Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvakirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvakirjat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. joulukuuta 2023

Lotta-Sofia Saahko & Christel Rönns: Omenarannasta uuteen kotiin

Kansikuva.

Lotta tulee kylään papan luo ja kuulee häneltä laulun Karjalasta. Missä se on ja miksi papan on sinne ikävä?

No kyllähän minäkin laulavan papan ja hänen Lottansa tiesin, mutta tätä ennen en ollut koskaan lukenut heistä mitään lehtijuttua kummempaa. Etsin täsmäkirjaa Helmet-lukuhaasteeseen ja kun hakusanoilla löytyi kivan näköinen kuvakirja, päätin lukea sen.

Olen aina tykännyt Christel Rönnsin kuvituksista ja ne sopivat hienosti tähän tarinaan. Viivoitus ja väritys olivat jotenkin sopivan rustiikkisen tuntuisia sotavuosien miljööseen.

Pappa siis kertoo tässä Lotalle siitä, miten hänen perheensä joutui lähtemään Karjalasta evakkoon vuonna 1939. Tragediasta kerrotaan lapsiystävällisesti ja tarinaan mahtuvat niin evakkomatka junassa kuin sopeutuminen uuteen ympäristöön Suomessa. On hienoa, että Suomen historiasta tehdään kirjoja myös perheen pienimmille.


Kuvassa mies nostaa lasta naisen syliin junan kyytiin.
Isä jää rintamalle muun perheen lähtiessä evakkoon.


Itselläni ei ole sukusiteitä Karjalaan, mutta entisen työkaverini kautta olen kuullut, miten karjalaista kulttuuria pyritään pitämään elossa. Tässä kirjassa se näkyy muun muassa karjalanpiirakoissa ja papan lauluissa.

Söpönä yksityiskohtana pikku-papalla on Mirri-kissa ja seniori-papalla on seinällään kissakalenteri. Kissarakkaus kunniaan!


Kirjan tiedot:
Lotta-Sofia Saahko & Christel Rönns: Omenarannasta uuteen kotiin | Tammi 2022 | 25 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta [49/50]

perjantai 8. joulukuuta 2023

Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset

Kansikuva.


Millaista on elää sotaa käyvässä maassa? Pommisuojissa kasvaa lapsia, jotka yrittävät löytää iloa ja jonkinlaisen normaalin kaiken kauheuden keskellä.

Jos joku erehtyy sanomaan, että kuvakirjoissa ei voi käsitellä vakavia ja ajankohtaisia aiheita, hänelle voi antaa tämän ja käskeä lukemaan. Ilmahälytysten lapset on kirjoitettu ja kuvitettu vuonna 2022 Venäjän hyökkäysten moukaroidessa Ukrainaa.

Kirjassa kuvataan monia erilaisia ukranalaisia lapsia, jotka ovat paenneet perheineen pommisuojiin. Osa heistä on jo menettänyt läheisiään, toiset pelkäävät perheensä puolesta. Tarinassa korostuu kuitenkin selviytyminen karuissa oloissa ja ihmisten välinen lämpö ja tuki.

En ole tällaisen kuvitustyylin suurin fani, mutta tähän kirjaan se kyllä sopi. Kaupunkeja tuhoavat pommit ja aseet ovat pelottavia petoja, jotka vain pommisuojan ohut kuori pitää ulkona. Kuvitus ja itse tarinat ovat sen verran pelottavia ja pohdituttavia, että tämä kirja on varmasti parempi lukea yhdessä vanhemman kanssa.


Kuvassa pelokas perhe autossa, jonka päälle sataa pommeja.
Auto on kovin heppoinen turvapaikka.


Kirja päättyy toiveikkaaseen nuottiin, mutta toki sen julkaisun jälkeen on tapahtunut paljon. Maailman tilanne on entistä epävakaampi ja Ukraina on edelleen sodassa. Kuvakirjan tapahtumat ovat todellisia liian monille lapsille tänäkin päivänä.


Kirjan tiedot:
Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset | Tammi 2023 | 49 sivua | Kirjastosta
Ukrainankielinen alkuteos: Dity povitrjanyh' tryvoh (2022) | Suomennos: Eero Balk

Luettu myös:
Ainakin Kirjaimia

Haasteet:
* Helmet 2023 : 34. Kirja kertoo Ukrainasta [48/50]

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi

Kansikuva.


Tuiskun vaari valmistautuu taitoluistelunäytökseen. Hänen kauniit vaatteensa saavat Tuiskun kysymään kysymyksiä, joita vaari on ehkä odottanutkin.

