Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria

Ombrian iättömän kaupungin hallitsijan tehdessä kuolemaa hänen rakastajattarensa, jonka valtiatar Helmen musta katse oli hyytänyt ulos huoneesta, ajelehti kuin lintu aallonharjalla kunnes tupsahti sisään Kyel Greven vartioimattomasta ovesta ja suoraan vuoteelle, missä poika leikki käsinukeillaan.

Ombrian hallitsijan kuollessa liikkeelle lähtee monimutkainen juonikuvio. Lydea, kuninkaan rakastajatar, pakenee palatsista ja pieni kruununperillinen jää armottoman valtiatar Helmen kynsiin. Lydea haluaa auttaa Kyelia, jonka puolella on myös entisen ruhtinaan sisaren äpäräpoika Ducon.

Kun olen lukenut kirjan, minulla on harvoin mielessäni heti selkeää lausetta, jolla tiivistäisin kirjan tunnelmat itselleni. Tällä kertaa suljin kirjan ja mielessäni soi kirkkaana "olipa kummallinen kirja". Koska olihan tämä. Luin joskus kauan sitten McKillipiltä kirjan Serren metsissä, josta muistan pitäneeni enemmän kuin tästä.

Yksi selkeimmistä kirjan teemoista on valta ja valtataistelut. Kun Ombrian ruhtinas kuolee, valtaistuimelle riittää pyrkijöitä. Ei niinkään siksi, että kaikki haluaisivat intohimoisesti hallita rappeutuvaa kaupunkia, vaan siksi, että kukaan ei halua valtiatar Helmeä vallankahvaan. Hän on ahne ja julma myrkkykäärme, joka on elänyt taikuuden avulla pitempään kuin kukaan muistaa.

Samaan aikaan alakaupungissa, siis Ombrian alle jääneiden vanhojen raunioiden keskellä, asuu noita Faey kasvattipalvelijansa Magin kanssa. Faey myy palveluksensa ja myrkkynsä kenelle vain oikeasta hinnasta. Mag alkaa kuitenkin havahtua siihen, että on olemassa sellainenkin asia kuin moraali ja ero oikean ja väärän välillä. Toinen kirjan kantavista teemoista on rakkaus, jota löytyy yllättävistäkin paikoista.

Tykkäsin sinänsä kirjan valtataisteluteemasta ja oudosta taikuudesta. Kirjassa on myös hyvin kirjoitettu ja tuntuu paikoittain hyvin ahdistavalta ja klaustrofobiselta. Minusta McKillipin kaunis kieli ei kuitenkaan ihan sopinut juuri tähän tarinaan, vaan teki siitä liiankin hidastempoisen. Vähän kuin olisi välillä tarponut upottavalla suolla, jossa on kyllä kaunista, mutta kyllä se silti upottaa ikävästi.

Tämä lämmitti hyllyäni monta, monta vuotta, ja olen tyytyväinen siihen, että luin sen. Nyt se saa viimein lähteä etsimään uutta omistajaa.

Kirjan tiedot:
Patricia A. McKillip: Unohdettu Ombria | Karisto 2006 | 288 sivua | Omasta hyllystä
Englanninkielinen alkuteos: Ombria in Shadows (2002) | Suomennos: Natasha Vilokkinen

Luettu myös:
Cillan kirjablogi, Kirjasiili, Pähkinäkukkula ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Kirja on julkaistu 2010 tai aiemmin
* Aakkoshaaste : U