Peter Brown: The Wild Robot (The Wild Robot #01)

Our story begins on the ocean, with wind and rain and thunder and lightning and waves.

Peter Brownin The Wild Robot -kirjaan perustuva elokuva sai ensi iltansa viime vuonna. En ole nähnyt elokuvaa, mutta kirjan lukaisin ihan uteliaisuuttani. Elokuvasta en tiedä sen traileria enempää, mutta se näytti söpöisemmältä kuin kirja oli.

Tai ei tämä raaka ollut, mutta, no, luonto on luonto.

Myrskyn upottamasta rahtilaivasta selviytyy vain yksi robotti, ROZZUM yksikkö 7134 eli Roz. Roz huomaa pian olevansa saarella, jota asuttavat erilaiset eläimet. Roz on vielä niitäkin erilaisempi, ja hän pääsee väleihin eläinten kanssa vasta adoptoituaan orvoksi jääneen hanhenpoikasen.

Tarinassa onkin vahvana ulkopuolisuuden ja erilaisuuden teema, ja toisten hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat. Elokuvan söpöiseltä vaikuttava markkinointi ei viitannut siihen, että eläimet todellakin ovat tässä eläimiä. Vaikka Roz oppiikin niiden kieltä ja ne pystyvät hyvin inhimillisiin tekoihin, ne myös syövät toisiaan.

Roz ottaa hanhenmunan huollettavakseen aiheutettuaan ensin vahingossa muun hanhiperheen kuoleman. Saaren talvi on pitkä ja armoton eivätkä kaikki selviä siitä hengissä.

Thanks to Roz’s truce, life inside the Nest was mostly harmonious. But when the animals went outside, it was business as usual. Sometimes a lodger wouldn’t return. Sometimes a lodger would return in the belly of another lodger. As you can imagine, that made for some awkward moments.

(s. 188)

Luonnon kiertokulkua ei juuri kaunistella, mutta tästä huolimatta tämä oli ihana hyvän mielen kirja. Brown kirjoittaa kauniisti ja mietin lukiessani, että tämä olisi mahtava kirja luettavaksi ääneen vaikka ekaluokkalaisille. Sopivasti jännistystä ja huumoria ja aiheita, joista voisi keskustella yhdessä. Harmi ettei tätä ole suomennettu!

Varasin jo trilogian toisen osan, koska pidin paljon Rozista, hänen uusista ystävistään ja koko tarinasta. Kirjassa on myös Brownin oma kuvitus, joka on kivan näköistä ja jossa Roz on huomattavasti kulmikkaamman näköinen kuin elokuvassa.

Tässä on mainio todiste siitä, että hyvä lastenkirjallisuus on mukavaa luettavaa myös aikuiselle.

Kirjan tiedot:

Peter Brown: The Wild Robot | Piccadilly Press 2018 | 276 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 26. Kirjassa on itse valittu perhe

* Luonto sivuilla : Poikanen

* Robotti-lukuhaaste : Kaukainen tulevaisuus

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa ollaan metsässä tai puulla on iso merkitys

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club

The Miss Chinatown contestants were clustered together behind a canvas screen near the stage.

Harhauduimme Lauran kanssa Austeneista vähän toisenlaiseen historialliseen romaaniin. Malinda Lon Last Night at the Telegraph Club olikin niin hyvä, että seuraavaksi luemme sen itsenäisen jatko-osan.

17-vuotias Lily Hu saa käsiinsä lesbobaarin mainoksen ja siitäpä avautuukin ovi ihan uuteen maailmaan, johon hän tutustuu kurssikaverinsa Kathin kanssa. Vuosi 1954 Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole hyvä aika olla sen enempää sateenkaareva kuin kiinalaistaustainen, eikä naisenakaan ole helppoa.

Tämä osoittautui tosi vetävästi kirjoitetuksi ja loppua kohti mentäessä myös jännittäväksi YA-kirjaksi. Koska se sanotaan suoraan kirjan takakansitekstissä, ei ole juonipaljastus kertoa, että tämä on myös tarina Lilyn ja Kathin rakastumisesta. Lukiessa odotti sekä sitä että pelkäsi tyttöjen löytämän queer-kuplan puhkeamista.

Tykkäsin tosi paljon kirjan ajankuvasta! Amerikassa pelätään kommunismia ja kiinalaistaustaisia henkilöitä epäillään vakoojiksi. Lilyn perhekin joutuu pelkäämään sitä, että heidät tai ainakin isä karkotetaan Kiinaan, niin Yhdysvaltojen kansalaisia kuin he ovatkin. 

Siksi Telegraph Clubille meneminen vaatii Lilyltä aivan erityistä uhkarohkeutta: hän ei voi jäädä kiinni millään lailla epäilyttävistä olosuhteista, koska se vaikuttaa koko perheeseen

Lilyn kasvutarina ja itsensä löytäminen heijasti myös hienosti ja kipeästi aikaansa. Hänellä ei ensin ole edes sanoja, joilla kuvata tunteitaan ja itseään. Ensiaskel oman identiteetin löytämiselle on mainoskuva drag king Tommy Andrews’ta, joka tuntuu hengästyttävän, jännittävän kielletyltä ja kiehtovalta. 

Lilyn rohkeuden kasvamista ja identiteetin rakentumista kuvattiin todella hyvin, samoin sitä, millainen sateenkaariyhteisö tuohon aikaan oli.

Ja tykkäsin siitä, että sekä Lilyllä että Kathilla oli aikansa tytöille epätavallisia mielenkiinnon kohteita. Kath haluaa lentäjäksi ja Lily katsoo vielä kauemmas, avaruuteen asti. Hänen esikuvansa on täti, joka työskentelee yhtenä NACAn (NASA) ihmistietokoneista eli naistyöntekijänä, joiden laskelmien ansiosta astronautit ylipäätään pääsivät avaruuteen asti. 

Lilyn haaveet Kuun saavuttamisesta tuntuivat sikäli hauskoilta, että hänelle utopiaa oleva asia on meille jo historiallinen tapahtuma.

Eli lopputulema tosi kiva kirja ja lukukokemus, suosittelemme lämpimästi!

Kirjan tiedot:

Malinda Lo: Last Night at the Telegraph Club | Dutton Books 2021 | 409 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe

* Herkulliset kirjat : Kirja kertoo baarista

* Kohti ääretöntä : LaNu-kirja

* Lukumatka menneisyyteen : 15. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

Cixin Liu: The Devourer & The Wandering Earth

Sain nyt aikaiseksi jatkaa Cixin Liun Sarjikset -operaatiota. Nämä siis ovat hänen novelleihinsa perustuvia sarjakuvamukaelmia. Pari aiemmin lukemaani olivat ihan kivoja, joten nappasin kirjastosta mukaani nämäkin kun kerran vastaan tulivat.

The Devourer

Ihmiskunnan tuhon airueena maapallolle saapuu ensin animetytön hahmon ottava kristalli, sivilisaationsa viimeinen, joka varoittaa lähestyvästä Ahmijasta. Valtava donitsin muotoinen alus tuhoaa kokonaisia planeettoja ja sitä asuttavat humanoidit dinosaurukset.

Aivan.

Yksi niistä rouskaisee ensi töikseen jonkin sortin diplomaatin ja asettuu sen jälkeen seuraamaan eturivistä, miten ihmiskunta käyttää seuraavat 100 vuotta saadakseen Kuun liikkeelle.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tämä oli kyllä ihan uskomatonta seksististä tuubaa. Kuvitus oli komeaa ja se pelasti tilanteen jossain määrin. Ja kieltämättä luin tämän loppuun asti. Halusin tietää, miten järjettömäksi juoni vielä menisi.

Joka tasolla epäuskottavan juonen olisin vielä sietänytkin ilman sivuilta tihkuvaa seksismiä. Ei naishahmoja tuota animekristallia ja satunnaista taustakuvituksen hahmoa lukuun ottamatta. Kaiken lisäksi, ja nyt lainaan animekristallille puhuvaa tyrannosaurusta,

"- - our cosmos is as brutal as can be! Stars burning themselves to nothing in a cold, endless darkness - what else would you call it? It’s a masculine cosmos, you see. Feminine civilizations with delicate little constitutions like yours are just trivial anomalies that fade out at the edges of the universe."

Jep, universumi on julma ja maskuliininen, ja vain miehet pärjäävät siellä. Kuvaavaa on, että viimeisessä kohtauksessa ihmismies ja tyrannosaurusmies mättävät toisiaan pataan niin, että testosteroni tihkuu ja homoeroottinen lataus tiivistyy.

Kirjan tiedot:

Sarjakuvamukautus JD Morvan ; kuvitus Weilin Yang ; englanniksi kääntänyt Nicholas Blackburn Smith ; kustannus Head of Zeus 2022 ; pituus 103 sivua.

Haasteet:

* Helmet 2025 : 9. Kirjassa on konflikti

* Kohti ääretöntä : Kuu

The Wandering Earth

Tällä kertaa maailma on tuhoutumassa, koska aurinko vetelee viimeisiään. Ihmiskunta päättää paeta supernovaa toiseen aurinkokuntaan ja ketään ei jätetä, ei edes Maata. Se varustetaan jättimäisillä moottoreilla, joiden on tarkoitus työntää koko planeetta Proxima Centauriin.

Kuulit oikein.

Tarinassa seurataan nimettömäksi jäävää miestä, joka kasvaa aikuiseksi kytkintään nostavalla planeetalla.

Siis tämähän oli melkein yhtä päätöntä menoa kuin The Devourer, mutta onnistui kuitenkin olemaan jotenkin uskottavampi ja mielenkiintoisempi. Äijämeininkiä tämäkin oli, mutta ei yhtä seksistisissä tunnelmissa. Päähenkilöllä on jopa vaimo, jolla on vuorosanoja ja omakin tahto.

Kuvituskin miellytti minua enemmän. Äärimmäinen kylmyys, valtaviksi paisuvat luonnonilmiöt, loputon avaruus ja ihmisten lamaantunut ahdistus oli kuvattu hyvin. Tunnelma olikin koko ajan synkkä vaikka periaatteessa tässä ihmiskuntaa oltiinkin pelastamassa.

Näistä kahdesta suosittelisin tätä, ja nyt kieltämättä tekisi mieli katsoa tähän tarinaan perustuva elokuva.

Kirjan tiedot:

Sarjakuvamukautus Christophe Bec ; kuvitus Stefano Raffaele ; englanniksi kääntänyt S. Qiouyi Lu ; kustannus Head of Zeus 2021 ; pituus 113 sivua.

Haasteet:

* Helmet 2025 : 4. Kirjassa valvotaan yöllä

* Kohti ääretöntä : Planeetta

Samantha Harvey: Orbital

Rotating about the earth in their spacecraft they are so together, and so alone, that even their thoughts, their internal mythologies, at times convene.

Samantha Harveyn Orbital voitti äskettäin Booker-palkinnon. Muuten en olisi kirjasta tiennytkään ja se kuulosti sen verran kiinnostavalta, että päätin lukaista sen.

Mutta eipä tätä niin vain lukaistukaan. 

Kirjassa on vain 136 sivua, mutta lukemiseen meni monta päivää ja näin jälkikäteen ajatellen hieman ihmettelen, että en jättänyt sitä kesken. Kirjassa kun ei oikeastaan ole juonta, minkäänlaista konfliktia tai muuta ratkaistavaa asiaa, tai edes kovin kiinnostavia päähenkilöitä.

Päähenkilöt ovat kansainvälisellä avaruusasemalla kököttäviä astro- ja kosmonautteja, joilla on eturivin paikat ihastella maapalloa. Se kirjan pointti onkin, Maan hauras ihmeellisyys. Harvey kuvailee kauniisti Maata, luontoa ja ihmisiäkin, ja kaunis kieli onkin se syy, jonka vuoksi halusin lukea kirjan loppuun.

The planet is shaped by the sheer amazing force of human want, which has changed everything, the forests, the poles, the reservoirs, the glaciers, the rivers, the seas, the mountains, the coastlines, the skies, a planet contoured and landscaped by want.

(s. 75)

Kokonaisuutena kirja on hyvin, hyvin hidas. Se on jaettu 16 lukuun, koska avaruusasema kiertää Maan 16 kertaa vuorokauden aikana. Siinä ajassa astro- ja kosmonautit toimittavat arkisia työtehtäviään, joista he eivät näköjään selviydy ilman loputtomia sisäisiä monologeja enemmän tai vähemmän filosofisista aiheista. Jos he eivät jaarittele, sen tekee kaikkitietävä kertoja.

Hahmot jäivät oletettavasti tarkoituksellakin etäisiksi, koska etäisiä he ovat muille kuin ehkä toisilleen. Avaruus on se, joka heitä vetää puoleensa, ja kaikki muu jää takavasemmalle, ei kunnianhimon vaan uteliaisuuden vuoksi. Heidän kertojaäänensä olivat aivan identtisiä, mikä ei oikein toiminut minulle.

Eli tämä oli tällainen tulipahan luettua -kirja. Jos pidät oikein verkkaisista kirjoista, saatat pitää tästäkin.

Kirjan tiedot:

Samantha Harvey: Orbital | Vintage 2024 | 136 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys

* Luonto sivuilla : Henkeäsalpaava

* Kohti ääretöntä : Maapallo

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich

No olipa tämä Deya Munizin The Princess and the Grilled Cheese Sandwich söpöinen YA-sateenkaarisarjis! Nimi on höpsömpi kuin raikkaan tuntuinen sisältö, joka ei muuten pyöri voileipien ympärillä.

Nuori lady Camembert ei missään tapauksessa halua aviomiestä, mutta suvun perinnön saa vain miespuolinen henkilö. Niinpä isä kannustaa Camia pukeutumaan mieheksi ja ottamaan itselleen lordin tittelin jahka isästä aika jättää. Valeasuinen Cam muuttaakin pääkaupunkiin, jossa asuu tietenkin ihastuttava kruununprinsessa Brie.

Tarinan juoni ei yllättänyt, mutta sepä ei haitannut. Tykkään jo lähtökohtaisesti tästä valeasutroopista, jossa naisen on olosuhteiden pakosta otettava miehen identiteetti. Tässä tapauksessa ne olosuhteet olivat Fromagen valtakunnan vanhoilliset lait. Kukaan tarinan hahmoista ei ole homofobinen, mutta yhteiskunnallisiin rakenteisiin se on upotettu, samoin kuin misogynia. 

Mutta koska tämä oli ilahduttava ja hauska feel good -kirja, näihinkin ongelmiin löytyy tietenkin ratkaisu. Onhan Brie sentään prinsessa, joka vastustaa jo valmiiksi turkiksia. Hänen ystävänsä saa hänet ymmärtämään, että aktivismilla voi auttaa myös ihmisiä. Tavan kansalainen ei voi mitään epäoikeudenmukaisille laeille, mutta Brie voi.

Kirjassa oli paljon hauskoja kohtauksia, kivoja hahmoja ja romanssi oli herttainen. Tarina eteni nopeasti ja tykkäsin myös piirrostyylistä, joka oli selkeä ja juuri oikeissa paikoissa liioitteleva. Tässä on paljon kauniita asuja, koska muoti kiinnostaa oikeastaan kaikkia päähenkilöitä ja sen tiimoilta Cam ja Brie alun perin tutustuvatkin.

Erityisplussa juustoteemaisista nimistä, jotka hymyilyttivät koko ajan.

Kirjan tiedot:

Deya Muniz: The Princess and the Grilled Cheese Sandwich | Little, Brown and Company 2023 | 235 sivua

Haasteet:

* Helmet 2025 : 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

* Paha mieli, paras mieli : Homofobia

* Herkulliset kirjat : Kirjan kannessa on syötävää

Pénélope Bagieu: Layers: a Memoir

Se on joko hyvä tai huono merkki, että heti kirjan alussa alkaa itkettää.

Sarjakuvataiteilija Pénélope Bagieun Layers: a Memoir on sarjakuvamuotoinen omaelämäkerta. Siinä on 16 lyhyttä tarinaa, jotka kertovat hänen elämänsä erilaisista käännekohdista.

Minun kyseenalaista tuuriani oli se, että heti ensimmäinen tarina taustoittaa sitä, miksi Bagieu ei enää halua itselleen kissaa. Bagieun rakas kissa sairastui 19-vuotiaana ja oli armeliainta päästää se pois. Tyhjän kopan kantaminen eläinlääkäristä kotiin oli niin rankkaa, että hän ei halua enää ikinä kokea samaa.

Minun kissani on samaa ikäluokkaa ja koko tarina iski sinne, minne sattuu eniten.

Mutta tuosta toivuin totesin, että olipahan hemmetin hyvin kerrottu muisto. Vaikka muut tarinat eivät noin suuria tunteita herättäneetkään, ne olivat silti hyvin kerrottuja, piirrettyjä ja valittuja.

Bagieu ei kerro muistojaan kronologisessa järjestyksessä, mutta se ei haitannut ollenkaan. Jokaisen kohdalla tuli kyllä selväksi, mihin elämänvaiheeseen se sijoittuu ja miksi se on kirjassa mukana.

Nämä käänteentekevät kohdat ovat sekä surullisia että iloisia, jokapäiväisiä tai hieman erikoisempia tapauksia. Olennaista niille on se, että ne tekivät Bagieusta sen ihmisen, joka hän nyt on.

Kissajutun lisäksi mieleeni jäi parhaiten hiihtokoulusta kertova muisto. Bagieu osallistui lapsena hiihtokouluun ja sai lopulta rintaansa erityisen nallemerkin. Se sai hänet uskomaan, että hän pystyy mihin vain ja suorittamaan jokaisen vähänkään kilpailuhenkisen asian täysillä ja parastaan antaen.

Aikuisena hänelle sitten selvisi, että nallemerkki annettiin niille, jotka eivät oppineet edes perusasioita. Sen sijaan, että hän olisi masentunut tästä, hän on merkistä kiitollinen, valoihan se häneen koko elämän läpi kestänyttä itsevarmuutta.

Kokonaisuutena hieno kirja ja täytyy muistaa Bagieun nimi jos se tulee toistekin vastaan sarjishyllyllä.

Kirjan tiedot:

Pénélope Bagieu: Layers: a Memoir | First Second 2023 | 137 sivua | Kirjastosta

Ranskankielinen alkuteos: Les Strates (2021) | Englanninkielinen käännös: Montana Kane

Haasteet:

* Helmet 2024 : 28. Kirjailija on Välimeren maasta [48/50]

* Elämänkertabingo : Taiteilija

* Paha mieli, paras mieli : Osuu omaan haavaan

Julia Barrett: The Third Sister

Sorry is the portion of a third sister.

Jatkoimme Lauran kanssa Austen-luentaa epävirallisella Järjen ja tunteiden jatko-osalla eli Julia Barrettin The Third Sister -romaanilla. Lukeminen oli sikäli vähän haastavaa, että Open Library hajosi kesken kaiken ja lukemiseen tuli viikkojen tauko ennen kuin he saivat homman taas toimimaan.

Jos et muuten vielä tiennyt Open Librarysta, niin tiedoksi, että se on varsin kätevä ja ilmainen sivusto kirjojen lukemiseen. Sinne on skannattu paljon kaikenlaista ja kirjat pääsee lukemaan kirjautumisen vaivalla.

The Third Sister lupailee kertovansa kolmannesta Dashwoodin sisaresta Margaretista. Häntä ei mainittu kovin montaa kertaa alkuperäisteoksessa ja niinpä kirjalla olikin mahdollisuus lähteä melkein mihin tahansa suuntaan.

Kirjailija päätti kuitenkin olla lähtemättä mihinkään. Margaretin ainoa luonteenpiirre on olla ah niin täydellinen, eikä hän tee tarinassa oikein mitään. No, löytyy hänelle lopuksi aviomies, tietenkin rikkaampi ja täydellisempi kuin vaikkapa nyt eversti Brandon ja Edward Ferrars.

Kiinnostavimmat osuudet olivatkin lopulta ne, jotka kertoivat Elinorista ja Mariannesta.

En myöskään lämmennyt kirjoitustyylille, joka yritti jäljitellä Austenia onnistumatta siinä.

Kieltämättä lukukokemusta väritti varmasti Järki ja tunteet ja merihirviöt, jonka ehdimme lukea odottaessamme Open Libraryn toipumista. Siinä oli vauhtia ja juonta, ja Mariannessakin oli muuta kuin täydellistä täydellisyyttä. Sitä voin suositella, tätä en.

Mutta tulipahan luettua.

Kirjan tiedot:

Julia Barrett: The Third Sister | Dutton Adult 1996 | 256 sivua | Open Librarysta

Erik J. Brown: All That’s Left in the World

I hope the afterlife has a little movie theatre where you can sit in silence and watch the sequence of events that led to the watershed moments of your life.

Maailman autioittanut dystopia, joo, me kaksi maailmaa vastaan, joo, pitkä matka taitetaan enimmäkseen jalan, joo, ihastutaan ja rakastutaan ja suojellaan toisiamme, joo, kyllä kiitos. Tykkäsin oikeastaan kaikista Erik J. Brownin YA sateenkaaridystopia All That’s Left in the Worldin elementeistä ja troopeista.

Tässä siis liikutaan lähitulevaisuudessa, koronan ja toisen, vielä pahemman pandemian jälkeisessä Amerikassa. Andrew astuu vahingossa karhunrautoihin ja hänet hoivaa kuntoon yksinään mökkeilevä Jamie. Maailmanlopun jälkeinen cottage core muuttuu pian vaellustarinaksi, jonka aikana tietenkin ihastutaan ja kohdataan muita selviytyjiä.

Tarina ja kerronta rullasivatkin mukavasti eteen päin ja kirjan luki nopeasti. Olisin ehkä kaivannut vähän lisää syvyyttä siihen, miten Andrew ja Jamie ovat henkisesti pärjänneet menettäessään kaikki rakkaansa. He olivat kovin tasapainoisia kahdeksi teiniksi, jotka ovat nähneet yhteiskunnan tuhoutuvan ja ruumispinojen kasvavan.

Mutta eipä tämä sellainen kirja ollutkaan, jossa oli tarkoituskaan mennä kovin syvään päähän tuon suhteen. Enemmän tämä on sitä toisiinsa tutustumista ja taivallusta halki tyhjentyneen maailman. Eläimiä on, ihmisiä vähemmän ja linnut ovat kadonneet kokonaan. Tokihan pojat kohtaavat matkan päällä muitakin ihmisiä, osa kivoja ja osa vähemmän kivoja.

Verrattain leppoisasta tunnelmasta johtunee, että tälle genrelle epätyypillisesti tässä ei syöty sen enempää vauvoja kuin muitakaan ihmisiä. Olenkin kyllästynyt siihen, että tällaisten aution maan dystopioiden pahikset ovat aina grilli kuumana vaanimassa viattomia ohikulkijoita.

Eli hyvin luettava YA-kirja, jossa ikävätkään tapahtumat eivät ole loppupeleissä liian ikäviä! Tämän kanssa saattoi luottaa siihen, että Andrew ja Jamie selviävät kaikesta.

Kirjan tiedot:

Erik J. Brown: All That’s Left in the World | Hodder Children’s Books 2022 | 353 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Tapahtumat eivät sijoitu nykyaikaan

* Paha mieli, paras mieli : Dystopia

Heather Walter: Malice

The golden bell above my doorframe bobs twice.

Heather Walterin Malice on kirjastolaina, joka on lämmittänyt hyllyäni aivan liian pitkään. Nyt se pääsee vapauteen seuraavalla lukijalle, ja minulla on jo varauksessa sen jatko-osa.

Malice on siis uudelleenkerronta wanhasta tutusta Prinsessa Ruususesta. Pääosassa on tarinan tuleva pahis, tällä kertaa vasta parikymppinen Alyce. Briarin valtakunta on tehnyt diilin keijuväen kanssa ja siksi sinne syntyy satunnaisesti tyttöjä, joiden veressä virtaa erityinen siunaus (Grace, ei kristillisessä mielessä). Alyce on kuitenkin aivan toista lajia, pahimmista pahimpiin kuuluva vila, ja siunausten sijaan hän jakelee kirouksia.

Ensimmäiset noin 50 sivua olivat melkoista saman asian jankkausta ja itsesäälissä rypemistä. Ei sillä, ettei kaikkien halveksumalla Alycella olisi ollut syytä siihen, mutta aika puuduttavaa se oli lukea. Tarina alkaa ottaa isompia kierroksia, kun Alyce tutustuu sukukirousta kantavaan prinsessa Auroraan. Lopussa mennäänkin sitten melkoista vauhtia ja päitä pudotellen.

Kirjan ilmeisimpiä teemoja ovat syrjintä ja erilaisuuden pelko, vapaa valinta ja sen puute, väärälle tielle astuminen ja alamäkeen syöksyminen, feminismi, vallanhimo sekä totta kai rakkaus.

Alycen isoin kipupiste on se, että kaikki olettavat hänen olevan paha ihan vain lajin perusteella. Vilat on tapettu melkein sukupuuttoon ja Alyce onkin tarinassa ainoa lajinsa edustaja. On tosin aivan selvää, että vilojen maine on syntynyt aivan syystäkin.

Oikeastaan pidin kirjan maailmasta enemmän kuin hahmoista. Koko tuo siunausten jakelu on täysin valtion valvonnassa ja kaupallistettu. Grace-tytöillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin myydä kykyjään kunnes heidät on tiristetty kuiviin. Ylipäätään Briarin naisten asemaa on nakerrettu vuosisatojen kuluessa ja Auroran suunnitelmat palauttaa valta sinne, minne se kuuluu eli kuningattarelle, ei todellakaan miellytä kaikkia.

Kirja päättyy tietenkin cliffhangeriin ja se jatko-osa täytyy kyllä lukea.

Kirjan tiedot:

Heather Walter: Malice | Del Rey 2021 | 470 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Hyllynlämmittäjä

* Paha mieli, paras mieli : Kansanmurha/vaino

* Halloween : Musta kansi

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Feministinen fantasiakauhu YA-queersarjakuva, jonka piirrostyylistä pidän? No täytyy ainakin kokeilla!

Kyseessä on Maggie Tokuda-Hallin ja Lisa Sterlen Squad, joka tarinan edetessä upposikin yllättävän synkkiin vesiin. Ei niin, että mitään hilpeää hyvän mielen tarinaa odotin, mutta silti.

Becca ja hänen äitinsä muuttava parempaan kaupunginosaan, ja Becca pelkää jäävänsä taas koulussa ulkopuoliseksi. Tamponihätätilanne johtaa kuitenkin siihen, että hän pääsee mukaan suosittujen tyttöjen porukkaan. Lopulta Beccalle selviää, miksi juuri hän tuli valituksi sisäpiiriin.

Marley, Arianna ja Amanda ovat sekä kerrassaan täydellisiä nuoria naisia että armottomia ihmissusia, jotka metsästävät niljakkaita poikia. Becca on arvioitu tarpeeksi kauniiksi, älykkääksi ja nälkäiseksi päästäkseen laumaan.

Tule pimeälle puolelle, Becca.
(s. 84)

Jotenkin oletin, että ihmissyönti olisi Beccalle ongelma, mutta eipä sitten ollutkaan. Siinä ei montaa hetkeä mennyt, kun hän jo raateli menemään muiden mukana. Hänen ulkopuoliseksi jäämisen pelkonsa ajoi kaiken muun ohi. Moraaliset konfliktit alkavat syntyä vasta siinä vaiheessa, kun lauma lipeää omista säännöistään.

Sarjakuva oli tosiaan yllättävän synkkä ja raaka, vaikka väkivaltaa ei niin hirveän yksityiskohtaisesti kuvattukaan. Masentavan realistista oli se, miten uhreiksi valikoituneet pojat kuvittelivat tyttöjen olevan vapaata riistaa. Kappas vain kun saalis osoittautuikin saalistajaksi.

Tarinassa oli myös monenlaisia kiinnostavia ihmissuhteita tyttöjen välisistä jännitteistä alkaen. Entä jos susilauman alfa ei osaakaan johtaa? Beccalla ja hänen äidillään on koko ajan kommunikointiongelmia, ja lisäksi Becca yrittää salata ihastuksensa Marleyyn.

Tykkäsin kyllä ja suosittelen! Loppu lässähti vähän siirapin puolelle, mutta muuten tarina oli jännä ja mielenkiintoinen.


Kirjan tiedot:
Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad | HarperCollins 2021 | 213 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Ulkopuolisuus
* Halloween : Lanu-kauhua

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1

Kas tässäpä manga kissojen, kauhukomedian ja mikseipä myös zombimaailmanloppujen ystäville! Hawkmanin ja Mecha-Rootsin Night of the Living Cat on nimittäin kissa-apokalypsisarja, jos sellaista genreä nyt on olemassakaan.

Tarinan kuvasto ja troopit ovat kuin zombisarjasta. Ihmiset pakenevat pelottavaa laumaa, jonka kynsiin joutuminen tietää varmaa tuhoa. Eipä kuitenkaan kuolemaa. Suloisten kissojen koskettaminen nimittäin muuttaa ihmisen kissaksi.

Tässä ensimmäisessä osassa kuvataan ensin päähenkilöiden pakoa silitystenhimoiselta kissalaumalta. Sen jälkeen palataan kissapandemian alkuhetkiin. Muistinsa menettänyt Kunagi työskentelee Kaorun ja tämän veljen kissakahvilassa kun ensimmäiset tartunnat tapahtuvat.

Aivan, tämä sarja on niin täynnä kissoja ja ihmisiä, jotka rakastavat kissoja, että oksat pois.

“This world isn’t the same anymore! We can’t even love cats right now. The days of burying your face into their fur are gone! We can’t even squeeze their toe beans!”

Mikä tragedia.

Tykkäsin tästä tosi paljon ja idea toimi mainiosti (mauniosti?). Kissarakkaiden ihmisten epätoivo ja ikkunan takana tuijottavat suloiset kissat istuivat yllättävän hyvin zombikliseisiin. Pidin myös selkeästi piirrostyylistä, ja minulla on epäilyni Kunogin toistaiseksi mysteeriksi jäävästä menneisyydestä.

Voi ei!

Kirjan tiedot:

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1 | Seven Seas Entertainment 2022 | 184 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Nyaight of the Living Cat Vol. 1 (2021) | Englanninkielinen käännös: Nan Rymer

Haasteet:
* Halloween : Kissa

Dana Schwartz: Anatomy: a Love Story

“Hurry up!”

Dana Schwartzin YA-kirja Anatomy: a Love Story päätyi lukulistalleni upean kansikuvan vuoksi. Onnittelut tekijälle todella onnistuneesta työstä, jossa kirjan teemat on visualisoitu kekseliäästi tuon anatomisesti oikean muotoisen sydänhelman kautta!

Goottihenkisen ja frankensteinmaisiin ulottuvuuksiin päätyvän tarinan päähenkilö on 17-vuotias Hazel Sinnett, jonka intohimo on kirurgia. Ja siis todellakin intohimo. Tuo alaotsikon rakkaustarina tuntuu viittaavan enemmän Hazelin kiihkeään rakkaussuhteeseen lääketieteen kanssa kuin haudanryöstäjä Jackiin, joka oli aika yhdentekevä hahmo.

Tykkäsin tosi paljon Hazelista, joka tuntee olevansa loukussa omien toiveidensa ja seurapiirien odotusten välissä. Vuosi on 1817, jolloin hienot naiset ovat vaimoja eikä kukaan nainen ole kirurgi, ikinä. Hazel etsii porsaanreikiä päästäkseen opiskelemaan lääketiedettä ja toivoo, että kihlattu tukisi häntä unelmien toteuttamisessa.

Hah, joopa joo.

Kirjassa on koko ajan mukavan painostava ja synkkä tunnelma, ja Hazel viettää aikaa kyynärpäitään myöten vainajien sisuksissa. Yksi teemoista onkin se hirvittävä väkivalta, jota lääketieteen kehittyminen on vaatinut. Haudanryöstö on vain jäävuoren huippu. Vaikka tarina ottaakin lopussa kauhukirjakierroksia, tuo on kuitenkin ihan totta. Jäinkin pohtimaan sitä, millaisille luurankovuorille ja huonompiosaisten hyväksikäytölle nykykirurgia on rakentunut.

Lainasin jo tämän jatko-osan, joka toivottavasti jatkaa samoilla linjoilla! Hazelin makaaberi intohimo ja koko vain synkistyvä juoni iskivät minuun ihan täysillä.

“Well,” Iona said slowly, “perhaps you could take only one book with you to read at the gardens. After all, you’ll only be there for the afternoon.”

Hazel choked on her tea. “One book? One book? Now you’re being absurd. What if I finish it? Or what if I find it impossibly dull, what then? What am I supposed to read if I either complete the book I brought or I otherwise discover it to be unreadable? Or what if it no longer holds my attention? Someone could spill tea on it. There. Think of it. Someone could spill tea on my one book, and then I would be marooned. Honestly, Iona, you must use your head.”

“Two books then, miss.”

(s. 216-217)

Kirjan tiedot:

Dana Schwartz: Anatomy: a Love Story | Piatkus 2022 | 336 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Viiden tähden kirja

* Paha mieli, paras mieli: Väkivalta

Rachel Billingham: Emma & Knightley: Perfect Happiness in Highbury

Emma Knightley, handsome, clever and rich, with a husband whose affection for her was only equalled by her affection for her, had passed upward of a year of marriage in what may be described as perfect happiness; certainly this is how she described it to herself as she sat at her writing desk from which she had an excellent view of her father, Mr Woodhouse, taking a turn round the shrubbery on the arm of her beloved Mr Knightley.

Emman jälkeen päätimme Kirjaimia-blogin Lauran kanssa lukea jotain Emmaan liittyvää. Näitä Jane Austen spin-offeja, jatko-osia, esiosia, mukaelmia, modernisointeja jne. on vaikka muille jakaa ja Emmastakin löytyi muutama.

Päädyimme Rachel Billinghamin kirjoittamaan jatko-osaan Emma & Knightley: Perfect Happiness in Highbury. Hah, eipä ollut täydellistä onnea!

