Kati Närhi: Mustasuon mysteeri (Agnes #2)

Kati Närhi:
Mustasuon mysteeri
133 s.
WSOY 2012
Kirjastosta

Agnes vs. sisäoppilaitos! Ihastuin tosiaan Kati Närhen Saniasmetsän salaisuuksiin niin, että varasin sarjan seuraavatkin osat. Sain tämän sopivasti viikonloppulukemiseksi ja nyt odotan kuumeisesti sitä viimeistä osaa.

Tässä osassa Agnes on lähetetty Mustasuon sisäoppilaitokseen, koska hänen mummonsa on telonut itsensä. Agnes suhtautuu alusta alkaen epäillen koko tyttökouluun, jonka oppilaat muodostavat tiukasti rajattuja porukoita ja josta ei tunnu löytyvän mitään mielenkiintoista. Sitten Agnes saa selville, että koulusta katoaa surullisia oppilaita ja päättää selvittää tapauksen.

Toisin kuin Saniaismetsän salaisuudet, tämä albumi on yksi jatkuva tarina. Oikeastaan kadonneiden tyttöjen etsintä ei ole sen pääasia. Tärkeintä ovat Agnes sekä se, miltä maailma näyttää hänen silmillään. Tykkään edelleen siitä, että Agnes ei huomaa kaikkea sitä minkä lukija ymmärtää lukea rivien välistä. Esimerkiksi salaperäisen Atlas-kerhon todellinen luonne jää Agnekselta huomaamatta, eikä hän myöskään ymmärrä mikä langanlaihoja surusinoiksi kutsuttuja tyttöjä vaivaa.

Pidän myös siitä miten vinksallaan Agneksen maailma on. Se johtaa sekä hauskoihin että hyvin surullisiin tilanteisiin. Jälkimmäisiin kuuluvat surusinoiden soitot Tero Kylmäselle, vielä heitäkin laihemmalle herrasmiehelle. Vähän jo ehdin pelätä ketä Tero käy tapaamassa ihan henkilökohtaisesti. Tarinan taustalla kulkevat myös Agneksen vanhemmat. Arkeologipariskunnan väitetään kuolleen, mutta Agnes suhtautuu selitykseen epäileväisesti. Toivottavasti heidän kohtalonsa, oli se mikä hyvänsä, paljastetaan seuraavassa osassa!

Surrealismikerhon antia
s. 52

Luettu myös mm:

Sallan lukupäiväkirja, Pieni kirjasto, Kirjojen keskellä ym.

Haasteet:

* Sarjakuvahaaste

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 32. kirjassa käydään koulua tai opiskellaan [8/50]

Robin Stevens: Murder Most Unladylike

Robin Stevens:
Muder Most Unladylike
324 s.
Corgi Books 2014
Kirjastosta

This is the first murder that the Wells & Wong Detective Society has ever investigated, so it is a good thing Daisy bought me a new casebook.

Vuonna 1934 13-vuotiaat Daisy Wells ja Hazel Wong käyvät Deepdeanin tyttökoulua. Sisäoppilaitoksen arki muuttuu perin pohjin kun Hazel löytää tiedeaineiden opettajan neiti Bellin kuolleena. Ongelmia syntyy kun ruumis katoaa ennen kuin kukaan muu ehtii nähdä sitä. Onneksi sentään Daisy uskoo Hazelia, ja kaksikon ikioma, salainen etsivätoimisto alkaa selvittää ensimmäistä isoa juttuaan. Valitettavasti neiti Bellin murha ei jää ainoaksi, ja etsivätoimiston onkin epätoivoisesti yritettävä pysyä sekä murhaajan edellä että koossa. Murhatutkimus nimittäin koettelee tyttöjen välejä oikein kunnolla...

Olipas tämä herttainen kirja murhista huolimatta! En tiedä mikä, mutta jokin se vain näissä perienglantilaisissa sisäoppilaitoskirjoissa aina kiehtoo. Ehkä se on se ulkomaiden eksotiikka, eiväthän tuollaiset koulut ole Suomessa kovinkaan yleisiä. Ajatus siitä, että myös asut koulukavereidesi kanssa on mielenkiintoinen. Tosin myös sen verran ahdistava, että en sitä itse haluaisi kokea. Tarinassa tuodaan hyvin esiin se, miten pienet piirit koulussa on. Kaikki haluavat olla jotain, mutta toisaalta massasta ei saa erottua olemalla liian älykäs. Suosituilla tytöillä on omat ihailijapiirinsä, joiden palvonta on osittain romanttistakin. Koulussa on vain nuoria ja teini-ikäisiä tyttöjä, joten kyllähän siinä suhteita heidän välilleen syntyy. Yksi mainitaan ihan suoraankin. Lisäksi on yksi opettajien välinen suhde, jota Daisy ja Hazel eivät nuoruuttaan ymmärrä romanttiseksi.

Kivana lisänä tässä kirjassa oli tuo historiallinen puoli. Se ei tullut esille mitenkään osoittelevasti vaan luonnollisena osana tarinaa. Tietenkään Daisyllä ja Hazelilla ei ole kännykkää tai tietokonetta, muistiinpanot tehdään käsin ja puhelinta saa käyttää vain tyttöjä lohikäärmeen lailla valvovan matroonan luvalla. Ehkä se herttaisin osuus kirjasta oli juuri tuo tyttöjen oma salainen kerho. En ole mitenkään erityisesti perehtynyt nykyajan lasten harrastuksiin, mutta en ainakaan omastani muista tuollaista kerhoilua. Se oli sellaista, mitä luki kirjoista ja wanhasta ajasta. Mukavasti se on tuotu nykylukijankin eteen tässä. 

Jos etsii tuosta historiallisesta puolesta jotain negatiivista, sitä oli Hazelin kohtaama rasismi. Se oli hyvin kuvattu vaikka ei sinänsä miellyttävää luettavaa ollutkaan. Hazel on siis hongkongilainen ja aikalaisilleen eksottinen orientaali, joka on sen vuoksi aina se toinen, erilainen. Hän onkin kateellinen Daisylle, joka on niin perienglantainen kultatukkainen aatelisneito kuin voi olla (ainakin päälle päin). Ei siksi, että haluaisi eroon omasta kulttuuristaan vaan siksi, että Daisy ei koskaan joudu miettimään samoja asioita kuin hän.

Tarinaltaan kirja oli varsin vauhdikas. Kirja oli nopealukuinen ja Hazel kertojana viihdyttävä. Murhajuoni oli jopa aivan looginen, mutta murhaajan sinänsä perusteltu motiivi tuli täysin puskan takaa. Sitä ei pohjustettu mitenkään vaan se täräytettiin yhtäkkiä lukijan eteen. Olin vähintäänkin yhtä hämmästynyt kuin Daisy ja Hazel, jotka muuten olivat oikein onnistuneita päähenkilöitä. Yleensä en juuri siedä kirjojen lapsineroja, mutta näillä tytöillä oli tarpeeksi muitakin piirteitä. Etenkin omasta mielestään niiiiiin nerokas Daisy olisi ärsyttävä jos kirjaa ei olisi kerrottu Hazelin näkökulmasta. Hän huomaa Daisyn viatkin, etenkin ne joita Daisy ei haluaisi myöntää olevan olemassakaan.

Haasteet.:

* Kesäbingo - menneisyyteen sijoittuva kirja
* Reading Challenge 2016 - 27. a murder mystery [18/40]