Lilja Sigurðardóttir: Sysimusta kuilu (Áróran tutkimuksia #05)

“Ísafold, sinä tiedät tasan tarkkaan, miten tässä käy.”

Takakannessa sanotaan, että tämä Lilja Sigurðardóttirin Sysimusta kuilu on Áróran tutkimusten viimeinen osa. Olen hieman skeptinen tämän väittämän suhteen, koska loppu jätetään auki siihen malliin, että sarjaa on helppo jatkaa tästä.

Ei kyllä pitäisi, mutta aivan varmasti kirjoittaisin itsekin jos myyntiä riittäisi ja rahaa virtaisi.

Edellisen osan eli Kuolonmustan laavan kohdalla kritisoin sen epäuskottavia juonenkäänteitä. No, niitä ja turhaa täytettä löytyi tästäkin kirjasta. Ilmeisesti minun piti sittenkin uskoa, että Áróran kuollut sisko on tosiaan jälleensyntynyt pikkutytöksi, joka muistaa edellisen elämänsä? Selvä.

Ísafoldin kohtalo, jonka lukija on tiennyt jo ensimmäisestä kirjasta alkaen, selviää viimeinkin myös poliiseille ja Áróralle. Tämän sarjan perusteella en antaisi Islannin poliisin tehtäväksi edes parkkisakkojen kirjoittamista, sen verran tunareita he vaikuttavat olevan. Murhan selvittämiseen on mennyt vuosia, koska poliisit töpeksivät heti tutkinnan alussa.

Kirjan rakenteen puolesta Ísafoldin tapauksen olisi selvittänyt noin 50 sivussa. Loput 150 sivua ovat aivan turhaa toistoa ja täytettä. Ei minua kiinnostanut sen enempää huumepomon kätyrin harharetket kuin Ísafoldin väkivaltaisen parisuhteen seuraaminenkaan. Etenkin jälkimmäinen tuntui suorastaan parisuhdeväkivallalla mässäilyltä. Näissä kappaleissa ei tullut ilmi mitään sellaista, mitä lukija ei olisi jo tiennyt edellisistä osista.

Minua harmittaa se, että en pitänyt näistä kahdesta viimeisestä kirjasta. Luin sarjan ja etenkin tämän kirjan sinnillä loppuun ja hyvänä puolena on kai sanottava, että äkkiähän nämä kyllä luki. Sääli vain, että sarjan alku oli niin paljon vahvempi kuin sen loppu.

Kirjan tiedot:

Lilja Sigurðardóttir: Sysimusta kuilu | Blue Moon 2025 | 215 sivua | Kirjastosta

Islanninkielinen alkuteos: Dauðadjúp sprunga (2023) | Suomennos: Seija Holopainen

Luettu myös:

Ainakin Kuunnellut äänikirjat ja Kirjarouvan elämää

Haasteet:

* Helmet 2025 : 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #04)

Mikäli Beatrice Hyde-Clare oli hetkeäkään ajatellut korkea-arvoisen lordin kiintymyksen voittamisen estävän häntä kohtaamasta sen seuraamuksia, että oli paljastanut murhaajan loisteliaassa seurapiiritapahtumassa, hänet vapautti kuvitelmasta välittömästi hänen tätinsä, joka oli niin kauhistunut sukulaistyttönsä julkeudesta, että hädin tuskin kykeni pitämään arvokkaan hymyn kasvoillaan.

Tämä neljäs osa Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare -sarjaa odotteli lukemista monta kuukautta. Olen tykännyt tästä sarjasta tosi paljon, mutta jotenkin ei vain ollut aiemmin sopiva lukufiilis pienelle historialliselle murhalle.

Kohtalokas kihlaus jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa Murhatun rakastajan tapaus jäi. Bea on saanut murhaajan kiinni kesken seurapiirijuhlien ja onnistunut sen tuoksinassa kihlaamaan Kesgraven herttuan. Se on tuo jälkimmäinen, joka järkyttää ihmisiä enemmän. Miten ihmeessä mitäänsanomaton Beatrice on hurmannut seurapiirien tavoitelluimman poikamiehen?

Bea itse ei ole varsinaisesti hämmästynyt, mutta lähestyvän avioliiton realiteetit alkavat painaa hänen mieltään. Laajat tilukset, suuri palveluskunta ja herttuattaren asema eivät oikein houkuta vaatimattomampaan elämään tottunutta Beaa.

Lisäksi on se pikkujuttu, että avioliitossa hän on jos ei Kesgraven omaisuutta niin melkein kuitenkin. Entä jos herttua kieltää Beaa harrastamasta murhatutkimuksia tai tekemästä mitään muutakaan hauskaa? Kun oma elämä on nyt viimeinkin löytynyt, Bea joutuu pohtimaan olisiko valmis luopumaan siitä edes herttuan vuoksi.

Vuosikymmenten ajan Bea oli vetänyt itseään yhä tiukemmalle kerälle, tehden itsensä pienemmäksi ja vähemmän tärkeäksi säilyttääkseen tätinsä ja setänsä hyvän tahdon, mutta hän tunsi vain aavistuksen kiintymystä heitä kohtaan. Kuinka paljon pahempi tilanne voisi olla Kesgraven kanssa, jota hän rakasti epätoivolla, joka melkein kauhistutti häntä?

(s. 128)

Tämän osan murhajutussa sukelletaan vielä syvemmälle historiaan. Bea nimittäin selvittää omien vanhempiensa murhaa. Ainoat tietolähteet tuntuvat olevan niiden henkilöiden muistot, jotka tunsivat hänen vanhempansa, ja jokainen heistä on nähnyt Claran ja Richardin eri tavalla. Tämä oli itse asiassa ihan kiinnostava juttu, jos kohta loppukohtaus tuli vähän turhan äkkiä.

Kokonaisuutena tämä oli sellainen välikirja. Niitä sarjan osia, joissa paketoidaan ensimmäisten kirjojen kantava juoni (Bean ja Kesgraven rakastuminen) ja siirrytään kohti seuraavaa (heidän avioliittonsa onnistuminen). En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin muista osista, mutta sarja saanee lisää vauhtia viidennessä osassa.

Tähän oli muuten vaihtunut suomentaja. Edelliset osat suomensi Nelli Hietala, tämän Meri Kapari.

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus | Aula & Co. 2024 | 276 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: A Nefarious Engagement (2018) | Suomennos: Meri Kapari

Haasteet:

* Helmet 2025 : 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

* Lukumatka menneisyyteen : 12. Kirjassa muistellaan tai käsitellään muistoja

Anu Ojala: Jääsilkkitie

Ronja säpsähti työpuhelimen ääneen.

Tartuin Anu Ojalan Jääsilkkitiehen sekä Helmet-lukuhaasteen että erään kirjastomme tutun asiakkaan innostama. Vinkkaamme toisillemme kirjoja ja hän oli pitänyt tästä kovasti, ei vähiten siksi, että tässä liikutaan Lapissa.

