Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta

Jussi Siirilä: Sekaisin Kreikasta
112 s.
Gummerus 2008
Kirjastosta

Matkatavaroitamme ei näy, kuljettimen hihna ei liiku.

No ei siinä kauaa mennyt ennen kuin luin Barrikadikesää edeltäneen sarjan osan. Kaipasin jotain kevyttä ja hauskaa lukemista, ja ajattelin tämän sopivan siihen lukufiilikseen. Sopihan se. Tämä on oivallista kesälukemista, suosittelisin siinä 9-10-vuotiaille sekä tällaisille sydämeltään ikinuorille lukijoille.

Kirjassa selvitetään heti aluksi, se mikä minua hieman vaivasi Barrikadikesässä. Mayan nimi on tosiaankin Maya, kiitos taiteilija-äidin kiinnostuksen vanhoja kulttuureja kohtaan.

Itse tarina alkaa suoraan tapahtumien keskeltä. Vaikka 12-vuotias Maya aavistikin Kreikan lomasta tulevan erittäin nolon, perheriitaa hän ei sentään odottanut. Isä ja äiti lyövät vetoa keskenään, ja vaihtavat osia. Isä heittäytyy boheemiksi taiteilijaksi, äiti alkaa tuijottaa tiukkana aikatauluja. Eräänä kauniina aamuna isä on kadonnut jättäen jälkeensä huolestuttavan viestin.

Paperiin on raapustettu tekstiä lennokkaalla tyylillä, jonka tunnistaa vain vaivoin isän käsialaksi. Tuttu säntillinen ote on kateissa, ja tilalla on taiteellisen suttuista tajunnanvirtaa. Isä kertoo lähteneensä muutamaksi päiväksi maaseudulle, koska kaupunki tukahduttaa hänen sisäisen lapsensa. Takaisin hän palaa heti kun on löytänyt sielunsa. Allekirjoituksen viereen on piirretty kukka. 

Isän huippumoderni kännykkä nököttää hylättynä tiskupöydällä, ilmeisesti luontoon palaava villimies ei tarvitse sitä enää.

(s. 33)

Äiti vannoo pärjäävänsä ilman isääkin ja alkaa vainota karjalaisrouvien lomaryhmää kulttuurikohteet mielessään. Maya löytää rannalta uuden ystävän, kreikkalaispoika Kostasin, jolta hän kuulee huolestuttavia uutisia isästä.

Tämä kirja rakentuu samaan tapaan kuin Barrikadikesä. Jokainen yksittäinen osa on ihan uskottava. Tiukkapipoinen isä vaihtaa vapaalle? Niin sitä lomaillessa pitää. Äiti haluaa jakaa kulttuurielämyksiä muiden kanssa? Johan toki. Maya ystävystyy paikallisen pojan kanssa? Joo-o. Paikallinen, varsin muhkea mummo pitää yllä kuria ja järjestystä? Uskottavaa. Osien muodostama kokonaisuus on sekä absurdi (ei näin paljon kommelluksia voi oikeasti tapahtua) että looginen (näillä palasilla voi). Ja todella hauska, totta kai.

Tykkään edelleen Mayasta todella paljon. Hän on järkevä ja toimelias tyttö, joka on ilmeisen tottunut vanhempiensa omituisuuksiin. Isä ja äiti ovat noloja, mutta minkäs sille voi. Sen kanssa on vain elettävä. Äidistä ei ole apua isän pelastamiseksi, joten se on tehtävä itse. Kostas on ihan kiva, mutta Mayalla on tärkeämpääkin tekemistä kuin pönkittää hänen miehistä itsetuntoaan.

Toivottavasti Siirilä kirjoittaa Mayasta vielä lisää samalla reippaalla otteella! Tällaista kirjallisuutta olisi kiva nähdä myös pojille kirjoitettuna. Ei niin, että pojat eivät voisi tätä lukea (kiva olisi jos lukisivat! sopii oikeasti myös pojille!), mutta tyttö päähenkilönä on monille aivan liian suuri este.

Luettu myös mm: Luettua elämää, Iltalukemista

Haasteet: 50 kategoriaa - 29. a book set somewhere you've always wanted to visit || I Spy - 6. places || kirjankansibingo - keltainen

Ihanan kesäinen kansi. Sisällöstä se ei juuri kerro, mutta tunnel-
masta kyllä. Olen hieman pettynyt siihen, että Barrikadikesän kansi
on aivan erilainen kuin tämä. Sarjoissa pitäisi aina olla yhteneväi-
set kannet, sanoo kauhea kansinipottaja.

Jussi Siirilä: Barrikadikesä

Jussi Siirilä: Barrikadikesä
301 s.
Gummerus 2013
Kirjastosta

Tiedätkö tunteen, kun olet näyttämöllä ja vastanäyttelijä menee totaaliseen kipsiin, mykäksi kuin munakoiso?

Tämä kirja on kuulema yksi niitä, joita työkaverini käyttää säännöllisesti kirjavinkkauksissa. En muista mitä kautta tästä tuli puhetta, mutta sain vähän niin kuin ohimennen oman henkilökohtaisen vinkkaukseni tästä. Ja olihan tämä niin hauskan kuuloinen, että piti ihan uteliaisuuttani lainata ja lukea. 

