Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen kertomuksia

Jussi Katajala: Korpin silmät kaiken näkevät
ja muita yöpuolen  tarinoita
278 s.
Osuuskumma 2015
Kirjastosta

- Katsokaa, mitä löysin mökin ullakolta, kun etsin sieltä patjoja, Osku huudahti.

Painiskelin pienen moraalisen ongelman kanssa ennen kuin päätin kirjoittaa tästä kirjasta. Blogini tarkoitus ei missään nimessä ole mollata tai pilkata kirjailijoita, tai koettaa lannistaa heitä kirjoittajina. Sitä suuremmalla syyllä jos kyseessä on kotimainen kirjailija, koska on olemassa se realistinen mahdollisuus, että he lukevat tekstini. Toisaalta en myöskään halua pyydellä anteeksi mielipiteitäni. Kirjat eivät kuitenkaan ole niin kuoleman vakava asia, ja mielipiteet ovat aina subjektiivisia makuasioita. Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Jos jokin tarinassa ei toimi, haluan kertoa sen ihan samoin kuin haluan ihastella niitä asioita, jotka toimivat.

Niinpä sitten päätin, että tässä blogissa kerron myös rehellisesti jos en pidä jostain kirjasta. Toivon etten astu tällä kenenkään varpaille tai pahoita kenenkään mieltä kovin pahasti. Jos tuntuu siltä, että nyt alkaa mieli pahoittumaan, kannattaa lopettaa kyseisen tekstin lukeminen.

Ja tämä pitkä alustus siksi, että en tosiaan tykännyt tästä kirjasta millään tasolla. Tai no, kirjassa on hieno kansi ja painojälki on muutenkin erinomaista. Se on myös nopealukuinen, mikä on syy siihen, että ylipäätään luin sen loppuun asti kun odottelin Hercule Poirot'a alkavaksi telkkarista. Siinäpä ne. Lukukokemuksena kirja oli kuin lässähtänyt pannukakku, joka oli kaiken lisäksi tehty vanhoista munista.

Syy, miksi kirja oli niin nopealukuinen, ei ole positiivinen sekään.

Ville ajoi metrolla Gamla Staniin. Pilvet olivat väistyneet hetkeksi. Auringonpaiste häikäisi metron hämärään tottunutta Villeä. Läheisestä kahvilasta leijui vastapaistetun kanelipullan tuoksu.

(s. 159)

Joka ainoa novelli on kirjoitettu tuohon tapaan. Odottaisin löytäväni tuollaista kerrontaa esimerkiksi selkokirjoista tai lasten kirjoista. En tällaisesta tavallisesta, ei erikoisryhmille kirjoitetusta aikuisten kirjasta. Lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia, minkäänlaista tunnetta niissä ei ole havaittavissa niin henkilöiden kuin ilmapiirinkään osalta.

Tämä on suuri puute novelleissa, jotka kuitenkin ovat kauhukertomuksia. Luen harvemmin kauhua, koska mielikuvituksellani on paha tapa laukata villinä ympäri aitausta, hypätä aidan yli ja jatkaa matkaa kohti horisonttia. Parhaat kauhukertomukset ovat niitä, joissa lukija voi tuntea päähenkilön pelon ja odottaa sydän kurkussa mitä pimeästä paljastuukaan. Niissä kauhua kuvaillaan päähenkilön kautta: miten Pertin on pyyhittävä hikoavia käsiään housuihinsa, miten hänen niskaansa käyvä tuulenvire saa karvat nousemaan ja suun kuivumaan jne.. Ei vain sanota, että nyt Perttiä pelottaa. Näistä novelleista ei välittynyt minkäänlaista tunnetta. Kaikki kerrotaan tuollaisella töksähtelevällä, kliinisellä tyylillä. Yhtä hyvin olisin voinut lukea ostoslistaa.

Eikä mikään novelli tarjonnut mitään uutta juonellisesti. Niitä peruskauhujuttuja, joissa on jo moneen kertaan nähtyjä vampyyrejä, vanhoja tuttuja egyptiläisiä kirouksia ja tavanomaisia kuolleiden junia. Lopun "yllätyskäänteen" näki aina yhtä selvästi kuin vastaantulevan junan. Tarinoissa ei niinkään ripoteltu hienovaraisia vihjeitä kuin osoiteltiin niitä jättikokoisilla välkkyvillä nuolilla. Jokainen, joka on ikinä millään lailla tutustunut kauhuun genrenä, tietää varmasti heti mikä on jonkun salaisuus tai mitä luolasta paljastuu.

Lisäksi tarinoiden henkilöt olivat läpeensä epämiellyttäviä silloin kun heistä sai mitään irti. Kyseenalainen kunniapalkinto menee Rautakihlojen Olaville, joka on pyrkyri, sieppaaja, raiskaaja, kiristäjä ja pettäjä. Ei paljon heru sympatioita hänelle.

Että niin. En suosittelisi tätä kenellekään. Olen pohtinut pitkään ja hartaasti sitä, kenelle nämä on tarkoitettu luettavaksi. Analyysini alustava tulos on se, että kohdeyleisönä ovat nuorehkot miehet, jotka lukevat erittäin vähän. Mahdollisesti he ovat myös kasvaneet kiven alla, joten kaikki kauhukliseet ovat heille ennestään tuntemattomia.

Luettu myös mm.: Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Mustemaailmani, Satun luetut . Heidän lukukokemuksensa vaikuttavat olleen positiivisemmat kuin minun. Ehkä olen ainutlaatuinen, kärttyinen lumihiutale tämän kirjan suhteen?

Haasteet: 50 kategoriaa - 12. a book of short stories || I Spy - 14. senses || kirjankansibingo - eläin

Kuten sanoin, kansi on hieno ja sen perusteella kirjan otinkin mukaani.
Komea korppi, joka sulautuu pääkalloon. Kiva fontti sekä pää- että
alaotsikoissa. Siinä sen näkee, että kansi voi pettää ja pahasti.