Kuten ihmiset yleensä, asuin kauan äitini ja isäni kanssa.
Omaelämäkerrallinen kasvutarina kertoo Jeanettesta, joka kasvaa uskonnollisessa yhteisössä 1960-luvulla. Lapsisaarnaajasta on tarkoitus tulla lähetystyöntekijä, mutta rakastuminen toiseen tyttöön muuttaa kaiken.
Alun perin tarkoitukseni oli lukea tämä Queerlukuhaasteen kohtaan "klassikko", koska sellainenkin tämä jo on. Kirja ilmestyi vuonna 1985, voitti heti kirjallisuuspalkinnon ja sitä luetaan edelleen kouluissa Englannissa ja Walesissa.
Kirja kertoo siis Jeanetten kasvusta lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Jeanetten äiti adoptoi hänet lähinnä siksi, että halusi kasvattaa omin käsin loistavan lähetystyöntekijän. Arki on syvästi uskonnollinen ja Jeanettella on ystäviä vain seurakunnassa, koska muut pitävät häntä (syystäkin) outona.
Kerronnassa korostuvat uskonyhteisön ja äidin kummalliset opetukset, joihin opettajatkin kiinnittävät huomiota. Jeanette on pikkuvanha lapsi, joka huomioi myös läheistensä tekopyhyyden.
"Onko sinulla viinilasia?" rouva White tiukkasi.
Äiti näytti kauhistuneelta.
"Siis lääkkeiden ottoon", rouva White kiiruhti lisäämään.
(s. 75-76)
Totta kai lasit löytyivät ja ne painetaan nopeasti seinää vasten, jotta naiset kuulevat paremmin haureellisten naapureiden seksielämän.
Jeanette pitää ensirakkautensa salassa jonkin aikaa, mutta kun totuus paljastuu, hän ja Melanie joutuvat seurakunnan tuomion eteen. Heistä yritetään ajaa ulos riivaajat. Tämän myötä Jeanette alkaa paremmin ymmärtää yhteisönsä kapeat näkemykset. Hänen mielestään rakkaudessa ei voi olla mitään väärää, seurakunnan ja äidin mukaan voi.
Kirja oli mielestäni ihan hyvä, mutta en suuremmin välittänyt varsinaisen tarinan lomaan ripotelluista pienistä saduista. Ne liittyivät symbolisesti Jeanetten elämään, mutta olisi tämä toiminut ilmankin. Tarina kyllä on mielenkiintoinen ja hauskakin kuvaus siitä, millaista on ollut olla lapsi tuollaisessa fanaattisessa yhteisössä.
Kirjan tiedot:
Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä | Bazar 2007 | 230 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Oranges Are Not the Only Fruit (1985) | Suomennos: Raija Mattila
Luettu myös:
Satun luetut, Kirjakimara ynnä muut
Haasteet:
* Queerlukuhaaste 2022 : Identiteetin etsintä
* Klassikkokesä 2022 : Kirja 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti