Marja-Leena Lempinen: Siivet ja juuret

- Black bastard! Black bastard! kaikui papukaijan kimeä huuto pihassa.

Tämän vuoden Lukumatka menneisyyteen -haasteen kivoimpia löytöjä oli Marja-Leena Lempisen trilogia, jossa kerrotaan Suomesta Kanadaan 1920-luvulla muuttaneesta nuoresta Jennystä. Sain nyt viimeinkin luettua sarjan viimeisen osan Siivet ja juuret, josta tykkäsin myös.

Näiden kirjojen ehdottomia vahvuuksia on arjen kuvaus. Suuret dramaattiset, poliittiset käänteet tapahtuvat kauempana, mutta heijastuvat myös ihan tavallisten ihmisten elämään. Tämän osan tarina alkaa vuodesta 1934 ja laman hellittäessä Jenny uskaltaa perustaa oman kampaamon.

Jennyä seurataan nyt monien vuosien ajan ja arjen ilot ja surut ovat oikeastaan merkittävämpiä kuin toinen maailmansota. Sota herättää siirtolaisyhteisössä vahvoja tunteita ja pelkoa Suomen puolesta. Kirjassa kuvataan hyvin Jennyn huolta Suomen perheestään ja sitä, miten siirtolaiset haluavat kantaa kortensa kekoon niin kutomalla sukkia kuin keräämällä rahaakin emämaalle.

Toisaalta sota on Jennylle kuitenkin pienempi ja etäisempi huoli kuin puolison terveysongelmat ja parisuhteen rakoileminen. Tämän osan kantava teema onkin sen nimessä. Siirtolaiset ovat kasvattaneet juuret Kanadaan, uuteen kotimaahansa, ja se tarjoaa heille aivan erilaisen mahdollisuuden levittää siipensä. Suomi on maa, jossa synnyttiin, mutta Kanada on maa, jossa eletään ja rakennetaan.

Vaikka epävarmuus jäyti, eikä huomisesta tiennyt, tajusin, että usko omaan itseen auttoi. Matka Jokinotkon kotimökistä tähän hetkeen oli ollut pitkä. Olin raivannut tieni suomalaisella sisulla, savolaisella huumorilla. Niillä eväillä aioin myös jatkaa.

(s. 347)

Samalla tulee hyvin esiin se, miten Jennykin etääntyy Suomen perheestään. Kirjeet kyllä vaihtuvat, mutta hän saa kaikki uutiset jälkikäteen eikä esimerkiksi näe sisarustensa lapsia. Kaikilla on omat elämänsä eikä yhteydenpito ollut helppoa ja nopeaa.

Jäin vähän toivomaan jatkoa! Pääseekö Jenny ikinä kyläilemään Suomessa? Miltä se tuntuisi, kun on ollut vuosikymmeniä muualla? Mutta toisaalta sarja päättyi hyvään paikkaan ja tarina tuntui kokonaiselta, joten ei jatko-osalla sinänsä ole oikeastaan tarvetta.

Kirjan tiedot:

Marja-Leena Lempinen: Siivet ja juuret | Icasos 2024 | 356 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Amman lukuhetki ja Kirjarouvan elämää

Haasteet:

* Älä aloita uutta sarjaa : Trilogian päätösosa

* Luonto sivuilla : Kirjan nimessä on luontosana

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki

Junamatka oli uuvuttava, ei pituuden vuoksi, vaan aivan muista syistä.

Palasin taas miltei sadan vuoden takaiseen Kanadaan Marja-Leena Lempisen Kaivosten kaupungin myötä. Pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja tämä toinen jatkaa tarinaa yhtä mukavalla otteella.

Ollaan siis Kanadassa vuodessa 1929. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin Naisten taivas jäi. Jenny muuttaa Torontosta Timminsiin ja löytääkin heti töitä täysihoitolan emännöitsijänä. Itsenäinen elämä maistuu hyvältä, mutta sitä varjostavat suuren pörssiromahduksen seuraukset ja suomalaisten siirtolaisten keskuuteen syntyvät levottomuudet.

Näissä kirjoissa ollaan niin ruohonjuuritasolla, että näitä on ilo lukea sen vuoksi. Jennyn kautta nähdään, millaista arkea tavallinen työläinen on viettänyt ja miten suomalaisten siirtolaisten yhteisö on rakentunut. Dramaattiset tapahtumat ovat sellaista arjen draamaa, joka vaikuttaa suhteellisen pienen piirin elämään, mutta on kuitenkin heille hyvin merkittävää.

Jennyn romanssikin on arkinen kahden aikuisen löytämä kumppanuus ja hiljalleen kehittyvä rakkaus. Suhdedraama nousee ihan vain siitä, että kyseessä on kaksi erilaista, itsenäistä ihmistä, jotka ovat tottuneet tekemään omat päätöksensä. Toisen huomioon ottaminen pitää opetella.