Tarkempi tutkimus osoitti, että tämä on itse asiassa sarjan toinen, itsenäinen osa, mutta ei se haitannut lukemista yhtään. Perusjutut tulivat selville heti kirjan lopussa, jos kohta en vieläkään ole ihan varma onko päähenkilön nimi Maya (takakannessa ja niin hän itse sen kirjoittaa) vai Maija (ainakin pikkuserkku ja mummo käyttävät tätä). Sanotaan nyt kuitenkin Maya.

Juuri kuutosluokan päättäneen Mayan kesä ei näytä kivalta. Luvassa on remontti eikä matkaa mummin ja pikkuserkku Nooran luo. Heti loman alussa hän kuitenkin löytää isänsä piileskelemästä kellarista ja käy ilmi, että isä on saanut potkut töistä. Rahaa remonttiin ei tule, mutta Mayan äiti saa nerokkaan idean: ilmoitetaan perhe uuteen reality TV-sarjaan, jossa tehdään nimenomaan remontteja ongelma- ei kun siis tavallisille suomalaisperheille. Maya tuumii asiaa hetken, toteaa sen älyttömäksi, pakkaa laukkunsa ja suuntaa Lappiin. Ikävä kyllä remonttisarja vainoaa häntä sinnekin ja lisäksi mummi on päättänyt nousta barrikadeille sellutehtaan puolesta.

Kirja on aivan hillittömän hauska! Mieleeni tuli Emmy Abrahamsonin Kuinka selvityä puolalaisesta äidistä, jolle myös hihittelin itsekseni. Yksittäin tapahtumat ja henkilöt ovat täysin uskottavia Mayan aktivisti-mummista koulun urheilutähti Reimaan. Siksipä koko juonikin on uskottava huolimatta siitä, että se rakentuu varsin hullunkurisista palasista. Kemin (se on taatusti Kemi vaikka sitä suoraan sanota) sellutehdas aiotaan sulkea, joten tietenkin ihmiset vastustavat sitä äänekkäästi. Mayan mummi on aina ollut aktivisti, joten tietenkin hänkin päätyy kahlitsemaan itsensä tehtaan porteille. Ufoihin hurahtaneen aktivistimiehen taustalta löytyy vakavia asioita ja juonipaljastuksia. Noora suostuu Reiman kantojuhdaksi, koska on niin lätkässä tähän. Reima on hemmoteltu ainoa lapsi, jolla on valtavia suorituspaineita. Mayan äiti haluaa sen pahuksen remontin, joten tietenkin hän näkee reality TV:n loistavana mahdollisuutena.

Maya itse on aivan ihana päähenkilö. Järkevä ja aktiivinen tyttö, joka ei vähästä hätkähdä. Hän ratkaisee orastavan kolmiodraamankin toteamalla, että Noora tykkää Reimasta eikä poika ole niin ihana, että hänen kanssaan oleminen olisi Nooran ystävyyden arvoista. Kiitos paljon tästä, Jussi Siirilä! Tällaista otetta ystävyyteen haluan aina nuorten kirjoilta. Mayan suhtautuminen mummiin ja vanhempiinsa on myös mukavan maanläheinen. Kiva, että mummilla on harrastuksia ja toki hän taistelee tärkeän asian puolesta, mutta olisi häntä silti mukava nähdä kotonakin eikä aina putkaan menossa tai sieltä tulossa. Vanhemmat ovat rakkaita, mutta joskus heidän otteensa terveestä järjestä tuntuu lipsuvan. Siirilä pureutuu tosi-TV:n ihmeelliseen maailmaan Mayan perheen kautta ja tekee sen hauskasta ja kärkevästi. Tarinassa ei päästä kovinkaan pitkälle kun vanhemmat ilmoittavat Mayalle, että tytöllä on nyt sitten Wegenerin granulomatoosi.

Lopuksi isä esitti pahoittelunsa asiasta ja kertoi, että perheemme ei kerta kaikkiaan olisi kelvannut remonttiohjelmaan ilman kunnon tragediaa. Isä ja äiti olivat tajunneet sen juuri ennen hakemuksen lähettämistä. Lapsen parantumaton sairaus oli tuntunut parhaalta mahdolliselta houkuttimelta, ja sellaiseksi se oli osoittautunutkin. Puhelin oli soinut heti seuraavana  päivänä.

(s. 137)

Tätä minä olen usein epäillytkin kun hairahdun joskus vastaavia sarjoja katsomaan.

Minusta tuntuu epäilyttävästi siltä, että etsin sen tätä edeltäneen osan kirjastosta ja jään sitten odottelemaan jatkoa. Suosittelen nuorille ja vanhemmillekin lukijoille, jotka etsivät rentoa ja hauskaa luettavaa! Täydellinen kirja aurinkoiselle kesäpäivälle, mutta valaisi se harmaata kevättäkin.

Luettu myös mm.: Luettua elämää, Kujerruksia

Haasteet: 50 kategoriaa - 17. a book a friend recommended || kirjankansibingo - piirroskuva

Tykkäsin tästä kannesta. Se on kevyen ja raikkaan näköinen,
ja sekä Mayan että Nooran kuvaaminen korostaa kivasti
ystävyyden tärkeyttä kirjan tarinassa. Takakannessa piileskelee
mummi iskulausekyltin takana.