Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens

My parlor smelled of linseed oil and spike lavender, and a dab of lead tin yellow glistened on my canvas.

17-vuotias Isobel maalaa muotokuvia keijuväelle*. Hän on oppinut olemaan tarkkana pelottavien asiakkaidensa kanssa, mutta syysprinssi Rook yllättää jopa Isobelin. Tai oikeastaan Isobelin yllättävät hänen tunteensa Rookia kohtaan. Pian sitä juostaankin pitkin keijumaita kielletyn rakkauden vuoksi.

Tykkäsin Margaret Rogersonin Kirjojen tyttärestä ja sen luettuani päätin lukea hänen muitakin kirjojaan. Tämäkin on itsenäinen tarina eli mukava poikkeus YA-sarjojen joukossa. Ei kaikkea tarvitse venyttää vähintään trilogiaksi.

Jos unohdetaan genrelle tyypillinen ja tässä kirjassa vielä harvinaisen pikainen supernopea rakastuminen, pidin tästäkin todella paljon! Kirjassa on vauhtia ja jännitystä, ja tykkäsin Isobelista, joka oli hyvin käytännöllinen ja järkevä sankaritar.

Se, että koko juttu pyöri taiteiden ympärillä, oli mielenkiintoinen ja erilainen valinta YA-kirjan juoneksi. Keijut ovat kykenemättömiä luomaan mitään uutta ja siksi ihmisten käsityötaidot kiehtovat heitä suunnattomasti. Isobelin kylä tekee bisnestä nimenomaan keijujen kanssa ja jokainen kyläläinen on hyvin tietoinen heitä ympäröivästä vaarasta.

And like all of his species he couldn't resist seeking my true name. I paused, evaluating my mind and senses, and came to the relieved conclusion that he hadn't put me under a malicious charm, one that might make me speak more freely or reveal secrets I ought not.

Because no one used their birth name in Whimsy. To do so would be to expose oneself to ensorcellment, by which a fair one could control a mortal in body and soul, forever, without their ever knowing – merely through the power of that single, secret word.

(s. 26-27)

Isobelin lisäksi pidinkin aivan erityisesti siitä, millaisiksi Rogerson kirjoitti keijuväen. He olivat oikeasti todella epäinhimillisiä ja sen vuoksi todella pelottavia. Kun Isobel ja Rook päätyvät keväthoviin, keijujen ihmismäinen pintasilaus karisee nopeasti. Kaunis kuori on pelkkää lumousta ja kätkee alleen armottomia petoja.

Jännäsin oikeasti, miten Isobel selviää tukalasta tilanteesta ja millaisen loppuratkaisun Rogerson rakentaa. Täytyy ehdottomasti lukea häneltä vielä lisääkin.

*Kirjassa "fae". Onkos keiju tälle järkevä ja yleisesti hyväksytty suomennos? Haltia on joka tapauksessa väärä laji.

Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: An Enchantment of Ravens | Titan Books 2017 | 207 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2022 : Näyttävä kansi