Tämän tavallisen arjen taustalla on toki suuria asioita. Pörssiromahduksen aiheuttama lama ja työttömyys näkyy Timminsissäkin, jonne kerääntyy kulkureita ja jossa elanto hankitaan joskus laittominkin keinoin. Jenny toteaakin olevansa hyväosainen, onhan hänellä työ ja asunto, ja rahaa kertyy sukanvarteenkin.

Toinen suuri tarinanlanka on sikäli poliittinen, että siirtolaisten yhteisön rivit alkavat hajota. Jenny onkin surullinen huomatessaan, että kotimaan sisällissodan jakolinjat alkavat näkyä entistä vahvemmin myös Timminsissä. Lama ja epävarma toimeentulo kärjistävät mielipide-eroja ja tunnelma on kireä.

Tarina jää tässä suvantovaiheeseen ja on kyllä pakko lukea se sarjan viimeinenkin osa, jotta tietää toteutuvatko Jennyn unelmat.

Kirjan tiedot:

Marja-Leena Lempinen: Kaivosten kaupunki | Icasos 2022 | 260 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Kirjojen kuisketta, Kirjarouvan elämää ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa

* Lukumatka menneisyyteen : 19. Kotimainen historiallinen romaani

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas

Istuin ruokalassa vieläkin hiukan hämilläni, minusta tuntui edelleen ettei tämä ollut totta, että keikuin yhä Atlantilla, tanssin illalla kolmannen luokan kannella ja katselin ensimmäisen luokan valaistuja saleja, joihin meillä halvimman lipun maksaneilla ei ollut varaa.

Jostain syystä tämä Marja-Leena Lempisen Naisten taivas on mennyt minulta ilmestyessään ohi. Vähän harmillista, mutta ainakin kaikki trilogian kolme osaa ovat nyt ilmestyneet.

Tarina alkaa vuodesta 1927. Savolaiset ystävykset Jenny ja Hanna saapuvat Kanadaan suurten unelmien perässä. Nuorten naisten tiet erkanevat pian ja tarinassa seurataan tarkemmin Jennyä, joka jää Torontoon varakkaan pankkiiriperheen palvelijaksi.

Tämä oli kirjoitettu oikein sujuvasti ja kertoo siirtolaisten arkisesta, mutta mielenkiintoisesta elämästä. Jenny ja Hanna lähtivät matkaan uudenlaisen vapauden ja huolettomamman ilmapiirin toivossa. Kanadassa nuorella naisella on enemmän mahdollisuuksia itsenäiseen elämään kuin kotona Suomessa. Molemmille hyvin merkittävää on myös se, että he voivat jättää sisällissodan haavoittaman kotimaan taakseen.

Jenny toimi tosi hyvin päähenkilönä. Hän on jo valmiiksi rohkea, mutta nyt hänellä on tilaisuus alkaa rakentaa juuri sellaista elämää kuin hän haluaa. Palvelijan pesti on ensimmäinen askel, joka mahdollistaa sekä rahan säästämisen että sen lähettämisen kotiin perheen avuksi. Tarinan edetessä Jenny rohkaistuu entisestään ja uskaltaa lopulta puuttua näkemiinsä epäkohtiin.

Perheelle saatoin olla näkymätön, mutta itselleni olin hyvinkin näkyvä, näiden muutaman kuukauden aikaan olin määrätietoisesti kehittänyt taitojani, opiskellut kieltä ja saanut omanarvontuntoa, joka syntyi siitä, että tiesin tekeväni tieni hyvin. Tiesin kuka olin ja mihin elämässäni pyri, eikä sitä varmuutta minussa kyennyt kukaan tuhoamaan tai ottamaan pois.

(s. 41)

Tykkäsin erityisesti siitä, miten tarinassa kuvataan luokkayhteiskuntaa. Jennylle valkenee pikkuhiljaa, että työnantajien ystävällisyys ei tarkoita sitä, että heitä oikeasti kiinnostaisi palvelusväen hyvinvointi. Mitä vähemään heitä näkyy ja mitä vähemmän heille pitää maksaa, sitä parempi. Yksi taustan juonenlangoista onkin sosialismiaate, jota Jenny ensin välttelee, mutta jota hän alkaa myöhemmin ymmärtää.

Jennylle ja Hannalle ei tosiaan tapahdu Suuria Dramaattisia Asioita mutta arkisia sattumuksia ja onnettomuuksia on kyllä. Taustalla tapahtuu toki myös niitä suuria juttuja, joista merkittävin eli vuoden 1929 pörssiromahdus koskettaa lopulta myös Jennyä.

Kirja oli tosi kiva luettava ja täytyy ehdottomasti lainata seuraavakin osa! Kiinnostaa tietää, millä tavalla Jenny toteuttaa unelmansa.

Kirjan tiedot:

Marja-Leena Lempinen: Naisten taivas | Icasos 2021 | 231 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Amman lukuhetki, Kirjarouvan elämää, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2025 : 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

* Lukumatka menneisyyteen : 24. Pienen kustantamon julkaisema kirja