Tom Phillips: Totuus: paskapuheen lyhyt historia

Tämä kirja kertoo asioista, jotka eivät ole totta.

Tom Phillips on töissä faktantarkistusorganisaatiossa eli paikassa, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Käy järkeen, mutta eipä ollut käynyt mielessäkään, että se on oikeasti aivan oikea ammatti. Phillips on siis ammattilainen paskapuheen siivilöinnissä ja totuuden löytämisessä. Silti hän kertoo valehtelevansa joka päivä ihan niin kuin me kaikki muutkin olemme tehneet koko ihmiskunnan historian ajan.

Kirja on jaettu kahdeksaan osaan, joissa perehdytään valheen eri muotoihin ja historiallisiin hevonkukkuihin. Valehtelu ei ole aina suoraviivaista epätotuuden kertomista. Esimerksi poliitikko voi puhua paskaa ja vääristellä totuutta kertomatta silti yhtäkään suoranaista valhetta. Toki on myös tapauksia Trump, jotka valehtelevat sumeilematta ja jäätyään kiinni syyttävät muita totuuden vääristelystä. Kirjan ja lukuhetkeni teemaan sopivasti Twitter puuttui viimein tähän asiaan.

Yksi kirjassa toistuvasti esiintyvistä historiallisista valehtelijoista on Benjamin Franklin, joka valehteli, narrasi ja syötti pajunköyttä poikavuosistaan alkaen. Oikein odotin niitä hetkiä, jolloin hän taas ilmestyi kirjan sivuille. Oma suosikkini oli kuitenkin sir Gregor MacGregor. Hän onnistui 1800-luvun alussa vakuuttamaan koko joukon ihmisiä siitä, että Poyaisin valtakunnasta kannattaa ehdottomasti ostaa maata ja varata vielä paikka sinne vievästä laivastakin. Niin mistä valtakunnasta? Niinpä. Siitä olemattomasta.

Kirja on täynnä paskanpuhujia ja valehtelijoita, mutta hauskojen anekdoottien lisäksi siinä on myös tietoa esimerkiksi lehdistön ja karttojen historiasta. Lehdistön jalo julkinen tavoite on olla totuuden torvi, mutta eihän se toki niin ole. Sitä käytetään milloin pönkittämään vallassa olevien asemaa ja milloin repimään heitä alas. Valheellisiin karttoihin ja maantietoon noin yleensäkin perehtyvä osio oli ehkä suosikkini koko kirjasta. Haluaisin päästä vilkaisemaan niitä karttoja, joissa Afrikkaan oli lisätty olematon vuoristo.

Mutta perimmäinen kysymys on oikeutettu ja kiehtova: kuinka käytännössä kaikki Euroopan ja Amerikan asiantuntijat pitivät yli sadan vuoden ajan tiukasti kiinni käsityksestä, että Afrikassa oli massiivinen vuoristo, jota ei ole olemassa. Kysehän on vuoristosta. Vuoret ovat käsitteenä hyvin yksiselitteiset. Ne joko ovat olemassa tai eivät ole.

(s. 120)

Pidin myös siitä, miten Phillips kertoi huhujen, valheiden ja hevonkukun synnystä. Se, miten yhden henkilön ehkä jopa tietämättään kertoma valhe leviää ja saa kokonaan uusia ulottuvuuksia, oli kiehtovaa luettavaa. Mattoonin Hullu kaasuttelija, Kuussa asuvat punapäiset lepakkoihmiset, brasialianmaasika... Ihmiset haksahtavat niin kovin helposti uskomaan, että jokin on totta vain, koska se lukee lehdessä tai Wikipediassa tai kaveri kertoi. Kirjassa korostuu kriittisen ajattelun tärkeys ja sitä ei nykyaikana voi korostaa liikaa.

Kirjan tiedot:

Tom Phillips: Totuus: paskapuheen lyhyt historia | Tammi 2020 | 275 sivua | Kirjastosta

englanninkielinen alkuteos: Truth - A Brief History of Total Bullsh*t | suomennos: Ilkka Rekiaro

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 18. sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja [24/50]

* Pohjoinen lukuhaaste 2020 - 4. kirja, jonka kannessa on lempiväriäsi [11/25]

* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book you picked because the title caught your attention [22/50]

Stefan Zweig: Shakkitarina

Stefan Zweig:
Shakkitarina
(Die Schahnovelle, 1942)
78 s.
Germania 2017
Kirjastosta

Keskiyöllä New Yorkista Buenos Airesiin lähtevällä suurella matkustajahöyrylaivalla vallitsi viime hetken toimeliaisuus ja hyörinä.