Tarina alkaa kun Emma ja Knightley ovat olleet vuoden naimisissa, ja ottaa heti isoja draamakierroksia. Jane Fairfax on kuollut ja Frank Churchill kadonnut kuin tuhka tuuleen jättäen vastasyntyneen poikansa muiden hoidettavaksi. Muutenkin kaikki Emman ympärillä tuntuvat saavan lapsia. Samaan aikaan äitiys ei kiinnosta Emmaa ollenkaan ja Knightleykin tuntuu etääntyvän hänestä.

Tässä oli ihan kiinnostaviakin aineksia, kuten tuo avioliiton alkutaipaleen vaikeus. Knightley on elänyt pitkään yksin ja Emmallakin on vaikeuksia ottaa puoliso huomioon arjessa. Se jäi kuitenkin kaikenlaisten dramaattisten käänteiden ja juoneen ilmestyvien uusien hahmojen alle.

En etenkään pitänyt Emman uudesta Lontoon tuttavuudesta, leskirouva Tidmarshista. Häneen tuntui jotenkin tiivistyvän kaikki, mistä taisin valittaa Lauralle useaan otteeseen. Tidmarsh puhutteli kaikkia aivan väärin, omasi hyvin moderneja asenteita ja sai kaikki käyttäytymään itselleen epätyypillisellä tavalla.

Emma ei oikein tuntunut tässä Emmalta, mikä on tietenkin suuri puute kun hän nyt kuitenkin oli molempien kirjojen päähenkilö. Jäin myös siihen mielikuvaan, että Billingham oikeasti inhosi Frank Churchillia Emma-kirjassa, sellainen konna hänestä oli tähän tehty.

Tämän luki kyllä nopeasti, mutta eipä taida kukaan kovin suuria menettää jos jättää tämän lukematta.

Kirjan tiedot:

Rachel Billingham: Emma & Knightley: Perfect Happiness in Highbury | Sourcebooks Landmark 2008 (1. p. 1996) | 363 sivua | Open Librarysta

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti

SJ Sindun ja Nabi H. Alin lanu-sarjakuvassa Shakti oli minulle jotain uutta! Sen maaginen maailma nimittäin nousee intialaisista myyteistä ja perinteistä.

12-vuotias Shakti muuttaa taas uudelle paikkakunnalle äitiensä kanssa. Shakti on kyllästynyt muuttamaan ja toivoo, että saisi tällä kertaa ystäviä, jotka hän saisi jopa pitää. Oma porukka löytyykin niistä, joita koulun ilkeimmät tytöt kiusaavat eniten. Kiusaajat ovat saaneet opettajatkin pauloihinsa taikakeinoin ja Shaktin täytyy nojata perheensä magiaan pelastaakseen koko kaupungin.

Intialaisen mytologian lisäksi ilahduin vallan siitä, miten moninainen tarina muutenkin oli. Shaktin ystäväpiiristä löytyy erilaisia etnisyyksiä ja luonteita sekä eri muotoisia kehoja.

Sikäli kun piirrosjälkeä osasin katsoa, Shaktin raskaana oleva Terri-äiti on musta ja Rita-äiti puolestaan intialaista syntyperään. Ritan kulttuuri näkyy perheen arjessa pukeutumisesta pieneen kotialttariin, perinnöllisistä taikavoimista nyt puhumattakaan.

Shaktin äidit.
(s. 145)

Tykkäsin myös kirjan maailmasta. Magia ei ole oikeastaan salaisuus, mutta harvat kuitenkaan ryhtyvät puuhaamaan sen kanssa. Shaktin suku on saanut voimansa jumalatar Durga Malta, jonka toinen puoli on kaaosta rakastava Kali Ma.

Aivan, se monikätinen ja pelottava kuoleman jumalatar. Shakti mokaa pikkuisen kutsuessaan Durgaa avukseen ja sitten päänvaivana ovatkin paitsi kiusaajanoidat, myös apuun omalla tavallaan tullut Kali.

Pidin aivan erityisesti siitä, että tällä oli kiusaajatarinalle epätyypillinen loppu. Usein kiusattu päähenkilö antaa anteeksi ja jopa päätyy kiusaajien ystäväksi. Ei tällä kertaa. Shakti näkee vilauksen siitä, miksi kiusaajat ovat sellaisia kuin ovat ja pystyy päästämään irti omasta vihastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki on annettu anteeksi ja että kiusaajat ovat syyttömiä.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin tarinasta ja piirrostyylistä myös! Lisäksi tässä oli kiinnostava sivujuoni säärikarvoista. Onko niitä pakko ajaa vai ei?

Kirjan tiedot:

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti | HarperAlley 2023 | 245 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Kirjan nimessä on erisnimi

Catherine Bakewell: Flowerheart

Gladioli for courage.

Catherine Bakewellin Floweheartissa on niin söpö kansi, että varasin tämän ihan sillä perusteella. Kirja on YA-fantasiaa ja sanoisinpa, että nimenomaan cozy fantasiaa. Pari ongelmaa on, mutta tunnelma on lempeä ja ymmärtäväinen.

Claran magia on niin villiä, että hän ei ole onnistunut taltuttamaan sitä lukuisista opettajista huolimatta. Kun magia pääsee valloilleen ja uhkaa Claran isän henkeä, Clara saa apua lapsuudenystävältään Xavierilta. Kunhan hinnasta sovitaan siis.

Xavier on tietenkin komea ja salaperäinen ja hänen menneisyydessäänkin on varjoja. Ei kuitenkaan mitenkään övereitä ja erityismainintana on pakko sanoa, että hän on oikeasti mukava. Hän ei vähättele Claraa koskaan eikä ole mikään angstin ja raivon täyttämä tyyppi, päinvastoin.

I slid my gloved hand into his grasp, watching a flush creep up his neck as we touched. My heart fluttered. His warm, gentle eyes. The elegant slope of his nose. The dimple in his cheek. The soft pink of his lips. Did he find me as lovely as I found him handsome?

(s. 178)

Clarallakaan ei ole se enempää miekkaa kuin muitakaan teräviä reunoja. Hän rakastaa isäänsä yli kaiken ja on melkein liian mukava. Tähän tarinaan se kuitenkin sopi. Villi ja ilkeä magia aiheuttaa hänelle ongelmia, joista hän kärsii eniten tunnetasolla. Hän haluaa olla pidetty noita, ei pelätty.

Loppupeleissä Clara magiaongelma ratkesi vähän turhan yksinkertaisella tavalla ja kaikki oli lopussa niin sopuisaa että. Toisaalta yllätyin siitä, että eräästä rikoksesta saatu rangaistus todellakin annettiin eikä sitä peruttu. Toisessa kirjassa maaginen neuvosto olisi taatusti puhuttu ympäri sydämeen vetoavilla puheilla.

