 |
| Milja Kaunisto: Synnintekijä 308 s. Gummerus 2013 Kirjastosta |
Kun nuorukaisena astuin harhaan ja tein vääryyttä, sain virheestäni rangaistuksen isältäni.
Kaikki ja kaikkien serkut ovat tietenkin jo lukeneet tämän. En oikein osaa sanoa, miksi tämä meni minulta ohi. Ehkä siksi, että kaikissa lukemissani arvosteluissa (ei vain blogeissa) ja kuulemissani keskusteluissa keskityttiin lähinnä siihen, miten hui kauhistus ronski ja rietas kirja on. Kyllä sitä ollaan melkein hajusuolaa vailla kun nuori naiskirjailija uskaltaa kirjoittaa likaisesta keskiajasta, naisten karvaisista suonsilmäkkeistä ja papista, jonka keppi on tanassa sekä naisten että miesten suuntaan aina kun selkänsä kääntää. Kirja kuulosti ihan pornolta ilman juonta.
[Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että lopputekstissä on juonipaljastuksia. Kääntyös poies jos haluat niitä välttää!]
No onhan se ronskisti kirjoitettu. Pariisi lemuaa kuin navetan sontalaari ja Olaus Magnuksella on suuria vaikeuksia pysyä housuissaan. En järkyttynyt tekstistä, mutta olihan se hiukan erikoista, etenkin kun luin juuri Neidonpaulan. Se on varsin siisti ja siveä tähän verrattuna, vaikka tapahtuukin suunnilleen samoihin aikoihin tämän kanssa. Joka tapauksessa Synnintekijässä on tosiaan aika roisia tekstiä. Jopa niin paljon, että siihen turtuu hyvin nopeasti. Edes ne kuuluisat roikkuvat karvapallit eivät enää hätkähdyttäneet, koska sinne asti selvittyäni olin kuitenkin lukenut sivukaupalla Pariisin porttojen kosteista haaroista ja Olavin syntisestä onanoinnista.
En toistaiseksi lämmennyt Olaville kovin paljoa, mutta Miracle voitti sydämeni ihan kokonaan. Ymmärrän täysin miksi Olavi väkersi itsensä vahingossa umpisolmuun aina, kun Miracle vähän hymyili tai käyskenteli tiukoissa housuissaan ja piukoissa pakaroissaan. Enkelit lauloivat, pyhimykset pyörtyilivät jne. On se Miracle vain jotenkin niin ihana Olavin silmillä katsottuna. Se hänen salaisuutensa vain lisäsi tuota mystistä fiktiivistä vetovoimaa. Jestas sentään mikä nainen kun huijaa koko miehistä maailmaa, ja tekee sen ilmeenkään värähtämättä! Toisin kuin Olavi, olin melkein valmis huutamaan hurraata kun salaisuus paljastui. Ihailin samaa itsevarmuutta ja määrätietoisuutta myös Beatrixin hahmossa.
Jatko-osat on pakko lukea ihan sen vuoksi, että haluan tietää miten Miraclen käy. Olen myös 99.99% varma siitä, että Olavi on Maunu Tavastin biologinen poika vaikkei sitä tiedäkään. Katsotaanpas olenko oikeassa. Yllätyn suuresti jos en ole.
[Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että lopputekstissä on juonipaljastuksia. Kääntyös poies jos haluat niitä välttää!]
No onhan se ronskisti kirjoitettu. Pariisi lemuaa kuin navetan sontalaari ja Olaus Magnuksella on suuria vaikeuksia pysyä housuissaan. En järkyttynyt tekstistä, mutta olihan se hiukan erikoista, etenkin kun luin juuri Neidonpaulan. Se on varsin siisti ja siveä tähän verrattuna, vaikka tapahtuukin suunnilleen samoihin aikoihin tämän kanssa. Joka tapauksessa Synnintekijässä on tosiaan aika roisia tekstiä. Jopa niin paljon, että siihen turtuu hyvin nopeasti. Edes ne kuuluisat roikkuvat karvapallit eivät enää hätkähdyttäneet, koska sinne asti selvittyäni olin kuitenkin lukenut sivukaupalla Pariisin porttojen kosteista haaroista ja Olavin syntisestä onanoinnista.
En toistaiseksi lämmennyt Olaville kovin paljoa, mutta Miracle voitti sydämeni ihan kokonaan. Ymmärrän täysin miksi Olavi väkersi itsensä vahingossa umpisolmuun aina, kun Miracle vähän hymyili tai käyskenteli tiukoissa housuissaan ja piukoissa pakaroissaan. Enkelit lauloivat, pyhimykset pyörtyilivät jne. On se Miracle vain jotenkin niin ihana Olavin silmillä katsottuna. Se hänen salaisuutensa vain lisäsi tuota mystistä fiktiivistä vetovoimaa. Jestas sentään mikä nainen kun huijaa koko miehistä maailmaa, ja tekee sen ilmeenkään värähtämättä! Toisin kuin Olavi, olin melkein valmis huutamaan hurraata kun salaisuus paljastui. Ihailin samaa itsevarmuutta ja määrätietoisuutta myös Beatrixin hahmossa.
Jatko-osat on pakko lukea ihan sen vuoksi, että haluan tietää miten Miraclen käy. Olen myös 99.99% varma siitä, että Olavi on Maunu Tavastin biologinen poika vaikkei sitä tiedäkään. Katsotaanpas olenko oikeassa. Yllätyn suuresti jos en ole.
Luettu myös mm: Kirja on tosiaan luettu jo melkein joka paikassa.
Haasteet: 50 kategoriaa - 15. a popular author's first book || Idän pikajuna - 1. Pariisi (joo, hairahduin tähänkin haasteeseen kun se tuli sopivasti vastaan tätä lukiessa) || kirjankansibingo - rakennus
 |
| Nätti kansi, jossa on sopivan synkkä tunnelma ja komea linna eli rakennus. Tykkään myös kirjan nimen fontista, se on sopivan keskiaikainen. |
Tästä historiallisesta trilogiasta tuli lempparikirjojani, suosittelen :)
VastaaPoistaLukiessani mietiskelinkin, että tämä voi olla niitä sarjoja, jotka olisivat kivoja omassakin hyllyssä. :)
PoistaMinulta tämä on mennyt ihan kokonaan ohi, en muista nähneenikään. Toisaalta, kaikkeen ei aina riitä, mutta vaikuttaa kyllä kiinnostavalta.
VastaaPoistaNiinhän se on, että kirjoja on liikaa ja aikaa liian vähän... Tämä oli kyllä yllättävän kiinnostava tapaus, suosittelen jos tykkäät historiallisista kirjoista etkä kavahda ronskia kielenkäyttöä!
Poista