Minä en pitänyt tästä ihan yhtä paljon, mutta toisaalta ahmaisin tämän yhdessä illassa. Että onpahan erittäin luettava ja vetävä kotimainen dekkari, jossa juoni jää sopivasti kesken jatko-osia varten.

Jääsilkkitiellä on kaksi kertojaa. Ronja Jentzsch on poliisi, jonka pääasiallinen toiminta-alue on Kemi-Tornio. Väkivaltaiset kuolemantapaukset linkittyvät pian huumevyyhtiin, johon sekaantuu vahingossa myös onneton tullimies Kristian, tarinan toinen kertoja.

Pidin Kristianista, jonka kautta kerrotaan kahdesta asiasta: miten tavallinen ihminen voi puolivahingossa sekaantua rikoksiin ja millaista on elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Kristian ei lyö. Hänen vaimonsa sen sijaan pahoinpitelee sekä miestään että lastaan, eikä Kristian näe ulospääsyä tilanteesta. Häntä kohtaan oli helppo tuntea empatiaa ja ymmärtää, miksi hän teki sellaisia valintoja kuin teki.

Sen sijaan Ronjaan ei oikein saanut otetta, koska hän vain siirtyi toimintakohtauksesta toiseen. Muistisairas äiti vilahti parissa luvussa ja se onkin käytännössä ainoa asia, joka Ronjan elämästä opitaan.

Ronja ja hänen poliisikaverinsa olivat myös hirveitä mulkeroita, ja tämän vuoksi kirja ei kovin hyvää mieltä jättänyt. Tarina pyörii huumeiden ja niiden käyttäjien ympärillä, ja näillä poliiseilla ei ollut empatian rahtustakaan käyttäjiä kohtaan. Ymmärrän, että työ kyynistää, mutta rajansa kai kaikella?

Eniten jäi kauhistuttamaan kohtaus, jossa poliisit ratsaavat tutun huumetalon ja kun sieltä löytyy puolitiedotonta naista paneva mies, kukaan ei nosta sormeakaan auttaakseen naista. Sankaripoliisit siinä seistä toljottavat ja antavat selvän raiskauksen jatkua. Mitä helvettiä?

Tämän takia jäin miettimään luenko seuraavaa osaa ollenkaan. Toisaalta vetävä kirja, toisaalta en halua lukea tuollaisesta enempää.

Kirjan tiedot:

Anu Ojala: Jääsilkkitie | Like 2021 | 302 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirsin kirjanurkka, Kirjasähkökäyrä, Kirjarouvan elämää ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2024 : 23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja [45/50]

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Rouva Ariadne Oliver oli käymässä ystävättärensä Judith Butlerin luona, ja hän oli lähtenyt tämän kanssa auttamaan samana iltana pidettävien lastenkutsujen valmisteluissa.

Olen nähnyt David Suchetin TV-version tästä Agatha Christien Kurpitsajuhlasta monta kertaa, mutta kirja oli vielä lukematta. Nytpä on sekin tehty ja harvinaista kyllä, taisin pitää jaksosta enemmän kuin kirjasta. Varmaan asiaa värittää sekin, että olen niin tykästynyt sekä Suchetin Poirot'n että Zoë Wanamakerin esittämään Ariadne Oliveriin.

Dekkarikirjailija Oliver osallistuu tässä lasten halloweenjuhliin, joiden päätteeksi yksi lapsista kuolee. Oliverilla on enemmän luottoa ystäväänsä Poirot'n kuin poliisivoimiin, ja kohta Poirot kaiveleekin Woodleigh Commonin luurangot kaapista.

Tuo murhajuoni sinänsä oli nokkela vaikka muistinkin, miten se tarinassa meni. Kirjassa minua vaivasi kuitenkin se, että monia juonenlankoja jätettiin ilmaan roikkumaan. Ne luurangot vedettiin kyllä esiin, mutta kaikilla ei sitten ollutkaan mitään tekemistä minkään kanssa, joten ne unohdettiin kokonaan. Samoin monet hahmot piipahtivat tarinassa ja katosivat sitten kokonaan.

Agatha Christie otti kirjassa todella vahvasti kantaa silloisen nykymaailman tilaan. Rikollisuus tuntui lisääntyneen myös idyllisillä omakotitaloalueilla, mielenterveysongelmiin ei saanut hoitoa ja nuoriso oli tietenkin menossa aivan pilalle. Ulkomaalaisiin suhtauduttiin hyvin epäilevästi, etenkin tarinalle olennaisiin au paireihin, joiden monet olettivat tulleen maahan vain sopivaa aviomiestä metsästämään.

Monet Christien huolenaiheista ovat edelleen olemassa ja niitä kirjoitetaan edelleen mukaan niin dekkareihin kuin muuhunkin kirjallisuuteen. Aiheiden käsittelytapa on toki erilainen ja Christien käyttämä sanasto oli auttamattoman vanhanaikainen ja paikoin loukkaavakin.

Mutta siis, ei Christien parhaimmistoa, mutta oli kiva lukea tuttu tarina, joka sopi vielä mainiosti tähän vuodenaikaankin.

Kirjan tiedot:

Agatha Christie: Kurpitsajuhla | WSOY 1987 (1. p. 1970) | 227 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Hallowe’en Party (1969) | Suomennos: Anna-Liisa Laine

Luettu myös:

Kirjahullun päiväkirja, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ynnä muut

Haasteet:

* Halloween : Kurpitsa

Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava (Áróran tutkimuksia #04)

Viimeinen jalkakyykky sai Árorán silmissä pimenemään.

Árorán tutkimukset jatkuvat! Olen tykännyt tästä Lilja Sigurðardóttirin sarjasta, mutta Kuolonmustassa laavassa juoni sai sellaisia käänteitä, että en nyt oikein tiedä mitä ajatella.

Pidän edelleen Árorásta, joka etsii yhä murhatun sisarensa ruumista. Árorá on hyvinkin kulmikas ja epätäydellinen hahmo, joka tässä osassa alkaa jo vähän pelätä itseään. Syynä ovat treenaamista buustaavat laittomat steroidit, jotka tekevät hänestä ajoittain hyvin aggressiivisen. Kiinnostava  ongelma naishahmolla!

Samoin pidin Róbertista, joka tuli aiemmissa osissa tutuksi drag-artisti nimellään Lady Gúgúlú. Róbert lähtee livohkaan, koska hänen perässään on vähemmän miellyttäviä tyyppejä. Hänen maailmanlopun mökkinsä ja sen arjen pyörittämisen kuvailu oli kiinnostavaa. Tuli jotenkin sellainen Yksin Marsissa tunnelma, vaikka Islannissa edelleen oltiinkin.

Mutta se, miksi Róbertia jahdataan, oli lievästi sanoen yllättävää ja epäuskottavaa. Ei tosin yhtä epäuskottavaa kuin se, että pieni tyttö väittää olevansa Árorán sisaren reinkarnaatio ja hänen puheensa tukevat tätä.

Oletan, että tuolle jälkimmäiselle löytyy jokin ei-yliluonnollinen selitys, mutta juonenkäänteenä se ei sopinut kirjojen tunnelmaan ollenkaan. Jäi ihan sellainen olo, että kirjailija huomasi kirjoittaneensa itsensä nurkkaan ja tarttui epätoivon oljenkorteen paljastaakseen Ísafoldin ruumiin kätköpaikan. Kai sitä olisi muitakin vaihtoehtoja ollut kuin tuo?

Uskomattomista käänteistä huolimatta tämä oli vetävästi kirjoitettu ja yöuneni jäivät turhan lyhyiksi, koska tarina oli pakko lukea loppuun saakka. Luen kyllä seuraavankin osan, joka toivottavasti ottaa vähän vähemmän kummallisia kierroksia kuin tämä…

Kirjan tiedot:

Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava | Blue Moon 2024 | 239 sivua | Kirjastosta

Islanninkielinen alkuteos: Drepsvart hraun (2022) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Pelko

* Luonto sivuilla : Kuolema

* Halloween : Oranssia kannessa

Murder Under the Sun

Murder Under the Sun on novellikokoelma, joka keskittyy - aivan oikein - kesäisiin murhiin.

En hoksanut kirjaa varatessani, että vaikka se itsessään onkin uusi, novellit ovat vanhempia klassikoita. En myöskään tunnistanut suurinta osaa kirjailijoista, mutta enpä minä kovin intohimoinen dekkarilukija olekaan. Arthur Conan Doylen nimi sentään oli tuttu!

Kirjassa on siis yhdeksän novellia yhtä monelta eri kirjailijalta. Jostain syystä en oikein innostunut niistä ja luinkin kirjan pikkuhiljaa novelli kerrallaan.

Suosikkini olivat:

Nicholas Blake: The Long Shot - Joku ampuu hänen lordiutensa jousipyssyllä! Tämä tuntui juoneltaan, miljööltään ja hahmoiltaan todella klassiselta tarinalta. Murhaajan arvasin, mutta eipä se haitannut kun tätä oli niin rattoisaa lukea.

Arthur Conan Doyle: The Brazilian Cat - Puuma murha-aseena! Tämä tuntui enemmän kauhunovellilta kuin dekkarilta. Löytyy epäilyttävän iloinen sukulainen ja tämän vihainen vaimo, pimeä ja syystäkin hyvin pitkä yö, ja lukittu huone. Ja se puuma tietenkin.

G. D. H. & M. Cole: Birthday Gifts - Lukitun huoneen mysteeri! Myöskin hyvin klassisen tuntuinen novelli, josta tuli mieleen Agatha Christie. Olisi oikeastaan saanut olla vähän pitempi, jotta tunnelma olisi tihentynyt oikein kunnolla.

Kokoelmaan kuului myös Ellis Petersin novelli A Lift into Colmar. En tiedä missä tai milloin, mutta olen aivan varmasti lukenut sen ennenkin. Tai sitten sen juoni on niin käytetty ja ilmiselvä, että olen lukenut jonkin toisen, melkein identtisen tarinan.

Kokonaisuutena ei siis tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta onneksi kokoelmasta löytyi muutama kivakin novelli.

Kirjan tiedot:

Murder Under the Sun | Profile Books 2024 | 261 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesäuutuus

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

“Ajatellaanpa vaikka noita Kenian juttuja”, majuri Palgrave virkkoi.

Vaan eipä virko kauan, koska nyt ollaan Agatha Christien dekkarissa! Tämä Lomahotellin murhat on tuttu TV:stä, mutta ei se vienyt iloa lukemisesta. Vaikka muistinkin, kuka murhaaja on, neiti Marplen juonittelua oli hauska seurata. Kukapa epäilisi, että herttainen vanha rouva on terävä kuin partaveitsi?

Muutenkin neiti Marple oli mieleeni. Heti alussa hän tuskailee luksuslomalla, jolle Raymond-kulta on hänet pakottanut. Hiekkarannat, palmut, täyden palvelun hotelli ja monotonisen aurinkoinen sää ovat vain niin tylsiä. Samaa mieltä, neiti Marple, samaa mieltä.

Neiti Marplen (tai Hercule Poirotin) läheisyydessä ei kuitenkaan kannata lomailla tai ylipäätään viettää aikaa. Ruumiita alkaa kasaantua ja neiti Marple on, jos ei suorastaan riemussaan, niin ainakin kiinnostunut. Ennen kuolemaansa majuri Palgrave aikoi näyttää valokuvan murhaajasta ja nyt kuva on kadonnut. Mikä mysteeri!

Tämä oli kyllä ihan täydellinen kesäkirja. Christie kirjoittaa kepeästi ja neiti Marple on niin mainio tarkkaillessaan lomahotellin vieraita. Osa vieraista tuntee toisensa jo vuosien takaa eivätkä he silti huomaa toisistaan kaikkea sitä, mikä on neiti Marplelle itsestään selvää.

Yhtenä kirjan teemoista onkin se, miten voit luottaa oikeastaan täysin vieraan ihmisen sanaan. Kyllähän he väittävät olevansa herra ja rouva X paikasta Y, mutta mistä sinä tiedät puhuvatko he totta?

No, nykyaikana nämä ihmiset olisivat välittömästä stalkanneet toisiaan somessa, mutta eipä se ollut mahdollista neiti Marplen aikana. Tässä ei mainita vuosilukuja, mutta tarina sijoittunee 1960-luvun alkuun, koska silloin se ilmestyikin.

Kirjan tiedot:

Agatha Christie: Lomahotellin murhat | WSOY 2023 (1. p. 1965) | 229 sivua

Englanninkielinen alkuteos: A Caribbean Mystery (1964) | Suomennos: Anna-Liisa Laine

Luettu myös:

Ainakin Hurja Hassu Lukija ja Kirjojen lumo.

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Yhteisö

* Kesäkirjabingo : Kesäklassikko

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #03)

Niin myötätuntoisesti kuin Vera Hyde-Clare suhtautuikin sukulaistyttöönsä, joka oli mukiloitu pahoin väkivaltaisessa hyökkäyksessä, hänen oli myönnettävä, että tilanteeseen liittyi myös monia etuja.

Olin tähän Lynn Messinan Murhatun rakastajan tapaukseen kirjaston varausjonossa sijalla x, joten kun Aula & Co. tarjosi arvostelukappaletta, otin sen vastaan oikein mielelläni. Kiitos paljon! Tämä oli juuri sellainen hyvän mielen murhakirja, jonka toivoinkin sen olevan.

Tykkäsin sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joiden tarinaa tämä jatkaa melko suoraan. Bea-parka on suljettu kotiin parantelemaan edellisessä osassa saamiaan mustelmia. ...Eli oikeasti Vera-täti käyttää tilaisuutta hyväkseen pitääkseen perin eksentriseksi heittäytyneen Bean poissa seurapiirien silmistä.

