tiistai 3. kesäkuuta 2025

Maaza Mengiste: Varjokuningas

Kansikuva.

Hirut ei halua muistaa, mutta nyt hän on täällä ja muisti keräilee luita.

Olen silmäillyt tätä Maaza Mengisten Varjokuningasta kirjastossa jo kolmisen vuotta. Arvelin, että tarina sodasta olisi synkkää luettavaa eikä fiilis ollut tarpeeksi synkistelevä ennen kuin nyt.

Harmi siis etten pitänyt kirjasta niin paljon kuin toivoin, eikä sillä oikeastaan ole kovin paljoa tekemistä tuon sota-aiheen kanssa. Se kun kertoi sodasta, josta en tiennyt käytännössä mitään ennen lukemista, ja oli siksi jo lähtökohtaisesti kiinnostava.

Tarina keskittyy vuoteen 1935 jolloin Italia hyökkäsi Etiopiaan. Päähenkilö on nuori Hirut, yksi varakkaamman pariskunnan palvelijoista. Kun talon isäntä lähtee sotaan, koko talous seuraa perässä. Konflikteja syntyy kun vaimo Aster haluaa naisetkin sotaväen taistelevaksi osapuoleksi ja luotettavalta vaikuttanut isäntä osoittautuu paskiaiseksi.

Kirjassa on paljon väkivaltaa, sekä seksuaalista että muuta. Naiset ovat miltei väistämättä uhreja ja sodan aikana Hirutistakin tulee sekä ylpeä omasta voimastaan että katkera kokemustensa vuoksi.

Pidin Hirutista ja lopulta myös Asterista. Olisikin ollut kiva, jos koko tarina olisi kerrottu heidän näkökulmastaan. Harmillisesti mitä pitemmälle kirjassa mentiin, sitä enemmän mieskertojille annettiin tilaa. Eivät he minua kiinnostaneet eivätkä he onnistuneet puristamaan minusta yhtään sympatiaa itseään kohtaan.

En myöskään pitänyt kerronnasta sinänsä, mutta tämä on varmasti paljolti makuasia. Repliikkejä ei ollut erotettu lainausmerkeillä tai viivoilla, mikä teki tekstistä raskasta luettavaa. Mengiste kirjoittaa hyvin, mutta minusta korukielisyys ja metaforaryöpyt eivät olleet paras tapa kertoa juuri tätä tarinaa näillä henkilöillä ja tässä ympäristössä.

Lopputulemana siis kirjan tapahtumat ja tapahtumat olivat kiinnostavia jos kohta raakoja, mutta mieskeskeisyys ja raskas tyyli eivät innostaneet ollenkaan.


Kirjan tiedot:
Maaza Mengiste: Varjokuningas | Atena 2022 | 500 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Shadow King (2019) | Suomennos: Aleksi Milonoff

Luettu myös:

Haasteet:
* Lukumatka menneisyyteen : 13. Kirja liittyy Afrikan historiaan

lauantai 31. toukokuuta 2025

Toukokooste

Jäin toukokuussa vähän jälkeen lukutavoitteistani, koska löysin uuden harrastuksen: kivien maalaamisen. Enpä olisi uskonut viettäväni rattoisia iltahetkiä akryylien ja kivenmurikoiden parissa, mutta niin nyt pääsi käymään. Tämä on varsin lystikäs harrastus, suosittelen! Ei tarvitse olla taiteellinen, en minäkään ole.

Mutta jotain sentään! Kohti ääretöntä -lukuhaaste päättyy huomenna ja sain koko bingoruudukon luettua nyt toukokuun puolella. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden suosikkini oli tuo viimeksi lukemani Karin Collinsin Säilyt sydämessäin. Vieläkin tekisi mieli tehdä reissu Hankoon.

Tällä hetkellä luen Maaza Mengisten Varjokuningasta. En nyt ihan lämpene tälle tyylille, mutta katsotaan miten käy. Luen myös P. D. Jamesin dekkaria Syystanssiaiset lukupiirikirjana.


Luettu

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana
Uuden historiallisen sarjan päähenkilöllä on harvinaista kyllä liikuntavamma.

Suzanne Collins: Elonkorjuun sarastus
Tämä kärsi vähän siitä, että lukija tietää miten pelissä käy ja minne Haymitch päätyy.

Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts: Women on the Final Frontier
Kiinnostava tietosarjakuva naisten matkasta avaruuteen.

Roope Lipasti: Mikaelin kirja
Hauska historiallinen tarina Mikael Agricolasta ja hänen vaimostaan Birgitasta.

Hyvän mielen omaelämäkerta elämästä autistina neurotyypillisten maailmassa.

Vauhdikas Star Wars -seikkailu suoraan 1980-luvulta.

Ylpeyden ja ennakkoluulon vetävä jatko-osa.

Pieni ja maanläheinen kirja maailmankaikkeudesta.

Ihan kiva ja nopealukuinen romantasia, joskin tietyt genren kliseet ärsyttivät.

Kiva ja hauska realistinen nuortenkirja.

Kiinnostava kuvaus korealaisesta perheestä ja sen naisista.

Kiehtova fantasiamaailma ja tarina luonnosta vieraantumisesta.

Hieno kuvaus Hangosta ja siitä, miten arki murtuu sodan syttyessä.

Kansikuvakollaasi.

perjantai 30. toukokuuta 2025

Karin Collins: Säilyt sydämessäin

Kansikuva.

Hanko on Suomen eteläisin kolkka.

Hanko on myös paikka, josta tiedän hyvin vähän. Enemmän nyt kun luin Karin Collinsin Säilyt sydämessäin, joka on oikeastaan rakkauskirje Hangolle.

Tarina sijoittuu talvisodan aikaan ja alkaa toukokuusta 1939. Kertojia on kolme. Nuori Aino odottaa viimeistä kouluvuottaan ja ihastuu surulliseen leskimieheen. Iäkäs kalastaja Hjalmar on kyseisen miehen isä ja rakastaa pientä perhettään yli kaiken. Viisikymppinen Disa puolestaan pyörittää Bellevuen pensionaattia ja tuskailee vaihdevuosioireiden kanssa.

Vaihdevuosioireet eivät toki ole kaikki, mitä Disassa on, mutta ilahduin vain niin paljon siitä, että ne ovat mukana tarinassa. Harvemmin tulen lukeneeksi kirjoja, joissa nainen on (peri)menopaussi-iässä eikä tämän elämänvaiheen usein tuomia hankaluuksia peitellä.

Muutenkin tarina oli mukavan arkinen ja erilainen kuvaus sota-ajasta. Kirjan alussa poliittista tilannetta ei edes juuri huomaa, koska se ei kosketa hankolaisten arkea uutisotsikoita enempää. Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin eskaloituu ja pelko alkaa vallata kaupunkia. He ovat tuskallisen tietoisia siitä, miksi Hanko satamineen on Neuvostoliittoa houkutteleva kohde.

Lopulta pommikoneet lentävät kaupungin yli ja kaikkien elämä muuttuu lopullisesti. Aino ja Hjalmar pelkäävät rintamalle lähteneen Berndtin puolesta, ja Disan organisointikyvylle on käyttöä hätämajoituskeskusta järjestettäessä. Tykästyin kaikkiin kolmeen ja onkin kiva, että tämä on trilogian avausosa!

Erityisesti pidin juuri tuosta, miten kirjassa kuvataan normaalin järkkymistä. Sota hiipii arkeen kuin huomaamatta ja yhtäkkiä kaikki tuttu onkin vaarassa. Miehet lähtevät, kaikesta on puutetta ja sitten kaupunki on liekeissä. Sota koskettaa Ainoa, Hjalmaria ja Disaa hieman eri tavoin.

Ja tosiaan kirjassa näkyy kyllä kirjailijan rakkaus kotikaupunkiinsa. Idyllistä kaupunkia ja sen kesää kuvataan niin, että tekisi mieli matkustaa paikan päälle katsomaan miltä siellä nyt näyttää.


Kirjan tiedot:
Karin Collins: Säilyt sydämessäin | S&S 2023 | 427 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Snart har sommarn blommat ut (2022) | Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Luettu myös:

Haasteet:
* Lukumatka menneisyyteen : 21. Kirjan tekijä on suomenruotsalainen

torstai 29. toukokuuta 2025

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Kansikuva.

Katica sen keksi.

Arpaonni osui minuun viime vuoden Queer-lukuhaasteessa ja voitin muun muassa tämän Siiri Enorannan Keuhkopuiden unen. Kuukausi ja toinenkin vierähti ennen kuin sain luettua tämän, mutta nyt aika tuntui sopivalta tälle kirjalle. Ehkäpä johtuu alkukesästä ja kirjan luontoteemasta?

Kirjassa on todella mielenkiintoinen ja vieras fantasiamaailma. Ihmismäinen, siivekäs Homo arboris -laji joutuu palaamaan joka yö oman puunsa luo pysyäkseen hengissä. Keuhkopuun ja Homo arboriksen symbioottinen suhde on tiivis. Rokokoo-henkiset kartanokeikistelijät ovat vain parin sukupolven päässä siitä, kun heidän esivanhempansa lensivät alastomina levittämässä puun siitepölyä.

Kirjan vahvana teemana onkin luonnosta vieraantuminen. Homo arborikset ovat menettäneet lentokykynsä ja uusi siirappi tarjoaa mahdollisuuden juhlia yön yli kaukana omasta keuhkopuustaan. Mahtava emopuu on eristetty muusta maailmasta ettei sen voimakasta siitepölyä vain kulkeutuisi muualle.

Tarinan Homo arborikset hienostelevat epätoivon vimmalla itsensä mahdollisimman kauaksi lajinsa voimallisimmasta vietistä. Kreivittäreksi itseään tituleeraava Katica puuteroi peruukkiaan siinä missä muutkin eikä kukaan puhu julkisesti siitä, miten useimmat arvonimillä itsensä varustaneet aateliset joutuvat kuokkimaan omat viljelyksensä.

Katica joutuu lopulta hirvittävän väkivallan teon uhriksi ja hänen kostonsa on julmaakin julmempi. Tässä kirjassa ei ole erityisen miellyttäviä hahmoja, mutta kiehtovia kyllä. Katican motivaatiota on helppo ymmärtää, mutta jestas sentään millainen ylilyönti hänen vastaiskunsa sitten onkaan.

Maailmana tämä oli ihan mahtava ja olisi kiva palata sinne, ehkä jonkin toisen hahmon kautta? Homo arboristen maailma on pakostakin hyvin pieni ja ne kaukaiset merentakaiset maat huhupuheen tasolla.


Kirjan tiedot:
Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni | Gummerus 2024 | 288 sivua | Oma kirja

Luettu myös:

Haasteet:
* Fantastinen kesä : Moraalisesti harmaa henkilö
* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa on queer-hahmo

tiistai 27. toukokuuta 2025

Chung Serang: Sisunin maailma

Kansikuva.

Shim Sisun, olet täällä ainoa, joka vastustaa voimakkaasti esi-isien muistokulttuuria.

Lue maailma vuodessa -haasteen toukokuun kirjana oli suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos. Luin tähän Chung Serangin hienon Sisunin maailman, jonka ovat koreankielestä suomentaneet Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko.

Olen lukenut hyvin vähän korealaista kirjallisuutta, mutta teemoiltaan tämä tuntui aika tutulta. Kirjasta tuli mieleeni Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä, jossa keskiöissä ovat myös perhesuhteet ja perheen äiti.

Sisunin maailmassa suvun matriarkan Shim Sisunin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta. Sisun ei halunnut perinteikästä muistojuhlaa, mutta nyt tyttäret päättävät pitää sellaisen Havaijilla. Jokainen perheenjäsen saa tehtäväkseen tuoda tilaisuuteen Havaijilta löydetyn merkityksellisen asian tai esineen, josta Sisun olisi pitänyt.

Leikkimielistä kisaa seuratessa tutustutaan Sisunin jälkikasvuun kahdessa polvessa. Samalla ruoditaan heidän välisiään suhteita ja heidän suhdettaan Sisuniin, jonka vaiheikas ja paikoin kipeä elämä paljastuu pala palalta.

Pidän tällaisista sanotaan nyt vaikka kollaasimaisista kirjoista! Kokonaiskuva tilanteesta ja henkilöistä syntyy monen näkökulman kautta. Sisun on ollut hieman eri henkilö jokaiselle kertojalle, ja jokaisella on hänestä omanlaisensa tärkein muisto. Ne heijastuvat myös asioissa, joita he lopulta tuovat muistopöytään.

Sikäli kun minä kirjan sanoman ja korealaista kulttuuria ymmärsin, kirja avaa modernia Etelä-Koreaa ja etenkin naisen asemaa siellä. Vaikka kokonaisuus on lämmin ja iloinen, tarinassa on tummia sävyjä. Nuori Sisun esimeriksi selvisi täpärästi omien joukkojen suorittamasta joukkomurhasta ja hänen tyttärentyttärensä joutui happohyökkäyksen satunnaiseksi uhriksi.

Samalla kuitenkin suvun naiset ovat sisukkaita oman tien etsijöitä ja olikin kiva lukea siitä, miten matka Havaijille sysäsi heidät tekemään erilaisia ratkaisuja elämässään. Suurin osa heistä on joutunut kohtaamaan patriarkaattisen yhteiskunnan naisille asettamat rajat ja taistelemaan Sisunin tavoin niitä vastaan.

Jäin lukemisen jälkeen miettimään, mitä toisin omien tärkeiden ihmisteni muistopöydälle. Vähän synkkä ajatus, mutta toisaalta se toi mieleeni monia mukavia muistoja.


Kirjan tiedot:
Chung Serang: Sisunin maailma | WSOY 2024 | 256 sivua | Kirjastosta
Koreankielinen alkuteos: Siseoneurobuteo (2020) | Suomennos: Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko

Haasteet:
* Lue maailma vuodessa : Toukokuu: Suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos

sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Haastekoonti: Kohti ääretöntä

Bingoruudukko.

Kohti ääretöntä -lukuhaaste päättyy ihan kohta ja sain bingoruudukon luettua juuri ajoissa. Kiitos kivasta haasteesta, @unelmien_aika!

Haasteessa siis luettiin avaruuteen liittyviä kirjoja, joten sain tämän myötä lyhennettyä lukulistaani niiden osalta. Nyt on luettuna Frank Herbertin Dyynin lapset, Andy Weirin Artemis, kasa Liu Cixinin novelleihin perustuvia sarjakuvia ja työkaverin suosittelema Lars Wilderängin Tähtitrilogia.

