Cecelia Ahern: Viallinen & Täydellinen

Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, logiikkaa ja mustavalkoisuutta.

Celestine Northin elämä on täydellistä ja paras on ollakin, viallisuus kun on rangaistavaa. Osoitettuaan myötätuntoa väärässä paikassa, Celestine joutuu tuomiolle, ja pian koko yhteiskunta on kaaoksessa.

Eräs entinen työkaverini luki tämän kirjakaksikon tuoreeltaan ja oli peräti vaikuttunut niistä. Kuulemma keskitasoa parempia YA-dystopioita. Olin vähän skeptinen, koska minulle tulee Cecelia Ahernista mieleen kevyt viihdekirjallisuus, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ja nyt sitten tunnustan olleeni turhaan ennakkoluuloinen. Nämä olivat oikein ahmittavia kirjoja ja lukaisin nämä parissa päivässä.

Vaihtelun vuoksi tämä dystopia tapahtuu Irlannissa, josta on tullut oikea moraalin vartijoiden mallimaa. Ankara Kilta rankaisee kaikkia viallisiksi katsomiaan ihmisiä polttomerkitsemällä heidät. Täydelliset eivät saa olla tekemisissä heidän kanssaan.

Eräänä päivänä 17-vuotias Celestine ei kestä katsoa iäkkään viallisen miehen kaltoinkohtelua ja huomaa pian, että kappas vain, hänellä onkin oma moraalinen kompassi, joka osoittaa eri suuntaan kuin Killan. Celestine saa poikkeuksellisen julman rangaistuksen, joka johtaa lopulta koko maata ravistelevaan muutokseen.

Jos unohdetaan jokseenkin epäuskottava lähtöasetelma, joka ei toki sinänsä poikkea muista tällaisista YA-dystopioista, tämä oli kiinnostava kirjapari maailmasta, jossa ihmisiä hallitaan pelolla. Isoveli ja naapurin ullataalasmaa valvovat sitä, millaisia päätöksiä teet. Jos et ole kerrassaan täydellinen, olet yhteiskunnan pohjasakkaa. Celestine joutuukin pohtimaan koko ajan keneen hän voi luottaa.

Pidin Celestinestä, joka alkaa tarinan aikaan kyseenalaistaa itsensä ja koko maailmansa. Kun viallisten metsästys tulee lähelle, se ei enää olekaan jotain, jonka hän voi hiljaa hyväksyä. Myös Celestinen äiti oli kiinnostava, päällisin puolin täydellinen nainen, jonka sisäinen palo pääsee esiin Celestinen myötä.

Vähemmän tykkäsin Celestinen pakollisista poikakaveriehdokkaista. Ensimmäinen vaihtoehto Art oli ihan kiinnostava omine ongelmineen, mutta Carrickin tehtävä oli lähinnä olla tarinan seksikäs lamppu. Eipä sillä, kiva kun on välillä niin päin, että tyttösankaria odottaa lopussa palkintopoika.

Mutta, oli kiva lukukokemus ja onneksi lainasin molemmat kirjat yhtä aikaa! Eipä jäänyt lukeminen cliffhangeriin.

Kirjojen tiedot:

Cecelia Ahern: Viallinen & Täydellinen | Gummerus 2018 | 428 & 421 sivua | Kirjastosta

Englanninkieliset alkuteokset: Flawed (2016) & Perfect (2017) | Suomennokset: Terhi Leskinen & Sirpa Parviainen

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja, Unelmien aika ynnä muut

Haasteet:

* Scifiä! : Jonkun lemppari & Naiskirjailija

* YA-lukuhaaste 2023 : Sinulle tuttu kirjailija & Aikamatkusta kirjan avulla

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

Aamun sarastus valaisi Clewnlahden ja pienen irlantilaisen Ballinacroaghin kaupungin.

Vuonna 1986 pieni irlantilaiskaupunki saa uusia asukkaita. Iranilaiset sisarukset Marjan, Bahar ja Layla perustavat kahvilan, jossa tarjotaan persialaisia perinneruokia. Kaikki eivät ota sisaruksia lämpimästi vastaan, mutta hyvällä ruoalla on melkeinpä ihmeitä tekevä vaikutus.

