Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms

Crystal Frasierin ja Val Wisen YA-sateenkaarisarjakuva Love and Pompoms on roikkunut OverDriven lukulistallani vaikka kuinka pitkään. Cheerleading ei noin lähtökohtaisesti kiinnosta minua yhtään, mutta kansi näytti kivalta ja queer-teema kiinnosti.

Tässä ollaan siis high schoolissa, jossa Anniella on ongelmia ärhäkän luonteensa vuoksi. Hänen täytyy osoittaa pystyvänsä tiimityöhön ja rempseä äiti usuttaa hänet cheerleading-harjoituksiin. Joukkueen johtajaksi on juuri valittu hieman epävarma Bebe, Annien vanha ystävä ja koulun ainoa kaapista tullut transnuori.

Annie, äiti ja äidin synkkä menneisyys.

Tarinana tämä oli söpöinen ensirakkaus romanssi ja matka itsehillinnän ja rohkeuden löytämiseen. Tämä erosi kuitenkin monista muista YA-sateenkaarikirjoista siinä, että kyseessä ei ole kaapista tulo -tarina vaan transnuoren arjen kuvaus.

Beben kohtaamat haasteet ovat sekä avointa että ehkä vähän vaikeammin tunnistettavaa transfobiaa. Vaikeammin tunnistettavaa cishenkilön näkökulmasta siis! Esimerkiksi cheer-kaverit eivät ajattele olevansa transfobisia ja ovatkin aina Beben puolella. Samaan aikaan he käyttäytyvät välillä kuin Bebe olisi tiimin maskotti, todiste siitä, miten suvaitsevaisia he tosiaan ovat.

Beben arkuus taas on osin tietoista ja lähtöisin hänen transtaustastaan. Onhan ihmisten helpompi hyväksyä transtyttö, joka on kiltti, mukautuva ja hiljainen. Paksu meikkikerros tuo feminiinisemmän ulkonäön, jota cistytöiltä ei vaadita, jotta heidät kohdattaisiin tyttöinä.

Annie rohkaisee Bebeä olemaan oma itsensä sen sijaan, että hän pienentäisi itseään muiden vuoksi. Bebe puolestaan saa Annien ymmärtämään, että ystävillä ja sosiaalisilla suhteilla on arvoa.

Tykkäsin tästä ja näkökulmasta, joka tarinalla oli transidentiteettiin! Kuvitus oli selkeää ja raikasta, ja pidin aivan erityisesti siitä, miten moninaisia kehoja tarinaan oli piirretty. Cheer-joukkueeseen mahtuu kaiken kokoisia nuoria ja aivan erityisesti pidin Annien äidistä, joka on iso ja itsevarma.

Kirjan tiedot:

Crystal Frasier & Val Wise: Cheer Up: Love and Pompoms | Oni Press 2021 | 128 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 10. Kirjassa käydään elokuvissa

* Paha mieli, paras mieli : Transfobia

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

The Miss Chinatown contestants were clustered together behind a canvas screen near the stage.

Harhauduimme Lauran kanssa Austeneista vähän toisenlaiseen historialliseen romaaniin. Malinda Lon Last Night at the Telegraph Club olikin niin hyvä, että seuraavaksi luemme sen itsenäisen jatko-osan.

17-vuotias Lily Hu saa käsiinsä lesbobaarin mainoksen ja siitäpä avautuukin ovi ihan uuteen maailmaan, johon hän tutustuu kurssikaverinsa Kathin kanssa. Vuosi 1954 Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole hyvä aika olla sen enempää sateenkaareva kuin kiinalaistaustainen, eikä naisenakaan ole helppoa.

Tämä osoittautui tosi vetävästi kirjoitetuksi ja loppua kohti mentäessä myös jännittäväksi YA-kirjaksi. Koska se sanotaan suoraan kirjan takakansitekstissä, ei ole juonipaljastus kertoa, että tämä on myös tarina Lilyn ja Kathin rakastumisesta. Lukiessa odotti sekä sitä että pelkäsi tyttöjen löytämän queer-kuplan puhkeamista.

Tykkäsin tosi paljon kirjan ajankuvasta! Amerikassa pelätään kommunismia ja kiinalaistaustaisia henkilöitä epäillään vakoojiksi. Lilyn perhekin joutuu pelkäämään sitä, että heidät tai ainakin isä karkotetaan Kiinaan, niin Yhdysvaltojen kansalaisia kuin he ovatkin. 

Siksi Telegraph Clubille meneminen vaatii Lilyltä aivan erityistä uhkarohkeutta: hän ei voi jäädä kiinni millään lailla epäilyttävistä olosuhteista, koska se vaikuttaa koko perheeseen

Lilyn kasvutarina ja itsensä löytäminen heijasti myös hienosti ja kipeästi aikaansa. Hänellä ei ensin ole edes sanoja, joilla kuvata tunteitaan ja itseään. Ensiaskel oman identiteetin löytämiselle on mainoskuva drag king Tommy Andrews’ta, joka tuntuu hengästyttävän, jännittävän kielletyltä ja kiehtovalta. 

Lilyn rohkeuden kasvamista ja identiteetin rakentumista kuvattiin todella hyvin, samoin sitä, millainen sateenkaariyhteisö tuohon aikaan oli.

Ja tykkäsin siitä, että sekä Lilyllä että Kathilla oli aikansa tytöille epätavallisia mielenkiinnon kohteita. Kath haluaa lentäjäksi ja Lily katsoo vielä kauemmas, avaruuteen asti. Hänen esikuvansa on täti, joka työskentelee yhtenä NACAn (NASA) ihmistietokoneista eli naistyöntekijänä, joiden laskelmien ansiosta astronautit ylipäätään pääsivät avaruuteen asti. 

Lilyn haaveet Kuun saavuttamisesta tuntuivat sikäli hauskoilta, että hänelle utopiaa oleva asia on meille jo historiallinen tapahtuma.

Eli lopputulema tosi kiva kirja ja lukukokemus, suosittelemme lämpimästi!

Kirjan tiedot:

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club | Dutton Books 2021 | 409 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

* Herkulliset kirjat : Kirja kertoo baarista

* Kohti ääretöntä : LaNu-kirja

* Lukumatka menneisyyteen : 15. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

Leena Paasio: Meren koskettamat

Punaisena ja valkoisena välkkyvät strobovalot ampuivat lasersäteitä silmieni väliin.

Tykkäsin paljon Leena Paasion teosparista Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan. Olisin siksi lukenut tämän Meren koskettamat vaikka se ei Finlandia-ehdokas olisi ollutkaan, mutta olipahan kyllä ansaittu ehdokkuus.

Meren koskettamat alkaa Estonian uppoamisella. Nuori Milla työskentelee laivalla ja pelastuu kuin ihmeen kaupalla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hänen teini-ikäinen tyttärensä Louna alkaa selvittää hämäriä sukujuuriaan.

Sanoin tuossa hiljattain, että ihan mieli lepäsi tämän kirjan saaristo- ja melontakuvauksia lukiessa. Sisämaan asukkina meri on minulle vieras elementti, joki on paljon tutumpi, mutta Paasion kirjoja lukiessa ymmärtää kyllä, mikä meressä vetää puoleensa. Se on kaunis ja kauhea, ja vaatii rohkeutta ja ymmärrystä haastaa se.

Louna on kasvanut Utön majakkasaarella ja rohkaistuu muuttamaan Helsinkiin lukioon hieman etuajassa alkuperäisistä suunnitelmistaan. Yksi syy on äidin salaisuuksien selvittäminen, toinen kivat uudet kaverit ja kolmas pienen pesäeron teko parhaaseen ystävään. Transnuori Valo on kirjolla ja sosiaaliset tilanteet ovat hänelle usein haastavia, ja hänen omistushalunsa on alkanut ahdistaa Lounaa.

Luontokuvausten lisäksi kirjan vahvuus oli mielestäni perhe- ja ystävyyssuhteiden kuvauksessa. Lounalla on läheiset välit kasvattivanhempiinsa ja sekä Valo että uudet helsinkiläiset ystävät ovat hänelle tärkeitä. Lounan romanssi tuntuikin vähän turhanpäiväiseltä muihin kiinnostaviin ja kipeisiin ihmissuhteisiin verrattuna.

Tarinan ylisukupolvisia traumoja ja erilaisia ongelmia käsitellään hyvin kypsästi koskivat ne ketä tahansa. Kirjan nuoret ja suurin osa aikuisistakin ovat todella tiedostavia ja ymmärtäviä aina ja joka tilanteessa. Ehkä hieman epäuskottavaa, mutta toisaalta olisipa kiva, jos kaikki ihmiset oikeasti olisivat sellaisia.

Erityismainintana se, että Louna ei menettänyt saarelaisidentiteettiään sillä sekunnilla, kun muutti Helsinkiin. Hyvin pienellä paikkakunnalla kasvaminen ei ole hänelle koskaan häpeän aihe, ja Utö tarkoittaa hänelle turvaa ja rakkautta.

Siirsin katseeni merelle, joka ei lopettanut liikettään ikinä. Miten pärjäisin ilman sitä, jos lähtisin?

(s. 86)

Kivana yksityiskohtana olivat myös Lounan tulevaisuuden suunnitelmat. Hän haluaa opiskella biologiaa ja pelastaa hylkeitä! Voin helposti kuvitella hänet töihin Korkeasaaren villieläinsairaalaan.

Rankoistakin aiheista huolimatta kirjasta jäi siis hyvä mieli! Toivottavasti Paasio kirjoittaa lisää tällaisia nuortenkirjoja.

Kirjan tiedot:

Leena Paasio: Meren koskettamat | WSOY 2024 | 300 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Lue meille äitikulta, Amman lukuhetki ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä

* Paha mieli, paras mieli : Neuroepätyypillisyyden haasteet

* Luonto sivuilla : Merten suojelu

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich

No olipa tämä Deya Munizin The Princess and the Grilled Cheese Sandwich söpöinen YA-sateenkaarisarjis! Nimi on höpsömpi kuin raikkaan tuntuinen sisältö, joka ei muuten pyöri voileipien ympärillä.

Nuori lady Camembert ei missään tapauksessa halua aviomiestä, mutta suvun perinnön saa vain miespuolinen henkilö. Niinpä isä kannustaa Camia pukeutumaan mieheksi ja ottamaan itselleen lordin tittelin jahka isästä aika jättää. Valeasuinen Cam muuttaakin pääkaupunkiin, jossa asuu tietenkin ihastuttava kruununprinsessa Brie.

Tarinan juoni ei yllättänyt, mutta sepä ei haitannut. Tykkään jo lähtökohtaisesti tästä valeasutroopista, jossa naisen on olosuhteiden pakosta otettava miehen identiteetti. Tässä tapauksessa ne olosuhteet olivat Fromagen valtakunnan vanhoilliset lait. Kukaan tarinan hahmoista ei ole homofobinen, mutta yhteiskunnallisiin rakenteisiin se on upotettu, samoin kuin misogynia. 

Mutta koska tämä oli ilahduttava ja hauska feel good -kirja, näihinkin ongelmiin löytyy tietenkin ratkaisu. Onhan Brie sentään prinsessa, joka vastustaa jo valmiiksi turkiksia. Hänen ystävänsä saa hänet ymmärtämään, että aktivismilla voi auttaa myös ihmisiä. Tavan kansalainen ei voi mitään epäoikeudenmukaisille laeille, mutta Brie voi.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia, kivoja hahmoja ja romanssi oli herttainen. Tarina eteni nopeasti ja tykkäsin myös piirrostyylistä, joka oli selkeä ja juuri oikeissa paikoissa liioitteleva. Tässä on paljon kauniita asuja, koska muoti kiinnostaa oikeastaan kaikkia päähenkilöitä ja sen tiimoilta Cam ja Brie alun perin tutustuvatkin.

Erityisplussa juustoteemaisista nimistä, jotka hymyilyttivät koko ajan.

Kirjan tiedot:

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich | Little, Brown and Company 2023 | 235 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

* Paha mieli, paras mieli : Homofobia

* Herkulliset kirjat : Kirjan kannessa on syötävää

Maria Turtschaninoff: Anaché

Akkadien maassa, länteen ja luoteeseen Lavorasta ja pohjoiseen Urundiasta, asuu paimentolaiskansa.

Käsittääkseni Maria Turtschaninoffin Arra sijoittuu samaan maailmaan kuin tämä juuri lukemani YA-kirja Anaché. Hyvä, koska tässä on maailma, josta haluan lukea lisää! 

Toivon harvemmin, että jokin yksittäinen kirja olisi sarjan ensimmäinen osa, mutta nyt löytyi poikkeus. Tämähän oli vasta seikkailun ja mielenkiintoisen elämän alku.

Anaché on siis fantasiaa ja kertoo akkadien paimentolaiskansaan kuuluvasta nimihenkilöstään. Patriarkaalisessa maailmassa naisten ja miesten paikat ovat selvät ja rajatut, mutta Anachélle povataan poikkeuksellista tulevaisuutta. Jo ihan alkulehdellä kerrotaan, että hän muuttaa akkadien kuvan itsestään.

Anachén henkilökohtaisen matkan lisäksi kirjassa luodaan kokonainen maailma ja kulttuuri, jotka tuntuivat syviltä ja uskottavilta. Akkadeilla on oma tarustonsa ja sen myyttiset hahmot ovat oikeasti läsnä ihmisten elämässä, jos kohta yleensä henkien maailmassa. Kansan elämä rakentuu heitä ympäröivälle arolle sekä lampaille ja hevosille, joista riippuu sekä yksittäisen perheen että koko heimon toimeentulo.

Taustaa olisi ehkä voinut vähän keventää, koska alku oli pitkälti Anachén arjen kuvausta ja hieman toisteista. Se ei varmaan ihan kaikkiin lukijoihin iske, vaikka tarinan edetessä tuleekin selväksi, miksi lukijalla on hyvä olla kaikki se tieto, jonka hän akkadien kulttuurista on saanut.

Pidin todella paljon Anachésta hahmona ja tosiaan koko kirjasta. Suuria teemoja ovat muun muassa sukupuoliroolit, myytit ja niiden voima, sekä naisten voima ja yhteisöllisyys. Tämä oli myös mukavana yllätyksenä sateenkaareva kirja.

…Tätä on vähän vaikea kuvailla enempää kertomatta puolen välin tienoilla tulevaa suurta juonenkäännettä. Sanotaan nyt vaikka, että jos Shelley Parker-Chanin The Radiant Emperor -duologia on tuttu, niin tiedät mihin suuntaan tässä mennään. Muille olkoon yllätys!

Sisältövaroituksena sen verran, että kirjassa on perheväkivaltaa ja myös lapsenraiskaus (ei Anachén). Toivoisin, että jos kirja kirjoitettaisiin nyt uudelleen, tuo jälkimmäinen olisi enemmän viitteellinen eikä melkein sivun mittainen väkivallan kuvaus. Vaihtaisin sen milloin vain pitempään kuvaukseen Anachén ekasta kerrasta.

Mutta kokonaisuutena tämä oli liikuttava ja vaikuttava YA-kirja aikuisellekin lukijalle. Ehkä vähän vaikea myydä nuorelle lukijalle, mutta ehdottomasti yrityksen arvoinen.

Kirjan tiedot:

Maria Turtschaninoff: Anaché | Tammi 2013 | 523 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Anaché (2012) | Suomennos: Marja Kyrö

Luettu myös:

Taikakirjaimet, Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa ynnä muut

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja on julkaistu 2014 tai aiemmin

* Paha mieli, paras mieli : Misogynia

* Luonto sivuilla : Rakkaus luontoon

Dustin Thao: Älä mene, Sam

Heti, kun suljen silmäni, muistikuvat alkavat pyöriä mielessäni, ja huomaan olevani taas kaiken alussa.

Dustin Thaon YA-kirja Älä mene, Sam oli harmillisen laimea lukukokemus kauniista kannesta ja mielenkiintoisesta asetelmasta huolimatta.

Idea on siis se, että high schoolin viimeistä luokkaa käyvän Julien poikaystävä Sam kuolee yllättäen. Tarina alkaa viikko tragedian jälkeen, jolloin sureva Julie soittaa Samin puhelimeen. Järkytys on suuri, kun Sam vastaakin jostain rajan takaa.

Kirja ei mielestäni ollut ihan tasapainoinen. Keskiosa on hidas ja sama kaava toistuu koko ajan. Sam kannustaa Julien tekemään jotain, jota Sam olisi halunnut heidän tekevän yhdessä. Välillä ollaan nykyhetkessä, jossa näytetään myös Samin surevaa lähipiiriä. Sitten hypätään ajassa taaksepäin söpöilemään Julien ja Samin ah niin söpössä suhteessa.

Lopussa sitten pistetään ykkönen silmään ja kaahataan Julien varsinaisen toipumisen läpi.

En missään välissä kiintynyt sen enempää Julieen tai Samiin kuin heidän suhteeseenkaan. Olisin ehkä toivonut jotenkin intensiivisempää kerrontaa tuon söpöilyn sijaan? Okei, ihan kivoja he kai ovat, mutta suuret tunteet puuttuivat, ja tällaisessa tarinassa juuri niitä kaipaa.

En silti harmittele, että luin kirjan, koska tuo lähtökohta on niin kiinnostava. Kirjassa käsitellään surusta toipumista ja erityisesti pidin siitä, miten suru näyttää eri ihmisillä erilaiselta. Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa kaivata ja surra, eikä kenenkään tapaa saa väheksyä.

Kirjan tiedot:

Dustin Thao: Älä mene, Sam | Otava 2023 | 346 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: You’ve Reached Sam (2021) | Suomennos: Sini Linteri

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Haasteenjärjestäjän suosittelema YA

Edith Arkko: Aurora/Eino

Mä olin juuri aloittanut ysiluokan uudessa koulussa,

ja mä olin rikkonut koulun sääntöjä

jo kaksi kertaa.

Näin tästä Edith Arkon Aurora/Einosta useammankin positiivisen kommentin, joten luinpa sen nyt itsekin kun se sopivasti kirjastossa oli. En olekaan ennen lukenut selkokielistä kääntökirjaa, joten tämä oli sikäli aivan uusi kokemus.

Tätä kertovat samasta aikavälistä ja samoista tapahtumista, mutta omista näkökulmistaan, ysiluokkalaiset Aurora ja Eino. Aurora on otettu huostaan alkoholistiäidiltään ja arki uudessa koulussa ja nuorisokodissa takkuaa. Samaa aikaan Eino harrastaa jääkiekkoa aivan tosissaan ja haaveilee maajoukkuepaikasta.

Tykkäsin etenkin Auroran tarinasta, jossa huoli ja kaipaus äidin luo ovat koko ajan läsnä. Se, että äiti rakastaa viinaa enemmän kuin tytärtään, on ymmärrettävästi Auroralle kipeä paikka. Einon kanssa Auroralla on viimein kivaa ja hän saa muutakin mietittävää.

Einon puoleen en ihan päässyt sisään, koska jopa ihastus Auroraan jää selvästi kakkoseksi jääkiekolle. En nyt lähtökohtaisesti innostu poikain kiekkopelien ja -leirien kuvailusta, mutta lukijapoikiin tämä varmasti vetoaa.

Mietin kyllä sitä, että miksi Einon tarinassa puhutaan paljon enemmän vahinkoseisokeista ja halusta muutenkin? Siinä missä Aurora ihailee usein Einon kultaisia kutreja, Eino tuijottaa hänen tissejään.

Kirja päättyy yllättäen ekaan kertaan, joka monessa nuorten-/YA-kirjassa on jossain keskellä tarinaa. Tämä oli kivasti kuvattu ja pidin siitä, miten kummankin huoli toisen hyvästä ja turvallisesta olosta oli kirjoitettu.

Kokonaisuutena kiva tarina ja olisi mielenkiintoista kuulla, miten tätä vinkataan yläkoulussa. Kumman tarinaan vinkkauksessa keskitytään?

Kirjan tiedot:

Edith Arkko: Aurora/Eino | Hertta 2024 | 294 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Ensirakkaus

* Paha mieli, paras mieli : Huostaanotto

Mila Teräs: Iso hyppy

Multa on kadonnut sukset.

Isänpäivä on ehkä vähän väärä päivä postata juuri Mila Teräksen Isosta hypystä, koska tässä perheen isä on itsekäs ja saamaton. Mutta tämä nyt kuitenkin on jonossa seuraavana, joten tällä mennään.

Kirja kertoo lapsiperheen köyhyydestä todella raastavalla ja todentuntuisella tavalla. Routa on lukion tokalla ja tuntee elävänsä aivan toisella planeetalla kuin paremmin toimeentulevat kaverinsa. Roudan työtön yh-isä ei tee muuta kuin pelaa sohvalla ja karjuu lapsilleen, eikä minkäänlaista apua vaikeaan tilanteeseen saa hakea.

Pikkusisko Mette on rakkainta maailmassa ja Roudan sydämeen sattuu erityisesti se, miten köyhyys näkyy Meten elämässä. Kun rahaa ei ole ruokaan, pikkusisko laihtuu. Rahaa vaatteisiin ei ole, joten Mette kulkee liian pienissä kengissä ja rumassa kirppispaidassa. Kaverisynttärien lahjaan Routa raapii senttejä keräämällä pulloja.

Routa on lukiossa, mutta ei näe itselleen minkäänlaista tulevaisuutta ennen kuin päätyy ruoka-apujonoon ja lupautuu vanhojen tansseihin. Jonosta löytyy paitsi ruokaa myös uusi ystävä Saif, joka ymmärtää Roudan ulkopuolisuuden tunteen ja rakkauden tanssiin. Vanhojen tansseja ohjaa Otso, joka kannustaa poikia aloittamaan tanssiharrastuksen.

Lopussa tietenkin selviää sekin, että hyvästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta myös Roudan koulukavereilla on omat ongelmansa.

Tykkäsin kirjasta, jossa köyhyyden kuvaus oli todella raa’an rehellistä. Tilannetta ei kaunistella ja pidin erityisesti siitä, miten kuilua Roudan ja koulukavereiden välillä kuvattiin. Yksi voi nirsoilla kouluruoan ruhteen, toinen ei, koska se voi olla päivän ainoa ateria. Yksi arvostelee tavisten Mallorcan turistireissua, toiselle se olisi villeimpien unelmien täyttymys.

Välillä nuorten välisistä keskusteluista kuului turhankin vahvasti aikuisen kirjoittajan ääni. Ei sillä, että nuoret eivät puhuisi ilmastokriisistä, ystävyydestä ja omista tunteistaan, mutta ehkä eivät kuitenkaan ihan näin? Herkästä Roudasta sen vielä uskoisin, mutta että kaikki muutkin.

Mutta kokonaisuutena hyvä ja nopeasti luettava kirja. Valitettavan ajankohtainen myös, ja voi avata kummasti silmiä sille, millaista vähävaraisen elämä oikeasti on.

Kirjan tiedot:

Mila Teräs: Iso hyppy | Otava 2024 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja ja Lastenkirjahylly.

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Köyhyys

Erik J. Brown: All That’s Left in the World

I hope the afterlife has a little movie theatre where you can sit in silence and watch the sequence of events that led to the watershed moments of your life.

Maailman autioittanut dystopia, joo, me kaksi maailmaa vastaan, joo, pitkä matka taitetaan enimmäkseen jalan, joo, ihastutaan ja rakastutaan ja suojellaan toisiamme, joo, kyllä kiitos. Tykkäsin oikeastaan kaikista Erik J. Brownin YA sateenkaaridystopia All That’s Left in the Worldin elementeistä ja troopeista.

Tässä siis liikutaan lähitulevaisuudessa, koronan ja toisen, vielä pahemman pandemian jälkeisessä Amerikassa. Andrew astuu vahingossa karhunrautoihin ja hänet hoivaa kuntoon yksinään mökkeilevä Jamie. Maailmanlopun jälkeinen cottage core muuttuu pian vaellustarinaksi, jonka aikana tietenkin ihastutaan ja kohdataan muita selviytyjiä.

Tarina ja kerronta rullasivatkin mukavasti eteen päin ja kirjan luki nopeasti. Olisin ehkä kaivannut vähän lisää syvyyttä siihen, miten Andrew ja Jamie ovat henkisesti pärjänneet menettäessään kaikki rakkaansa. He olivat kovin tasapainoisia kahdeksi teiniksi, jotka ovat nähneet yhteiskunnan tuhoutuvan ja ruumispinojen kasvavan.

Mutta eipä tämä sellainen kirja ollutkaan, jossa oli tarkoituskaan mennä kovin syvään päähän tuon suhteen. Enemmän tämä on sitä toisiinsa tutustumista ja taivallusta halki tyhjentyneen maailman. Eläimiä on, ihmisiä vähemmän ja linnut ovat kadonneet kokonaan. Tokihan pojat kohtaavat matkan päällä muitakin ihmisiä, osa kivoja ja osa vähemmän kivoja.

Verrattain leppoisasta tunnelmasta johtunee, että tälle genrelle epätyypillisesti tässä ei syöty sen enempää vauvoja kuin muitakaan ihmisiä. Olenkin kyllästynyt siihen, että tällaisten aution maan dystopioiden pahikset ovat aina grilli kuumana vaanimassa viattomia ohikulkijoita.

Eli hyvin luettava YA-kirja, jossa ikävätkään tapahtumat eivät ole loppupeleissä liian ikäviä! Tämän kanssa saattoi luottaa siihen, että Andrew ja Jamie selviävät kaikesta.

Kirjan tiedot:

Erik J. Brown: All That’s Left in the World | Hodder Children’s Books 2022 | 353 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Tapahtumat eivät sijoitu nykyaikaan

* Paha mieli, paras mieli : Dystopia

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu

Kauhaisin hetken mielijohteesta koko vaatekaappini sisällön lattialle ja tulin saman tien katumapäälle.

Olen lukenut muutkin Laura Suomelan nuortenkirjat, joten tartuin nyt vielä lukematta jääneeseen Silmänkääntötemppuun. Tämä on vuodelta 2018 ja omaan silmääni vanhentunutta oli ehkä nuorten suosikkimusiikki, eivät tarinan teemat.

Tässä siis käsitellään vaikeaa eettistä dilemmaa ja ystävyyden särkymistä. 16-vuotias Alma joutuu hankalaan tilanteeseen nähtyään jotain, mitä ei todellakaan halunnut nähdä. Parhaan ystävän Sofian äiti kuhertelee ei suinkaan aviomiehensä vaan aivan vieraan miehen kanssa. Mitä tällaisella tiedolla pitäisi tehdä?

Epäuskottavinta tarinassa oli vastaus tuohon. Alma nimittäin ryhtyy kiristämään suhteen toista osapuolta saadakseen hänet lopettamaan suhteen. Tuo nyt tuskin tulisi kovinkaan monen nuoren mieleen, saati sitten, että tosiaan toteuttaisi idean.

Uskottavaa sen sijaan on se, miten vaikea tilanne on Almalle. Hän ei tiedä, pitäisikö asiasta edes kertoa Sofialle, joka on muutenkin herkillä. Entä jos ystävä musertuu kokonaan? Toisaalta Alma ei halua valehdella ja teeskennellä, että kaikki on hyvin eikä mikään ole muuttunut.

Ei nyt liene suuri spoileri kertoa, että totuus tulee lopulta ulos Alman kannalta kauhealla tavalla. Tarinassa siinä kestää yllättävän pitkään, vaikka ei sitä oikeastaan huomannut. Kerronta on sujuvaa ja kaikki Alman ajatukset eivät pyöri sen yhden asian ympärillä.

