis heteroita. Sitä ei alleviivata, vaan se on luonteva osa arkielämää.

Kuvasto on muutenkin todella monipuolinen esimerkiksi etnisyyksien ja erilaisten kehojen suhteen. En lämmennyt aivan koko piirrostyylille (joillakin hahmoilla oli melkein olemattomat nenät!), mutta oli kiva lukea tarinaa, jossa oli niin erinäköisiä ja -kokoisia ihmisiä.

Myös tarinasta huokuva ystävyyden ja toistensa hyväksymisen teema oli hienosti kirjoitettu. Merenneidot ovat toistensa tukena ja nostavat aina toisiaan ylöspäin.

Eli jos aikuisille kirjoitettu merenneidot kuivalla maalla -tarina kiinnostaa, suosittelen! Huumori on aika särmikästä ja hahmot rosoisia, mutta kiva tätä oli lukea.

Kirjan tiedot:

Kat Leyh: Thirsty Mermaids | Gallery 13 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kaupunki

* Fantastinen kesä : Kannessa on merta tai taivasta

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks vol. 01

Taisipa olla kirjaston hankintalistan kuvailutiedoissa, jossa tätä Emma Viecelin ja Malin Rydénin Breaks-sarjaa sanottiin mainioksi luettavaksi Heartstopper-faneille. Sellainen en ole, mutta ihan uteliaisuuttani halusin kuitenkin lukaista ainakin tämän ekan osan.

Breaks vol 01. heittää lukijan keskelle high school -draamaa. Cortland Huntilla on synkkä menneisyys eikä nykyisyyskään ole mitenkään hohdokas. Ian Tannerin asiat ovat paremmin ja jostain syystä Cortland vetää häntä puoleensa kuin hehkulamppu koiperhosta. Miksiköhän??

No oikeasti tämä on mielestäni huomattavasti synkempi kuin Heartstopper jos nyt niitä alan vertailemaan. Jokaisella tarinan nuorella on jollain tavalla raskas painolasti kannettavanaan. On kotiväkivaltaa, raakaa koulukiusaamista, kuolleita perheenjäseniä ja vaikka mitä muuta. Ianillakin on ongelmia, mutta hän on loppujen lopuksi porukan tasapainoisen tyyppi.

Tai mistä sitä tietää, mitä jatko-osissa paljastuu. Tässä lukija tosiaan heitetään suoraan syvään päähän eikä kovin montaa asiaa vielä selitetä. Paljosta vihjataan, mutta tarinassa tehdään verrattain vähän paljastuksia.

Sarja on ollut alun perin nettisarjakuva ja osa tästä löytyy edelleen WebtoonistaWebtoonista. En ole vielä lukenut tätä enempää ja voi olla, että pysynkin näissä painetuissa kirjoissa.

Jos siis löydän itsestäni sen verran itsehillintää.

Mutta ihan kiinnostava sarjan avaus ja tosiaan sisältönsä puolesta ehdottomasti nimenomaan YA-sarjakuva, ei niinkään nuortensarjakuva. Tykkäsin selkeästä piirrosjäljestä ja näteistä hahmoista, mutta pieni lisätaustoitus olisi ollut ihan kiva juttu.

Ian & Cortland.

Kirjan tiedot:

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks vol. 01 | Orbit 2024 | 158 sivua | Kirjastosta

Tillie Walden: Spinning

Tykkäsin aiemmin lukemastani Are You Listening? -sarjakuvasta ja varasin sitten saman tien toisen Tillie Waldenin eli tämän Spinningin. Pitäisi ehkä uusia silmälasit, koska pienen kuvan perusteella luulin, että kannessa on balettitanssijoita. Taitoluistelijoita nuo kyllä ovat…

Tämä paljastui paitsi taitoluistelusarjikseksi, myös Waldenin omaelämäkerraksi. Spinning on julkaistu Waldenin ollessa vasta 21-vuotias ja laatu on kyllä niin loistavaa että huhhuh. Tykkäsin todella paljon selkeästä piirrostyylistä ja siitä, miten Walden kertoi tarinansa.

Tässä on ahdistaviakin kohtia ja paljon synkkyyttä, jota Walden on kantanut pitkään mukanaan. Siitä huolimatta kyseessä on toiveikas tarina oman voimansa löytämisestä.

