Työ Islannin syrjäkolkilla sopii hyvin kolmekymppiselle Hildur Rúnasdóttirille. Hän surffaa hyytävän kylmässä meressä ja taistelee menneisyytensä haamuja vastaan. Hildur saa parikseen suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakobin ja kuin tilauksesta tapahtuu murha ja muutamakin.
En ole tutustunut nordic noir -genreen sen syvemmin, joten en osaa sanoa mihin kohtaan tämä Satu Rämön esikoisromaani sijoittuu niiden vertailuasteikossa. Jos tämä on tyypillinen lajinsa edustaja, niin genre ei ehkä vain ole minua varten.
Pidin kyllä kirjan islantilaisesta miljööstä ja sen hahmoista, jotka tuntuivat aivan tavallisilta ihmisiltä. Kirjassa on hienoja kuvauksia jylhistä talvimaisemista, ja näin mielessäni sysimustat yöt ja syrjäkylät.
Vartin ajomatkan jälkeen matalat kerrostalot, rivitaloryppäät ja kaupunginosia yhdistävät tieväylät jäivät kauas taakse. Ikkunoista näkyi märillä peltoalueilla seisovia pitkäkarvaisia islanninhevosia, jota hakivat toisistaan turvaa ja lämpöä. Ne seisoivat kaikki samansuuntaisesti, pyöreät ja paksujen häntien peittämät takapuolet tuulen suuntaan.
(s. 299)
Hildur, Jakob ja heidän pomonsa Beta olivat järkeviä ihmisiä ja poliiseja, eivätkä suorastaan yliluonnollisen nerokkaita tai todella typeriä. Ihmisten ilot ja ongelmat tuntuivat realistisilta. Jakob on maahanmuuttaja ja hänen kauttaan hämmästellään välillä islantilaista menoa.
Itse murhajuoni tai oikeastaan sen ratkaisu ei sen sijaan vakuuttanut minua. Juoni tuntui keriytyvän auki loogisesti ja mukana oli muutama hahmo, jotka vaikuttivat sopivan epäilyttäviltä. Ja sitten syyllinen tuleekin jostain takavasemmalta. Minä pidän enemmän sellaisista murhamysteereistä, jossa syyllinen todellakin on niiden hahmojen joukossa, joihin tutustutaan juonen edetessä, ja jotka myöskin pysyvät mukana tarinassa.
Murhamysteerin motiivi oli ehkäpä hyvinkin islantilainen. Suuremmitta juonipaljastuksitta täytyy silti sanoa, että murhaaja ei kyllä tehnyt "työtään" ihan loppuun saakka. Se tuntui epäloogiselta motiivin huomioon ottaen.
Minua vaivasi myös tekstin toisto ja kielenhuolto muutenkin. Ehkäpä kustannustoimittaja olisi voinut lukea tämän läpi vielä kerran tai pari. Ymmärsin kyllä esimerkiksi Jakobin perheongelmat heti ensimmäisestä kerrasta, ei niitä tarvinnut toistella ja selitellä jatkuvasti uudestaan.
Kirjan tiedot:
Satu Rämö: Hildur | WSOY 2022 | 364 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Kirja hyllyssä, Kirsin kirjanurkka, Tuijata ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2022 : 30. kirjassa muutetaan uuteen maahan [45/50]
Minuun upposi tämä kirja täysillä. Tykkäsin myös miljöökuvauksista ja yhteiskuntakuvauksista. Tykkään siitä, että tarina ei tule valmiiksi, vaan jatkuu eteenpäin. Itsekin huomasin tuon epäloogisuuden, mutta ei se haitannut, sillä ruumiita tuli vähemmän.
VastaaPoistaSuurin osa muista lukijoista, jotka ovat tästä kirjoittaneet, ovat selvästi pitäneet tästä enemmän kuin minä. Taidan olla vastarannan kiiski! :D
Poista