Tämäkin on niitä kirjoja, jotka olen ajatellut lukea joku kaunis päivä. No, se kaunis päivä koitti viimein ja kirja olikin mukavaa luettavaa. Tämän on hyvän mielen kirja, jossa päähenkilöiden synkkä menneisyys varjostaa orastavaa onnea.

Sen verran sisältövaroitusta, että tässä kirjassa on rasistisia hahmoja ja heidän kielenkäyttönsä on sitten sen mukaista. Kerronta on suurimmaksi osaksi humoristista ja etenkin pahishahmot tarkoituksella stereotypisia, mutta ei se sitä poista, että rasistisia herjoja on kirjoitettu osaksi tekstiä.

Se päähenkilöiden synkkä menneisyys on Iranin vuoden 1979 islamilainen vallankumous, jonka jaloista Marjan, Bahar ja Layla pakenivat. Siihen liittyy myös yhden sisaren lyhyt avioliitto väkivaltaisen ääri-islamistisen miehen kanssa. Juuri tätä miestä sisarukset ovatkin paossa pienessä Ballinacroaghissa, jonne he muuttivat suuresta Lontoosta.

Hyvän mielen kirjana tarinan lopputulema on tietenkin se, että jokainen löytää omalla tavallaan lisää rohkeutta ja voimaa tarttua omaan onneensa. Pidin sisaruksista, joita eivät pysäytä sen enempää menneisyyden aaveet kuin Ballinacroaghin naruja vetelevä ilkeä bisnesmieskään.

Kirjassa on paljon absurdeja tilanteita, erikoisia hahmoja, ripaus maagista realismia ja ainakin minua huvitti myös se, että tämä bisnesmies ei suinkaan halua kahvilaa nurin vain rahan vuoksi. Hän haluaa toteuttaa salaisen unelmansa ja perustaa sen paikalle discoluolan.

Tälle kirjalle on myös jatko-osa, jonka saatan lukea joskus.

Kirjan tiedot:

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila | Helmi Kustannus 2006 | 303 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pomegranate Soup (2005) | Suomennos: Henna Kaarakainen

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Lukuvinkkeli, Kirjat kertovat ynnä muut

Haasteet:

* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan nimi on herkullinen

Claire Keegan: Foster

Early on a Sunday, after first Mass in Clonegal, my father, instead of taking me home, drives deep into Wexford towards the coast where my mother's people com from.

Köyhän irlantilaisperheen tytär viedään kesäksi sukulaisten maatilalle. Ensimmäistä kertaa hänen elämässään on aikuisia, joilla on aikaa hänelle.

Jokin aika sitten työkaverini mainitsi Hiljainen tyttö -elokuvan, joka kiinnosti häntä. Googlaus paljasti, että se perustuu tähän Claire Keeganin kirjaan ja koska se olikin yllättäen saatavilla kirjastossa, päätin lukaista sen.

Kannen ja etulehtien vuolaista kehuista huolimatta tämä ei ollut minulle mikään tajunnanräjäyttävä lukuelämys. Olipahan kuitenkin nopeasti luettava pieni tarina, jossa pinnan alla kuohuu enemmän kuin kertojatyttö heti huomaakaan.

Tyttöä ei nimetä kirjassa ja muutenkin hänen perheensä olosuhteista vihjataan enemmän kuin kerrotaan suoraan. Lapseton sukulaispariskunta ottaa tytön hellään huomaansa ja kirjan lopussa tyttö on muuttunut monella tavalla.

"You don't ever have to say anything," he says. "Always remember that as a thing you need never do. Many's the man lost much just because he missed a perfect opportunity to say nothing."

(s. 64)

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1981. Ei sitäkään suoraan sanota, mutta ikään kuin ohimennen mainitaan, että joku on kuollut nälkälakkoon. Kyseessä oli siis vankien nälkälakko, joka vaikutti Irlannin politiikkaankin.

Jäi tästä kuitenkin vähän sellainen olo, että elokuvan voisi katsoakin jos tilaisuus tulee kohdalle. Elokuvan dialogi on nimittäin pääosin iirinkielistä enkä muista, olenko ikinä sellaista leffaa katsonut.

