J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan

Hänen pahin painajaisensa on toteutunut.

Luin J.S. Meresmaan Rauniarasta kertovan duologian ensimmäinen osan suunnilleen vuosi sitten. Juoni se oli sen verran erikoinen, että se jäi hyvin muistiin ja niinpä tämän Poika valkea, renki raudan -kirjan mukaan oli helppo hypätä.

Tarina jatkuu siitä, mihin se edellisessä osassa jäi. Eloseppä Arona on vangittu ja parantajaoppilas Malka paennut merkillisen Myrrys-vauvan kanssa. En oikeastaan raskisi kertoa juonen yksityiskohtia, mutta Rauniaran mysteeriä tässä selvitetään. Miksi maa on jumiutunut ikuiseen syksyyn ja mitä pelottava Ruhtinatar suunnittelee?

En pitänyt tästä ihan yhtä paljoa kuin ensimmäisestä osasta, mutta hyvä kirja tämä silti oli! Pidin aivan erityisesti siitä, miten erilainen kirjan maailma on niin moniin muihiin YA-fantasioihin verrattuna. Tarina ei nojaa tuttuihin hahmo- tai juonitrooppeihin ollenkaan. Jos niitä jossain muodossa on, niitä on uudistettu mielenkiintoisella tavalla.

Esimerkiksi vaikka nyt päähenkilöt. Arona on seppä, ei soturi, ja lyhytkasvuinen. Siitä ei tehdä numeroa, mutta tokihan se vaikuttaa siihen, miten Arona luovii maailmassa, joka on tehty pitemmille henkilöille. Malka on parantaja, joka ei aina pysähdy ajattelemaan, onko jollain oikeasti ongelma vai haluaako Malka vain päästä vähän pullistelemaan parantajataitojaan.

Ja Myrrys nyt ei sovi perinteiseen Valittu lapsi -troopin muottiin ollenkaan, mikä oli tosi todella virkistävää.

Kokonaisuutena duologia on oikein mielenkiintoinen, omaperäinen ja moninainen. Jos etsii vähän erilaisempaa fantasiakirjaa, kannattaa lukea nämä!

Kirjan tiedot:

J.S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan | Myllylahti 2024 | 433 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet ja Kirjaimia

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Ennustus

* YA-lukuhaaste : Suomalaisen kirjailijan kirjoittama YA

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Huomasin ratsastajan vasta kun hän oli kohdallani.

Parantajaoppilas Malka löytää metsästä erikoisen vauvan. Toisaalla eloseppä Arona tekee jotain luvatonta. Molemmat pääsevät tahoillaan Rauniaran valtakunnan suurimpien salaisuuksien jäljille.

Tämä nuorten fantasiakirja lähti mukaani ihan vain kauniin kannen perusteella. Karin Niemi on suunnitellut tämän todella hienon kansikuvan, joka vie heti steampunk-henkiseen maailmaan. Jännä nähdä, millainen kansi seuraavaan osaan tulee!

Tarina alkoi mielestäni hieman hitaasti, mikä johtui lähinnä Malkan aloituskappaleiden kerrontatyylistä. Wanhanaikaisen tunnelman tavoittelu onnistuu, mutta etenkin vähemmän lukenut nuori voi kokea tekstin liian vaikeaksi. Harmi, koska tarina alkaa kyllä vetää ja sen maailma on kiinnostavan erikoinen.

Malka elää metsässä tietäjän opissa ja joutuu sattumalta kummallisen vauvan hoitajaksi. Mukana on myös romanssijuoni, josta en oikein innostunut. Kyseessä kun oli sellainen "vaihdoimme kuuman katseen ja nyt olen pakkomielteisen ihastunut sinuun" -juttu.

Malkaa enemmän minua kiinnostikin Arona, lyhytkasvuinen kaupunkilaisseppä. Arona ei olekaan mikä tahansa seppä vaan äitinsä veroinen huippulahjakkuus. Kuuluisa äiti luo valtavia suorituspaineita ja tasoittaa tietä silloinkin, kun Arona haluaisi pärjätä omillaan.

Elosepät sinänsä olivat mahtava idea: he takovat eläviksi muuttuvia olentoja, joilla paikataan Rauniaran ilmeisiä puutteita. Ikuisessa syksyssä elävä valtakunta kärsii olento- ja luontokadosta, josta vain harvat tietävät. Syy tälle paljastuu tarinan edetessä.

Tarina jää pahasti kesken ja toivonkin, että jatko-osa ilmestyy pian. Toivottavasti muistan vielä siinä vaiheessa, mitä tässä tapahtui…

Ja pitää vielä sanoa, että Minutius Pohtovius on kerrassaan loistava nimi kellosepälle!

Kirjan tiedot:
J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän | Myllylahti 2023 | 301 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Siniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Joku säilyttää salaisuutta
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja julkaistu 2023

J. S. Meresmaa: Dodo

Veri ei näy mustassa vaatteessa.

Iinalla ei ole helppoa. Pitäisi nostaa numeroita, jotta unelma lukiosta ja yliopistosta toteutuisi. Vaa'an toisessa kupissa on kuitenkin poikaystävä Tuukka, joka sairastaa vakavaa masennusta. Iinan aika menee Tuukasta huolehtimiseen ja samalla on pidettävä silmällä Dodoa, outoa olentoa, jonka ei pitäisi olla olemassakaan. Kun äiti pakottaa Iinan kesäksi maalle isän luo, Iinalla on aikaa pohtia sekä Dodoa että ihmissuhteitaan. Paras ystävä Sara on arjen piristys ja suuri apu, mutta entä jos ystävyys ei enää riitäkään?

Meresmaan ensimmäinen säeromaani kertoo muun muassa seurustelusta, masennuksesta, opiskelusta, eroperheestä, seksuaalisesta identiteetistä, vegaaniudesta, lemmikkipossusta, olennosta jota ei pitäisi edes olla... Itse asiassa vähän turhan monestakin asiasta näin pieneen sivumäärään. Mihinkään aiheeseen ei keskitytä oikein ajan kanssa ja lopputulos on mielestäni siksi turhan hajanainen.

Mikä on mielestäni harmi, koska pidin kaikista kirjan aiheista! Jos sivumäärä olisi ollut suurempi, näihin olisi voinut keskittyä paremmin ja olisin mieluusti lukenut Iinasta enemmän. Iinalla on siis  haaveita, joiden toteutuminen vaatii keskittymistä ja työtä. Hän joutuu tasapainottelemaan opintojen ja Tuukan välillä, ja tilanteesta johtuen Tuukka on yleensä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Tuukan masennus on niin vakava, että hän ei aina pääse sängystä ylös ja Iina tekee kaikkensa saadakseen hänet hakemaan apua.

Sun ei ole pakko.

Mutta Tuukka, voisitko sä harkita?

Sillä tää kuoppa on jo niin syvä,

että sieltä ei nousta ilman apua.

(s. 45)

Kirjassa tartutaan parilla lauseella myös siihen, miten vaikeaa Tuukan ikäisen nuoren on saada apua. 18-19-vuotias ei saa enää apua nuorisopsykiatriselta poliklinikalta ja aikuisten puolella jonot mielenterveyspalveluihin ovat todella pitkät. Mielestäni jo tässä oli loistava asetelma pieneen säeromaaniin.

Sitten on Iinan suhde Saraan ja oman identiteetin pohdinta. Pidin paljon kohdasta, jossa Iina viimein tiedostaa olevansa ihastunut Saraan. Se oli kauniisti kuvattu, ja siinä sekoittuivat ihastuksen jännitys ja huoli siitä, mitä se tarkoittaa. Iinahan on jo rakastunut Tuukkaan. Voiko kahta ihmistä rakastaa yhtä aikaa ja voiko suhde kolmen henkilön välillä toimia? Tämäkin oli hyvä asetelma, eikä ainakaan kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa ole juuri pohdittu polyamorisia suhteita.


Alan vasta päästä jyvälle,
kuka tää uusi Iina on.

(s. 87)

Ja sitten on vielä Iinan perhe. Äiti on yksinhuoltaja ja paljon poissa, ja isä valitsi alkoholin perheen sijaan vuosia sitten. Iinan katkeruus tulee selväksi ja tulossa oleva kesä isän kanssa ei juuri innosta. Kirjassa kuvataan hyvin sitä, miten alkoholi voi hajottaa perheen ja miten se vaikuttaa lapsiin. Iinan isä on ollut selvänä jo pitkän aikaa, mutta Iina ei voi unohtaa sitä, että on aina jäänyt toiseksi viinalle. Miten paljon tilannetta voi enää korjata?