Vapauden lisäksi Bea kaipaa uutta murhatapausta, koska hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti ärsyttävän ja hurmaavan Kesgraven herttuan ympärillä. Tilaisuus koittaa kun ensimmäisestä osasta tuttu nuori mies tulee pyytämään häneltä apua. Miehen morsiamen äidin rakastaja (skandaali 1!) on kuollut kyseisen naisen sängyssä (skandaali 2!) ilmeisesti myrkytettynä (skandaali 3!).

Bea heittäytyy murhan syövereihin, mutta eihän siinä mene kuin hetki kun Kesgrave ilmestyy kiertelemään hänen ympärilleen. Murha jääkin taustalle ja pääosaan nousee Bean ja Kesgraven suhde. Olisin saattanut olla tähän pettynyt jos he eivät olisi niin vietävän hauskoja erikseen ja yhdessä. Sanonpa vain, että koskaan ei ole suudelma herättänyt niin paljon naurun sekaista myötähäpeää kuin tässä kirjassa.

Muutenkin kerronta ja henkilögalleria olivat taas niin hauskoja, että käytännössä hihittelin tieni kirjan läpi.

Hän [rouva Otley] kääntyi katsomaan Beaa. “Te ette tarvitse minua täällä, ettehän? Kyy, jota olen ruokkinut povellani, pitää äärimmäisen tärkeänä, että puhun kanssanne, mutta ei se kai ole välttämätöntä, vai onko?”

Emily loukkaantui äitinsä sanoista, vaikka oli hetki sitten ilmoittanut tyynesti uskovansa, että hänen äitinsä kykenisi murhaan. “Äiti”, hän parahti loukkaantuneella äänellä. “Kuinka voit puhua minusta noin?”

(s. 5)

Lynn Messinan lisäksi kunnia kuuluu tietenkin myös suomentajalle eli Nelli Hietalalle. 

Jatko-osaa odotellessa! Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan ja Beaan, josta on kuoriutunut melkoinen toimintasankarisalapoliisi.

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus | Aula & Co. 2024 | 272 sivua | Arvostelukappale

Englanninkielinen alkuteos: An Infamous Betrayal (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Haasteet:

* Helmet 2024 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 [30/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Hyvä mieli

* Vahvat naiset 2024 : Hyvä mieli

Lilja Sigurðardóttir: Kalmankalpea maa (Áróran tutkimuksia #03)

Kylmä, se painautuu aluksi uhkaavana naisen pintaan joka puolelta hakien lakkaamatta tilaisuutta päästä iholle, tunkeutua vaatteiden alle, pureutua lihaan.

Oho, tämä Lilja Sigurðardóttirin dekkarisarjan uusin osa ilmestyikin nopeammin kuin luulin! Jostain syystä odotin tätä joskus maalis-huhtikuulle, joten tämän saaminen kirjastosta jo nyt oli iloinen yllätys.

Vähän vähemmän iloinen yllätys oli se, että Áróra esiintyi tässä Kalmankalpeassa maassa kovin vähän. Pidän hänestä hahmona ja tässä hän tuntui enemmän sivuhenkilöltä kuin naiselta, jonka mukaan koko sarja on nimetty. Se harmitti, mutta onneksi kirjassa oli muitakin kiinnostavia hahmoja.

Suurin rikosjuoni kytkeytyy Reykjavikin läheltä löydettyyn konttiin, jonka sisällä on neljän nuoren naisen ruumiit. Viides nainen, nigerialainen Bisi, on vastoin kaikkia todennäköisyyksiä yhä elossa. Hän on yksi kirjan kertojista ja hänen kauttaan nähdään, miten ihmiskauppa toimii. Haavoittuvaisessa asemassa olevia naisia huijataan häikäilemättä. On todella surullista, että tämä on todellisuutta monelle oikeasti elävälle naiselle.

Tätä juonta tutkivat Daníel ja Helene, joista jälkimmäinen on osaltaan tuomassa kirjaan sateenkaaren värejä. Pidän siitä, että tähän sarjaan on tuotu varsin luontevasti mukaan erilaisten vähemmistöjen edustajia. Bisi, musta nainen, on myös harvinainen näky Islannissa.

Tykkäsin ihmiskauppajuonesta, joka kytkeytyy Áróran tutkimuksiin. Hänet palkataan tutkimaan Daníelin ex-vaimon uutta miesystävää, joka on vähintäänkin epäilyttävä tapaus. Tässäkin kirjassa jokaisen osan moninaiset juonet punoutuvat hienosti yhteen. 

Pidin siitä, että vaikka lukijana arvasin heti, mikä on homman nimi, se ei tehnyt kirjasta yhtään vähemmän mielenkiintoista. Ei se loppu vaan se matka, joka sitä ennen kuljetaan! Sanoo joku, joka lukee usein kirjan lopun ensimmäisenä...

Seuraavaa osaa odotellessa!

Kirjan tiedot:

Lilja Sigurðardóttir: Kalmankalpea maa | Blue Moon 2024 | 255 sivua | Kirjastosta

Islanninkielinen alkuteos: Náhvít jörð (2021) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Haasteet:

* Helmet 2024 : 24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin [17/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Maa

Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri (Áróran tutkimuksia #02)

Meillä on hallussamme vaimosi Guðrún Aronsdóttir.

Jatketaanpa Islanti-aiheisilla dekkareilla. Tätä Lilja Sigurðardóttirin sarjaa on ilmiselvistä syistä vaikea olla vertaamatta Satu Rämön kirjoihin, joten en nyt sitten edes yritä. Tykkään tästä Áróran tutkimuksia -sarjasta enemmän kuin Hildureista.

Islanti ei ole tässä Verenpunaisessa meressäkään mikään eksoottinen ulkomaankohde, vaan selvästi sekä kirjailijan että kirjan hahmojen kotimaa. Päähenkilö Áróra on kasvanut Skotlannissa, mutta Islanti on hänelle tuttu maa. Ainoa oikein osoitteleva “tässä on nyt eri kulttuuria!!” -kohta liittyi tärkeällä tavalla kirjan murhajuoneen ja oli näin suomalaisesta näkökulmasta hyvinkin hilpeä havainto.

Toisekseen pidän enemmän tämän sarjan hahmoista. Áróra sotkeutuu sieppaustapaukseen lunnasvaatimusten vuoksi ja pian mukana pyörii myös Áróran perään haikaileva poliisi Daniel. Kumpikin on todella pätevä omalla alallaan ja pidän siitä, että heidän välejään ei vatvota loputtomiin.

Ja minusta tämä kirja oli juuri sopivan mittainen. Tyhjäkäyntiä ei ole, vaan jokainen kappale ja näkökulma vie tarinaa eteenpäin. Mitä pitemmälle Guðrúnin sieppauksen tutkiminen etenee, sitä monimutkaisemmaksi juoni kehittyy. Se pysyy kuitenkin napakkana ja kaikki asiat liittyvät lopulta toisiinsa hyvinkin loogisesti.

Jäin kyllä miettimään, miten Áróra ja Hildur tulisivat toimeen keskenään. Joko ihan bestiksiä tai verivihollisia, välimaastoa ei taitaisi löytyä.