Kun äidin suhde selviää Sofialle, ollaankin vaikean tilanteen äärellä. Miksi Alma ei ollut kertonut asiasta heti? Koko tarina kertookin lopulta siitä, miten läheiset ystävät kasvavat haluamattaan erilleen, mutta kuitenkin itselleen hyvään suuntaan.

Kirja oli nopea lukea ja tykkäsin siitä, miten selvästi tämä sijoittui Tampereelle. Siellä joskus asuneena oli helppoa pysyä kärryillä siitä, missä Alma oli menossa. Jos Tampere ei ole tuttu, on ehkä syytä vilkaista välillä karttaa.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu | Karisto 2018 | 207 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Evarian kirjahylly ynnä muut

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Lempikirjailija

* Paha mieli, paras mieli : Petos

* Herkulliset kirjat : Kirjassa juodaan kahvia

Heather Walter: Malice

The golden bell above my doorframe bobs twice.

Heather Walterin Malice on kirjastolaina, joka on lämmittänyt hyllyäni aivan liian pitkään. Nyt se pääsee vapauteen seuraavalla lukijalle, ja minulla on jo varauksessa sen jatko-osa.

Malice on siis uudelleenkerronta wanhasta tutusta Prinsessa Ruususesta. Pääosassa on tarinan tuleva pahis, tällä kertaa vasta parikymppinen Alyce. Briarin valtakunta on tehnyt diilin keijuväen kanssa ja siksi sinne syntyy satunnaisesti tyttöjä, joiden veressä virtaa erityinen siunaus (Grace, ei kristillisessä mielessä). Alyce on kuitenkin aivan toista lajia, pahimmista pahimpiin kuuluva vila, ja siunausten sijaan hän jakelee kirouksia.

Ensimmäiset noin 50 sivua olivat melkoista saman asian jankkausta ja itsesäälissä rypemistä. Ei sillä, ettei kaikkien halveksumalla Alycella olisi ollut syytä siihen, mutta aika puuduttavaa se oli lukea. Tarina alkaa ottaa isompia kierroksia, kun Alyce tutustuu sukukirousta kantavaan prinsessa Auroraan. Lopussa mennäänkin sitten melkoista vauhtia ja päitä pudotellen.

Kirjan ilmeisimpiä teemoja ovat syrjintä ja erilaisuuden pelko, vapaa valinta ja sen puute, väärälle tielle astuminen ja alamäkeen syöksyminen, feminismi, vallanhimo sekä totta kai rakkaus.

Alycen isoin kipupiste on se, että kaikki olettavat hänen olevan paha ihan vain lajin perusteella. Vilat on tapettu melkein sukupuuttoon ja Alyce onkin tarinassa ainoa lajinsa edustaja. On tosin aivan selvää, että vilojen maine on syntynyt aivan syystäkin.

Oikeastaan pidin kirjan maailmasta enemmän kuin hahmoista. Koko tuo siunausten jakelu on täysin valtion valvonnassa ja kaupallistettu. Grace-tytöillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin myydä kykyjään kunnes heidät on tiristetty kuiviin. Ylipäätään Briarin naisten asemaa on nakerrettu vuosisatojen kuluessa ja Auroran suunnitelmat palauttaa valta sinne, minne se kuuluu eli kuningattarelle, ei todellakaan miellytä kaikkia.

Kirja päättyy tietenkin cliffhangeriin ja se jatko-osa täytyy kyllä lukea.

Kirjan tiedot:

Heather Walter: Malice | Del Rey 2021 | 470 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Hyllynlämmittäjä

* Paha mieli, paras mieli : Kansanmurha/vaino

* Halloween : Musta kansi

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Feministinen fantasiakauhu YA-queersarjakuva, jonka piirrostyylistä pidän? No täytyy ainakin kokeilla!

Kyseessä on Maggie Tokuda-Hallin ja Lisa Sterlen Squad, joka tarinan edetessä upposikin yllättävän synkkiin vesiin. Ei niin, että mitään hilpeää hyvän mielen tarinaa odotin, mutta silti.

Becca ja hänen äitinsä muuttava parempaan kaupunginosaan, ja Becca pelkää jäävänsä taas koulussa ulkopuoliseksi. Tamponihätätilanne johtaa kuitenkin siihen, että hän pääsee mukaan suosittujen tyttöjen porukkaan. Lopulta Beccalle selviää, miksi juuri hän tuli valituksi sisäpiiriin.

Marley, Arianna ja Amanda ovat sekä kerrassaan täydellisiä nuoria naisia että armottomia ihmissusia, jotka metsästävät niljakkaita poikia. Becca on arvioitu tarpeeksi kauniiksi, älykkääksi ja nälkäiseksi päästäkseen laumaan.

Tule pimeälle puolelle, Becca.
(s. 84)

Jotenkin oletin, että ihmissyönti olisi Beccalle ongelma, mutta eipä sitten ollutkaan. Siinä ei montaa hetkeä mennyt, kun hän jo raateli menemään muiden mukana. Hänen ulkopuoliseksi jäämisen pelkonsa ajoi kaiken muun ohi. Moraaliset konfliktit alkavat syntyä vasta siinä vaiheessa, kun lauma lipeää omista säännöistään.

Sarjakuva oli tosiaan yllättävän synkkä ja raaka, vaikka väkivaltaa ei niin hirveän yksityiskohtaisesti kuvattukaan. Masentavan realistista oli se, miten uhreiksi valikoituneet pojat kuvittelivat tyttöjen olevan vapaata riistaa. Kappas vain kun saalis osoittautuikin saalistajaksi.

Tarinassa oli myös monenlaisia kiinnostavia ihmissuhteita tyttöjen välisistä jännitteistä alkaen. Entä jos susilauman alfa ei osaakaan johtaa? Beccalla ja hänen äidillään on koko ajan kommunikointiongelmia, ja lisäksi Becca yrittää salata ihastuksensa Marleyyn.

Tykkäsin kyllä ja suosittelen! Loppu lässähti vähän siirapin puolelle, mutta muuten tarina oli jännä ja mielenkiintoinen.


Kirjan tiedot:
Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad | HarperCollins 2021 | 213 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Ulkopuolisuus
* Halloween : Lanu-kauhua

Päivi Lukkarila: Skutsi

Tämän viestin liitteessä luetellaan elintarvikkeet, vaatteet sekä muu varustus, jota tarvitset vajaa kolme vuorokautta kestävällä vaelluksellamme.

Päivi Lukkarilan Skutsi vähän hämäsi minua nimellään. En nimittäin tiennyt, että skutsi tarkoittaa metsää. Aivan outo slangisana minulle ja kannen perusteella ajattelin, että jaahas, skutsi lienee jokin metsän pelottava mönkiäinen.

No ei ollut, mutta kirja oli kyllä hyvä, joten onneksi tartuin siihen.