Pidin näistä kaikista osista ja pidemmässä kirjassa niitä olisi voinut käsitellä enemmän. En niinkään pitänyt Dodo-juonesta, tai oikeastaan siitä, miten se ratkaistiin. Dodo toimi mielestäni paremmin symbolina kuin maagisena realismina. 

Mutta siis, mielestäni Meresmaa on mainio säeromaanin kirjoittaja ja toivottavasti tämä ei jää ainoaksi.


Kirjan tiedot:

J. S. Meresmaa: Dodo | Myllylahti 2020 | 157 sivua | Kirjastosta

Luettu myös mm.:
Amman kirjablogi, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 36. tunnetun henkilön suosittelema kirja [31/50]
Kirjailija Sini Helminen suositteli tätä täällä.

* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book recommended by your favorite blog, vlog, podcast, or online book club [29/50]

J. S. Meresmaa: Hämäränsäteet (Ursiini-trilogia #02)

J. S. Meresmaa:
Hämäränsäteet
151 s.
Robustos 2018
Kirjastosta

"Neiti, passi, olkaa hyvä."

Ursiininuoret Säde ja Anttoni ovat tottuneet koodien purkamiseen, eivät vakoilijan kenttätyöhön. Onnettomien sattumusten vuoksi juuri heidät on kuitenkin pakko lähettää vaihtoehtohistorian vuonna 1903 Imatralle salakuuntelemaan tärkeää tapaamista fennomaanien ja kareliaanien edustajien välillä. Paikalle on yllättäen kutsuttu myös kolmas osapuoli, jonka läsnäolo sekoittaa nuorten pakan kokonaan. Heidän on ylitettävä itsensä selviytyäkseen tukalasta tilanteesta, jossa ihmisten lisäksi uhkana on myös hyytävän kylmä talvi.

Lukaisin Naakkamestarin viime marraskuussa ja sarjan maailma jäi kiehtomaan niin paljon, että halusin ehdottomasti lukea jatkonkin. Nyt haluan lukea heti-tänne-nyt myös trilogian tulevan päätösosan, koska täytyyhän minun saada tietää miten tässä käy. Mietin kyllä miten ihmeessä kaikki nämä langanpäät saa koottua mitenkään järkevästi yhteen kirjaan, etenkin jos se tulee olemaan yhtä ohkainen kuin nämä kaksi muuta. Toivottavasti onnistuu!

Pidin taas paljon kirjan kertojasta, joka tällä kertaa on 16-vuotias Säde. Hän on tomera ja neuvokas, mutta tietää itsekin olevansa aivan väärässä tehtävässä. Säteen ja Anttonin vahvuudet liittyvät Naakkamestarin keräämän tiedon purkamiseen, eivät puskissa piileskelyyn ja salaisuuksien selvittämiseen. Pidin siitä, että he kompuroivat ongelmasta toiseen oman taitamattomuutensa vuoksi. He olivat myös tuskallisen tietoisia tästä. Virkistävää nähdä hahmoja, jotka ovat näin rehellisiä itselleen sekä sellaisia heikkouksia, joilla on oikeasti seurauksiakin.

Kirjan kerronta oli vetävää ja oikeaa tapahtumatykitystä. En olisi pannut pahakseni vaikka Säde ja Anttoni olisivat saaneet vetää välillä henkeä vähän pidempäänkin. Tykkäsin oikein erityisesti siitä, että tämäkin osa oli vapaa niistä melkein pakollisista nuortenkirjallisuuden romanssikuvioista. Ei  puuduttavaa tykkää/ei tykkää angstia tai turhaa kolmiodraamaa, jonka tuloksen kaikki tietävät kuitenkin välittömästä, jee!

Suosittelen muuten pitämään karjalanpiirakoita hollilla tätä lukiessa. Ette sitten jää katsomaan surullisena karjalanpiirakattomaan jääkaappiin kuten minä tein.

Omaan suuhunsa [Säde] parhaillaan tunki kolmatta karjalanpiirakkaa. Piirakat olivat tuoreita. Niiden reunukset rapsahtelivat hampaissa levittäen paahtuneen rukiin huumaavaa tuoksua ja vaalea keskiosa suli kielelle kuin kuohkea voi.