Sarjan kolmas osa ilmestynee tänä keväänä ja aion ehdottomasti lukea sen. Tämän loppuun jäi roikkumaan muutama kiinnostava lanka, joista voi punoa uusia käänteitä Áróran elämään.

Kirjan tiedot:

Lilja Sigurðardóttir: Verenpunainen meri | Blue Moon 2023 | 249 sivua | Kirjastosta

Islanninkielinen alkuteos: Blóðrauður sjór (2020) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Luettu myös:

Tuijata, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

 

Haasteet:

* Helmet 2024 : 32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa [4/50]

Satu Rämö: Jakob

- En mie halua, pojista nuorin sanoi ja huitoi muutamaa sääskeä ympäriltään.

Joku tappaa ja pahoinpitelee ihmisiä Islannissa. Homman selvittäminen jää Hildurin harteille kun Jakob palaa Suomeen, mutta sitten Hildurin onkin lähdettävä Jakobia pelastamaan.

Vuoden viimeiseksi kirjaksi jää Satu Rämön dekkaritrilogian päätösosa Jakob. Juonipaljastus: ei sarja tähän pääty, vaikka tämän pitikin olla trilogia. 

En ole ollut mitenkään erityisen vaikuttunut Rämön edellisistä dekkareista, mutta kun nyt kerran tulin tämän varanneeksi niin luinpa sitten uteliaisuuttani. Minulle ei edelleenkään oikein aukea, miksi juuri näitä hypetetään näin paljon. Onnittelut kustantajalle keskinkertaisen dekkarisarjan loistavasti onnistuneesta markkinoinnista?

Tämän kirjan juoni on varsin hidas ja kaikki tapahtuu oikeastaan kirjan viimeisen kolmanneksen aikana. Sinänsä tuo Islanti-juoni oli kiinnostava, koska en ole ikinä ajatellutkaan, että tuollaistakin rikollisuutta on olemassa.

Jakobin Suomi-juoni oli aivan turha ja voi että minua ärsytti se, millainen kuva hänestä ja hänen naisistaan tässä luotiin. Jakob-parka on tietenkin oikeastaan syytön kaikkeen, myös omiin perseilyihinsä. Kavalat, narsistiset, epävakaat naiset ovat aina kaiken takana, eikä miehen tarvitse ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään. Ei kuule sympatioita heru.

Kirjaa lukiessani minua häiritsi todella paljon sen huolimaton kieli. Tekstissä on runsain mitoin kömpelöitä lauserakenteita ja selvästi suoraan englanninkielestä nostettuja idiomeja ja sanavalintoja. Silmäkonvehti? Joku hymyilee vaatimattomasti kun Hildur poistuu huoneesta (tässä ei ollut mitään järkeä kohtauksen kontekstissa)? Hildur upottaa ylähuulensa olutlasiin? Oletan, että kustantajalla on ollut niin kiire saada tämä joulumarkkinoille, että kustannustoimitus on unohdettu kokonaan tai ainakin jätetty puolitiehen.

Kokonaisuutena kirjaa olisi mielestäni voinut ihan hyvin tiivistää noin kolmanneksella. Tässä on paljon tyhjäkäyntiä ja samoja asioita toistetaan koko ajan. Uskotaan, uskotaan, Hildur haluaa surffata ja Jakob neuloo puikot kilisten. Saavat surfata ja neuloa ihan rauhassa tämän jälkeen. Jos ei ihmettä tapahdu, jätän sarjan lukemisen tähän.

Kirjan tiedot:
Satu Rämö: Jakob | WSOY 2023 | 400 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kuunnellut äänikirjat, Kirjoja hyllystäni, Luetut.net ynnä muut

Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #02)

Beatrice Hyde-Claren asema hänen setänsä perheessä oli muuttunut yhden ainoan tarinan vuoksi.

Perheelleen kertomansa pienoisen valheen vuoksi Beatrice Hyde-Clare törmää taas ruumiiseen. Tai oikeastaan se kaatuu sisään sanomalehden toimitukseen tikari selässään. Bea ei voi vastustaa murhamysteeriä ja saa taas etsiväkumppanikseen häikäisevän Kesgraven herttuan.

Tykkäsin paljon sarjan ensimmäisestä osasta ja onpas kiva, että jatkoa seurasi näin nopeasti! Kolmas osa on tulossa keväällä ja toivottavasti sarjan suomentaminen jatkuu senkin jälkeen.

Ensimmäisessä osassa liikuttiin regency-Englannin maaseudulla. Tarina jatkuu joitakin viikkoja myöhemmin Lontoossa, jossa Bea yrittää pyristellä vapaaksi hätävalheestaan. Hänen sukulaisensa ovat nimittäin vallan ilahtuneita hänen kuvitteellisesta, traagisesta romanssistaan ja yrittävät jäljittää sen toisen osapuolen. Etenkin Bean täti on innoissaan asiasta ja hän onkin niin överi hahmo, että nauratti oikeasti.

Epätoivoinen Bea päättää jättää lehteen mielikuvitussulhonsa kuolinilmoituksen ja kohta hänen edessään makaa yläluokkainen keikari erittäin kuolleena.

Bea alkoi heti suunnitella seuraavaksi päiväksi retkeä British Museumiin. Hänen täytyisi tietenkin mennä yksin. Hänen perheensä huolestuisi, jos hän osoittaisi kohtuuttoman suurta mielenkiintoa museon veitsikokoelmaa kohtaan.

(s. 45)

Kirjan alku oli hieman pitkäveteinen, koska edellisen osan tapahtumia kerrattiin niin pitkään. Kun niistä päästiin yli, juoni ja huumori lähtivät taas suorastaan lentoon. Tämä oli ihanan kevyttä luettavaa ja tykkään Beasta todella paljon. Hän on tarkkanäköinen ja hyvin tietoinen omasta asemastaan.

Tarinassa nouseekin esiin sekä yhteiskuntaluokkien että sukupuolten eroja. Bean piirit ja mahdollisuudet ovat paljon pienemmät kuin Kesgraven, jonka valta tuntuu välillä olevan melkein rajaton. Näiden kahden välinen sanailu on hauskaa luettavaa ja odotan sitä, miten he lopulta päätyvätkään yhteen.

Kirjan tiedot:
Lynn Messina: Jadetikarin arvoitus | Aula & Co. 2023 | 270 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: A Scandalous Deception (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko (Áróran tutkimuksia #01)

Mies haki sopivaa jalansijaa terävässä laavakivikossa, saavutti tasapainon ja kurottautui tarttumaan matkalaukusta esiin työntyvään käteen.

Áróran isosisko Ísafold on kadonnut ja Áuróra joutuu palaamaan Islantiin. Siskonsa etsinnän lisäksi Áuróra huomaa pian tutkivansa talousrikosta.

Koska vertasin tätä ihan väistämättä Satu Rämön Islanti-dekkareihin, annanpa tuomioni saman tien: tykkäsin tästä enemmän. Tässä Islantia ei esitellä kuin turistikohdetta ja rikosjuoni ja murhaaja kulkevat tiiviisti mukana koko ajan.

Tykkäsin itsenäisestä Áurórasta, jos kohta hänen pituutensa jatkuva korostaminen kävi välillä hermoille. Hän on freelancerina toimiva rahanjäljittäjä, joka selvittää minne ihmisten tai yritysten rahat ovat kadonneet. Aina toisinaan hänkin astuu vähän lain toiselle puolelle rikollisten narauttamisen nimissä.

Áuróran ja Ísafoldin suhde on ollut vaikea. Áuróra on pienestä pitäen huolehtinut Ísafoldista, mutta muutama vuosi ennen tarinan alkua Áuróran mitta tuli täyteen. Ísafold ei halunnut lähteä väkivaltaisesta suhteesta vaikka hälyttikin tasaisin väliajoin Áuróran paikkaamaan itseään. Nyt kun sisko on kadonnut ja Áuróra epäilee miesystävän olevan syyllinen, häntä kaduttaa välien katkaiseminen.

Parisuhdeväkivalta on osa tarinaa, mutta sillä ei mässäillä eikä sitä näytetä suoraan. Sympatiat ovat Ísafoldin puolella; hän on jäänyt samanlaiseen emotionaaliseen loukkuun kuin monet muut samassa tilanteessa olevat naiset.

Tarinan etenee vauhdikkaasti ja eri näkökulmien kautta. Áuróran lisäksi juonta kuljettavat muun muassa rikospoliisi Daníel ja Ísafoldin naapurit, nuorta pakolaista piilotteleva Olga ja pakko-oireista kärsivä Grímur. Tykkäsin myös tästä värikkäästä hahmokaartista ja siitä, millaisena tavallinen ja huono-osaisempi Islanti heidän kauttaan näyttäytyy.

Ísafoldin kohtalo selviää kyllä, mutta tarina jää kuitenkin lopussa sopivasti levälleen. Jäin oikein odottamaan jatko-osaa, jossa Áróran hahmokin varmasti syvenee.

Kirjan tiedot:
Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko | Blue Moon 2023 | 253 sivua | Kirjastosta
Islanninkielinen alkuteos: Helköld sól (2019) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista [43/50]

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Tunnetun meribiologin epäillään hukkuneen Kiiskilahteen.

16-vuotiaan Eetun elämä muuttui painajaiseksi äidin kadottua uintiretkellä. Aikaa ja rahaa kilpapurjehdukseen ei tunnu enää olevan ja Eetu on myös varma siitä, että äidin katoamiseen liittyy jotain hämärää.

Olipahan taas hienoa kotimaista nuorten-/YA-kirjallisuutta! Oikein tarkoituksella odotin, että molemmat osat ilmestyivät ennen kuin aloitin ensimmäisen lukemisen. Kannatti, nämä oli kiva lukea peräkkäin!

Harmaja luode seitsemän kertoja on Eetu, jonka elämä on pahasti raiteiltaan. Paasio kuvaa hyvin vaikeaa tilannetta, jossa perheen isän on käpertynyt itseensä äidin kadottua ja kaikki jää Eetun harteille. Hän yrittää parhaansa, mutta lopulta raja tulee vastaan.

Bengtskär itä kahdeksassa kertoja vaihtuu. Rasmus on Eetun kanssa samassa kilpapurjehdusseurassa ja myös tämän pahin kilpakumppani. Rasmuksen perhe on rikas, mutta isä lastaa poikansa harteille niin hirveästi suorituspaineita, ettei Rasmus jaksa nauttia juuri mistään.

Paitsi Eetusta. Ilahduin vallan siitä, että nämä ovatkin sateenkaarikirjallisuutta! Rasmus on aivan epätoivoisen ihastunut Eetuun, joka on niin syvällä omissa ongelmissaan ettei tajua vielä Harmajassa mistään mitään.

Jännärijuonen ja perhekriisien lisäksi kirjaparin tärkeänä teemana on nuorten huoli Itämerestä. Asiaa käsiteltiin mielestäni luontevasti ja vaikka kirjassa olikin Itämeri-infopiikkejä, se ei tuntunut saarnaavalta. Vähän sama kuin tuon kilpapurjehduksen kanssa: sekin oli luonteva osa tarinaa. En tiennyt lajista ennestään yhtään mitään, mutta ei se lukemista haitannut

Kaiken kaikkiaan tykkäsin näistä todella paljon. Katoamismysteerin juoni riittää kahteen kirjaan ja koko hahmokaarti on mielenkiintoinen.

Kirjan tiedot:
Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan | WSOY 2022 & 2023 | 213 & 279 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjapöllön huhuiluja, Lastenkirjahylly ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kotimainen
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirjassa harrastetaan & LGBTQIA+

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #01)

Koko päivällisen ajan neiti Beatrice Hyde-Clare kuvitteli nakkelevansa ruokaa Kesgraven herttuan, Damien Matlockin, ylle.

Neiti Beatrice Hyde-Clare löytää epäonnekseen ruumiin kartanon kirjastosta. Murhaa selvittäessään Bean on ikävä kyllä tehtävä yhteistyötä komean Kesgraven herttuan kanssa.

Olipas kotoisa regency-aikainen murha, jonka näyttämönä toimii kartano jossain Englannin järviseudulla. Pidin kovasti kirjan huumorista, jota kuvaavat hyvin kartanon alueelle rakennetut vanhat rauniot. Siis tosiaan rakennetut, mikäs sen muodikkaampaa kuin käyskennellä raunioilla ja ihailla juuri sopivaa, esteettisesti miellyttävää ikkunoiden määrää.

Se on Beastakin juuri niin naurettavaa kuin miltä kuulostaakin.

Tykkäsin myös Beasta, 26-vuotiaasta ikälopusta vanhastapiiasta, joka on jäänyt nuorena orvoksi. Setänsä perheessä kasvanut Bea tietää varsin hyvin olevansa sekä sukulaistensa hyvätahtoisuuden armoilla että varsin mitäänsanomaton. Vaisu, sanoo täti, joka noudattaa etikettiä vaikka henki menisi.

Seinäruusu Bea on tarkkasilmäinen ja salaa hyvin teräväkielinen. Murha ja ärsyttävä herttua Kesgrave saavat hänet kerrankin avaamaan suunsa ja sanomaan, mitä hän oikeasti ajattelee.

"Teidän armonne, tämä keskustelu sujuisi huomattavasti nopeammin, jos ette yrittäisi hurmata minua. Se on ajanhukkaa sekä teidän että minun kannaltani. Viehtymykseni perusteettomaan imarteluun on niin vähäistä, että se voisi yhtä hyvin olla olematonta."

(s. 90)

Kumpikin tutkii murhaa omilla keinoillaan ja pidin siitä, että nimenomaan sukupuolensa vuoksi Bea saa käsiinsä tietoja, joita Kelgrave ei saa. Naisten "tyhjänpäiväinen juoruilu" ei olekaan niin tyhjänpäiväistä.

Messina on kirjoittanut myös regency-romantiikkaa ja sen kyllä huomaa kirjasta. Tämä on sarjan ensimmäinen osa ja ennemmin tai myöhemmin Bea ja Kesgrave varmasti saavat toisensa. He ovat sen verran hilpeyttä herättävä pari, että enpä pane tätä yhtään pahakseni.

Suomennoksesta sen verran, että suurempi tarkkuus sinuttelujen ja teitittelyjen kanssa olisi ollut tarpeen. Ne saattavat muuttua kohtauksesta toiseen samojen hahmojen välillä ilman syytä, ja joskus täysin sopimaton sinuttelu sai minut suorastaan kiusaantumaan.

Kirjan tiedot:
Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä | Aula & Co. 2022 | 272 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: A Brazen Curiosity (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Luettu myös:
Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki, Kirjakaapin kummitus ynnä muut

Haasteet:
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 13. Kirjassa tapahtuu rikos

Satu Rämö: Rósa & Björk

Suuret märät lumihiutaleet osuivat kiihtyvällä vauhdilla auton tuulilasiin kuin suuria kärpäsiä olisi liiskantunut autonikkunaan.

Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir ja hänen suomalainen työparinsa Jakob saavat uuden tehtävän, kun kunnallispoliitikko ammutaan ladunvarteen. Juttua selvitellessään Hildur päättää kohdata myös oman menneisyytensä.

En ollut mitenkään erityisen vaikuttunut tämän sarjan ensimmäisestä osasta Hildurista. Aioin jättää tämän lukematta, mutta työkaverini sanoi tämän olevan Hilduria parempi. Koska olimme Hildurista jokseenkin samaa mieltä, otin tämän sitten luettavakseni.

(Ja kun sanon "otin" niin tarkoitan, että lukaisin työkaverini kirjastokortille lainatun kirjan, laina-aikaa kun oli vielä jäljellä. Harrastamme joskus töissä tällaista pientä kirjadiilausta.)

Tämä olikin nopealukuinen ja piti mielenkiinnon yllä ihan mukavasti. Mielestäni murhaaja oli punottu juoneen paremmin kuin edellisessä osassa, mutta oli siltikin taas sellainen takavasemmalta tuleva hahmo. Kokonaisuutena kunnallispoliitikon murhan selvittely ei ollut minusta niin kiinnostavaa kuin kirjan takaumajaksot.

Niissä paneuduttiin Hildurin lapsuuteen hänen äitinsä Rakelin näkökulmasta.

Hildur joi veden ja oli palauttamassa lasia äidilleen mutta muuttikin viime hetkellä mielensä.

- Haluan kerätä tähän matoja.

- Kunhan et tuo niitä sisälle, Rakel huusi lapsensa perään.

Hildur vilkaisi äitiään tummien kulmakarvojensa alta ja pudisteli pikkuvanhasti päätään. Hän hengähti syvään osoittaakseen, että hänen kärsivällisyyttään koeteltiin suuresti.

- En tietenkään. Ne menee linnuille.

(s. 107)

Takaumien edetessä selviää, mitä Hildurin pikkusiskoille Rósalle ja Björkille tapahtui. Pidin siitä, että Hildurin menneisyys vaikuttaa hänen nykyisyyteensä vaikka hän ei sitä tiedostakaan.

Toivottavasti seuraavassa osassa kuitenkin selitetään hyvin perusteluin, miksi Hildurille ja Tinna-tädille ei kerrottu [juonipaljastusta] kolmen vuosikymmenen aikana. Se tuntui aika epäuskottavalta.

Eli siis juonen puolesta ihan ok, luen luultavasti seuraavan osankin jos se tipahtaa eteeni.

Toivottavasti sen kieleen kiinnitetään kuitenkin kustannustoimituksessa enemmän huomiota kuin tämän. Tuossa ylhäällä on kirjan ensimmäinen lause, ja kirjassa oli runsaasti tuollaisia suorastaan tuskallisia väkerryksiä. Pilkkuja puuttui, adjektiiveja oli mielestäni ihan liikaa (ketä oikeasti kiinnostaa se, että jotkut merkityksettömät randomhanskat olivat mustat ja vesitiiviit ja lämpimät?) ja varmasti näitä biljoonia islantifaktoja voisi upottaa tekstiin luontevamminkin.

Kirjan tiedot:

Satu Rämö: Rósa & Björk | WSOY 2023 | 360 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kuunnellut äänikirjat, Kirja hyllyssä, Kirjakimara ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2023 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023 [23/50]

* Ihana susi: Kirjan henkilöllä on itse valittu perhe

Tämä ihan mainitaan kirjan sivuilla kun Hildur istuu syömässä muistaakseni Jakobin ja Betan kanssa.

Robert Thorogood: Thamesjoen murhat

Rouva Judith Potts oli seitsemänkymmentäseitsemänvuotias ja täysin tyytyväinen elämäänsä.

Judith Potts kuulee iltauinnillaan, miten hänen naapurinsa ammutaan. Koska poliisi ei tunnut saavan mitään aikaan, Judith päättää löytää murhaajan itse. Pian murhia onkin useampi.

Dekkarit eivät edelleenkään ole se genre, johon tarttuisin ensimmäisenä, mutta jokin tässä kuitenkin vetosi minuun. Nimi? Kansikuva? Cozy crimeä lupaava takakansiteksti? Miss Marple -henkisen tarinan lupailu oli kyllä vähän liioittelua, koska Judith on kuitenkin varsin erilainen hahmo kuin neiti Marple. Marlowkaan ei ollut mikään pikkukylä.

Joka tapauksessa viihdyin kirjan seurassa vallan mainiosti. Vaikka tarinassa tapahtuu useampi murha, on ote leppoisa ja kotoisa. Judith harrastaa uimisen lisäksi ristikkojen laatimista ja onkin, totta kai, usein terävämpi kuin poliisit. Hänkään ei kuitenkaan pärjää yksin ja niinpä murhaklubin jäsenten määrä kasvaa pian kolmeen. Samalla Judith huomaa saaneensa uusia ystäviä.

Pidin kirjan hahmoista ja juonikin toimi. Se ei sinänsä tarjonnut suuria yllätyksiä ja arvasin kyllä, millainen koira murhiin oli haudattuna. Ei se lukemista haitannut, koska Judithin ja hänen ystäviensä seikkailuja oli niin kiva lukea.

Becksin hymy hyytyi. Puhdasverisenä englantilaisena naisena hän tiesi, ettei teepyyntöä sopinut torjua minkäänlaisissa olosuhteissa.

(s. 152)

Varasinpa jatko-osankin, jonka pitäisi ilmeisesti ilmestyä vielä tänä vuonna.

Kirjan tiedot:

Robert Thorogood: Thamesjoen murhat | Siltala 2022 | 335 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Marlow Murder Club (2021) | Suomennos: Hilkka Pekkanen

Luettu myös:

Hemulin kirjahylly, Kirjahamsterin lukuvinkit, Kirsin kirjanurkka ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2023 : 12. Kirjan nimi liittyy veteen [19/50]

Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät (Mma Ramotswe tutkii #07)

Kun oli juuri oikean ikäinen, niin kuin Mma Ramotswe oli, ja kun on nähnyt hiukan elämää, niin kuin Mma Ramotswe totisesti oli nähnyt, on asioita, jotka kerta kaikkiaan vain tietää.

