Laura Suomela: Kiss my juhannus

Sen tunne, kun tajuut, että oot just pelastanut koko porukan juhannuksen!

Juhannuskirjaksi sopii hyvin, no, esimerkiksi juhannuskirja. Laura Suomelan YA-kirjassa Kiss my juhannus riittää sekoiluja parinkin juhannuksen tarpeisiin, vaikka tämä tapahtuukin oikeastaan yhtenä juhannuspäivänä.

Eetu onnistuu löytämään viime minuutilla vuokramökin, joten kaveriporukan ei tarvitsekaan jäädä kärvistelemään kaupunkiin. Himokselle ei päästä (ehkä), mutta on se järvenrantamökki tyhjää parempi. Vai onko?

Tässä oli tosiaan melkoista kesäistä kohellusta, kun vuokramökki osoittautuu kammottavaksi mörskäksi. Se ei vielä sinänsä aiheuta pettymystä suurempaa draamaa, mutta myöhässä olevat menkat käynnistävät sinänsä loogisen, mutta hyvin kaoottisen tapahtumaketjun.

Tykkäsinkin siitä, miten mutkattomasti tässä puhuttiin menkoista. Vieläkin enemmän tällaista nuortenkirjoihin, kiitos! Ja erityisesti pidin siitä, että porukan pojatkin suhtautuivat menkoista puhumiseen ihan luontevasti. Hyittely ja muu kauhistelu oikein loistaa poissaolollaan.

Vähän kyllä miinusta siitä, miten porukka noin vain unohtaa huolehtia Eetun perheen kissasta. Ensinnäkin minusta oli alun perinkin käsittämätön ajatus, että Eetun äiti antaa silmäteränsä teinien mukaan aivan outoon paikkaa. Ei ikinä. Saati sitten, että reissuun lähdetään ilman hiekkalaatikkoa ja muita tykötarpeita. Ja sitten se unohtaminen oli jo ihan kamalaa.

Otan kissajutut aika henkilökohtaisesti kirjoissakin!

Mutta kokonaisuutena kirja oli ihan hupaisa arkinen kesäseikkailu. En pitänyt tästä yhtä paljon kuin parista muusta lukemastani Suomelasta, joissa asioiden parissa viivyttiin pitempään, mutta kelpo kirja tämä kuitenkin on.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Kiss my juhannus | Karisto 2022 | 149 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesämökki

* YA-lukuhaaste : Kesä

Haastekoonti: Hus hyllynlämmittäjät

Kirjagramin puolella haastettiin alkuvuodesta lukemaan omia hyllynlämmittäjäkirjoja. Haasteessa oli hauska käänne: ensin valittiin kolme luettavaa kirjaa ja vasta sitten paljastui, että haasteeseen liittyi myös bingoruudukko. Kiitos haasteesta, @merimiesaidinpaivakirja!

En ajatellutkaan saavani koko ruudukkoa täyteen, koska tuohon "ostit kirjasomen innoittamana" -kohtaan minulla ei vain ollut sopivaa kirjaa. Mutta, luin hyllystäni kuitenkin seitsemän kirjaa! 

Tai oikeastaan seitsemän ja puoli. Yksi aluksi valitsemistani kirjoita oli Markus Hotakaisen Onko siellä ketään: avaruuden älyä etsimässä. Yritin lukea sitä, mutta annoin periksi jossain sivu 120 paikkeilla. Kun ei niin ei. Muistaakseni ostin kirjan joskus Helsingin tai Turun kirjamessuilta ja selvästi kyseessä oli harvinainen hutiostos.

Luettujen kirjojen kohtalot olivat seuraavat:

Omaan hyllyyni jäivät:

Heli Mäenpää: Arvon kissa: suomalaisten rescue-kissojen tarinoita

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Carolyn Keene: Neiti Etsivä maksaa velkansa

Lahjoitin kirjastoon:

Sarah Perry: The Essex Serpent

Natasha Pulley: The Bedlam Stacks

Jätin tuo ja vie -hyllyyn:

Xinran: Message from an Unknown Chinese Mother: Stories of Loss and Love

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja vanhan pitsin arvoitus

Markus Hotakainen: Onko siellä ketään: avaruuden älyä etsimässä

Camryn Garrett: Friday I’m in Love

It’s Mom’s idea to drive me to Naomi’s Sweet Sixteen.

Camryn Garrettin Friday I’m in Love sattui silmiini kun keräilin aiemmin keväällä teemakirjoja pop up -kirjastoa varten. Tämä on nuorten sateenkaari-YA:ta ja jäi mieleeni, koska kansi on niin kertakaikkisen iloisen näköinen.

Tarinassa onkin kyse ilosta, joskin kirja oli myös yllättävän vakava. Mahalialla ja hänen äidillään ei ollut varaa järjestää hänelle kunnon sweet sixteen -synttäreitä. Syntymäpäivä oli ja meni aikoja sitten, mutta Mahalia haluaa silti juhlia. Hän päättää tulla kaapista kertaheitolla ja mikäs sen näkyvämpää kuin kunnon coming out -bileet.

Sateenkaariteemaltaan tämä oli minusta tosi positiivinen kirja. Läheisten reaktiot arveluttavat Mahaliaa jonkin verran, mutta itseensä ja omaan identiteettinsä hän on täysin tyytyväinen. Koska Mahalia ei oikein osaa tai edes välitä sanoa onko bi vai pan, hän määrittelee itsensä queeriksi.

Juhlien teema muuttuu lopussa ihanasti kaapista tulemisen juhlimisesta Mahalian queer-identiteetin juhlimiseksi. Eihän hänen elämänsä ole vain se yksi hetki, vaan jatkuvaa iloa siitä, että hän on oma itsensä.

Society might expect me to come out over and over again, but this party has taught me that it can be a moment of joy, a way to celebrate myself. Coming out can be something I do just for me.

(s. 263)

Mutta juhlat jäävät hieman sivuosaan, koska tässä on niin monta muutakin aihetta. On perheen varattomuus, äidin äkillinen sairastuminen, poissaoleva isä, tasokokeet, rasismi ja luokkaerot. Sinänsä näitä kuvataan hyvin ja on totta, että hyvin monien ihmisten kohdalla monet marginaalit kohtaavat.

Mahalia on musta, vähävarainen, queer ja yksinhuoltajan lapsi. Varallisuuserot jäytävät, kun hän yrittää epätoivoisesti säästää juhliin, jollaiset rikkaan bestiksen vanhemmat voisivat maksaa sen näkymättä perheen budjetissa mitenkään. Valkoihoinen englanninopettaja maalaa itsestään suvaitsevaista kuvaa, mutta Mahaliaa tämän pinnallisuus ja alentuva sääli inhottavat ihan syystäkin.

Kirja oli silti nopea ja kevyt lukea. Mahalia ei ryve ongelmissaan vaan haluaa selvitä niistä selkä suorana ja itsestään (ja söpöstä Siobhanista) pitäen.

Kirjan tiedot:

Camryn Garrett: Friday I’m in Love | Penguin Books 2023 | 272 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queer ilo

* Vahvat naiset 2024 : Ilo

* YA-lukuhaaste : Sinulle uusi kirjailija

Katri Alatalo: Kesäkuu

- Okei, Juli, Titta-täti huokaisi samalla kun veti jarrut pohjaan keskellä Alcatrazin parkkipaikkaa.

Tämä Katri Alatalon Kesäkuu on ollut minulla lainassa jo parisen viikkoa, mutta ihan noin periaatteesta halusin odottaa kesäkuuhun sen lukemista. Kirja onkin niin vahvasti kesäkirja, että paras aika sen lukemiselle on juuri tämä vuodenaika.

Kesäkuu on melko harvinaisesti yhden päivän (yön) nuortenromaani, joka pallottelee siinä nuortenkirjan ja YA-kirjan välillä. Voisi mennä molempiin ja kirjastoissa tätä onkin näköjään laitettu N- ja NA-osastoille. Sanoisin, että uppoaa yläkoululaisiin, etenkin vähemmän lukeviin. Tässä on vain 144 sivua.

Päähenkilö Juli on 15-vuotias ja heti käy selväksi, että hänellä on jonkinlaisia ongelmia koulussa ja/tai kotona. Hänet on lykätty kesäleirille, josta hän päättää saman tien karata. Mukaan tunkee myös Bao, joka Tampereelta tulleena on paitsi suurkaupunkilainen myös ulkopuolinen leirillä, jonka osallistujat ovat pääosin Julin omasta käpykylästä.

Pakomatka on vauhdikas ja tuntui hieman, no, satunnaiselta. Ikään kuin juonikuvioita olisi keksitty sitä mukaa kun kirjaa kirjoitettiin, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Nyt homma vain tuntui hieman leviävän käsiin kun käsiteltiin niin monenlaisia ongelmia itsetuhoisuudesta rasismiin, perheenjäsenen kuolemaan ja oppimisvaikeuksiin.

Oikeastaan tarinaa olisi ollut pitempäänkin kirjaan. Silloin Juliin ja Baoon olisi ehtinyt syventyä paremmin. Toisaalta pidin kyllä kirjan ohimeneväisyyden tunnelmasta. On vain tämä yö ja vain tällä on nyt merkitystä.

Kirjan tiedot:

Katri Alatalo: Kesäkuu | Hertta 2024 | 144 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Yöpöydän kirjat, Kirjakaapin kummitus, Siniset helmet ynnä ehkä muutkin

Haasteet:

* Helmet 2024 : 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo [41/50]

* Kesäkirjabingo : Suomen kesä

* YA-lukuhaaste : Kannessa on kaksi ihmistä

Karin Bojs: Euroopan esiäidit: 43 000 vuotta nykyihmiset historiaa

Seitsemän vuotta sitten, vuonna 2015, kirjoitin kirjan nimeltä Homo europaeus: Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia (Suom. 2016).

Ja tämän Euroopan esiäidit luettuani minua kiinnostaisi lukea sekin, mutta toisaalta se tuntuu vähän turhalta. Karin Bojs sanoo suoraan esipuheessa, että seitsemässä vuodessa esihistorian tutkimus on edistynyt niin paljon, että siinä on väistämättä vanhentunutta tietoa.

Joten tyydyn tähän ja olen tähän tyytyväinen. Euroopan esiäideissä on vähän erilainen ja tosi kiinnostava näkökulma esihistoriaan. Bojs lähtee vastaamaan kysymykseen siitä, onko muinaisuudessa ollut kiistämättömiä matriarkaatteja, jotka patriarkaatit raa’asti syrjäyttivät.

Se jää vähän sivujuoneksi kun Bojs oikein intoutuu selittämään, miten eurooppalaiset esihistorialliset yhteiskunnat muodostuivat ja mitä niissä tehtiin. Bojs kirjoittaa sujuvasti ja kansantajuisesti, joten lukijalla ei tarvitse olla mitään syvempää historiataustaa tämän ymmärtämiseksi. Kirjassa on myös pari karttaa ja valokuvia joistakin esineistä havainnollistamaan sitä, missä liikutaan ja millaisia esineitä aikoinaan on tehty.

Kirja olikin vallan mainiota ja vetävää luettavaa. Suosittelen ehdottomasti jos esihistoria vähänkään kiinnostaa!

Plussaa myös siitä, että suurin osa tutkijoista, joihin Bojs viittaa, ovat naisia. Mietin lukiessani, että onko tämä ollut ihan harkittu valinta naistutkijoiden esiin nostamiseksi vai onko edelleen niin, että kirjan aihe eli naisten elämä kiinnostaa harvempaa miestutkijaa? Vai molemmat?

Koska kirjan lähtökohtana oli naisiin liittyvä kysymys, Bojs kertoo eurooppalaisten historiaa naisia unohtamatta. Kivikirveitä joo, mutta ei yhteisö ole koskaan voinut rakentua vain niiden varaan. On tarvittu kankaita, ruokaa, koruja, rituaaleja ja vaikka mitä, mistä on jäänyt vähemmän jälkiä. Nämä asiat ovat luultavasti kuuluneet enemmän naisten elämänpiiriin.