Neljä kaupunkilaisnuorta joutuu eräjormailemaan viikonlopuksi ja vielä ilman kännyköitään, kauhistus sentään. Kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan ja nuorten on pärjättävä puskissa omillaan.

Perusajatuksesta tuli mieleen vanhat poikain seikkailukirjat, mutta juoni ja hahmot on kirjoitettu raikkaan nykyaikaiseksi. Nuorten ongelmat kuvastavat hyvin nykyaikaa. Luka on kiinni kännykässään kuin liimattuna, Joel hakee huomiota jatkuvalla suunsoitolla, Nasim kipuilee kantasuomalaisten ennakkoluulojen kanssa ja Sabinalle reissun perimmäinen tarkoitus on vahvistaa hänen identiteettiään.

Juoni eteni joutuisasti ja lukaisin tuon 200 sivua yhdellä istumalla. Nuoret ja retken johtaja kertovat tarinaa vuorotellen ja jokainen tulkitsee kokemaansa omalla tavallaan. Yksi ja sama tapahtuma näyttää erilaiselta eri näkökulmista.

Jostain syystä tämä on meidän kirjastossa laitettu kauhugenreen, mutta ei tässä mitään varsinaista kauhuelementtiä ole. Nuoret kertovat nuotion ympärillä kauhujuttuja ja mielikuvitus lähtee välillä laukalle, mutta yliluonnollisia olentoja tai sarjamurhaajia ei löydy. Jännitys pysyy kyllä hyvin yllä, mutta enemmän juuri jännäreille ominaisella tavalla.

Jos nyt jostain tätä kritisoisin niin siitä, että tiukan paikan tullen porukan johtajuus putosi taas kerran sille rikkaalle, komealle, valkoiselle, tyttöjä vokottelevalle heterolle cispojalle. Kuka tahansa noista muista olisi ollut virkistävämpi valinta tähän rooliin.

Mutta kokonaisuutena oikein toimiva ja nopealukuinen! Toivottavasti tämä löytää tiensä yläkoulun vinkkauspaketteihin.

Kirjan tiedot:

Päivi Lukkarila: Skutsi | Nokkahiiri 2024 | 200 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Jännittävä

* Luonto sivuilla : Suomen luonto

* Halloween : Metsä

Akane Shimizu: Solut työssä 01-03

Oletko koskaan katsonut Olipa kerran elämä -sarjaa? Ja tykännyt siitä? Sitten suosittelen lämpimästi tätä Akane Shimizun Solut työssä -mangaa.

Suhtauduin tähän hieman skeptisesti, koska jotenkin manga + Olipa kerran elämä ei tuntunut luontevalta yhdistelmältä. Olinpahan taas väärässä ja hyvä niin. Kiva, että tämä on suomennettu!

Sarjan idea on siis se, että ihmiskehoon tutustutaan inhimillistettyjen solujen ja toimintojen kautta. Sankarimme ovat nuori punasolu, jolla on taipumus eksyä kehon loputtomiin kiemuroihin, sekä valkosolu, joka ei ole läheskään niin karski kuin voisi luulla.

Tarinassa on ystävyyksiä erilaisten solujen välillä, mutta samalla todetaan arkisesti, että kyllähän ne valkosolut ja muut kehon puolustajat niittaavat kehon omiakin soluja. Ei kannata yrittää muuttua syöpäsoluksi, ja kehoon tunkeutuvat bakteerit ja virukset saavat tylyn lopun.

Eri solut ja koko keho on kuvattu hauskasti kokonaisena maailmana. Piskuiset verihiutaleet ovat lapsia, punainen luuydin valtava lastentarha ja steroidit futuristisia turborobotteja. Kolmessa osassa käydään läpi muun muassa siitepölyallergia, lämpöhalvaus ja flunssa.

T-solujen koulutusta.

Ensimmäinen osa vaikutti hieman sekavalta, mutta sitten opin lukemaan sitä logiikkaa ja symboliikkaa, jolla kehoa kuvataan. Ei uskoisi, että ihmiskehon solutason toiminnasta saisi hauskan toimintamangan, mutta näinpä vain on.

Tästä sarjasta on tehty myös anime, jota ajattelin ainakin vilkaista. Sarjan seuraavat osat luen aivan varmasti!

Kirjan tiedot:

Akane Shimizu: Solut työssä 01-03 | Sangatsu Manga 2024 | 178/178/166 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Hataraku Saibo 1-3 (205-2016) | Suomennos: Kim Sariola

Satu Leisko: Varjotarha (Ihmisenhaltija #02)

Sä olet juuri lähtenyt tapaamaan Rafaelia ja ihmiseläimiä, kun kirjoitan tätä.

Luin Satu Leiskon YA-sarjan edellisen osan Ihmisenhaltijan noin vuosi sitten. Suhtauduin siihen ihan positiivisesti vähän synkempänä ja kotimaisilla olennoilla maustettuna Houkutuksena.

No, tämä Varjotarha ei sitten ollutkaan mieleeni ja luin tämän loppuun vain siinä toivossa, että Tuuli ymmärtäisi olevansa aivan totaalisten mulkeroiden ympäröimä. Että tämä olisikin sellainen tarina, jossa nuori nainen ymmärtää ansaitsevansa parempaa kuin häntä huonosti kohtelevan tyypin. Mutta kun ei niin ei.

Tuuli siis on muuttanut Helsinkiin ja löytänyt kesätöitä Linnanmäeltä. Hän on karussa sekä ihmiseläimiltä että nälkäisiltä, ja opettelee tulemaan toimeen oman petomaisen puolensa kanssa. Lintsillä häntä alkaa piirittää narsistinen gaslighter Anton ja kaduilla häntä stalkkaa exä-nyxä Ossi.

Tuulin kipeään taustaan kuuluu väkivaltainen alkoholisti isä, ja lukiessani halusin tulkita tarinaa tämän valossa. Että Tuulin mielestä hänen tosiaankin tuli sietää kaikkea, koska niin isän kanssa toimittiin. Että Tyylin täytyi todellakin nyökytellä myöntyvästi ja olla hiljaa ettei miesvain ärsyynny enempää.

Olisi ollut kiva, jos tarinan pointti olisikin ollut se, että Tuuli huomaa lopulta, että hei, hänen ei tarvitse sietää kaikkea keneltäkään, ei edes Ossilta.

Mutta ei. Ossi on se ihana sankari, jonka stalkkaus, valheet ja vihamielinen käytös ovatkin ihan okei. Ei se haittaa, että tyyppi kohtelee sinua kurjasti kunhan se vain sanoo rakastavansa.

Harmillista, koska kirjan tapahtumat ja tunneympäristö olisivat pohjustaneet toisenlaista ratkaisua itse asiassa tosi hyvin. Tykkäsin melankolisesta tunnelmasta ja siitä, miten Tuuli yritti rakentaa omaa elämää.

Myös se oli minusta kivaa, että Tuulilla oli ystävätyttöjä eikä jokainen nainen ollut miehen huomiosta kilpaileva ilkeä harpyija. Nadasta voisin lukea ihan oman kirjankin.

