keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat (Mma Ramotswe tutkii #06)

Kansikuva.

Mma Ramotswe istui yksin lempikahvilassaan ostoskeskuksen laidalla Tlokweng Roading Gaboronen-puoleisessa päässä.

Varjo menneisyydestä palaa yllättäen Mma Ramotswen elämään ja hankaloittaa myös etsiväntyötä. Mma Makutsi ottaa lisää vastuuta ja uskaltautuu lisäksi tanssikurssille.

Edellisen Mma Ramotswen lukemisesta on jo aikaa ja totta puhuen tämä onkin ollut minulla lainassa kesästä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Nyt joulunaikaan halusin viimein lukea jotain niin leppoisaa kuin tiedän näiden kirjojen olevan.

Tämä tosin oli teemaltaan synkempi kuin odotin. Mma Ramotswen väkivaltainen ex-mies palaa kaupunkiin kiristääkseen häntä. Tarinassa tuodaan hyvin esiin se, miten julma mies on ollut ja miten syvälle hänen aiheuttamansa traumat ovat painuneet. Mma Ramotswe huomaa itsekin pienevänsä miehen läsnäollessa.


Hän oli vahva nainen, neuvokas nainen, nainen joka oli rakentanut itselleen oman liikeyrityksen alusta lähtien, nainen joka oli ammattiaan harjoittaessaan lukemattomat kerrat osoittanut, että uskalsi uhmata miehiä siinä kuin kuka tahansa.

Mutta ei tätä miestä. Tämä mies oli eri asia. Tämä mies sai hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi; niin oli ollut aina.
(s. 248)


Mutta onneksi tästäkin ongelmasta selvitään ja Mma Ramotswe toteaa löytäneensä aivan erilaisia miehiä elämäänsä.

Etsivätoimiston juttuja enemmän kirjassa saavat tilaa J.L.B. Matekonin ongelmat. Toinen autokorjaamon oppipojista lähtee ovet paukkuen ja J.L.B. Matekonin entisessä kodissa on tekeillä hämärähommia. Näiden ongelmien ratkaiseminen jää Mma Makutsille, jolla on kirjassa myös oma romanttinen juonensa.

Kaiken kaikkiaan mukavaa ja nopeaa luettavaa. Taidan lainata jo seuraavankin osan odottamaan sopivaa lukuhetkeä.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat | Otava 2007 | 344 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: In the Company of Cheerful Ladies (2004) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Ainakin Luettua elämää ja Kirjahullun päiväkirja 

2 kommenttia:

  1. Minä luin joskus tänä vuonna sen vitososan ja oli kyllä ihana! Tällaisia sarjoja tarvitaan.

    VastaaPoista