Siinä sivussa löysin ihan uuttakin luettavaa paria täsmäkirjaa hakiessani. Hankalin kohta oli loppujen lopuksi melkein viimeiseksi jäänyt avaruus. Olisi siihen moni kirja käynyt jo aiemmin, mutta kuvittelin sen niin helpoksi, että laitoin ne kirjat muihin kohtiin. Onneksi Esko Valtaojan Avaruudesta sitten pelasti tilanteen.

Kokonaisuutena kiva haaste kiinnostavasta aiheesta!


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Vapaa valinta: Andy Weir: Artemis
Astrologia: Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat

lauantai 24. toukokuuta 2025

Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat

Kansikuva.

Ovikello soi.

Olen pyöritellyt tätä Amalia A ja kosmiset kiemurat -kirjaa välillä käsissäni viime vuodesta saakka. Nimi ja kansikuva eivät niin houkutelleet, mutta tykkäsin Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -duologiasta tosi paljon.

Onneksi nyt sitten annoin tälle mahdollisuuden, koska tykkäsin tästäkin! Aivan erilainen kuin nuo lohikäämeilyt, mutta oikein raikas ja uskallanko sanoa viehättävä nuortenkirja.

Tarina kertoo kasiluokkalaisesta Amaliasta, joka on joutunut muuttamaan Tampereelta pienemmälle paikkakunnalle. Heti alkusivuilla Amalian poikaystävä Jimi paljastuukin sovinistiksi ja Amalia päättää näyttää tälle taivaan merkit tavalla tai toisella. Kekseliäästi se sitten tapahtuukin.

Tykkäsin sekä kerronnasta että Amaliasta. Tätä oli kiva lukea, koska teksti etenee nopeasti ja huumori on oikeasti hauskaa. Amalia tuntuu tavalliselta teiniltä, jonka sopeutuminen tuppukylään on ollut hidasta monestakin syystä. Bestis Louna on sentään löytynyt ja tarinan edetessä Amalia astuu ulos kuplastaan ja tutustuu muihinkin ikäisiinsä.

Ihan erityisesti pidinkin tarinan ihmissuhteista ja perhekuvauksista. Louna on hurahtanut astrologiaan ja vaikka Amalia ei siihen samalla lailla uskokaan, tyttöjen ystävyys näkyy heidän halussaan olla kiinnostuneita toisistaan, myös niistä tylsemmistä asioista. Lounan ja muidenkin sivuhenkilöiden perhetilanteita kuvataan juuri sen verran, kuin mitä Amalia niistä tietäisi.

Amalian oma perhe on ennen kaikkea isä, joka toipuu edelleen vuoden takaisesta vakavasta onnettomuudesta. Äiti ilmestyy paikalle silloin kuin huvittaa ja onkin Amalian elämän suurin kipupiste. Amalian vanhemmat ovat harvinaista kyllä teinivanhempia: he ovat saaneet Amalian 16-vuotiaina ja tämä on välillä aika oleellistakin sen kannalta, miten muut suhtautuvat heihin.

Perhekuvauksena tämä oli minusta hieno. Eivät kaikki onnelliset perheet ole ydinperheitä eikä äiti ole aina se vanhempi, jonka luonne sopii lähivanhemmuuteen.

Välillä minusta kyllä tuntui, että olen oikea mureneva muumio, koska Amalia on tosiaan syntynyt vuoden 2010 kieppeillä. 90-luku on hänelle vintagea ja 80-luvun musiikki ikivanhaa. Niin ne vuodet ja vuosikymmenet vierivät…

Mutta tosiaan, oikein kiva ja realistinen nuortenkirja, jossa käsitellään vaikeitakin aiheita musertumatta niiden alle.


Kirjan tiedot:
Briitta Hepo-oja: Amalia A ja kosmiset kiemurat | Otava 2024 | 364 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Kohti ääretöntä : Astrologia

torstai 22. toukokuuta 2025

Ali Hazelwood: Bride

Kansikuva.

This war of ours, the one between the Vampyres and the Weres, began several centuries ago with brutal escalations of violence, culminated amid flowing torrents of varicolored blood, and ended in a whimper of buttercream cake on the day I met my husband for the first time.

En ole mikään romantasia-asiantuntija, joten en osaa sanoa mihin tämä Ali Hazelwoodin Bride sijoittuu sen skaalalla. Hyvä, huono vai ihan okei? Minä viihdyin tämän seurassa ihan okei vaikka koin jotkut kliseet tuskastuttavina.

Lisäksi on kyllä pakko sanoa, että kukaan ei enää koskaan saisi verrata yhtään ainoaa kirjaa Romeoon ja Juliaan jos ei ole 1) lukenut kyseistä näytelmää ja 2) lukenut kirjaa, jota vertaa siihen. Katson sinua, tyyppi jota kannessa lainataan sanomassa “...paranormal Romeo and Juliet”.

Eikä ole. Tässä on kyllä kaksi vihollislajia, vampyyrit ja ihmissudet, mutta niiden välistä avioliittoa tässä nimenomaan järjestetään. Lisäksi spoileri: kumpikaan avioliiton osapuoli ei kuole.

Tarinan kertoo vampyyrimorsian Misery, joka suostuu ihmissusi Lowen vaimoksi poliittisista syistä. No, oikeastaan hän haluaa löytää kadonneen ystävänsä ja ujuttautuu Lowen kotiin vakoiluhommiin. Romantasiassa kun ollaan, niin totta kai rakastutaan ja salataan tunteita ja sitten vähän peitotkin heiluvat.

Kirja oli nopea lukea ja tykkäsin kyllä Miserysta. Hänellä olisi paljonkin syytä surkutella itseään, mutta hän on enemmänkin toiminnan naisia. Tai olisi jos saisi siihen tilaisuuksia, mistä päästäänkin siihen, että en vain kestä näitä ihmissusikliseitä. Oi mahtava alfauros, me kaikki kumarramme sinua ja suurenmoisuuttasi jne jne., en oikein jaksa.

Lisäksi tässä on sinänsä selitetty hyvällä taustatarinalla se, miksi Misery tietää niin vähän vampyyrinä olemisesta. Mutta lukijana en pitänyt siitä, että hän oli koko ajan ihan pihalla omasta itsestään ja vampyyrien kulttuurista. Ja tietenkään hän ei huomaa ollenkaan, että Lowe haluaa päästä välittömästi hänen housuihinsa.

Olisikin muuten ollut ihan hauskaa viivähtää enemmän tässä asiassa niissä seksikohtauksissa. Lowe kun käy kuumana Miseryn vampyyriominaisuuksiin, joita muut sudet pitävät vieraina ja vastenmielisinä. Minusta tämä oli hauska paljastus, jolla olisi voinut hekumoida vähän enemmänkin.

Oli muuten todella selvää, kumpi laji on Hazelwoodin lemppari. Vampyyrit ovat kaikin puolin kalseita, ihmissudet taas niin mahtavia että oksat pois.

Mutta kokonaisuutena siis oikein viihdyttävä kirja, jolle on tulossa jatko-osakin.


Kirjan tiedot:
Ali Hazelwood: Bride | Sphere 2024 | 399 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Fantastinen kesä : Romantasia

tiistai 20. toukokuuta 2025

Esko Valtaoja: Avaruudesta

Kansikuva.

Hieman yli kaksituhatta vuotta sitten roomalainen runoilija Lucretius kirjoitti teoksen De rerum natura, suomennettu nimellä Maailmankaikkeudesta.

Esko Valtaojan Avaruudesta on piskuisesta koostaan huolimatta noin maailmankaikkeuden kokoinen. Kirja onkin tarkoitettu heille, joilla ei ole aikaa perehtyä tähtitieteeseen sen syvemmin, mutta joita se kuitenkin kiinnostaa.

En voi väittää ymmärtäneeni aivan kaikkea, mitä kirjassa sanotaan, mutta siitä huolimatta lukemisesta ei jäänyt tyhmä olo. Valtojan teksti on, no, maanläheistä. Hän kertoo, mitä maailmankaikkeudesta jo tiedetään ja spekuloi vähän sillä, mitä sieltä voisi ehkä mahdollisesti kenties löytää.

Kirja on vuodelta 2019 ja oletan vallan rohkeasti, että kuvamme maailmankaikkeudesta on terävöitynyt kuudessa vuodessa ainakin jonkin verran. Tai sitten tutkijat ovat entistä hämmentyneempiä, sekin lienee mahdollista.

Kirjassa tosiaan esitellään lyhyesti ja ytimekkäästi muun muassa universumin, galaksien, aurinkokuntien ja planeettojen syntyä. Tykkäsin eniten pyrstötähtiä käsittelevästä Eskopoika ja pyrstötähti -luvusta, enkä vain siksi, että siinä esiintyivät myös Tove Jansson ja muumit.

Pyrstötähdet nyt vain ovat kiehtovia ja muistan hyvin kun Hale-Bopp viiletti taivaankannen poikki. Toivottavasti olen vielä hengissä kun Halleyn komeetta saapuu naapurustoon vuonna 2061.


Kirjan tiedot:
Esko Valtaoja: Avaruudesta | Ursa 2019 | 158 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2025 : 32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin
* Kohti ääretöntä : Avaruus

sunnuntai 18. toukokuuta 2025

Janice Hadlow: The Other Bennet Sister

Kansikuva.

It is a sad fact of life that if a young woman is unlucky enough to come into the world without expectations, she had better do all she can to ensure she is born beautiful.

Austenmaiset seikkailut Lauran kanssa jatkuvat! Tällä kertaa luimme Janice Hadlow’n The Other Bennet Sister -kirjan, joka jatkaa Ylpeyden ja ennakkoluulon tarinaa.

Suoraan sanottuna tätä yli 600 sivuista tiiliskiveä olisi voinut lyhentää kolmanneksella, ja yksi tiivistämisen paikka oli heti alussa. Kolmasosa kirjasta käytetään alkuperäisteoksen toistamiseen, eri näkökulmasta vain.

Hadlow ansaitsee kehuja, koska toistosta huolimatta sekä minä että Laura halusimme vain ahmia kirjaa eteen päin. Tarinaa kertoo Mary, Bennetin perheen keskimmäinen ja se ruma ankanpoikanen. Vaikka hän kuinka yrittää miellyttää vanhempiaan, mikään ei koskaan riitä. Hän ei ole tarpeeksi kaunis äidilleen, tarpeeksi kiinnostava isälleen ja kaikki sisaretkin ovat löytäneet bestikset toisistaan. Maryn yksinäisyyttä ja alemmuudentunnetta oli riipaisevaa lukea.


“But I [Charlotte] think there is another difference between you and me. I have never hidden from you that I am unhappy in my circumstances and planned to do all I could to change them. But it is my situation I dislike, not myself. I’m not sure the same is true for you. It’s hard to persuade anyone, especially a man, that your regard is worth having if you have none for yourself.”
(s. 204)


Kun toisto-osasta selvitään, siirrytään ajassa pari vuotta eteen päin. Mary vierailee ensin Collinseilla ja pistää kätensä vahingossa mehiläispesään. Kun Charlotten vieraanvaraisuus loppuu, Mary siirtyy tätinsä rouva Gardinerin hoiviin Lontooseen.

Ja olikin mukava lukea siitä, miten hän viimein alkaa pitää itsestään! Kun Mary pääsee pois sisartensa varjosta ja äitinsä suoranaisen inhon alta, hän alkaa kukoistaa aivan omalla tavallaan. Toki se romanssikin löytyy osana itseluottamuksen kasvua.

Se toinen paikkaa, missä kirjaa olisi voinut höylätä, oli loppupuolella ollut Valitettava Väärinkäsitys. En oikein kestä tätä melkein pakollista romanssitrooppia ja olimmekin molemmat sitä mieltä, että se oli kirjassa aivan turha ja vieläpä tylsä. Parempikin lopetuskohta olisi ollut.

Mutta lopputulemana kirja oli oikein vetävästi kirjoitettu ja sekä minä että Laura pidimme Marysta. Tulimme myös siihen tulokseen, että olisipa ollut kamalaa elää tuohon aikaan. Tai ehkä mihin tahansa aikaan, jolloin naisen elämän päämäärä oli päästä naimisiin.

Tästä kirjasta on tulossa BBC:n sarja ja voipa hyvinkin olla, että katson sen. Voin sitten kihistä kiukusta kun jokin asia on tehty eri tavalla eli aivan väärin.


Kirjan tiedot:
Janice Hadlow: The Other Bennet Sister | Pan Books 2020 | 658 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Lukumatka menneisyyteen : 23. Kirjassa on vähintään kaksi sukupolvea

lauantai 17. toukokuuta 2025

Al Willliamson & Archie Goodwin: Käärmemestarit

Kansikuva.

Mikä nostalgiapläjäys kirjastosta löytyikään! Al Williamsonin kuvittama ja Archie Goodwinin kirjoittama Käärmemestarit on aitoa Star Wars -sarjakuvaa suoraan 1980-luvulta.

Takakannen mukaan tähän on koottu kolme ensimmäistä sanomalehdissä vuodesta 1981 ilmestynyttä seikkailua. Tätä sarjaa ilmestyi ilmeisesti kolmen vuoden ajan eli siihen asti, että alkuperäinen elokuvatrilogia oli näytetty.

Käärmemestareissa on kolme seikkailua, jotka ovat suoraa jatkumoa toisilleen. Viidakkoseikkailusta siirrytään takaa-ajon kautta imperiumin sisäisiin kiistoihin. Luke soluttautuu Darth Vaderin rakenteilla olevaan tähtihävittäjään ja päätyy lopulta hylynryöstäjien orjaksi.

Ajallisesti tämä sijoittuu jonnekin Uuden toivon ja Imperiumin vastaiskun väliin. Hauska välitarina siis! Aivan erityisen hauskan tästä teki se, että koska Jedin paluu ei ollut ilmestynyt tätä kirjoittaessa, Luken, Leian ja Hanin pieni kolmiodraama oli vielä voimissaan. Han iskee Leiaa minkä ehtii ja Luke kihisee mustasukkaisuudesta tietämättä ihastuneensa siskoonsa.

Kokonaisuutena tämä oli nopealukuinen ja vauhdikas seikkailu, jossa oli ihan toimiva kuvitus. Hahmot tunnisti helposti ilman, että kenenkään piirteitä oli liikoja liioiteltu. Tarina jäi harmillisesti cliffhangeriin ja jatkui kaiketi seuraavassa lehdessä!

Kuvituskuva.
Viidakossa, viidakossa...


Kirjan tiedot:
Al Willliamson & Archie Goodwin: Käärmemestarit | Jalava 2003 | 78 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos vuodelta 1981, suomentanut llkka Äärelä

Haasteet:
* Kohti ääretöntä : Vapaa valinta

keskiviikko 14. toukokuuta 2025

Topi Borg: Normaaliusrodeo

Kansikuva.

Kasvaessani haaveilin normaaliudesta samalla tavoin kuin muut haaveilivat rikastumisesta, suosituksi tulemisesta tai bileisiin pääsystä kansainvälisten vesien luksusjahdeille.

Aivan, minäkin olen katsonut Kirjolla-sarjan pari ensimmäistä kautta. Topi Borg on tuttu ennen kaikkea sarjasta ja koska hän vaikutti kovin herttaiselta henkilöltä, halusin lukea tämän omaelämäkerran.

Normaaliusrodeo kertoo siis Topin elämästä hänen omin sanoin kertomanaan. Pääpaino on siinä, millaista on olla autisti neurotyypillisten maailmassa. Arjessa selviytyminen on haastavaa, kun ympäröivä maailma tuntuu usein puhuvan aivan vierasta kieltä.

Topi kertoo elävästi kohtaamistaan haasteista ja miten on selvinnyt niistä. Joskus neurotyypillisten maailma ahdistaa ja masentaa, ja ihmisiä nyt vain on vaikea ymmärtää. Suurena tukena on ollut oma perhe, ja perheenjäsenten välinen rakkaus ja ymmärrys on selvästi kantanut häntä läpi vaikeidenkin hetkien.


Kerroin pitkäaikaistyöttömänä työhakemuksissa aina olevani autisti, koska uskoin järkkymättömästi rehellisyyden arvoon ihmiselämässä. Lopulta ymmärsin, että minut oli todennäköisesti sivuutettu autistisuuden vuoksi.
(s. 165)


Vastoinkäymisistä huolimatta kirja oli läpeensä positiivinen lukukokemus ja siitä jäi hyvä mieli. Kaikesta huolimatta Topi on todella positiivinen luonne, joka pyrkii pyyteettömästi parantamaan myös muiden mieltä ja maailmaa. Minusta oli niin kiva lukea henkilöstä, joka on oikeasti hyväsydäminen ja suvaitsevainen, ja joka nauttii elämästään. Ei kai onnen tarvitse olla sen konstikkaampaan kuin elokuvamaraton hyvässä seurassa?

Tätä oli jännä lukea myös sen vuoksi, että Topin autismi näkyy suoraan tekstissä. Oikeastaan voisi sanoa, että kirja kuulostaa täsmälleen siltä, miltä Topi kuulostaa televisiossa. Suoraviivainen, avoin ja teeskentelemätön, hieman erilaisella logiikalla rakennettua tekstiä, jota oli ilo lukea. Vähän jopa harmittaa, että en kuunnellut tätä äänikirjana, se kun on ilmeisesti Topin itsensä kertoma.


Kirjan tiedot:
Topi Borg: Normaaliusrodeo | Tammi 2025 | 320 sivua | Kirjastosta

sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Kansikuva.

- Herra piispa on kuumeessa! palveluspoika huutaa.

Tykkäsin tuossa taannoin lukemastani Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestyksestä. Kehujen siivittämänä päätin sitten lukea myös tämän Mikaelin kirjan.

Tiesin toki kirjan kertovan Mikael Agricolasta, mutta silti meni hetki tajuta, että Mikaelin kirja on Agricolan kirja. Sitä on niin tottunut siihen, että häneen viitataan vain sukunimellä, että pelkkä etunimi tuntui kuuluvan jollekin toiselle henkilölle. Kyseinen kirja on tässä kokoelma suomalaista kansanperinnettä.

Tarina kertoo siis Turun piispa Agricolan eli Mikaelin viimeisestä matkasta Venäjän maalle. Tsaari Iivana Julma pitäisi suostutella rauhaan kuningas Kustaa Vaasan kanssa. Mikael olisi paljon mieluummin kotona vaimonsa luona, mutta minkäs teet kun käsky käy.

Samaan aikaan Turussa kyseinen vaimo Birgitta joutuu pulaan. Hän tulee lukeneeksi ääneen loitsun tuosta mainitusta Mikaelin kirjasta. Kunniallisen vaimon maine uhkaa mennä palvelijoiden juorutessa, ja lopulta sitä seistäänkin käräjillä.

Näistä kahdesta näkökulmasta pidin enemmän Birgitasta, koska se oli jo lähtökohdiltaan yllättävämpi. Tiesinhän minä, ettei Mikael palaa matkaltaan, mutta miten käy Birgitalle?

Kertojat kuitenkin täydensivät toisiaan hyvin ja piirsivät värikkään kuvan 1500-luvun puolesta välistä. Mikaelin kautta vilkaistaan räjähdysherkkää poliittista tilannetta ja kuvataan venäläisten suomalaisiin talonpoikiin kohdistamia julmuuksia. Reissuun pakotettu Mikael on kovin kitkerä kohtalostaan ja huomaa kyllä sekä oman että vastapuolen naurettavuudet.


Oli sääli, ettei piispan takapuolta ollut valmistettu sen laadukkaammasta aineesta kuin muidenkaan, pikemmin päinvastoin. Vaikka vaunuissa oli pehmusteet, se ei paljon lohduttanut.
(s. 61)


Birgitan näkökulma puolestaan keskittyy piispan talouden pyörittämiseen, Turun kaupungin arkeen ja pikkumaisempaan julmuuteen. Piispan vaimous ei ollut mikään kevyt ja helppo virka, eikä Mikaelin kiinnostus pakanallisuuteen mitenkään helpota Brigitan tilannetta. Pidä siinä yllä mainetta kun aviomies intoilee loitsuista ja oma äiti aiheuttaa tahtomattaan lisäongelmia.

Kerronnassa oli paljon välillä sysimustaakin huumoria, josta ainakin itse pidin. Mikael ja Birgitta ovat tarkkoja havainnoijia ja tuntevat ihmisluonnon hyvät ja huonot puolet. Punaisena lankana molempien kertojien elämässä kulkee myös rakkaus puolisoon. Siitä kertovat hyvin hunajakakut, joista Birgitta uskoo Mikaelin pitävän eikä mies henno enää kertoa totuutta vaimolleen.


Kirjan tiedot:
Roope Lipasti: Mikaelin kirja | Atena 2021 | 320 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2025 : 38. Elämäkertaromaani
* Lukumatka menneisyyteen : 10. Kirjassa on esine, joka on omistajalleen tärkeä

torstai 8. toukokuuta 2025

Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts: Women on the Final Frontier

Kansikuva.

Olen joskus merkannut itselleni OverDriveen luettavaksi tämän Jim Ottavianin ja Maris Wicksin tietosarjakuvan. Luultavasti niillä main kun luin Malinda Lon Last Night at the Telegraph Clubin, se kun herätti kiinnostukseni naisten rooliin avaruustutkimuksessa.

Astronauts: Women on the Final Frontier kertookin naisista avaruudessa. Kertojana on Mary L. Cleave, kirjan ilmestymisen jälkeen menehtynyt insinööri ja astronautti. Hän kertoo oman tarinansa lisäksi siitä, miten naiset taistelivat tiensä astronauteiksi ja minne hän itse sijoittuu tällä historiallisella jatkumolla.

Kirja oli välillä vähän raskas luettava, koska avaruusteknologiaan liittyvä englanninkielinen sanasto ei ole vahvin alueeni. Se oli myös oikeasti mielenkiintoinen ja näppärä tietopaketti aiheesta, jos ei loppujen lopuksi puhuta kovinkaan paljon ainakaan Suomessa. 

Ensimmäinen naisastronautti oli Neuvostoliiton Valentina Tereškova ja vaikka tämä kirja keskittyykin Yhdysvaltoihin, kurkistetaan siinä myös millaisessa pyörityksessä Tereškova aikanaan oli. Minusta oli tosi kiva lukea siitä, miten esimerkiksi Cleave selvästi ja aidosti arvosti ja ihaili muista astronautteja kansallisuuteen katsomatta.

Muita mieleen painuneita kohtia olivat muun muassa Nichelle Nicholsin eli Star Trekin Uhuran rooli Yhdysvaltojen avaruusohjelmassa. Juuri hän kannusti naisia ja rodullistettuja ihmisiä pyrkimään tähtiin. Samoin mieleen jäi kohta, jossa miestutkijat esittelivät yhdelle naisastronautille varatun tamponipaketin. Kai 100 tamponia riittää viikoksi..?

Kuvituskuva yllä mainitusta tamponi-kohdasta.


Muutenkin kirjassa tuotiin hyvin esiin se, miten astronautti- ja tutkijakaartin moninaistuminen toi pöytään uusia taitoja ja näkökulmia.

Eli mukava ja kivasti piirretty tietopaketti! On hyvä, että tietokirjallisuutta julkaistaan myös sarjakuvan muodossa.


Kirjan tiedot:
Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts: Women on the Final Frontier | First Second 2020 | 174 sivua | E-kirja kirjastosta

Haasteet:
* Kohti ääretöntä : Uutta tietoa

tiistai 6. toukokuuta 2025

Suzanne Collins: Elonkorjuun sarastus

Kansikuva.

“Hyvää syntymäpäivää, Haymitch!”

Kun on muutkin Suzanne Collinsin Nälkäpelit luettu, niin pitihän se lukea tämä Elonkorjuun sarastuskin. Sarjan jatkuvasta suosiosta kertoo mielestäni hyvin se, että suomennos ilmestyi jotakuinkin samaan aikaan kuin englanninkielinen alkuteos.

Tämä tapahtuu ajallisesti 24 vuotta ennen alkuperäistä trilogiaa. Nälkäpeli täyttää 50 vuotta ja sen kunniaksi Vyöhykkeiltä riistetään kaksin verroin enemmän lapsia tappamaan toisiaan. Trilogiasta tutun Haymitch Abernathyn 16-vuotissynttärit sattuvat samalle päivälle kuin valintaseremonia ja vaikka arpa ei häneen osukaan, areenalle hän silti joutuu.

Tarina etenee joutuisasti, joskin areenalla vietetty osuus on yllättävän lyhyt. Enemmän aikaa kuluu pelin esivalmisteluihin, joissa esitellään pikaisesti koko joukko tuttuja ja tuntemattomia hahmoja. Haymitch lupautuu mukaan kapinalliseen sabotaasijuoneen, koska ei hänellä ole mitään hävittävääkään oman jo käytännössä menetetyn henkensä lisäksi.

Tai niin hän ainakin luulee.

Minusta kirja kärsi jonkin verran siitä, että tiedämme miten tulee käymään. Tiedämme, missä tilanteessa Haymitch on parikymmentä vuotta myöhemmin. Tiedämme, miten hänen pelinsä loppui ja miten hänen läheisilleen käy. Vaikka Haymitch ei näitä asioita tiedäkään, lukija tietää ja siksi jännityselementtejä ei oikeastaan ole.

Paras osuus oli mielestäni kirjan lopussa pelin jo päätyttyä. Siihen asti Haymitch tuntui aika geneeriseltä YA-dystopian päähenkilöltä, joka kapinoi epäreilua systeemiä vastaan. Vasta pelin jälkeen selviää, kuinka epäreilu systeemi todella onkaan ja miten se tekee Haymitchista sen katkeran, kyynisen alkoholistin, joka hän trilogiassa myöhemmin on.

En myöskään lämmennyt Haymitchin ja Lenora Doven romanssille, koska senkin kohtalo oli tiedossa jo etukäteen. Lenora Dovella oli noin yksi luonteenpiirre, uhmakas kapinallinen, eikä siitä saanut kovin paljoa irti. Enemmän tykkäsin Maysileestä, leuhkana pidetystä kauppiaan tyttärestä, joka ei ole ollenkaan sellainen kuin Haymitch oletti hänen olevan.

Kirja ei ole mitenkään hienovarainen sanomansa kanssa. Valtaapitävien on helppo manipuloida mediaa, propaganda jyllää ja rikkaita ei kiinnosta köyhien kohtalo. Tarinana tämä oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja kyllähän osa noiden onnettomien nuorten traagisista kohtaloista teki surulliseksi.


Kirjan tiedot:
Suzanne Collins: Elonkorjuun sarastus | WSOY 2025 | 451 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Sunrise on the Reaping (2025) | Suomennos: Helene Bützow

Haasteet:
* Helmet 2025 : 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme

lauantai 3. toukokuuta 2025

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana (Nummien kutsu #01)

Kansikuva.

Syksyinen aamuaurinko iski räikeänä ikkunasta.

Minusta tuntuu, että kaikki muut ovat jo ehtineet lukea tämän Kaisa Viitalan Klaanin vieraana -kirjan. Kehujen siivittämänä tartuin tähän viimein itsekin ja olihan tämä hyvä!

Jos nyt oikein laskin, niin ollaan vuodessa 1727. Jakobiittikapinan lopputulema vaikuttaa vahvasti juoneen, jossa nuori lontoolainen Agnes päätyy viettämään talvea skotlantilaiseen linnaa. Linnan isäntä, klaanipäällikkö Fingal, on paitsi itsevarmuuden, myös vaimon tarpeessa.

Oikeastaan kiinnitin vähemmän huomiota historialliseen miljööseen ja kirjan romanssiin kuin Agnesiin itseensä. Hän on syntymästään liikuntavammainen, mikä on harvinaista päähenkilölle missä tahansa kaunokirjallisuuden genressä, saati sitten historiallisessa romantiikassa.

Vammaa ei diagnosoida suoraan, mutta se vaikuttaa Agnesin arkeen koko ajan. Jalat eivät kanna ilman tukea, kiputila on jatkuva ja kuinka monen kirjan päähenkilö joutuu huolehtimaan siitä, että reissussa on mukana myös reiällinen tuoli, koska potalle kyykistyminen on mahdotonta?

Agnes on oppinut suhtautumaan vammaansa verrattain tyynesti. Tämä keho hänelle on annettu ja sen kanssa on elettävä, vaikka arki 1700-luvulla onkin vaikeaa. Agnesin yhteiskunnallinen asema mahdollistaa paljon, esimerkiksi apuvälineet ja kutsuttavissa olevat palvelijat. Ihmisten ennakkoluuloja ja törkeitä kommentteja se ei kuitenkaan estä. Mikä tuo raajarikko kuvittelee olevansa kun ajattelee, että häntä pitäisi kohdella ihmisenä?

Tykkäsin todella paljon Agnesista, joka ei anna periksi. On hänellä heikkojakin hetkiä, hän tekee vääriä valintoja ja turhautuu vammaansa, mutta tämä tekee hänestä vain realistisen hahmon. Vaikka jalat eivät aina kanna, selkäranka on kyllä terästä. Eipä ihme, että Fingal ihastuu tahtomattaan, pikkusisko Ailsa löytää esikuvan ja linnan palvelusväki huokaa sikäli helpotuksesta, että kerrankin paikalla on joku, joka tietää mitä tehdä.

Agnesin lisäksi pidin etenkin Ailsasta, joka on kasvanut ilman aikuisen naisen opastusta. Hankala tilanne maailmassa, jossa vallasnaisen täytyisi osata ohjata palvelusväkeään ja pitää linnan langat käsissä! Samoin topakka palvelustyttö Millie oli mainio omana itsenään ja Agnesin tukena. Fingal ei ollut sellaista romanssin sankarityyppiä, josta erityisemmin pitäisin, mutta siinä hän meni kiinnostavien naishahmojen sivussa.

Jatko-osa tälle on jo ilmestynyt ja laitoin sen heti varaukseen! Jäin nyt ihan jännittämään sitä, miten Edinburghiin jääneet juonenlangat sidotaan ja saavatko tietyt hahmot ansionsa mukaan.


Kirjan tiedot:
Kaisa Viitala: Klaanin vieraana | Karisto 2024 | 460 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2025 : 46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen
* Lukumatka menneisyyteen : 20. Kirjassa on linna

keskiviikko 30. huhtikuuta 2025

Huhtikooste

Luonto sivuilla -haaste päättyi ja sain bingoruudukon täyteen. Haastekoonti on täällä.

Olen tässä yrittänyt vältellä monia kiinnostavan näköisiä kesähaasteita, koska muutama muu haaste on vielä kesken ja aina ihana Fantastinen kesä alkaa huomenna. Saa nähdä onnistunko, kevättä on kuitenkin vielä jäljellä…

Tämän kuukauden parhaaksi sanoisin viimeksi lukemani kirjan eli Andy Weirin Artemiksen. Se osui juuri sopivasti sellaiseen lukuhetkeen, johon kaipasin juonia ja seikkailuja.

Tällä hetkellä luen Kaisa Viitalan kirjaa Klaanin vieraana. Tätä on kehuttu paljon eikä suotta! Pidän etenkin siitä, miten liikuntavammaisen päähenkilön arkea ja haasteita kuvataan. Hän ei ryve itsesäälissä, mutta elämä ei todellakaan ole helppoa 1700-luvun Skotlannissa.


Luetut

Henna Karppinen-Kummunmäki: Sinkkuus kautta aikojen
Kiva tietokirja sinkkuuden historiasta.

Frank Herbert: Dyynin lapset
Juonittelut, naishahmot ja Arrakiksen muutos kiinnostivat, Leto-keskeisyys ja filosofiset jorinat eivät.

Jean Giono: Mies joka istutti puita
Nopealukuinen ja helppo klassikkonovelli luonnonsuojelusta.

Ennen kaikkea hyvä ajankuva ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Englannista.

Malin Falch: Harukan toive
Olen pitänyt tästä Falchin Pohjantuli-sarjasta, mutta lukeminen loppui silti tähän osaan. Suurin syy on se, että en enää pidä piirrosjäljestä. En tiedä onko tullut kiire saattaa uutta tarinaa maailmaan vai mikä, mutta kuvitus on todella pelkistettyä sarjan alkupäähän verrattuna.

Komea omaelämäkerrallinen sarjakuva yhteisöllisyydestä Libanonin sisällissodan keskellä.

Kiinnostava ekofantasiamaailma, jota ajoittain saarnaava ote vähän häiritsi.

Jani Kaaro & Jussi Kaakinen: Maailman pahimmat paikat
Nopealukuinen nuorten tietokirja universumin ääriolosuhteista.

Kevyt tietokirja tähtikuvioista ja niihin liittyvistä taruista.

Mukavasti kerrottua ruohonjuuritason historiaan 1930-luvun alun Kanadasta.

Mielenkiintoinen tietokirja sienien maailmasta.

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks Vol. 3
YA-sateenkaarisarjakuvasarjan viimeinen osa. Oli vähän pettymys, koska tässä keskityttiin niin paljon isien synteihin. Kuitenkin kuin tarinaa Ianin ja Cortlandin vuoksi, ja olisin toivonut enemmän tarinaa heidän suhteestaan.

Rikosjuttu vei teatterimaailmaan, Bean vähättely alkaa jo vähän tympiä.

Rikosseikkailu Kuussa vei hyvin mukanaan.

Kansikuvakooste.

tiistai 29. huhtikuuta 2025

Andy Weir: Artemis

Kansikuva.

Loikin yli harmaan, pölyisen tantereen Conradin kuplan valtavaa kupolia.

Tämä Andy Weirin Artemis on ollut lukulistallani aika kauan. Olen lukenut Weiriltä kaksi muutakin kirjaa ja koska pidin niistä, piti tämäkin tietenkin lukea.

Ja tykkäsin tästäkin! Olipahan mukaansatempaava seikkailu, joka oli harmi jättää kesken niinkin turhan asian kuin yöunien vuoksi. Viihdyin sekä juonen että hahmojen parissa, ja pidin tosi paljon Jazzista.

Tarinassa ollaan siis Kuussa ja sen ainoassa kaupungissa. Kuriiri ja salakuljettaja Jazz on asunut Artemiksessa koko ikänsä. Jazz rakastaa kotiaan ja kun se on vaarassa, hän huomaa tekevänsä miltei mitä tahansa sen pelastamiseksi.

Tässä on kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä Weirin Yksin Marsissa ja Operaatio Ave Maria kirjoihin, mutta silti tämä on oma juttunsa. Yhteistä on nokkela päähenkilö, jonka äly joutuu koetukselle ääriolosuhteissa. Minusta oli kiva lukea taas suoranaisesta nerosta, joka joutuu lennosta keksimään ratkaisuja mitä oudompiin ongelmiin.

Kuten kahden muunkin kirjan päähenkilöt, Jazzkin on yksinäinen. Hänen tapauksessaan se kuitenkin on melkein vapaaehtoista ja tarinan edetessä hänet kiskotaan ulos poterostaan. Hänestä välitetään vaikka hän ajatusta henkee ja vereen vastustaakin.

Tarina eteni vauhdikkaasti ja oli hauskaa luettavaa!

Lisäpisteitä siitä, että Jazz on etniseltä taustaltaan saudiarabialainen. En muista, olenko ikinä lukenut toista romaania, jossa näin olisi. Artemis noin ylipäätään on monikulttuurinen kaupunki, jonka juuret ovat itse asiassa Keniassa ja monikansallisissa yrityksissä.