Tässäpä hieno esimerkki siitä, miten helposti aikuisten vaikeina pitämiä asioita voi käsitellä lapsen kanssa. Kauniisti kuvitetussa kuvakirjassa käsitellään läheisen aikuisen transsukupuolisuutta. Tuiskun vaari on nainen, joka on elänyt koko elämänsä miehenä ja uskaltaa tulla esiin omana itsenään vasta nyt, 60-vuotiaana isovanhempana.

Asiaa käsitellään tarinassa mutkattomasti ja lapsen rehellisyydellä. Vaarin sovittaessa kaunista esiintymisasuaan Tuisku kysyy yhtäkkiä kiertelemättä, onko hän mies vai nainen. Lapsethan saattavat pohtia näitä asioita eikä heillä ole vielä samanlaista suodatinta kuin aikuisella. Kirjassa vastakkain ovatkin lapsen kysymykset ja tapa, jolla hänelle vastataan.

Vaari kertoo suoraan olevansa nainen ja kaksikko katselee yhdessä vanhoja valokuvia, joissa on vaari näyttää vakavalta pojalta. Tuiskun seuraava, aikuisesta ehkä kiusallinen kysymys on suunnattu mummille: "Tiesitkö sinä, että vaari oli koko ajan oikeasti nainen?"

Tarinassa näytetään, ettei asiasta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Lapset hyväksyvät vastaukset, tilanteet ja erilaiset ihmiset useimmiten huomattavasti helpommin kuin aikuiset. Tärkeintä on todellakin saada olla oma itsensä. Lämminhenkisen tarinan lopussa Tuisku huomaa vielä kysyä vaarilta ihan itse hyvin tärkeän kysymyksen.

Pidän paljon Hannamari Ruohosen kuvitustyylistä ja se sopii hienosti juuri tähän kirjaa. Erityisesti tykkäsin siitä, miten onnellisilta Tuisku, vaari ja mummi näyttivät. Kaikki on viimeinkin hyvin.


Kuvassa mummi asettaa vaarin päähän kauniin hiusnauhan.
Mummi ja vaari.


Kirjan tiedot:
Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi | Karisto 2022 | 31 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa [16/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Lastenkirja

torstai 9. marraskuuta 2017

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas:
Koiramäen Suomen historia
81 s.
Otava 2017
Kirjastosta

Eräänä päivänä Koiramäen lapset löysivät lipaston laatikosta vanhan kauniin kolikon.

Vannon ja vakuutan, että lainasin tämän kirjan ennen kuin Finlandia-ehdokkuudet julistettiin! Meillä oli puhetta tästä töissä ihan muista (hyvistä) syistä ja kun kirja oli hyllyssä, lainasin sen itselleni. Selasin kirjaa jo kun se tuli kirjastoomme, totesin mielenkiintoiseksi ja etten kuitenkaan juuri silloin jaksanut perehtyä siihen sen syvemmin.

Koiramäen Suomen historia on nimittäin tiukkaa asiaa ja lukemiseen täytyy syventyä ihan tosissaan. Kirja kattaa 300 vuotta Suomen historiaa, niitä vuosia joita ei tänä vuonna kuitenkaan juhlita. Tuona aikana Suomi oli osa Ruotsia ja myöhemmin Venäjää eli ei se itsenäinen valtio, jossa me nyt elämme. Suomi oli kuitenkin olemassa omana itsenään, tuona omituisena raja-alueena, jonka kansalla oli oma kielensä ja kulttuurinsa.

Kunnas on tiivistänyt tuon ajan alle sataan sivuun ja ties kuinka moneen kuvaan. Koko ajanjaksoa olisi mahdotonta mahduttaa tuohon sivumäärään, joten matkan varrelta on poimittu joitakin erityisen kiinnostavia henkilöitä ja tapahtumia. Mukaan mahtuu kavalkadi kuninkaita, sotia ja uusia keksintöjä. Kirjan sivuilla tapaamme niin suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan kuin erään onnettoman postinjakajankin. Näemme Pehr Kalmin biisonia mittaamassa ja Vasa-laivan merenpohjaan uppoamassa. Herra Hakkarainen kävelee unissaan halki historian.


Voihan Vasa-laiva!
Suosikkikuvani koko kirjassa.
s. 32-33

Kunnaksen kuvat ovat komeaa katseltavaa ja pienet yksityiskohdat hauskoja ja kekseliäitä. Olin erityisen vaikuttunut siitä, miten uskollisesti esimerkiksi hahmojen käyttämät vaatteet seurasivat muuttuvaa muotia. Kirjaa varten on varmasti tehty valtava määrä taustatyötä.

Kirja sopii varmasti sekä aikuisille että lapsille! Mainio joululahja jos sellainen on vielä ostamatta.


Luettu myös mm.: