Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana: havaintoja naisen kehosta ja kiloista

Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa:
Valtavan ihana:
havaintoja naisen kehosta ja kiloista
190 s.
Otava 2017
Kirjastosta

Tämän kirjan tavoite on yhdistää kehonsa kanssa kamppailevat naiset.

Siinä se varmasti onnistuukin. Sattuipa silmääni uutuuskirjoista ja täytyy sanoa, että tämä on niitä herätelainoja joiden nappaamista ei kadu lainkaan. Kirja oli hyvin positiivinen ja pohdiskeleva lukukokemus, vaikka siinä käsiteltiinkin joskus hyvin tuskallistakin aihetta eli naisen omakuvaa ja kiloja. 

Kirjailijat kertovat omien kokemustensa ja havaintojensa kautta siitä, millainen naisen kehon pitäisi olla. Juonipaljastus: sellainen, jossa nainen itse viihtyy. Tämä onkin sitten hankalampi tavoite saavutettavaksi, koska omassa kehossa tuntuu olevan aina jotain vikaa. Kirjassa keskitytään eritiyisesti siihen miten vaikea naisen on tuntea olonsa kauniiksi ja hyväksi jos kiloja löytyy enemmän kuin kauneusihanne sallii. Miten voit viihtyä itsessäsi jos ympäristö haluaa sinun olevan toisenlainen?

Kirja oli ainakin minulle hyvin henkilökohtainen lukukokemus. Kinnunen ja Uusitorppa kertovat rehellisesti omasta elämästään ja kehosuhteestaan. He puhuvat kaunistelematta siitä, miten vaikeaa on ollut päästä mielentilaan, jossa hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Loputtomat laihdutuskuurit, vaa'an ja ruokavalion tarkkailu ja peiliin epätoivoisesti tuijottelu ovat heille tuttua. Niin on varmasti monelle muullekin naiselle. Minullekin.

Kirjan läpi kantaa ajatus itsensä hyväksymisestä ja armollisuudesta itseään kohtaan. Kukaan ei ole täydellinen joten jospa jonain päivänä löytäisit itsestäsi jotain kaunista loputtomien vikojen sijaan ja keskittyisit siihen? Vyötärölläsi voi olla jenkkakahvat, mutta silmiesi väri voi saada enkelit itkemään kateudesta. Allisi voivat heilua tuulessa, mutta käsiesi siroutta ihailisivat satuprinsessatkin. Rintasi voivat roikkua kohti lattiaa, mutta käsivarsiesi voimalla kannetaan ehkä itkevää lasta. 

Et tarvitse ruoskintaa keneltäkään, varsinkaan itseltäsi. Sinä ansaitset ja tarvitset rakkautta ja sinä itse voit sitä itsellesi eniten antaa.

(s. 187)

Toki kirjassa käsitellään kiloja muultakin kantilta, mutta minulle tuo oli ehdottomasti se tärkein anti. Kehu päivässä naisen tiellä pitää ja jos kyseessä on vielä omakehu, tie on äkkiä ääretön ja upea valtatie.

Luettu myös mm.:

Cincin

Haasteet:

*Helmet-lukuhaaste 2017 - 11. jonkun muun alan ammattilaisen tunnetun ihmisen kirjoittama kirja [28/50]

Kiera Cass: Valinta

Kiera Cass:
Valinta(The Selection, 2012)
339 s.
Pen & Paper 2016
Kirjastosta

Kun kirje saapui postissa, äiti oli haltioissaan.

Selvästi kannatti valittaa lukujumista, sain nimittäin sen jälkeen luettua pari kirjaa! Toinen niistä on tämä Kiera Cassin Valinta, jonka poimin mukaani uutuushyllystä jo jokin aika sitten. Hyvä kun nyt sain sen pois alta, pääsee joku toinenkin tähän käsiksi. Olen satunnaisesti törmännyt tähän Cassin sarjaan lähinnä englanninkielisissä kirjasfääreissä. Jos en nyt ihan väärin muista niin kirjat ovat keikkuneet myös New York Timesin bestseller-listalla, mikä toki ei ole minkäänlainen laatutakuu. Uteliaisuuttani kuitenkin halusin lukea tämän, perusasetelma on nimittäin sen verran huvittavan kuuloinen.