Laivalla matkustavat kirjan minäkertoja eli harrastelijashakinpelaaja, shakkimestari Czentovic sekä tohtori B, jonka suhde shakkiin on vähintäänkin monimutkainen. Kertoja lyöttäytyy yksiin muiden laivalla matkustavien pelaajien kanssa ja yhdessä he haastavat Czentovicin pelaamaan kanssaan. Alamäen suunta kääntyy yllättäen kun paikalle sattunut tohtori B antaa harrastelijoille hyviä neuvoja.

En pitänyt tästä niin paljon kuin olisin arvostelujen perusteella kuvitellut, mutta toisaalta silmiini osuneet kommentit antoivat tästä väärän kuvan. Oletin kirjan kertojan olevan tohtori B ja kirjan syventyvän hänen menneisyyteensä ja mielenliikkeisiinsä oikein kunnolla. Tämä tuntui jollakin tavalla pintaraapaisulta, koska välillinen minäkerronta toi tarinaan etäisyyttä, jota en siihen kaivannut.

Mutta Czentovic ja tohtori B ovat siltikin mielenkiintoisia hahmoja. Czentovic on epämiellyttävä hahmo kaikessa töykeydessään ja ylemmyydentunnossaan. Kiinnostava kyllä ainakin minä sain sellaisen kuvan, että hänellä saattoi hyvinkin olla autismi tai jokin sen tapainen piirre. Tohtori B:tä taas ei voi kuin sääliä. Hänet lukittiin toisen maailmansodan aikaan täysin virikkeettömään huoneeseen, jonka ilmeinen tarkoitus oli tehdä hänet hulluksi. Vaikka tohtori saikin lopulta tekemistä varastamastaan shakkikirjasta, vankeus jätti jälkensä. 

Pidin kirjan lopusta. Siitä olisi ollut helppo tehdä siirappia tihkuva, mutta kirjailija valitsi toisin. En siltikään tunne mitään suurempaa intoa lukea Zweigiltä itään muuta.

Luettu myös mm.:

Nannan kirjakimara, Jokken runonurkka, 

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 44. kirja liittyy johonkin peliin [46/50]

Minna Eväsoja: Shoshin - aloittelijan mieli: japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista

Minna Eväsoja:
Shoshin - aloittelijan mieli:
japanilaisia ajatuksia ja
ajatuksia Japanista
196 s.
Gummerus 2018
Kirjastosta

Japanilaisessa kulttuurissa on kautta aikojen osattu arvostaa tietoa, oppimista ja kauneutta.

Kuten niin monet muutkin, minäkin luin parisen vuotta sitten Minna Eväsojan kirjan Melkein geisha. Pidin siitä ja se on siitä lähtien kuulunut hatusta vedettäviin kirjavinkkeihini. Kun kirjastossa harhailee "jotain kivaa ja minulle uutta, ihan sama mitä" etsivä aikuinen, Melkein geisha on helppo kaupata etenkin naisille. Varasinkin Eväsojan uusimman heti kun se oli mahdollista.

Shoshin - aloittelijan mieli on paljon filosofisempi teos kuin luulin. Eväsoja on valinnut kirjaan koko joukon japanilaisia käsitteitä, joita hän avaa kirjassa lukijalle. Käsitteet liittyvät enimmäkseen japanilaiseen filosofiaan ja estetiikkaan, ja ovatkin osittain elämänohjeita. Esiin nousevat etenkin joidenkin suurten teemestarien mietteet ja teehuoneiden estetiikka kukkien asettelusta teepannun syvimpään olemukseen. Kirjassa on paljon sellaisia käsitteitä, joiden ymmärtäminen vaatisi jos nyt ei suoranaista opiskelua niin ainakin hieman syvempää perehtymistä. Sivun, parin mittaiset selitykset tuntuvat vain raapaisevan pintaa.

Kirjassa on paljon tuttuja ajatuksia, mutta ei niiden toistamisesta haittaakaan ole. On myös helppo ja helpottavaa huomata, että tietyt asiat ovat yleismaailmallisia. Monen käsitteen taustalla on ajatus siitä, että täydellistä teknistä suoritusta tärkeämpää on se, millä mielellä suoritus tehdään. Jos sydän on paikallaan ja teetilaisuuden emännän mieli tyyni, ei haittaa vaikka teekulho on hieman väärässä asennossa.

Teemestari kehottaa meitä kuitenkin ennen kaikkea pysähtymään hetkeen arjessa, kaikissa tavallisissa kohtaamisissa perheenjäsenten, ystävien ja läheisten kanssa - nostamaan tavallinen erityisen asemaan.

(s. 38)

Kirjassa on myös harvinaisen upea ja hyvin valittu kuvitus. Eväsoja on itse valinnut kirjan kuvat Ateneumin taidemusen japanilaisten puupiirrosten kokoelmasta. Kuvat tukevat kirjan mietiskelevää tekstiä ja ainakin minä haluaisin nyt nähdä piirrokset omin silmin.

Haasteet:

*Helmet-lukuhaaste 2018 - 26. kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt [19/50]