Kirjan tiedot:
Andy Weir: Artemis | Into 2019 | 325 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Artemis (2017) | Suomennos: Annukka Kolehmainen

Luettu myös:

Haasteet:
* Kohti ääretöntä : Vapaa valinta

sunnuntai 27. huhtikuuta 2025

Lynn Messina: Katala esitys (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #05)


Vera Hyde-Clare oli viettänyt suurimman osan vuosikymmenestä yrittäen sälyttää orvon sukulaistyttönsä ensimmäisen suostuvaisen, mitään epäilemättömän kosijan harteille.

Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarja jatkuu Katalalla esityksellä. Tarina alkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi.

Bea ja Kasgraven herttua suostuvat lykkäämään häitään kokonaisella viikolla, jotta Bean perheellä ja seurapiireillä on aikaa toipua järkyttävästä kihlausuutisesta. Vihkimistä odotellessaan Bea saa uuden jutun periviholliseltaan eli naiselta, joka aikoinaan tuhosi parilla sanalla Bean alunperinkin vähäisen aseman seurapiireissä.

Jutun selvittäminen vie Bean ja Kesgraven 1800-luvun teatterimaailmaan, mikä sinänsä oli kiinnostavaa. Nämä ovat sellaisia hyvän mielen pehmodekkareita, joten rikosjuoni itsessään ei kovin kummoinen ollut ja lopun kiperä tilanne ratkaistiinkin nytkin takavasemmalta ilmaantuvalla deus ex serkulla.

Kirjaa oli kiva lukea, jos kohta toivoisin, että jatkuva Bean arvostelu loppuisi viimeinkin tai edes vähenisi huomattavasti. Juoni katkeaa tuon tuostakin muistutuksiin siitä, miten ankea Bea melkein kaikkien mielestä on ja miten ihmeellinen Kesgrave on rakastaessaan häntä.

Meri Kaparin suomennoksesta sen verran, että minua häiritsi se, miten sinuttelu ja teitittely menivät välillä aivan sekaisin. Ensin teititellään, sitten sinutellaan, sitten teititellään taas, yhden kohtauksen sisällä. Samaten henkilöiden arvoasemat toisiinsa nähden unohtuvat välillä aivan kokonaan ja sinuttelua on silloinkin, kun ei pitäisi olla.

Mutta ovat nämä sen verran leppoisia luettavia, että jatkan kyllä sarjan parissa. Jospa seuraavassa osassa päästäisiin alttarille asti!


Bea inhosi ajatusta siitä, että joku muu kuin hän itse pilkkasi Kesgravea.

Ja tämän isoäiti, tietenkin. Luonnollisestikin leskirouvalla, joka oli tuntenut Kesgraven syntymästä asti, oli myös siihen oikeus.
(s. 27)



Kirjan tiedot:
Lynn Messina: Katala esitys | Aula & Co. 2025 | 368 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: A Treacherous Performance (2019) | Suomennos: Meri Kapari

Haasteet:
* Helmet 2025 : 7. Hyvän mielen kirja
* Lukumatka menneisyyteen : 9. Historiallinen romaani, jossa nainen on aktiivinen toimija

perjantai 25. huhtikuuta 2025

Haastekoonti: Luonto sivuilla

Bingoruudukko.

Luonto sivuilla -haaste päättyy huhtikuun lopussa ja sainkin ruudukon täyteen muutamaa päivää ennen deadlinea. Kiitos taas kivasta haasteesta, @musteen.jaljet! Olen tykännyt tästä joka kerta, kun olen osallistunut.

Tällä kertaa jouduin lähestymään haastetta hieman eri tavalla kuin ennen. Haastekohdat eivät oikeastaan olleet kovin vaikeita, mutta kuitenkin sellaisia, että niitä tuli vastaan vähemmän ikään kuin vahingossa.

Piti siis lukea enemmän täsmäkirjoja, mikä ei kuitenkaan ollut ollenkaan huono juttu! Nyt luin useampia sellaisia kirjoja, joita olen monta kertaa katsonut ohimennen ja ajatellut, että pitääpä joskus lukea tuokin. No, nyt oli se joskus.

Siitäkin olen iloinen, että löysin sopivia kirjoja sarjakuvista, tietokirjoista, kaunokirjallisuudesta ja sekä aikuisten että lasten- ja nuortenkirjoista. Luonto on läsnä kaikenlaisessa kirjallisuudessa vaikka siihen harvemmin kiinnittää erityisesti huomiota.


Haasteeseen lukemani kirjat:

Luonnonkatastrofi: Eeva Meltio: Hiekka
Henkeäsalpaava: Samantha Harvey: Orbital
Uuden syntyminen: Petter Sandelin: Osuma

torstai 24. huhtikuuta 2025

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme

Kansikuva.

Katsahdin ylös puunlatvaan.

Ulla Lempinen voitti hiljattain J. A. Hollon palkinnon tämän Näkymätön valtakunta -kirjan suomennoksesta. Palkinto jaetaan taidokkaalle tietokirjakäännökselle ja oli aivan varmasti ansaittu, sen verran haastava suomennettava tämän on täytynyt olla.

Aihe on nimittäin hyvin spesifi ja kirjassa on runsaasti siihen liittyvää erikoisempaa sanastoa. Kirjan kirjoittanut Merlin Sheldrake on brittiläinen sienitutkija ja rakkaus lajiin todella näkyy tässä. Tutkimuksiinsa liittyen hän on milloin maannut kompostissa, milloin kokeillut LSD:tä osana valvottua tutkimusta.

Sheldraken yrityksistä huolimatta en innostunut sienistä ihan yhtä paljon ja kirjan lukeminen kestikin yllättävän kauan. Mutta, se oli myös oikeasti kiinnostava, ymmärrettävästi kirjoitettu ja opin sienistä paljon uutta. En ollut koskaan ajatellut, miten monimutkaisen sieniverkoston päällä seisomme.

Yksittäisiä sienilajeja enemmän Sheldrake kertoo sienien erikoisista ominaisuuksista noin yleensä. Tiukat symbioosit, joissa kasvi ei pärjäisi ilman sienikumppaniaan. Ihmisen ikiaikainen kiinnostus päästä pienelle psykedeeliselle sienitripille. Sienien kyltymätön ruokahalua, jota voisi hyödyntää niin jätteiden hävityksessä kuin luonnon elvyttämisessäkin.

Välillä tuli tunne, että oltiin jollain aivan toisella planeetalla, jota asuttavat ihan vieraat avaruuden muukalaiset. Ehkä tärkeimpänä tästä jäikin mieleen se, miten vähän sienistä tiedetään. Mikä oli ällistyttävää, koska niitä on joka paikassa ja ne ovat niin tärkeä osa luontoa! Tutkijat eivät silti ole ratkaisseet esimerkiksi kysymystä siitä, miten sienet kommunikoivat ja havainnoivat ympäristöään.

Tämän jälkeen en myöskään enää katso jäkäliä samalla tavalla. Enpä tiennyt, että ne ovatkin itse asiassa levän ja sienen symbiooseja.


Kirjan tiedot:
Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta: miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme | Gummerus 2024 | 354 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Entangled Life. How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds, and Shape Our Futures (2020) | Suomennos: Ulla Lempinen

Haasteet:
* Helmet 2025 : 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon
* Luonto sivuilla : Elpyminen