Tarina alkaa Waldenin ollessa noin 12-vuotias. Perhe muuttaa Teksasiin ja Waldenin on löydettävä paikkansa paikallisissa taitoluistelupiireissä. Hän kilpailee sekä muodostelma- että yksinluistelussa, mutta iän karttuessa armoton aikataulu ja tiukat treenit alkavat painaa liikaa. Harrastuksesta tulee taakka, josta ei olekaan kovin helppo päästä eroon.

Minusta kirja oli kokonaisuutena hieno kuvaus taitoluistelusta harrastuksena. Laji näyttää kovin kauniilta, mutta kauneuden takana on verta, hikeä ja kyyneliä. Harrastus muokkaa Waldenin tapaa nähdä sekä itsensä että muut, eikä se ole aina kaunista luettavaa.

Taitoluistelun ohella Waldenin mieltä painaa muun muassa julma koulukiusaaja ja kaapissa oleminen. Hän tiesi jo lapsena olevansa lesbo, mutta perheen reaktiot pelottavat, muista nyt puhumattakaan. Tarinassa tavataan kuitenkin ensirakkaus ja toki monia muita tyttöjä ja naisia, jotka ovat nuoren Waldenin mielestä niiiiin ihania.

Tästä ei oikeastaan jäänyt hyvä mieli, mutta pidin kirjan melankoliasta ja siitä, miten todentuntuinen se oli.

Kirjan tiedot:

Tillie Walden: Spinning | First Second 2017 | 395 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Elämänkertabingo : Urheilu

* Vahvat naiset 2024 : Trauma

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Yhtenä kohtana Queer-lukuhaasteessa on valittu perhe, joka sattuikin sopivasti. Honami Shironon mangasarjasta I Want to Be a Wall oli saatavilla kaksi osaa kirjastossa ja aioin lukea ne muutenkin.

Sarjassa on pieni päähenkilöiden aivan tieten tahtoen valitsema queer-perhe. BL-fani Yuriko on aromanttinen aseksuaali ja Gakurouta puolestaan lapsuudenystäväänsä rakastunut homo. Kumpikin on kokenut tahollaan yhteiskunnan ja perheen painostusta heterosuhteeseen ja avioliittoon.

He tapaavat järjestetyillä treffeillä ja vaikka romanttiset kipinät eivät todellakaan lennä, he huomaavat tulevansa toimeen varsin mukavasti. Myöhemmin he ystävystyvät ja teeskentelevät olevansa pariskunta, ja siitäpä onkin pieni askel järkiavioliittoon.

Tykkäsin tästä! Näissä kahdessa osassa tutustutaan Yurikoon ja Gakuroutaan ja siihen, miten heidän avioliittonsa lähtee sujumaan. He opettelevat arkea yhdessä ja pitävät toisistaan oikeasti ystävinä. Punaisena lankana kulkee kulissien ylläpitäminen ja takaumat, joissa kerrotaan heidän elämästään.

Samoin isona teemana on ulkopuolisuuden tunne ja samalla myös omien ihmisten löytäminen. Yuriko ei aluksi osaa sanoittaa omaa identiteettiään ja Gakurouta ei usko, että hänelle on onnellisia kortteja edes jaossa. Kun sanat ja ystävät löytyvät, elämästä tulee parempaa ja avoimempaa ainakin pienessä piirissä.

Pidin myös selkeästä piirrostyylistä, jonka ansiosta tarinan hahmot on helppo erottaa toisistaan.

Kirjan tiedot:

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02 | Yen Press 2022 & 2023 | 130 & 136 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Watashi wa kabe ni naritai vol. 01 & 02 (2020 & 2022) | Englanninkielinen käännös: Emma Schumacker

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Valittu perhe

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Harvoin tulee vastaan sateenkaarikirjallisuutta vähän varttuneimmista ihmisistä. Anneli Furmarkin sarjakuvassa Tule kanssani kulman taa päähenkilöt lähentelevät jo kuuttakymmentä. Mistään nuoruuden ihastuksesta ei siis ole kysymys.

Elisen elämässä kaikki on hyvin kunnes hän tapaa juhlissa Dagmarin. Salamana syttyneellä rakkaudella on kauaskantoisia seurauksia, kumpikin on nimittäin naimisissa tahollaan. Elise on myös oikeasti onnellinen Henrikin kanssa eikä tilanne ole kenellekään helppo.

Lukemisen jälkeen pysähdyin miettimään, että olipas tässä kirjassa harvinaisen itsekkäitä henkilöitä. Elise haluaa sekä pitää että syödä kakkunsa. Dagmarin kanssa heilastelun pitäisi olla sallittua, mutta auta armias kun Henrik löytää toisen ja haluaa lopulta erota. Miten hän voi olla niin itsekäs!