Kirjan tiedot:

Satu Leisko: Varjotarha | Avain 2024 | 318 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja julkaistu 2024

* Halloween : Myyttinen olento

Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast

Joskus on vaikea ymmärtää, miksi kustantaja tai kirjailija on valinnut kirjalle juuri sen kannen, joka sillä on. Shawnelle ja Shawneé Gibbsin sekä Emily Cannonin YA-sarjakuva Ghost Roast on yksi niistä.

Miksi ihmeessä kirjalla on tuollainen aneeminen ja staattinen kansi, kun sen sisältö on niin värikästä ja vauhdikasta? Lisäksi näyttää siltä, että Chelsealla on käsissään imuri eikä suinkaan kummitusten nappaamiseen tarkoitettu kapine. Aaveita tässä jahdataan eikä pölypalloja.

Onneksi kuitenkin olin joskus varannut tämän, koska tykkäsin kirjasta. Chelsea on siis lukiolainen, jonka isä on yhden hengen haamujengi. Lapsena se oli Chelseasta jännää, mutta teininä isä on lähinnä nolo. Mokailtuaan kavereidensa kanssa Chelsea joutuu kesätöihin isän firmaan ja huomaa pian näkevänsä oikeasti kummituksia.

Tarinassa kuvataan hyvin teini-ikää, jolloin mikä tahansa voi olla noloa ja vanhemmat ovat sitä taatusti. Chelsean vanhemmat ovat eronneet, koska edes hänen äitinsä ei enää kestänyt isän haamuvouhotusta. Heillä on kuitenkin hyvät välit keskenään ja yhteinen tavoite kasvattaa Chelseasta järkevä ja vahva nuori nainen.

Kiinnostavana yllätyksenä Chelsea on onnistunut pääsemään koulunsa kauniiden ja rikkaiden jengiin. Tavallisestihan tämä kiero ja ilkeä oppilasstereotyyppi kiusaa ja nolaa YA-tarinan vaatimatonta sankaritarta, mutta nyt he todella ovat Chelsean ystäviä läpi tarinan.

Chelsea ja BFF.

Kummitusjahti sinänsä ei ole pelottava, mutta sen kautta tarina kaivautuu Yhdysvaltojen ja New Orleansin synkkään historiaan. Chelsea, hänen isänsä ja isän oppipoika Russell saavat keikan kartanosta, joka oli ennen orjaplantaasi. Tarinan mustille päähenkilöille kartano merkitsee jotain muuta kuin sen edelleen omistavalle valkoiselle suvulle.

Vaikka kirja ei niin hirveän syvälle ja yksityiskohtaisesti niihin kauheuksiin menekään, sen ei oikeastaan tarvitse. Se ei koskaan anna lukijan unohtaa sitä, millainen mustien historia alueella on ollut. Se on olennainen osa tarinaa ja yllätyin siitä, miten hyvin tässä yhdistettiin hauska haamujengeily ja orjuuden jättämät ylisukupolviset arvet.

Kirjan tiedot:

Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast | Versify 2024 | 219 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Yllättävän hyvä

* Paha mieli, paras mieli : Vapaa valinta (orjuus, rasismi)

* Halloween : Kummitus

Dana Schwartz: Anatomy: a Love Story

“Hurry up!”

Dana Schwartzin YA-kirja Anatomy: a Love Story päätyi lukulistalleni upean kansikuvan vuoksi. Onnittelut tekijälle todella onnistuneesta työstä, jossa kirjan teemat on visualisoitu kekseliäästi tuon anatomisesti oikean muotoisen sydänhelman kautta!

Goottihenkisen ja frankensteinmaisiin ulottuvuuksiin päätyvän tarinan päähenkilö on 17-vuotias Hazel Sinnett, jonka intohimo on kirurgia. Ja siis todellakin intohimo. Tuo alaotsikon rakkaustarina tuntuu viittaavan enemmän Hazelin kiihkeään rakkaussuhteeseen lääketieteen kanssa kuin haudanryöstäjä Jackiin, joka oli aika yhdentekevä hahmo.

Tykkäsin tosi paljon Hazelista, joka tuntee olevansa loukussa omien toiveidensa ja seurapiirien odotusten välissä. Vuosi on 1817, jolloin hienot naiset ovat vaimoja eikä kukaan nainen ole kirurgi, ikinä. Hazel etsii porsaanreikiä päästäkseen opiskelemaan lääketiedettä ja toivoo, että kihlattu tukisi häntä unelmien toteuttamisessa.

Hah, joopa joo.

Kirjassa on koko ajan mukavan painostava ja synkkä tunnelma, ja Hazel viettää aikaa kyynärpäitään myöten vainajien sisuksissa. Yksi teemoista onkin se hirvittävä väkivalta, jota lääketieteen kehittyminen on vaatinut. Haudanryöstö on vain jäävuoren huippu. Vaikka tarina ottaakin lopussa kauhukirjakierroksia, tuo on kuitenkin ihan totta. Jäinkin pohtimaan sitä, millaisille luurankovuorille ja huonompiosaisten hyväksikäytölle nykykirurgia on rakentunut.

Lainasin jo tämän jatko-osan, joka toivottavasti jatkaa samoilla linjoilla! Hazelin makaaberi intohimo ja koko vain synkistyvä juoni iskivät minuun ihan täysillä.

“Well,” Iona said slowly, “perhaps you could take only one book with you to read at the gardens. After all, you’ll only be there for the afternoon.”

Hazel choked on her tea. “One book? One book? Now you’re being absurd. What if I finish it? Or what if I find it impossibly dull, what then? What am I supposed to read if I either complete the book I brought or I otherwise discover it to be unreadable? Or what if it no longer holds my attention? Someone could spill tea on it. There. Think of it. Someone could spill tea on my one book, and then I would be marooned. Honestly, Iona, you must use your head.”

“Two books then, miss.”

(s. 216-217)

Kirjan tiedot:

Dana Schwartz: Anatomy: a Love Story | Piatkus 2022 | 336 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Viiden tähden kirja

* Paha mieli, paras mieli: Väkivalta

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja

Jos joku etsii pimeneviin iltoihin jännitystä, yliluonnollisia juttuja ja queer-hahmoja, niin tässäpä niitä olisi. Ashley Robin Franklinin YA-sarjakuva The Hills of Estrella Roja oli yllättävän kiva, ja onneksi annoin sille mahdollisuuden vaikka tuo kansikuva ei niin houkutellutkaan.

College-opiskelija Katilla ja hänen bestiksellään on yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvä podcast. Anonyymi vinkki vetää Katin Estrelle Rojan kylään, jonka lähistöllä on nähty outoja valoja. Samaan kylään palaa myös Mari, jonka isoäiti on yllättäen kuollut. Estelle Rojan salaisuuksia selvitellessään tytöt ei niin yllättäen ihastuvat toisiinsa.