Tulevaisuuden Yhdysvallat onkin Illéa-niminen kuningaskunta ja sen asukkaat on jaettu kahdeksaan eri kastiin, Ykköset huipulla ja Kasit ojia tonkimassa. Kaiken kruununa on kuningasperhe, jonka ainoa perillinen Maxon on tullut miehen ikään ja tarvitsee siksi heti morsiamen. Mitenkäs tämä onnekas neito valitaan? No, tosi-TV:ssä tietenkin. Kaikista sopivan ikäisistä Illéan tyttäristä valitaan 35 tyttöä, jotka sitten kisaavat Maxonin suosiosta kuin Unelmien poikamiehessä ikään. Yksi valituista on America Singer, Vitostyttö joka traagista kyllä on rakastunut alempaa kastia olevaan poikaan, Aspeniin. Mitenkähän tässä käy???

Jos nyt vaikka ensin kerron kirjan hyvät puolet, ja jätän naureskelun ja silmien pyörittelyn lopuksi. Ensinnäkin, tämä oli jostain syystä todella viihdyttävä kirja. Siis siinä mielessä, että luin tämän alusta loppuun yhtenä päivänä, melkein tauotta. Teksti oli nopealukuista ja juoni, sellainen kuin se oli, eteni sen verran ripeästi ettei missään välissä ehtinyt kyllästyä. Cassin kerronta oli suoraviivaista ja konstailematonta, sen puolesta uskon kirjan uppoavan sellaiseenkin, joka ei muuten ehkä paljoa lue.

Toiseksi, tässä selvästi eletään teinitytön unelmaa. Ihan hömppäkirja, hyvässä mielessä! Kirjailijalla on ollut tietty kohderyhmässä mielessä ja kirja on heille kirjoitettu. Tässä on kasapäin sellaisia aineksia, jotka vetoavat varmasti suureen määrään tyttöjä. On kiellettyä rakkautta, komea prinssi, kauniita pukuja... Eihän näistä kirjoittamisessa ole mitään vikaa, vaikka olisi niistä voinut saada irti enemmänkin. Tosi-TV-kisa komeasta prinssistä on hauska ja moderni idea.

Kolmanneksi, ja nämä pisteet menevät oikeastaan kustantajalle eikä kirjailijalle. On hienoa, että suomalainen kustantaja on hoksannut menestyvän kirjasarjan ja käännättänyt sen rivakkaan tahtiin suomeksi. Tässä ollaan ikään kuin ajan hermolla, mikä on hyvä asia. Nykynuoriso on varmasti perillä myös siitä, mitä millaista kirjallisuutta maailmalla julkaistaan. On kiva, että kirjan suomeksi luettuaan ehtii vielä osallistua kansainväliseen keskusteluun siitä. 

Ja nyt sitten sitä valitusta! Yritän tiivistää valitusvirteni kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin, tämä olisi toiminut ihan yhtä hyvin suoraan satufantasiana, jossa keskitytään vain ja ainoastaan prinssikisaan. Cassin maailmanrakennus kun on sievästi sanoen köykäistä. Yritykset selittää miksi Yhdysvalloista on tullut Illéa saivat lähinnä aikaan epätoivoisia "mutta ei politiikka toimi noin!!" -huutoja. Palatsiin hyökkäävät kapinalliset ovat täysin turhia ja tarinassa vain siksi, että America saa tilaisuuden näyttää olevansa (muka) johtaja-ainesta. Hyökkäykset palatsiin saivat lisäksi palatsin vartijat näyttämään surkimuksilta ja ihmettelemään miksi kuningasperhe ei aseta katolle tarkka-ampujia. America valittaa jatkuvasti perheensä olevan köyhä, mutta asuu silti talossa, jossa hänellä on oma huone ja kaappi täynnä vaatteita ja meikkejä.