Eli sellainen herttaisen leppoinen fantasiatarina, jossa oli pääsääntöisesti järkeviä ja ystävällisiä hahmoja. Jos etsit jotain pehmoista hyvän mielen luettavaa, tämä on hyvä valinta.

Mutta! Omasta mielipiteestäni huolimatta lisään, että kirjan alussa on kirjailijan tekemä sisältövaroitukset-osio, jonka voi aina lukaista varmuuden vuoksi.

Kirjan tiedot:

Catherine Bakewell: Flowerheart | HarperTeen 2023 | 345 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Loitsu

* YA-lukuhaaste : Ihana kansi

Marie Brennan: The Tropic of Serpents (The Memoirs of Lady Trent #02)

Public opinion is a fickle thing.

Luin parisen vuotta sitten tämän Marie Brennanin The Memoirs of Lady Trent -sarjan ensimmäisen osan, A Natural History of Dragons. Tykkäsin siitä paljon, mutta jotenkin vain taas muut kirjat tunkivat jatko-osan edelle. 

Nyt sain kuitenkin luettua toisen osan ja voi että The Tropic of Serpents oli myös hyvä!

Sarjassa ollaan siis jossain toisessa maailmassa, joka muistuttaa kovasti meidän 1800-lukuamme. Sankarittaremme on lady Isabella Camherst, joka ei sovi naiselle tarkoitettuun muottiin. Sen sijaan, että hän jäisi kotiin hoivaamaa taaperoikäistä poikaansa, Isabella pakkaa laukkunsa ja suuntaa kohti Erigan viidakoita tutkimaan lohikäärmeitä.

Tässä yhdistyi monta suosikkiteemaani ja -trooppiani. On matka eksoottisiin maisemiin, selviytymistä villissä luonnossa, päteviä ja rohkeita naishahmoja, ystävyyttä sekä tietenkin lohikäärmeitä. Isabella rämpii viidakossa eikä anna periksi, koska hänen utelias sydämensä sykkii luonnontieteille.

Because I could not look at that island, overgrown and floating in the midst of rainbows, and not want to experience the triumph of standing on it with my own two feet.

(luku 17)

Tarina on kerrottu nimenomaan muistelmana, joten välillä vanhempi kertoja-Isabella kommentoi sekä itseään että tapahtumia. Isabella on ihanan rehellinen omista heikkouksistaan ja suhtautuu nuoreen itseensä välillä huvittuneesti. Samoin kyllä oman nykyhetkensä itseensä.

This is why I have declined all offers of diplomatic postings. As I have grown older (and in theory more sedate), various government officials have thought to take advantage of my experience and international connections by sending me as an ambassador to one place or another. But I have at all ages been too prone to speaking my mind, and not always judicious enough in who I speak it to.

(luku 24)

Viidakkoseikkailujen lisäksi yllättävän kiinnostava sivujuoni oli Isabellan suhde äitiyteen. Hän ei sitten mitenkään saa itseään taipumaan helläksi emoseksi, joka pyyhkii poikansa nenän ja paapoo tätä helmoissaan. Yhtäältä hän tuntee syyllisyyttä tästä, toisaalta kiukkua siitä, että yhteiskunta ei anna mitään muuta tapaa olla äiti. Miksi hänen pitäisi valita poikansa ja intohimonsa välillä? Isät saavat harrastaa ja tehdä työtä ihan vapaasti.

Kokonaisuutena tämän oli kerrassaan ihastuttava luonnontieteellinen seikkailu, jossa tapahtui koko ajan jotain mielenkiintoista. Pidän todella paljon Isabellasta ja hänen matkatovereistaan, joilla on myös vaikeuksia sopia heille määriteltyihin lokeroihin. Kapinallisia kaikki!

Kirjan tiedot:

Marie Brennan: The Tropic of Serpents | Tor Books 2014 | 331 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Naiskirjailija

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1

Jeho Sonin ja Kwangsu Leen manhwa Noblesse olikin ennestään tuttu. Luin tätä aikoinaan alkuperäisessä muodossaan eli netissä luettavana webtoonina. Jossain vaiheessa pitkän sarjan lukeminen jäi, mutta ehkäpä saan nyt sarjan loppuun kirjojen muodossa.

Tarina ja kuvitus toimivat yllättävän hyvin myös kirjana, vaikka tämä onkin tehty kännykällä luettavaksi. Kuvitus on katkaistu oikeista kohdista eikä sivun kääntäminen haittaa ollenkaan.

Ensimmäisenä osana tämä on sellainen aika tyypillinen esittelyosa. Ollaan Etelä-Koreassa, jossa Cadis Etrama di Raizel herää 820 vuoden nokosilta. Kas kun sattuukin, että hänen entinen palvelijansa Frankenstein on rehtorina läheisessä lukiossa. Rai tarvitsee apua sekä häneltä että lukion oppilailta luoviakseen modernissa maailmassa.

Lukiot kai lähettävät jonkinlaista
seireenin kutsua yliluonnollisille olennoille...

Tässä osassa tutustutaan sarjan alkupuolen päähenkilöihin ja siihen, millainen sarja on kyseessä. Huumoripuolesta huolehtii Rain tietämättömyys sekä korealaisesta kulttuurista että noin ylipäätään 2000-luvusta. Vakavampi puoli esitellään parin varjoissa hiippailevan tyypin kautta ja samalla huomataan, että tämä onkin vampyyrisarja.

Ensimmäinen vihje tästä toki oli se, että Rai ja Frankenstein ovat ulkonäöstään huolimatta wanhoja. He tosin eivät ole vampyyreja, vaan jotain ihan muuta.

Oli kiva palata sarjan pariin ja vähän tuntuu siltä, että voisin aloittaa webtoonin lukemisen uudelleen. Näin sitä jäädään koukkuun!

Kirjan tiedot:

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1 | Webtoon Unscrolled 2023 | 280 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Aasia

* YA-lukuhaaste : Uudelleenluettu

K. O’Neill: The Moth Keeper

K. O’Neillin nuorten sarjakuva The Moth Keeper on niin söpö että! Tekijältä on ilmestynyt myös ehkä hieman tunnetumpi Tea Dragon Society -sarja, joten söpöily ja kauniisti kirjoitettu inklusiivisuus eivät sinänsä olleet yllätyksiä.

The Moth Keeper kertoo fantasiaolentojen yhteisöstä, joka on päättänyt elää öisin. Kun muu maailma nukkuu, heidän aavikkokaupunkinsa herää unestaan. Olennainen osa yhteisön toimintaa ovat yöperhoset, jotka varmistavat erikoisen yökukan kukinnan. Yöperhoset tarvitsevat aavikolla vaeltavaa vartijaansa ja sellainen Anyasta on määrä tulla.

Tämän sankari- ja kasvutarinan teki erityisen viehättäväksi se, miten suuri rooli yhteisöllä on Anyan elämässä. Öinen kaupunki kuhisee elämää ja kaikki ovat suorastaan ihania toisilleen. Yhteisö ei toimi, jos sen jäsenet eivät ole toistensa tukena.