En pitänyt piirrostyylistä kovin paljoa, mutta toisaalta pakko myöntää, että jokin siinä toimi yhdessä hyvin rakennetun juonen kanssa. Sisäänpäin kääntynyt kylä ja ynseät asukkaat tuntuivat ahdistavilta, ja jännitys tiivistyi tarinan edetessä. Oli myös kiva, että se yliluonnollinen juttu tässä oli minulle aivan uusi ja nostettu meksikolaisesta kulttuurista.

Pidin myös siitä, miten olennaisia Marin sukulaiset olivat tarinassa. Tai oikeastaan sukulaisnaiset. Tämä oli hyvin naiskeskeinen tarina, jossa ei montaa vuorosanaa miehille annettu. Mari, hänen äitinsä ja pikkusiskonsa ovat sukunsa keskellä ulkopuolisia, koska äiti muutti aikoja sitten pois Estrelle Rojasta. Vierauden ja vähän myös katkeruuden tunne tuli hyvin esiin molemmin puolin.

Kyräilevät kyläläiset.
(s. 60)

Ulkopuolisuus teemana kärjistyi aina, kun Kat yritti puhua kyläläisten kanssa. Estrelle Rojassa ei paljon vieraita nähdä ja kaikki uudet ihmiset ovat ennen kaikkea epäilyttäviä. Queerius ei kuitenkaan ollut kirjassa kenellekään ongelma.

Kirjan tiedot:

Ashley Robin Franklin: The Hills of Estrella Roja | Glarion Books 2023 | 404 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Nopeasti luettu

Catherine Rider: Rakkautta Palm Springsissä

“Toivottavasti nuo tytöt putoavat noiden helkkarin ratsujensa selästä.”

Tämä Catherine Riderin Rakkautta Palm Springsissä jäi mieleeni, koska joku ei ollut tykännyt siitä. Kirjagramin puolella joku oli jättänyt tämän kesken, mikä nyt ei varsinaisesti luvannut hyvää. Halusin kuitenkin lukea festarikirjan Kesäkirjabingoon, joten tässä sitä nyt ollaan.

Luin tämän loppuun ja vaikka tämä ei mikään mahtava lukukokemus ollutkaan, eiköhän tällekin lukijoita ole. Harmi vain, että kansi ei oikein kutsu lukemaan tai anna edes oikeaa kuvaa siitä, mistä kirja kertoo.

Sasha osallistuu Scorchella-festareille kavereidensa kanssa fanittaakseen kantripop-bändi Flamingo Rosea. Jay puolestaan haluaa tehdä innokkaita faneja pilkkaavan jutun musiikkilehteen päästäkseen alkuun toimittajantyössä. Kieltämättä hauskasta väärinkäsityksestä johtuen Sasha ja Jay joutuvat festariviikonloppuna törmäyskurssille.

Suomennoksen nimestä huolimatta tässä ei rakastuta, kunhan vähän ihastutaan ja suudellaan. Enemmän tässä on kommelluksia ja omien epävarmuuksien ylittämistä. Sashalla on viraaliksi levinneeseen videoon liittyvä trauma, jota hän salailee kaikilta. Oikeastaan pidin Sashasta ja oli helppo ymmärtää, miksi hänelle oli tärkeää fanittaa bändiä yhtä lujaa kuin kavereidensa.

Jaysta en pitänyt, mokomasta kultalusikkaa suussa syntyneestä valittajasta. Yhyy, sikarikkaat vanhempani eivät ymmärrä minua ja VIP-kohtelussakin on parantamisen varaa. Voi kyynel.

Tämä oli nopea lukea ja ihan kiva YA-kirja, jossa fanitus on faneille positiivinen asia.

Kirjan tiedot:

Catherine Rider: Rakkautta Palm Springsissä | Otava 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Kiss Me in Palm Springs (2019) | Suomennos: Terhi Leskinen

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Festari tai tapahtuma

* YA-lukuhaaste : Löydetty kirjagramista

Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret & Kirottu kruunu

Anadawnin palatsin kultaiset portit kimmelsivät laskevan auringon kajossa, ja niiden jokainen piikki törrötti tikarinterävänä vasten taivasta.

No johan löytyi hömppäfantasiaa! Luin peräkkäin Catherine Doylen ja Katherine Webberin Kruunun tyttäret ja Kirotun kruunun, koska ne olivat sopivasti saatavilla.

Ajattelin myös yrittää petrata edes vähän sarjojen lukemista pitemmälle kuin yhden kirjan verran. Luulin tämän olevan korkeintaan trilogia, mutta kas vain tähänhän tuleekin ainakin viisi osaa.

Idea on siis se, että pienoisen vallankaappauksen tuoksinassa kaksosprinsessat Rose ja Wren joutuivat erilleen toisistaan ihan vastasyntyneinä. Rose kasvatetaan hienoksi ja kuuliaiseksi prinsessaksi, Wren puolestaan vallankumousta hautovaksi noidaksi.

Ei liene suuri juonipaljastus sanoa, että loppujen lopuksi he päättävät jakaa kuningattaren kruunun.

Se, miksi kukaan antaisi näiden tumpeloiden hallita yhtään mitään, on epäilemättä sarjan suurin mysteeri. Ei sillä, että olisin odottanut sarjalta mitenkään realistista otetta mihinkään, mutta voi elämän kevät miten pöljiä kaikki näissä kirjoissa olivat. Mikään valtakunta ei ikinä pysyisi kasassa jos vallankahvassa olisi tällaista porukkaa.

Lisäksi oli vähän vaikea olla vainottujen noitien, niiden niin sanottujen hyvisten, puolella, koska heidän upeat tulevaisuuden suunnitelmansa sisälsivät muun muassa tavallisten ihmisten silmitöntä teurastusta.

Ja okei joo, ainahan näissä ihastutaan siihen uljaaseen salskeaan soturiin. Mutta onko samalla pakko lytätä maan rakoon se runoista, romantiikasta ja pehmeämmistä arvoista haaveileva tyyppi? Miksi hänestä pitää tehdä naurettava ja säälittävä eikä vain yksinkertaisesti mies, joka nyt ei vain ole arvon sankarittarien tyyppiä?

Mutta, aina kun onnistuin vaientamaan sisäisen kriitikkoni (kyllä se joskus onnistui!), nämä olivat ihan viihdyttäviä ja tosiaan luin molemmat. Seikkailuja riitti, Rose ja Wren olivat ihan kivoja, ja sarja jäi kyllä jännään kohtaan.

PS. Jos fantasiamaailmassa ei ole Ranskaa, ei siellä myöskään voi olla ranskalaisia lettejä! Kampaus itsessään voi olla olemassa, mutta sitä kutsuttaisiin joksikin muuksi.

Kirjojen tiedot:

Catherine Doyle & Katherine Webber: Kruunun tyttäret & Kirottu kruunu | Kumma 2024 | 448 ja 484 sivua | Kirjastosta

Englanninkieliset alkuteokset: Twin Crowns (2022) & Cursed Crowns (2023) | Suomennokset: Annukka Kolehmainen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru [43/50]

* Vahvat naiset 2024 : Naisjohtaja

* YA-lukuhaaste : Ystävyys & Kirja on osa sarjaa