Toiseksi, tarinan yhteiskunta on niin konservatiivinen että ihan pahaa tekee. Neitsyinä on oltava avioliittoon asti! Aviottoman lapsen synnyttäneet nakataan kadulle Kaseiksi! Miesten tehtävä on tuoda pöytään ruokaa ja naisten tiskata! Kuningatar näyttää nätiltä ja järjestä juhlia, kuningas ja 18-vuotias prinssi tekevät kaikki päätökset! Anteeksi mikä vuosikymmen nyt onkaan kun tällaisia kirjoitetaan...? Eniten tässä oikeastaan risoo tuo neitsytkultti, etenkin kun se tuo esiin mielikuvituksen puutteen kirjan nuorisossa. Raskaaksi ei saa tulla, selvä. Mutta America ja Aspen ovat seurustelleet kaksi vuotta. Eikö kummallekaan tosiaan ole tullut mieleen, että seksiä voi harrastaa muillakin kuin sillä yhdellä tavalla...

Kolmanneksi, kirjan hahmot olivat oikeastaan aika epämiellyttäviä. Aspen on juuri sellainen machomies joka ei kestä ajatusta siitä, että ei voi elättää perhettään. Maxon on tylsä disneyprinssi, joka ei välitä morsianehdokkaistaan sen vertaa että olisi opetellut etukäteen heidän nimensä. Americakin näki sentään sen verran vaivaa. America itse on tietenkin aina oikeassa, aina parempi kuin muut. Ja ne muut, etenkin hänen kilpasisarensa, sopivat nätisti erilaisiin kliseehahmojen muotteihin.

Niin, ja päähenkilön nimi on tosiaan America Singer. Oikeasti. Haluatteko arvata, mikä hänen ammattinsa on? Vihje: katsokaa sukunimeä.

Ja tästäkin huolimatta kirja oli jotenkin oudosti koukuttava, ja odottelen jo seuraavaa osaa...

Luettu myös:

Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjaneidon tornihuone, Eksynyt kirjojen maailmaan ym.

Haasteet:

* Reading Challenge 2016 - 03. a YA bestseller [10/40]

Kerascoët & Hubert: Beauty

Kerascoët & Hubert:
Beauty
(Beauté, 2014)
150 s.
Comics Lit 2015
Kirjastosta

Olen suorastaan hämmästynyt siitä, miten paljon pidinkään tästä sarjakuvasta. Oikeastaan ei pitäisi olla, minä nimittäin pidän lähtökohtaisesti saduista ja niiden uudelleenkerronnoista. Tässä tarinassa on siis kyse saduista ja siitä, miten karmivia jotkut niistä ovat kun niitä alkaa ajattelemaan yhtään tarkemmin.

Tarina alkaa kun ruma ja kalanhajuinen maalaistyttö Coddie pelastaa vahingossa pienen haltian/keijun loitsun lumoista. Hän saa palkkioksi yhden toiveen ja kas vain, hän toivoo kauneutta. Haltia ei voi muuttaa hänen ulkonäköään, mutta lupaa kaikkien näkevän hänet uskomattoman kauniina. Coddiesta tämä kuulosti vallan mainiolta. Todellisuus onkin ihan toista. Kylän miehet hullaantuvat hänestä niin, että vain paikalle sattuneen aatelismiehen väliintulo pelastaa hänet. Hetkellisesti, taika ei nimittäin tee eroa köyhän ja rikkaan välille. Coddie joutuu tahtomattaan mahtavien miesten kaikennielevän ja sotia syttävän himon kohteeksi.

Coddie on yllättävän vastenmielinen päähenkilö, joka on suurimman osan ajasta oiva esimerkki sananlaskusta "moni kakku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä". Hän oppii nopeasti saavansa mitä tahansa kauneutensa vuoksi. Köyhälle ja syrjitylle tytölle tämä on melkoinen muutos. Niinpä hänestä kasvaakin välinpitämätön ja suoraan sanottuna melko tyhmä nainen. Millään muulla ei ole väliä kuin hänellä itsellään ja sillä, mitä hän haluaa. Jos Coddie haluaa jalokiviä, hän myös saa niitä vaikka se tarkoittaisi, että valtakunta nääntyy nälkään. Coddien itsekkyydestä huolimatta halusin kuitenkin lukea koko ajan lisää. Miten hänen pauloihinsa joutuneille miehille ja valtakunnille käy? Entä Coddielle itselleen, kaikki kun eivät tyydy kiltisti pyytämään häntä omakseen?