Elisellä tuntuu olevan loppumattomasti syitä sille, miten kaikki on jonkun muun vika, ei hänen itsensä. Samaan aikaan Dagmar roikottaa Eliseä lähellään vaikkei edes aio antaa Eliselle muuta kuin aikansa muruset.

Ja tällä en tarkoita etteikö tarina olisi hyvä. Oli se, ja oli mielenkiintoista seurata miten Elisen elämä murenee ja miten hän joutuu rakentamaan sen uudelleen.

Kirjassa on myös monia kivoja ja kauniita kohtia. Elise ja Dagmar eivät itsekään ymmärrä, miten “näin vanhana” voi rakastua näin äkkiä ja syvästi. Elisen ystävät eivät tuomitse häntä (Dagmaria kyllä vähän) ja ovat jopa hieman kateellisia siitä, että Elise saa kokea rakastumisen huuman uudelleen. Elise ja Dagmar viestittelevät toisilleen kuin hullaantuneet teinit, mikä oli kyllä aika söpöä.

(s. 174)

Tykkäsin myös Furmarkin piirrostyylistä. Se oli jotenkin kodikas. Kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä ja ruuduissa näkyy ihan tavallisia koteja ja ihan tavallisia rakennuksia. Väreinä ovat musta ja hillityt sinisen ja oranssin sävyt, jotka toimivat hyvin. Kaikki tuntuu hyvin uskottavalta ja antaa juuri sen kuvan, että näin voisi käydä ihan kenelle tahansa.

Kirjan tiedot:

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa | Zum Teufel 2020 | 226 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Gå med mig till hörnet (2020) | Suomennos: Hannele Richert

Haasteet:

* Helmet 2024 : 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus [33/50]

* Queer-lukuhaaste 2024 : Päähenkilö on sinua vanhempi

* Vahvat naiset 2024 : Rakkaus

Tim Probert: Viimeinen liekki (Lightfall #01)

Olipa tämä Tim Probertin Viimeinen liekki aivan mahtava nuorten sarjakuvasarjan aloitus! Silmäilin tätä jo kustantajan katalogissa ja pitihän se lainata kun kohdalle sattui. Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla suositella tätä kaikille seikkailua kaipaaville.

Tarinassa seikkaillaan Irpassa, jonka erikoisuutta en heti hoksannutkaan. Irpassa ei nimittäin ole sen enempää yötä kuin aurinkoakaan, vaan taivaalla kelluu ikuisesti valaiseva Valo. Tai no, yksi monista Valoista, joita legendaariset galduurit rakensivat pikapikaa jättilinnun nielaistessa auringon.

Oikeasti.

Se maailman viimeinen galduuri Cad etsii perhettään ja lyöttäytyy nuoren Bean mukaan. Bea etsii isoisäänsä Possuvelhoa, joka on lähtenyt omille teilleen ja jättänyt jälkeensä heippalapun ja ehdottoman kiellon seurata itseään (ja kehotuksen muistaa ottaa mukaan villapaita jos Bea nyt kuitenkin päättää lähteä hänen peräänsä).

Bea, Cad ja Nimm.

Tykkäsin molemmista hahmoista tosi paljon. Cad on rohkelikko, joka luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Bealla puolestaan on taipumusta huolestua kaikesta ja pelätä aina pahinta. Bean pelot ja ahdistus on kuvattu kekseliäästi mustina lonkeroina, jotka nousevat tukahduttamaan häntä.

Tarina on tosiaan vauhdikas seikkailu, jossa Bea ja Cad vaeltavat Irpan poikki. He tapaavat matkallaan jos jonkinlaisia olentoja ärsyttävästä jyrsijävarkaasta majataloa pyörittävään lohikäärmeeseen. 

Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kauniista väreistä. Juonta on helppo seurata ja Irpassa todellakin riittää katsottavaa. Plussaa Bean Nimm-kissasta, joka on käytökseltään hyvin kissamainen.

Luen ehdottomasti sarjaa eteen päin jahka lisää osia ilmestyy!

Kirjan tiedot:

Tim Probert: Viimeinen liekki | WSOY 2024 | 248 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Girl & the Galdurian (2020) | Suomennos: Kati Valli

Haasteet:

* Helmet 2024 : 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo [31/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Valo

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly

The Butterflyn tarina oli alunperin Cixin Liun scifi-novelli, josta Dan Panosian on tehnyt tämän sarjakuvamukautuksen. Näitä on kokonainen sarja, joista olen nyt lukenut neljä.