Kirjan tiedot:
Claire Keegan: Foster | Faber 2022 (1. p. 2010) | 88 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta [34/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 20. Kirjassa on alle 150 sivua
* Kirjamatka maailman ympäri: Irlanti

Agnés Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Agnés Martin-Lugand:
Onnelliset ihmiset lukevat
ja juovat kahvia

(Les gens heureux lisent et boivent du café, 2015)

218 s.

Bazar 2018
Kirjastosta

"Ole niin kiltti, äiti!"

Antakaapas kun lainaan instapostaustani tähän: 

Pitkästä aikaa niin vastenmielinen ja väkivaltainen alfauros mieshahmo, että toivoin päähenkilö Dianen lähtevän heti takaisin Pariisiin parempaa seuraa etsimään. Rima olisi ollut niin matala, että samalla hän olisi voittanut limbokisan!

Lyhykäisyydessään kirjan juoni on se, että kolmikymppinen Diane on menettänyt vuotta aiemmin auto-onnettomuudessa sekä miehensä että pienen tyttärensä. Hän on viettänyt vuoden kotonaan jonne on päässyt vain hänen homobestiksensa Félix, joka viettää yönsä paneskellen pitkin ja poikin Pariisia. Tämä tärkeä tieto kerrotaan ainoastaan joka kerta kun Félix mainitaan. Viimein Diane päättää tehdä irtioton harmaasta arjestaan ja muuttaa pieneen tuppukylään Irlantiin. Hänen naapurinsa on varsinainen persläpi Edward, joka tietenkin valloittaa Dianen murtuneen sydämen. 

Miten tämä tapahtuu on minulle edelleen arvoitus ja minä sentään luin koko kirjan. Nyt kyllä mietin miksi. 

Diane itsessään on sikäli virkistävän erilainen romanttisen kirjallisuuden päähenkilö, että hän on tyly, itsekäs ja itsenäiseksi oppiva nainen. Ainakin silloin kun Edward ei ole lähettyvillä. Heti kun mies on näköpiirissä, Diane muuttuu hysteerisesti huutavaksi ja/tai itkeväksi ja/tai avuttomasti sopertelevaksi riippakiveksi, joka rakastuu mieheen, joka- antakaapas kun lainaan kirjaa:

Edward nappasi minua ranteesta kiinni ja työnsi väkisin aitaa vasten. Hän naulitsi silmänsä minuun. Hän liimautui minua vasten ja puristi rannettani vielä kovemmin.

"Älä pakota minua loppuun saakka!"

"Mitä sitten? Aiotko lyödä minua?"

"En ole varma."

(s. 112)

Mikä unelmien poikamies! Jos luulette, että käytös paranee sen jälkeen kun Edward saa tietää Dianen kuolleesta perheestä, olette väärässä.

"Olet minulle selityksen velkaa."

Edward näytti ensin hämmästyneeltä ja sitten vihaiselta.

"Minä en ole sinulle velkaa yhtään mitään."

"Miten voit katsoa itseäsi peilistä?"

Hän tykitti minua katseellaan ja paiskasi sitten oven kiinni nenäni edessä. Tuttuun tapaansa.

(s. 166-167)

Tuo siis vähän sen jälkeen kun Edward on melkein kellistänyt Dianen sänkyynsä ja kuvioihin on ilmaantunut etuovesta Megan, hänen exä nyxänsä, jota Edward käy välillä naimassa Dublinissa. Megan on tietenkin todella kaunis (kaikki miehet lankeavat) ja todellinen narttu (kaikki naiset vihaavat), koska kuinkas muutenkaan.

Eli se unelmien prinssi on aggressiivinen paskiainen, ns. romanssi käsittämätön enkä kyllä pitänyt tarinan sivuhahmoistakaan. Ainoa asia, josta olin kiinnostunut loppuun saakka, oli Dianen nousu surusta ja masennuksesta. Niitä kuvattiin mielestäni hyvin kunnes kirjailija päätti keskittyä taas Edwardiin. Pidin myös kirjan lopusta. Harmi, että tälle on tulossa jatko-osa. Se varmasti pilaa tuon pienenkin ilon.

Luettu myös mm.:

Kirjakaapin kummitus, Järjellä ja tunteella, Kirja vieköön ynnä muut.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 42. kirjan nimessä on adjektiivi [35/50]