Mma Ramotswe saa ratkaistavakseen sekä kiristystapauksen että noituuteen liittyvän jutun. Samaan aikaan Mma Makutsin kihlaus on vaakalaudalla.

Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt. Botswanalaisen arjen kuvaus oli edelleen lämminhenkistä ja etsivätoimiston jutut yhtä pieniä kuin ennenkin. Tällä kertaa ja jostain käsittämättömästä syystä pääosassa oli kuitenkin suoranainen läskiviha.

Kirja on muuten ilmestynyt alun perin vuonna 2006. Luulen tai ainakin toivon, että nyt sitä ei olisi julkaistu tällaisena.

Mutta siis, Mma Ramotswella on muhkea vartalo, jota hän kuvaa perinteiseksi ruumiinrakenteeksi. Aiemmin se on mainittu, mutta siinä ei ole märehditty. Tällä kertaa jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä.

Tuolien ja autojen jousitukset eivät kestä Mma Ramotswen alla, vaatteet ratkeavat hänen päällään ja verenpaine on niin korkea, että lääkäri kehottaa häntä aloittamaan laihdutuskuurin, minkä Mma Ramotswe sitten tekeekin.

Loppuu tämä sentään siinä mielin onnellisesti, että Mma Ramotswe päättää olevansa hyvä sellaisena kuin on. Mutta lukijana en tykännyt siitä, miten melkein jokaisella vastaantulijalla oli negatiivisia ajatuksia siitä, miten lihava Mma Ramotswe onkaan ja miten asia kuuluu kaikille. Ei kuulu.

Jos sarjaa lukee niin eipä tapahdu suurta vahinkoa jos hyppää tämän kirjan yli. Aion kyllä katsoa, millainen seuraava kirja on, mutta jos tähän aiheeseen jumiudutaan toistamiseen, niin siinäpä se sitten olikin.

Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät | Otava 2008 | 320 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Blue Shoes and Happiness (2006) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen taika, Tarinoiden taikaa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 15. Kirjan nimessä on ja-sana [16/50]

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat (Mma Ramotswe tutkii #06)

Mma Ramotswe istui yksin lempikahvilassaan ostoskeskuksen laidalla Tlokweng Roading Gaboronen-puoleisessa päässä.

Varjo menneisyydestä palaa yllättäen Mma Ramotswen elämään ja hankaloittaa myös etsiväntyötä. Mma Makutsi ottaa lisää vastuuta ja uskaltautuu lisäksi tanssikurssille.

Edellisen Mma Ramotswen lukemisesta on jo aikaa ja totta puhuen tämä onkin ollut minulla lainassa kesästä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Nyt joulunaikaan halusin viimein lukea jotain niin leppoisaa kuin tiedän näiden kirjojen olevan.

Tämä tosin oli teemaltaan synkempi kuin odotin. Mma Ramotswen väkivaltainen ex-mies palaa kaupunkiin kiristääkseen häntä. Tarinassa tuodaan hyvin esiin se, miten julma mies on ollut ja miten syvälle hänen aiheuttamansa traumat ovat painuneet. Mma Ramotswe huomaa itsekin pienevänsä miehen läsnäollessa.

Hän oli vahva nainen, neuvokas nainen, nainen joka oli rakentanut itselleen oman liikeyrityksen alusta lähtien, nainen joka oli ammattiaan harjoittaessaan lukemattomat kerrat osoittanut, että uskalsi uhmata miehiä siinä kuin kuka tahansa.

Mutta ei tätä miestä. Tämä mies oli eri asia. Tämä mies sai hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi; niin oli ollut aina.

(s. 248)

Mutta onneksi tästäkin ongelmasta selvitään ja Mma Ramotswe toteaa löytäneensä aivan erilaisia miehiä elämäänsä.

Etsivätoimiston juttuja enemmän kirjassa saavat tilaa J.L.B. Matekonin ongelmat. Toinen autokorjaamon oppipojista lähtee ovet paukkuen ja J.L.B. Matekonin entisessä kodissa on tekeillä hämärähommia. Näiden ongelmien ratkaiseminen jää Mma Makutsille, jolla on kirjassa myös oma romanttinen juonensa.

Kaiken kaikkiaan mukavaa ja nopeaa luettavaa. Taidan lainata jo seuraavankin osan odottamaan sopivaa lukuhetkeä.

Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat | Otava 2007 | 344 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: In the Company of Cheerful Ladies (2004) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Ainakin Luettua elämää ja Kirjahullun päiväkirja 

Jenn McKinlay: Sprinkle with Murder (A Cupcake Bakery Mystery #01)

"Does she really think we don't see her?" Angie DeLaura asked her best friend and business partner Melanie Cooper.

Bestisten Melin ja Angien kuppikakkukahvilalla menee ihan mukavasti. Ainakin siihen asti, kun Melia aletaan epäillä heidän ystävänsä morsiamen murhasta.

Tämä kirja oli kyllä aika kamalaa ajan tuhlausta. Oletin aloittavani kivan cozy crime -kirjan, josta eivät kuppikakut loput. No, niitä kyllä oli, mutta siinä se sitten olikin.

Juoni oli todella heppoinen ja arvasin murhaajan heti, kun hän astui juoneen. Puuttui vain iso pään päällä leijunut "syyllinen!!!" -kyltti. Tarinan kertoja on Mel, joka tumpeloi tiensä vihjeestä toiseen osaamatta laskea yhteen 1+1=2.

Juonen puutetta ja kömpelöä kieltä pahempaa oli kuitenkin sivuilta pursuava naisviha ja kehonegatiivisuus. Meliä, Angieta ja Melin äitiä lukuun ottamatta jokainen nainen on Melin mielestä kauhea riivinrauta, jolle Mel on kateellinen syystä tai toisesta. Eipä näillä muilla naishahmoilla kyllä mitään positiivisia piirteitä olekaan.

Katkeraa Meliä kismittävät selvästi etenkin menestyneet, hoikat ja kauniit naiset. Mel oli lapsena pyöreämpi ja hän pitää yhtenä elämänsä suurimpina onnistumisina sitä, että onnistui nälkiinnyttämään itsensä hoikaksi. Ja nyt ei siis puhuta terveellisestä ja terveyden vuoksi tehdystä painonpudotuksesta.

Ja kaiken lisäksi Angiella on seitsemän vanhempaa veljeä, jotka stalkkaavat häntä koko ajan. Jäljitin puhelimessa, kyylätään pitkin päivää puhuuko tämä kolmikymppinen nainen, voi kauhistus sentään, miehille… Yäk.

En todellakaan lue toista osaa.

Kirjan tiedot:

Jenn McKinlay: Sprinkle with Murder | Berkley Prime Crime Books (2010) | 310 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Herkulliset kirjat: Kirja kertoo leipomosta