(s. 78)

Luettu myös mm:

Kirja vieköön!, Kirsin kirjanurkka

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2019 - 37. pienkustantamon julkaisu [1/50]

J. S. Meresmaa: Naakkamestari (Ursiini-trilogia #01)

J. S. Meresmaa:
Naakkamestari
163 s.
Robustos 2016
Kirjastosta

Outo, kahiseva ääni kuului ulkohuoneen takaa.

Tampere, vaihtoehtohistorian vuosi 1900. Enni asuu huutolaisena Lundanin perheen nurkissa ja maksaa ylläpitonsa työnteolla. Hän ei enää jaksa uskoa perheensä palaavan hakemaan häntä ja vaikka elämä ei suoranaista kidutusta olekaan, on hän tuskallisen tietoinen olemattomasta asemastaan. Fyysistä tuskaa lisää toimimaton jalka, joka metallituestaan huolimatta rajoittaa Ennin liikkumista. Eräänä päivänä Enni ottaa hoiviinsa kuolemaisillaan olevan naakan. Pian hänen tyynyllään on tuohirasia, jonka sisältä on arvokkaampi kuin Enni uskoisikaan. Kun tulipalo tuhoaa Lundanien talon, Enni päättää kadota pimeään yöhön. Seuraavana aamuna hän herää oudosta tehtaasta, jossa kaikki pyörii mahtavan Naakkamestarin ympärillä.

Tämä kirja on ollut lukupinossani sen parisen vuotta eli siitä asti kun se ilmestyi. Lainasin sen kirjastosta jokin aika sitten ja nyt sitten viimein sain aikaiseksi lukea sen. Tai ylipäätään mitään, kotosalla luku on edelleen hyvin vähäistä. No, joka tapauksessa pienoisromaani oli oikein sopiva iltapala pimeään syysiltaan sateen hakatessa ikkunaan. En oikein tiedä mikä kirjan tunnelmassa teki siitä sopivan juuri tähän vuodenaikaan, mutta jokin kuitenkin.

Kirja oli sujuvasti kirjoitettu ja verrattain pieneen kirjaa (sekä sivumäärältä että koolta) mahtui paljon tavaraa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sellaista tunnetta, että voisiko tästä aiheesta jaarittelun jo lopettaa. Pidin etenkin kirjan alussa siitä, että Ennin tuttu pieni maailma kuvattiin tapahtumien ja kuvailun kautta. Olisi ollut helppoa mennä "kuten tiedät, Bob..." -tyylillä, mutta onneksi siihen ei kovin usein sorruttu. Lähinnä loppupuolella kun Ennille selitettiin asioita, joista hän ei oikeasti tiennyt yhtään mitään.

Juonellisesti kirja oli rakennettu yllättämään. Luulisin, että monet yllättyvätkin loppupuolen käänteistä. Ehkä olen vain lukenut niin paljon, että arvasin nämä käänteet hyvissä ajoin. Se ei kuitenkaan haitannut lukukokemusta, semminkään kun olen sitä tyyppiä, joka yleensä lukee kirjan lopun ensin. Minulle lukemisessa on tärkeää nähdä se matka, jolla lopputulokseen päädytään. Sillä ei ole väliä tiedänkö lopun jo etukäteen, kiinnostukseni kyllä säilyy jos teksti on hyvää. Tässä teksti oli hyvää. Pidin kovasti Ennistä ja hänen minäkertojaäänestään. Hänellä oli sisua vaikka elämä olikin kohdellut häntä kaltoin.

Ennin isästä en sen sijaan pitänyt ja jäinkin miettimään rakastiko hän ollenkaan tytärtään vai vain sitä mahdollisuutta, joka Ennissä kyti. Melkein haluaisin kallistua jälkimmäisen kannalle, hahmo olisi sellaisena kiinnostavampi kuin perinteisenä rakastavana isukkina.

Jatko-osa Hämäränsäteet on ilmestynyt sopivasti tänä vuonna ja luen sen varmasti jahka innostun.

Luettu myös mm.:

Oksan hyllyltä, Todella vaiheessa, Morren maailma ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 41. valitse kirja sattumanvaraisesti [37/50]

Enttententten-menetelmällä lukupinosta. Hyvä kun sattui tähän kirjaan!