Piirrosten puolesta tämä on suosikkejani. Tykkäsin Panosianin selkeistä viivoista ja siitä, ettei esimerkiksi ihmisten ilmeitä kuvattu liikaa liioitellen. Etenkin kaupunkikuvat olivat hienoja ja yksityiskohtaisia, ja kirjan keskellä olevan taittoaukeaman isompi kuva oli hätkähdyttävä.

Tarina olikin sitten niin masentava, että oksat pois. Se sijoittuu yllättäen Serbiaan, jonka pääkaupunkia länsimaiset liittoutuneet pommittavat jatkuvasti. Tiedemies Aleksandarilla on teoria siitä, miten hän voi muuttaa kaupungin ja jopa koko maan säätä pienillä teoilla kriittisissä pisteissä. Paksun sumun ja pilvipeiton läpi on hankala ampua ohjuksia.

Koko juoni toimii siis perhosvaikutuksen voimalla. Aleksandar jättää perheensä Belgradiin ja matkaa ympäri maailmaa toimittamassa jääkuutioita ja milloin mitäkin juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Hänen teoriansa osoittautuu paikkansa pitäväksi ja sitä luulisi, että tarinassa olisi onnellinen loppu.

Hah! Ei ole.

Kokonaisuutena tarina pysyy hyvin kasassa ja Aleksandarin reissatessa nostetaan esiin globaaleja epäkohtia. Kylläpä Serbiasta puhutaan, mutta entäpä esimerkiksi Ruandan kansanmurha? Huomasin lukiessani oman länsimaisen näkökulmani, koska Venäjän esittäminen hyviksenä sai vähän nikottelemaan.

En tiedä milloin novelli on kirjoitettu, mutta se olisi ihan kiinnostava tietää. Tarinan poliittinen tilanne nimittäin heijastaa sekä Ukrainan että etenkin Gazan tämän hetkistä traagista tilannetta, jossa suurempi voima tuhoaa armotta pienempäänsä.

Kirjan tiedot:

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly | Head of Zeus 2022 | 73 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja [25/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Perhonen

Tillie Walden: Are You Listening?

Sateenkaarikirja, jossa ei ole romantiikkaa! Näitä ei tule kovin usein vastaan ainakaan minulle. Tämän Tillie Waldenin sarjakuvan molemmat päähenkilöt ovat lesboja, mutta romanssi loistaa poissaolollaan. Ihmissuhderintamalla kantava voima on ystävyys.

Are You Listening? on maaginen road-trip, jossa kotoaan karannut Bea liftaa Loun kyytiin. Bea on 18-vuotias, Lou vajaan kymmenisen vuotta vanhempi. Iällä on väliä, koska Lou kykenee olemaan Bealle turvallinen ja välittävä aikuinen vaikeassa tilanteessa.

Sisältövaroituksena juonipaljastus, joka mainitaan kyllä kannen sisäliepeessäkin: Bea on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Tarinassa menee aikaa ja sivuja ennen kuin hän on valmis kertomaan asiasta Loulle. Lou puolestaan kipuilee äitinsä kuoleman kanssa, joten eipä heiltä taakkoja puutu.

Kokonaisuutena tarina oli kuitenkin yllättävän- no, ei kevyt, mutta toiveikas. Walden välittää hahmoistaan, ja kirjassa on myös huumoria ja seikkailua. Kaksikon mukaan tarttuu eksynyt kissa, jonka perässä on pelottavia tyyppejä. Kissa tuo mukanaan maagisen realismin elementtejä ja sen salaisuus sopii tarinan teemaan kuin nakutettu. Jokainen meistä voi valita oman polkunsa elämässä.

Pidin siitä, miten Walden kuvasi sekä ahdasta sisätilaa (matka taittuu Loun autolla ja pienessä asuntovaunussa) että avointa maisemaa. Hänen maisemakuvituksensa onkin huikeaa ja näistä paneeleista oikein tuntee maiseman autiuden ja ihmisten pienuuden. Kuvitus on pääasiassa sini-puna-mustaa ja se toimii hienosti.

(s. 155)

Kaiken kaikkiaan tykkäsin ja voisin lukea lisää Waldenia!

Kirjan tiedot:

Tillie Walden: Are You Listening? | First Second 2019 | 305 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi [18/50]

* Queer-lukuhaaste 2024 : Romanssi ei keskiössä