Suosikkihahmoni oli silti Coddien aviomiehen (joka siis ei ole se hänet tarinan alussa pelastanut nuorukainen) sisar, prinsessa Claudine. Hänelle oli käynyt tavallista huonompi onni haltiakummien antamien lahjojen suhteen.

At the advanced age of eighteen, Princess Claudine still wasn't married. Not for lack of suitors - a king's daughter! - but because she'd thwarted all marriage plans. She knew how not to be pretty and couldn't abide self-serving flatterers. Ever since her childhood everyone found her to be strange. Her mother died in childbirth, and her father the king cursed in his heart Mara, the queen of the fairies. Enough so that the queen, susceptible as are all fairies, gave to the child gifts usually destined for boys: a keen intelligence, independence of mind, and natural authority.

(s. 41) 

s. 42

 

Claudine on oikeastaan Coddien täysi vastakohta. Siinä missä Coddie saa kaiken kauneutensa avulla, Claudine käyttää terävää järkeään. Coddie välittää vain itsestään, Claudine puolestaan tekee mitä tahansa valtakuntansa vuoksi. Tämä ei tee hänestä kuitenkaan erityisen hyvää ihmistä, koska muut ihmiset jäävät helposti hänen suunnitelmiensa jalkoihin. Claudine välittää enemmän suuresta kuvasta kuin yksityiskohdista ja uskoo lopputuloksen oikeuttavan ne keinot, joilla sinne päästään. Sekä Coddien että Claudinen tarinat päättyvät aivan eri paikkoihin kuin olisin luullut, tai ainakin eri syistä.

Tämä on aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Google kertoi, että Hubert on tarinan kirjoittaja ja Kerascoët (itse asiassa aviopari) sen kuvittaja. Tarina on terävä ja oivaltava, ja kuvitus kauniin värikäs ja omalla tavallaan vanhanaikainen. Pidin erityisesti siitä miten Coddie kuvattiin muodonmuutoksen jälkeen. Muiden silmillä nähtynä hän on tyrmäävän kaunis, mutta yksin jäädessään lukija näkee hänen oikeat kasvonsa. Kuvittajat ovat koko ajan tietoisia siitä, kummin silmin häntä katsotaan.

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Anu Holopainen: Ihon alaiset
202 s.
Karisto 2015
Kirjastosta

- Ei.

Viimeisin kotimainen dystopia, johon tykästyin, oli Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää. Olen jotenkin kaivannut enemmän suomalaista näkökulmaa tähän dystopiabuumiin. Ihan kiva, että niitä kirjoitetaan ulkomailla, mutta kai täälläkin osataan? Aarnion kirja on hyvä esimerkki kontrolloidusta yhteiskunnasta. Holopaisen kirja on kaikessa karmivuudessaan erinomainen lisä siihen joukkoon, jossa nykyhetken trendeistä johdetaan luontevasti jotain kammottavaa.

Kaikenlainen esteettinen kirurgia on aina jonkinlaisena puheenaiheena. Milloin otsikoissa ovat näyttelijättären uudet töröhuulet, milloin keskustellaan vammojen korjaamisesta. Jälkimmäisen keskustelun sävy on vähemmän tuomitseva, joten tottahan toki Holopainen tarttuu kirjassaan ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tulevaisuudessa kauneusleikkaukset ovat arkea ja 18-vuotta täytettyään jokainen suomalainen saa muokata itseään niin paljon kuin varat vain sallivat. Siihen asti lupa on saatava vanhemmilta. Tarinaa kerrotaan erilaisten nuorten näkökulmasta. 

Jara haluaa kaiken, mutta on vielä liian nuori eikä saa vanhemmiltaan lupaa mihinkään. Äiti haluaa poikansa luomuilevan, mutta se on niin järkyttävän tyylitöntä ettei ole tosikaan. Oikeastaan Jara ei herättänyt minussa suuriakaan tunteita, trendien perässä juoksevat nuoret eivät ole mikään erikoisuus eivätkä mitenkään erityisen säälittäviäkään. Kuvittelin hetken aikaa, että Jara on tyttö. Mielenkiintoista, että hän on poika ja että kirjan maailmassa miehet ovat yhtä hurahtaneita kirurgiaan kuin naisetkin. Oikeassa elämässähän esteettinen kirurgia on vieläkin leimaantunut naisten jutuksi, vaikka veitsi heiluu miestenkin kimpussa. 

Jara muuten teki ikään kuin ohimennen kaksi huomautusta, jotka jäivät erityisesti. Niissä tuntui kiteytyvän kaikki, mikä kirjan yhteiskunnassa oli pielessä. Jara katsahtaa ohimennen paria ala-asteella olevaa tyttöä, ja ainakin toisella heistä on rintaimplantit. Ala-asteella olevalla. Maailmassa, jossa alaikäinen tarvitsee vanhempiensa luvan kirurgiaan. Eli lapsen vanhemmat ovat ajatelleet, että se, mitä heidän pikkutyttönsä tarvitsee ollakseen täydellinen, ovat rintaimpantit! Ja toisaalla Jara katselee nukkuvaa tyttöystäväänsä ja pohtii, että ilman napaa hänen vatsansa olisi täydellinen. Ilman napaa. Napa on erikoisuus. Juuri kenelläkään ei ole enää napaa. Ihmiset poistattavat napansa saadakseen virheettömän litteän vatsan.

Jaran tyttöystävä on häntä pari vuotta vanhempi Inka, joka pohtii haluaako sittenkään kirurgiaa vai ei. Kirurgiasta on ehdottomasti etua työpaikkaa hakiessa, mutta Inka ei kuitenkaan tunne sitä omakseen. Luomuilu on outoa, mutta ei Inkan kasvoissa ole mitään vikaa (paitsi raitojen, animesilmien ynnä muiden puute tietenkin). Tästäpä seuraakin parisuhdekonflikti, joka perustuu ihan oikeisiin syihin eikä typeriin väärinymmärryksiin tai kommunikoinnin puutteeseen.

Hieman samanlainen konflikti on meneillään Matiaksen perheessä. Hänen äitinsä on estetiikan suomalainen huippukirurgi ja sisarensa mukana hommassa bloginsa kautta. Suoraan sanottuna piitannut yhtään siitä, mitä Matiakselle tapahtui. Vihainen terroristiteini ei ollut yhtään minun juttuni tässä kirjassa.

Plastikprincess puolestaan on alaikäinen bloginpitäjä, joka myy itseään saadakseen rahaa leikkauksiin. Hänen tarinansa oli mielestäni järkyttävin ja kuvottavin. Ei niinkään tytön vuoksi vaan siksi, että aikuiset miehet ostavat kirjassa seksiä selvästi alaikäiseltä tytöltä. Etovaa ja valitettavan ajankohtaista. Vasta tänään lukaisin uutisjutun, jossa kerrottiin netissä vaanivista aikuisista miehistä, jotka antavat nuorille tytöille rahaa ja tavaroita vastineeksi seksistä. Inhottaa, suututtaa, eikö näillä säälittävillä luusereilla ja ihmispedoilla ole minkäänlaista moraalia? Prinsessan tarinan loppu on onnettomin ja valitettavan realistinen.

Summa summarun, erinomaista kotimaista nuorten dystopiaa! Suosittelen. Maailmanmeno näyttää taas hetken aikaa erittäin huolestuttavalta.

Luettu myös mm.: Kirjakko ruispellossa, Todella vaiheessa, Lukuhoukka ja moet muut.

Haasteet: 50 kategoriaa - 22 . a book that scares you || I Spy - 7. body part