Yöperhosten vartiointi on kunniatehtävä, mutta samalla ainoana koko yhteisöstään niiden vartija on suurimman osan ajasta yksin. Se on kova hinta maksettavaksi ja Anyan kautta tarinassa kyseenalaistetaan ensi kertaa onko se oikein. Kuinka paljon yhden henkilön pitää uhrata omasta onnestaan muiden vuoksi?

Yksin aavikolla.
(s. 95)

Tarinan maailma on kiehtova ja lempeä. Synkkiäkin sävyjä löytyy eikä niitä aina selitetä auki, mutta tunnelma noin yleensä on lohdullinen. Anya voittaa pelkonsa ja samalla hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman hieman eri tavalla. Rakkain ystävä Estell ei olekaan se, joka tarvitsee aina suojelua, ja päivämaailmakin on todella kaunis.

O’Neillin kuvitus on satumaisen ja pehmeän näköistä olematta kuitenkaan hattarahöttöä. Maisemat ovat avaria ja kirjailijan loppusanojen mukaan saaneet inspiraationsa Uudesta-Seelannista. Hahmot ovat hyvin erilaisen näköisiä eikä tässä maailmassa näytä olevan mitään normia, jollainen yksilön pitäisi pyrkiä olemaan. Jokainen on hieno juuri sellaisena kuin on ja kaikki hyväksytään aina joukkoon.

Eli kaunis kirja ja kauniin lohdullinen tarina!

Kirjan tiedot:

K. O’Neill: The Moth Keeper | RH Graphic 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Murder Under the Sun

Murder Under the Sun on novellikokoelma, joka keskittyy - aivan oikein - kesäisiin murhiin.

En hoksanut kirjaa varatessani, että vaikka se itsessään onkin uusi, novellit ovat vanhempia klassikoita. En myöskään tunnistanut suurinta osaa kirjailijoista, mutta enpä minä kovin intohimoinen dekkarilukija olekaan. Arthur Conan Doylen nimi sentään oli tuttu!

Kirjassa on siis yhdeksän novellia yhtä monelta eri kirjailijalta. Jostain syystä en oikein innostunut niistä ja luinkin kirjan pikkuhiljaa novelli kerrallaan.

Suosikkini olivat:

Nicholas Blake: The Long Shot - Joku ampuu hänen lordiutensa jousipyssyllä! Tämä tuntui juoneltaan, miljööltään ja hahmoiltaan todella klassiselta tarinalta. Murhaajan arvasin, mutta eipä se haitannut kun tätä oli niin rattoisaa lukea.

Arthur Conan Doyle: The Brazilian Cat - Puuma murha-aseena! Tämä tuntui enemmän kauhunovellilta kuin dekkarilta. Löytyy epäilyttävän iloinen sukulainen ja tämän vihainen vaimo, pimeä ja syystäkin hyvin pitkä yö, ja lukittu huone. Ja se puuma tietenkin.

G. D. H. & M. Cole: Birthday Gifts - Lukitun huoneen mysteeri! Myöskin hyvin klassisen tuntuinen novelli, josta tuli mieleen Agatha Christie. Olisi oikeastaan saanut olla vähän pitempi, jotta tunnelma olisi tihentynyt oikein kunnolla.

Kokoelmaan kuului myös Ellis Petersin novelli A Lift into Colmar. En tiedä missä tai milloin, mutta olen aivan varmasti lukenut sen ennenkin. Tai sitten sen juoni on niin käytetty ja ilmiselvä, että olen lukenut jonkin toisen, melkein identtisen tarinan.

Kokonaisuutena ei siis tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta onneksi kokoelmasta löytyi muutama kivakin novelli.

Kirjan tiedot:

Murder Under the Sun | Profile Books 2024 | 261 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesäuutuus

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

On the hospital bed, her delicate body cradled between thin white pillows, Rosita dreamed.

Luin pari vuotta sitten Darcie Little Badgerin Elatsoen. Tykkäsin siitä hyvin erilaisena YA-kirjana ja ajattelin, että voisin lukea häneltä joskus jotain muutakin. Tämä A Snake Falls to Earth oli muistaakseni OverDriven e-kirjaston Big Read -kimppalukukirjana jossain välissä, mutta enpä lukenut sitä silloin.

Mutta nyt luin!

Tässä liikutaan samanlaisissa tunnelmissa kuin Elatsoessa. Päähenkilö Nina on lipan-apassi, jolle oma kulttuuriperintö on hyvin tärkeä. Nina yrittää selvittää, mitä hänen iso-iso-äitinsä kertoi kuolinvuoteellaan. Hankala homma, koska Rosita kertoi tarinan lipanien kielellä.

Samaan aikaan aivan toisaalla nuori vesimokkasiinikäärme(-ihminen) Oli potkaistaan ulos pesästä. Oli kuuluu lipan-apassien taruston eläinihmisiin (animal people), jotka ovat tavallaan avataria ihmisten maailman eläimille. Eläinhahmo on heille luontainen, mutta kaikki pystyvät myös ottamaan ihmismäisemmän hahmon.

Oli pystyttää teltan pienen järven rannalle ja tutustuu toisiin, eri lajia edustaviin eläinihmisiin. Kun yhtä heistä uhkaa vakava vaara, Oli joutuu matkaamaan ihmisten maailmaan, jossa hän tapaa Ninan perheineen.

Tämä oli aika hidastempoinen tarina ja Oli ja Ninakin tapaavat vasta kirjan puolivälin jälkeen. Kumpikin oli kuitenkin kiinnostava tyyppi, ja oikeastaan kirjan pointti taitaakin olla sen maailman ja lipan-apassien taruista kertominen nykynuoria toivottavasti kiinnostavalla tavalla. Samalla tarina ja kirjailija ottavat kantaa sekä ilmastonmuutokseen että etenkin eläinten sukupuuttoon.

Luonnollinen sukupuutto on yksi asia, ihmisten aiheuttama hävitys toinen. Kaikki, mitä täällä tapahtuu, heijastuu Olin maailmaan. Konkreettisena esimerkkinä on biisoni-ihmisten mahtava kaupunki, joka tuhoutui hetkessä kun valkoiset valloittajat teurastivat biisonit meidän maailmassamme. Mitä enemmän jotain lajia täällä on, sitä vahvemmin he ovat läsnä toisessa maailmassa.

Tarinassa korostuu myös rakkaus perheeseen, sekä biologiseen että itse valittuun. Ninalle hänen perheensä ja sukujuurensa ovat todella tärkeitä, ja Oli löytää paikkansa erilajisten joukossa. Koska Nina on aseksuaali, kirjassa ei ole romanttista juonta, mikä on melko harvinaista YA-kirjallisuudessa!

Kirjan tiedot:

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth | Levine Querido 2021 | 377 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : BIPOC-kirjailija

* Vahvat naiset 2024 : BIPOC

* Kesäkirjabingo : Camping

* Fantastinen kesä : Löydetty perhe

* YA-lukuhaaste : BIPOC-kirjailija