Ja vastauksena siihen alkuperäiseen kysymykseen: matriarkaattiutopioita ei todennäköisesti ole ollut olemassa. Mutta wanhaakin wanhemmat metsästäjä-keräilijä- ja maanviljelijäyhteisöt olivat useimmiten tasa-arvoisempia kuin sellaiset 5000 vuotta sitten Eurooppaan muuttaneet indoeurooppalaiset tyypit. Heidän mukanaan tuli patriarkaatti, joka pienensi esiäitiemme tilaa huomattavasti.

Tässä kirjassa muuten mainitaan pari kertaa Jean M. Untinen-Auel, joten olen nyt sitten viimein varannut Hevosten laakson itselleni. Luolakarhun klaanista onkin jo aikaa.

Kirjan tiedot:

Karin Bojs: Euroopan esiäidit: 43 000 vuotta nykyihmiset historiaa | Minerva 2023 | 270 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Europas mördar - de senaste 43 000 åren (2022) | Suomennos: Jänis Louhivuori

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Kirjassa on kuvia

* Vahvat naiset 2024 : Tietokirja

Natasha Pulley: The Bedlam Stacks

Although I hadn’t been shot at for years, it took me a long time to understand that the bang wasn’t artillery.

Natasha Pulleyn The Bedlam Stacks on lämmittänyt hyllyäni jo monta vuotta. Monta, monta vuotta. Olen lukenut Pulleylta aiemmin The Watchmaker of Filigree Streetin ja ostanut tämän luultavasti pian sen jälkeen. Ei kyllä mitään mielikuvaa koko ostokerrasta eikä tuo The Watchmaker ole jäänyt mieleen paljoa enempää.

Joka tapauksessa tämän lukeminen on jäänyt, koska ostohetken jälkeen olen joka kerta kirjaa vilkaistessani ajatellut, että kuulostaapa tylsältä. Mikä on sinänsä pieni mysteeri, koska tämä on historiallista fantasiaa, jossa vaelletaan eksoottisessa ympäristössä.

Brittiläinen Merrick Tremayne saa vuonna 1859 tehtäväkseen matkustaa Peruun etsimään harvinaisia kiinapuita, joiden kaarnasta saatavaa kiniiniä tarvitaan malarialääkkeisiin. Perussa Merrick kumppaneineen saa oppaakseen paikallisen papin Raphaelin, jonka kylässä tapahtuu outoja.

Mutta! En ollut ollut väärässä. Tämä oli aika tylsä kirja. Ensimmäiset sata sivua mietin, että eikö tässä tosiaan tapahdu mitään. Seuraavissa parissa sadassa sivussa tapahtui asioita, mutta mikään varsinainen jännitysnäytelmä ei ollut. Tahti ja kerronta tuntuivat hyvin verkkaisilta eikä kylän ja Raphaelin salaisuus oikein jaksanut kiinnostaa.

Kiinnostavinta oli seurata Merrickin ja Raphaelin tutustumista. Oikeastaan olisin halunnut lukea Raphaelin tarinan hänen näkökulmastaan. Se olisi ollut huomattavasti kiinnostavampi ratkaisu ja samalla oltaisiin vältytty kirjaa jonkin verran vaivaavalta eksotismilta. Valkoinen brittimies kun pitää perulaisten tapoja ja uskomuksia kovin kummallisina, Merrick (tietenkin) hieman vähemmän kuin hänen kumppaninsa.

Lopputulemana kirja ei siis tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mutta tulipahan viimeinkin luettua, kiitos Hyllynlämmittäjät-haasteen. Tämä saa jatkaa matkaansa lahjoituksena kirjaston kokoelmaan.

Kirjan tiedot:

Natasha Pulley: The Bedlam Stacks | Bloomsbury Circus 2017 | 337 sivua | Omasta hyllystä

Haasteet:

* Hus hyllynlämmittäjät 2024 : Vaikuttaa tylsältä

* Kesäkirjabingo : Kesä töissä

* Fantastinen kesä : Sijoittuu useampaan maahan