Heinäkooste

Heinäkuussa päättyi kirjagramin tämän vuoden Queer-lukuhaaste, jonka sain valmiiksi täydellä 16 kirjan ruudukolla. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden paras kirja oli Jane Austenin Emma, ja siitä innostuneena kimppaluvussa on nyt sen epävirallinen jatko-osa, Rachel Billingtonin Emma & Knightley: Perfect Happiness in Highbury.  

Kesken on myös e-kirjana Marie Brennanin The Tropic of Serpents. Se on sarjan toinen osa ja on temmannut mukaansa ihan mukavasti. Jännä, että fantasia-aihetta eli lohikäärmeitä lähestytään tässä tieteen kautta! 

Elokuussa aionkin keskittyä Fantastiseen lukuhaasteeseen. Kesä, loma ja fantasiakirjallisuus sopivat yhteen vallan mainiosti ja tuossa vieressäni on pino kiinnostavan näköisiä kirjoja odottamassa. 

Luettu

Simon James Green: Heartbreak Boys

Ihan hauska ja kesäinen, sateenkaareva YA road trip romanssi.

Jarkko Vehniäinen & Marjo Lappalainen: Kamala luonto. Ilveksen oma kirja

Pieruvitsit eivät jaksa naurattaa, mutta tunnistan kyllä itseni ilveksen ikuisesta pessimismistä. Etukansiaukeamalla oli kiva aikajana, jossa näki hyvin miten hahmo on muuttunut reilun 20 vuoden aikana.

Kat Leyh: Thirsty Mermaids

Sarjakuva juopottelevista merenneidoista kuivalla maalla oli ihan kiva ja hahmoiltaan todella monipuolinen.

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

Hidastempoinen YA-fantasia, mutta juonen sijasta tarinan pointti taisikin olla kertoa lipan-apassien taruista nykynuoria (toivottavasti) kiinnostavalla tavalla.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa, osa 5

Tässä osassa käytiin visiitillä Isabella Birdin menneisyydessä ja nähtiin, miten hänestä tuli maailmanmatkaaja. Samalla kirja oli katsaus sairauksiin ja niiden hoitoon 1800-luvun lopussa Japanissa ja Englannissa. Eniten raivostutti se, miten naisilla diagnosoitiin epämääräinen "hermosärky" milloin mihinkin. Isabellan tapauksessa kyseessä oli selkäsairauden ja kertakaikkisen tylsän elämän aiheuttama masennus. Onneksi astetta fiksumpi lääkäri määräsi lääkkeeksi ulkomaille reissaamisen.

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Ihan ok kuninkaallinen hömppäsateenkaariromanssi, mutta poliittinen puoli ei kyllä toiminut minulle.

Murder Under the Sun
Klassiset kesäiset murhanovellit eivät tehneet sen suurempaa vaikutusta, mutta oli joukossa muutama ihan kivakin.

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 4

Yllättävät liittolaiset, salaliitot ja muut juonenkäänteet kiinnostavat kyllä, ja Mochizukin piirrosjälki on tosi kaunista. Mutta en oikein innostu tuosta Vanitas/Jeanne -hommasta. Pitänee vain toivoa, että itselleen uskollisena Mochizuki kirjoittaisi siihenkin jonkin yllätyksen, joka saisi sen näyttämään ihan toisenlaiselta.

Laura Niemi: Työelämän tyhjänpuhujat: jargonin kupla ja miten se puhkaistaan

Oivallinen tietokirja avaa työelämän tyhjänpäiväistä jargonia. Tämän pitäisi oikeastaan olla pakollista luettavaa kaikille esihenkilöille...

Jane Austen: Emma

Klassikko luettu ja totesin yllättävän hauskaksi! Emmaan kiintyi kummasti tarinan edetessä.

Virginia Woolf: Orlando

Klassikko tai ei, tämä oli kaikin puolin sekava teos.

K. O’Neill: The Moth Keeper

Lempeä nuorten fantasiasarjakuva, jossa liikuttiin harvinaista kyllä öisissä maisemissa.

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

YA-sarjakuva käsittelikin vakavampaa aihetta kuin kannen perusteella oletin ja oli tosi kiva luettava.

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Ylivieskaan ja Helsinkiin sijoittuva sateenkaarikirja ei sinänsä tarjonnut mitään uutta, mutta oli kiva lukea.

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks, vol. 2

YA/sateenkaari/romanssi/lukio -sarjakuvasarjan toisessa osassa on mielestäni sama ongelma kuin ensimmäisessä: tarina tuntuu sirpaleiselta ja juonenlankoja on auki vähän joka suuntaan. Kaikenlaisten perheongelmien keskellä Ianin ja Cortlandin romanssi on niitä ainoita valopilkkuja. Tässä on vähemmän fyysistä väkivaltaa kuin ensimmäisessä osassa, mutta fyysisyys onkin sitten esillä makuukamarin puolella kun tuo romanssi etenee. Ilmeisesti sarja päättyy kolmenteen osaan ja kiinnostaa kyllä tietää, miten tarina siinä päätetään.

Elliot Page: Valokeilan vankina

Kiinnostava queer-elämäkerta, joka ei oikeastaan ollut mikään hyvän mielen kirja.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa, osa 6

Tässä osassa tutustuttiin 1800-lopun japanilaiseen palokuntaan (tai oikeastaan sammutustoimenpiteisiin), paperin valmistukseen sekä hautajaisrituaaleihin. Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan, se näyttää itselle vieraampaa osaa Japanin historiasta ja kulttuurista. Isabella Bird on hahmona kiinnostava, rohkea ja vierasta kulttuuria kunnioittava. Toivottavasti oli sellainen oikeastikin. Vähän tekisi mieli lukea se muistelmateos, johon tämä mangasarja perustuu.

Haastekoonti: Queer-lukuhaaste 2024

Kirjagramin tämän vuoden Queer-lukuhaaste päättyy huomenna ja onkin osaltani sopivasti valmis. Ja vielä koko ruudukolla! Kiitos kivasta haasteesta, @kaikkiallakirjoja, @kirjajuttuja, @merisreads, @pikkukirjasto, @siperiankirjat ja @tyonaisenvaimo!

Tänä vuonna luin tähän yllättävän monta täsmäkirjaa. Osa löytyi mukavasti muutenkin lukulistaltani, mutta ihan hakemalla piti hakea kirjat kohtiin “vanha kirja”, “kirja on filmatisoitu” ja “queerius lähelläsi”. Näistä kolmesta tykkäsin erityisesti tuohon viimeiseen lukemastani Erja Tulasalon Oranssista puutarhasta. Ei Ylivieska pohjoisessa ole, mutta eipä sentään ole Helsinkiä!

Tuo kohta saikin pohtimaan sitä, miten Etelä-Suomi-keskeistä kotimainen sateenkaarikirjallisuus onkaan. Ei kenelläkään ole tietenkään velvollisuutta kirjoittaa aiheesta tai paikasta, joka ei itseä kiinnosta, mutta kyllä Kehä III:n ulkopuolellakin on elämää…

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Ei-länsimaalainen kirjailija: Ryousuke Nanasaki & Yoshi Tsukizuki: Until I Meet My Husband

Romanssi ei keskiössä: Tillie Walden: Are You Listening?

Runoteos tai säeromaani: Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry

Päähenkilö on sinua vanhempi: Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Naisten välinen rakkaus: Alexis Hall: Mortal Follies

Valittu perhe: Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Spefi: Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun

Muunsukupuolisuus: Sini Helminen: Hurme

Queerius ja uskonto: Bushra Rehman: Roses, in the Mouth of a Lion

Queer ilo: Camryn Garrett: Friday I’m in Love

Käännös: Simon James Green: Heartbreak Boys

BIPOC-kirjailija: Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

Kirja on filmatisoitu: Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Vanha kirja: Virginia Woolf: Orlando

Queerius lähelläsi: Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Tietokirja: Elliot Page: Valokeilan vankina

Elliot Page: Valokeilan vankina

Ajatus kirjoittaa kirja on tullut vuosien mittaan muutaman kerran esiin, mutta sen toteuttaminen ei tuntunut koskaan hyvältä eikä suoraan sanoen millään tavalla mahdolliselta.

En voi väittää olevani Elliot Pagen fani, mutta muutama roolisuoritus on kyllä jäänyt mieleeni. Etenkin tässä Valokeilan vankina -elämäkerrassa monesti mainittu Juno sekä useampaan kertaan katsomani Inception.

Enemmän Page on jäänyt mieleeni siitä, mikä tämän kirja aihe oikeastaan on. Ensin hän tuli ulos kaapista lesbona (2014) ja sitten transmiehenä (2020). Ottaen huomioon Hollywoodin konservatiivisen ilmapiirin, kumpikin vaati varmasti todella paljon rohkeutta ja nostan kyllä hattua siitä, että hän päätti elää julkisesti oman näköistään elämää.

Elämäkerrassaan Page kertookin matkastaan omaksi itsekseen. Tai oikeastaan siitä, miten pitkään hänen on pitänyt sitä salata ja teeskennellä olevansa joku muu kuin oikeasti on. Kirjassa puidaan niin omaa identiteettiä kuin perhe- ja parisuhteitakin.

Mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole, sen verran raskaita asioita tässä käsitellään. Page kertoo muun muassa vaikeista suhteistaan vanhempiinsa ja omaan kehoonsa, joka tuntui välillä puistattavan vieraalta, etenkin naisellisissa vaatteissa.

Kuvitelkaa kaikkein kiusallisin, nöyryyttävin juttu, jonka voitte pukea päällenne. Kiemurtelette omissa nahoissanne. Se kiristää, haluatte kuoria sen päältänne, repiä sen, mutta ette voi. Päivästä päivään.

(s. 231)

Kerronnaltaan kirja tuntui siltä, että Page on luultavasti todellakin kirjoittanut tämän itse. Ei teksti huonoa ole, mutta mielestäni sitä olisi voinut tiivistää hieman ja minulla oli myös vaikeuksia pysyä mukana aikajanassa. Keskellä lukuja on takaumia, jotka hyppäävät milloin minnekin, joskus jopa kesken kappaleen.

Mutta kiinnostava ja erilainen elämäkerta, joka kuitenkin päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin. Ympäristön valtavista paineista huolimatta Page on uskaltanut tulla kaapista ja on toivottavasti onnellisempi kuin ennen!

Kirjan tiedot:

Elliot Page: Valokeilan vankina | Bazar 2023 | 319 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pageboy (2023) | Suomennos: Pasi Rakas Jääskeläinen

Haasteet:

* Elämänkertabingo : Vapaa valinta

* Queer-lukuhaaste 2024 : Tietokirja

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Pujotan kuoreen piilotetun postikortin laatikkoon, jonka kyljessä on pasuuna.

Tämän vuoren Queer-lukuhaasteessa on kohta “queerius lähelläsi”, jota halusin lähestyä maantieteellisesti. Toivoin nimenomaan tarinan sijoittuvan pohjoiseen, kirjailijan syntymä- tai asuinpaikalla ei ollut väliä.

Mutta onko Pohjois-Suomeen sijoittuvia sateenkaarevia kirjoja kovin montaa? No eipä vain ole. Muutenkin kotimainen sateenkaarikirjallisuus tuntuu sijoittuvan pitkälti eteläisimpään Suomeen. Tämä Erja Tulasalon esikoisteos Oranssi puutarha sijoittuu sentään osittain Ylivieskaan, vaikka Helsinki se toinen tärkeä paikka tässäkin on.

1990-luvulle sijoittuva tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkenä parikymppinen Maaru on enimmäkseen Helsingissä, takaumissa ja lyhyillä vierailuilla Ylivieskassa. Maaru on lestadiolaisperheen tytär ja pitää tytöistä, mikä on varsin hankala yhdistelmä.

Kasvutarina kertoo itsensä löytämisestä ja ensirakkaudesta toipumisesta. Siinä missä Maaru haluaa luoda oman näköisensä elämän, kesärakkaus Eliisa valitsee - tai oikeastaan painostetaan valitsemaan - toisin. Eliisan lapsiluku kasvaa Maarun haaveillessa edelleen yhteisestä elämästä. Helsingissä hän näkee, että se voisi olla mahdollista jos Eliisalla vain olisi rohkeutta aloittaa uusi elämä.

Miksi meiän rakkauvesta on tehty nii vaikia ja luonnoton asia? Miksi justiin meille on lapsesta asti opetettu siittä niin yksioikoisesti niinkö kaikesta muustakin?

(s. 193)

Kirja ei sinällään tarjoa mitään uutta, mutta se oli kauniisti ja viipyilevästi kirjoitettu. Monia asioita verrataan kasveihin, koska puutarhanhoito on Maarulle tärkeää. Kirja on kirjoitettu murteella ja vaikka yleensä vierastan kirjoitettua murretta, tässä sen unohti nopeasti. Alussa olin hyvin tietoinen kielestä, mutta pian sitä ei enää huomannutkaan.

Kirjassa oli myös hieman harvinaisempi sivujuoni, nimittäin turkistarhaus. Maarun lestadiolaispiireissä sillä elätetään monta perhettä ja Maaru havahtuu vasta myöhemmin ymmärtämään, millaista eläinrääkkäystä se on. Tarhoilla työskenteleviä tuttuja on vaikea katsoa samoin silmin sen jälkeen.

Eli nopealukuinen ja sujuvasti kirjoitettu sateenkaarikirja, jossa ollaan ainakin osa ajasta isoimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kirjan tiedot:

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha | Atena 2023 | 228 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin kummitus ja Kupliva maailmani

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queerius lähelläsi

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

Faith Erin Hicksin YA-sarjakuva Hockey Girl Loves Drama Boy ei ollutkaan vain romanttista hömppää, vaikka niin oletin.

On tässä romantiikkaakin, mutta isona teemana on kiusaaminen. Alix rakastaa jääkiekkoa, mutta ilon pilaa jatkuvasti joukkueen kapteeni Lindsay, joka kohtelee Alixia kuin roskaa. Tiimikaverit ja valmentaja, se muka luotettava aikuinen, katsovat toiseen suuntaan ja kun Alixilla viimein naksahtaa, syy on tietenkin vain hänen.

Alix säikähtää omaa väkivaltaista reaktiotaan ja pyytää apua Ezralta, suositulta teatteriryhmän pojalta. Ezra kun osaa pitää pokkansa ja heittää nasevan vastauksen vaikka häntä kiusattaisiinkin. Enimmäkseen syyllinen on Lindsayn yhtä ilkeä poikaystävä, joka pilkkaa Ezraa homofobisilla herjoilla.

(Ezra ei tykkää lokeroida itseään, mutta arvelee panseksuaalin olevan tällä hetkellä paras tapa kuvailla itseään.)

Joka tapauksessa Ezra suostuu auttamaan Alixia ja no, olihan tässä tosiaan sitä romantiikkaakin. Sitä tarinaa tukevat molempien nuorten eri tavoilla kipeät suhteet vanhempiinsa ja myös omiin heikkouksiinsa. Ezra lakaisee mielellään vaikeat asiat maton alle ja Alix puolestaan kokee vaikeaksi puolustaa itseään hankalissa tilanteissa.

Tykkäsin tarinasta ja siitä, miten realistiselta se tuntui. Ihmissuhteet eivät ole helppoja ja omia vikoja on vaikea myöntää. Minusta oli ihanaa lukea, miten intohimoisesti Alix ja Ezra suhtautuivat harrastuksiinsa, joista kumpikin toivoo salaa ammattia itselleen. Alix etenkin on aivan rakastunut jääkiekon pelaamiseen.

Tykkäsin myös selkeästä piirrostyylistä, joka on enimmäkseen mustavalkoinen. Tehostevärinä on vaalea sininen/turkoosi.

Ja ehdottomasti plussaa siitä, että Alix on sekä pitempi että fyysisesti vahvempi kuin Ezra! Kuinka usein sitä näkee kaunokirjallisuudessa? Hyvin harvoin.

Alix on itsevarma jäällä, Ezra ei.
(s. 125)

Kirjan tiedot:

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy | First Second 2023 | 286 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja herättää tunteita

K. O’Neill: The Moth Keeper

K. O’Neillin nuorten sarjakuva The Moth Keeper on niin söpö että! Tekijältä on ilmestynyt myös ehkä hieman tunnetumpi Tea Dragon Society -sarja, joten söpöily ja kauniisti kirjoitettu inklusiivisuus eivät sinänsä olleet yllätyksiä.

The Moth Keeper kertoo fantasiaolentojen yhteisöstä, joka on päättänyt elää öisin. Kun muu maailma nukkuu, heidän aavikkokaupunkinsa herää unestaan. Olennainen osa yhteisön toimintaa ovat yöperhoset, jotka varmistavat erikoisen yökukan kukinnan. Yöperhoset tarvitsevat aavikolla vaeltavaa vartijaansa ja sellainen Anyasta on määrä tulla.

Tämän sankari- ja kasvutarinan teki erityisen viehättäväksi se, miten suuri rooli yhteisöllä on Anyan elämässä. Öinen kaupunki kuhisee elämää ja kaikki ovat suorastaan ihania toisilleen. Yhteisö ei toimi, jos sen jäsenet eivät ole toistensa tukena.

Yöperhosten vartiointi on kunniatehtävä, mutta samalla ainoana koko yhteisöstään niiden vartija on suurimman osan ajasta yksin. Se on kova hinta maksettavaksi ja Anyan kautta tarinassa kyseenalaistetaan ensi kertaa onko se oikein. Kuinka paljon yhden henkilön pitää uhrata omasta onnestaan muiden vuoksi?

Yksin aavikolla.
(s. 95)

Tarinan maailma on kiehtova ja lempeä. Synkkiäkin sävyjä löytyy eikä niitä aina selitetä auki, mutta tunnelma noin yleensä on lohdullinen. Anya voittaa pelkonsa ja samalla hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman hieman eri tavalla. Rakkain ystävä Estell ei olekaan se, joka tarvitsee aina suojelua, ja päivämaailmakin on todella kaunis.

O’Neillin kuvitus on satumaisen ja pehmeän näköistä olematta kuitenkaan hattarahöttöä. Maisemat ovat avaria ja kirjailijan loppusanojen mukaan saaneet inspiraationsa Uudesta-Seelannista. Hahmot ovat hyvin erilaisen näköisiä eikä tässä maailmassa näytä olevan mitään normia, jollainen yksilön pitäisi pyrkiä olemaan. Jokainen on hieno juuri sellaisena kuin on ja kaikki hyväksytään aina joukkoon.

Eli kaunis kirja ja kauniin lohdullinen tarina!

Kirjan tiedot:

K. O’Neill: The Moth Keeper | RH Graphic 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Virginia Woolf: Orlando

Nuorukainen, sillä ei ollut epäilystäkään hänen sukupuolestaan vaikka ajan muoti osaltaan kätki sen, sivalsi juuri viipaleen maurilaisen päästä, joka riippui kattohirrestä.

Klassikko luettu, taas! Virginia Woolfin Orlando oli täsmäkirja pariin lukuhaasteen, joissa etsittiin vanhempaa kirjaa. No, melkein satavuotias tämä onkin.

Orlando on fantasiaelämäkerta, queer-klassikko, feministinen klassikko ja kaikin puolin kehuttu kirja. Päähenkilö aloittaa elämänsä miehenä Elizabeth I:n Englannissa, kokee maagisen sukupuolenvaihdoksen 1600-luvulla ja elää naisena ainakin vuoteen 1928 asti. Hän tapaa kulttuurikuuluisuuksia ja runoilee itsekin, lähinnä tosin pöytälaatikkoon.

Epäilemättä ja todistetusti arvostettu kirja, josta en itse pitänyt oikeastaan ollenkaan. Joskus havahduin monen sivun jälkeen toteamaan, että enpä muuten muista luetusta yhtään mitään. Suomentajan loppusanoissa mainitaan esimerkiksi ensimmäinen Orlandon synnyttämä poika. Anteeksi mitä? En muistanut tuota edes tapahtuneen.

Mielestäni kirjan juoni poukkoili sinne tänne, en pysynyt yhtään mukana siinä, missä vuosisadassa oltiin milloinkin menossa, ja lisäksi en vain jaksanut Orlandon jaarittelevaa filosofointia milloin mistäkin aiheesta. Sori vain, Woolf! Hyvä, että muut tykkäävät ja arvostavat.

Positiivisena loppukaneettina: kirjassa oli joitakin omaakin huumorintajuani kutkuttavia kohtia ja lauseita.

"Oliko siis mahdotonta lähteä kävelylle puoliksi tukehtumatta ja saamatta lahjaksi smaragdein koristettua rupikonnaa ja avioliittotarjousta arkkiherttualta?"

(s. 142)

Kirjan tiedot:

Virginia Woolf: Orlando | Tammi 2024 (1. p. 1984) | 215 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Orlando (1928) | Suomennos: Kirsti Simonsuuri

Luettu myös:

Ainakin Yksi pieni lukupäiväkirja, Ankin kirjablogi ja Hiirenkorvia ja muita

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Vanha kirja

* Vahvat naiset 2024 : Feminismi

* Fantastinen kesä : Julkaistu yli 10 vuotta sitten

Jane Austen: Emma

Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhdistyvän elämän parhaat lahjat.

Luin viimeinkin Jane Austenin Emman!* Yhdessä kimppalukuna Kirjaimia-blogin LauraKatarooman kanssa vieläpä. Luen harvemmin mitään yhdessä jonkun toisen kanssa, mutta tämä oli hauska kokemus. Kiitos siitä!

(*No itse asiassa jo viikko sitten, mutta olen ollut laiska kokoamaan ajatuksiani.)

Sanoin heti Emman lukemisen alussa, että takakannen kamala “Emma Amorin apulaisena” -slogan olisi jonkin toisen kirjan kannessa saanut minut jättämään sen hyllyyn. Tarkasti ottaen tuo on totta. Arvon neiti Emma Woodhouse tosiaan kuvittelee tietävänsä tarkalleen keiden pitäisi olla yhdessä ja tekee parhaansa saattaakseen heidät avioliiton satamaan.

Tuo matchmaking-juoni ajaa toki tarinaa, mutta pohjimmiltaan tämä on tapakomedia, jonka hahmokaarti on vähintäänkin kirjava. Austen on erinomainen kirjoittamaan niin erikoisia ja suorastaan vastenmielisiä hahmoja, että aina ei tiedä nauraisiko vai vaipuisiko vain myötähäpeään.

Ehkä kirjan paras esimerkki tästä olivat Eltonin pappispariskunta, kauheat ja töykeät pyrkyrit, jotka eivät itse ymmärrä olevansa ihan hirveitä ihmisiä. Skaalan toisessa päässä olivat kirjan järkevimmät tyypit eli Knightleyn veljekset. Ymmärrän täysin Knightley nuorempaa, joka viettäisi iltansa mieluummin kotona kuin tuntikausia kestävillä tylsillä kyläilyreissuilla.

Etenkin kirjan naisilla olikin kovin pienet elämänpiirit. Se oli itse asiassa aika surullista luettavaa näin nykynäkökulmasta. Yhtä ainoaa kirjettä vatvotaan koko kylän voimin viikkokausia, koska mitään muuta ei tapahdu.

Emma itse oli sekä ärsyttävä että kiinnostava. Hän on selvästi aikansa ja kasvatuksensa tuote. Hän on oman ympäristönsä ravintoketjun huipulla ja tietää sen, mikä on raivostuttava ja toisaalta tavallaan ihailtava ominaisuus. Miksi tyytyisit vähempään kuin tiedät ansaitsevasi?

Emma ei halua naimisiin vaan on päättänyt huolehtia rakkaasta ja luulosairaasta isästään loppuelämänsä ajan. Minusta kirjan loppu, jossa Knightley lupautuu muuttamaan Emman kotiin tämän isän vuoksi, olikin oikeastaan ihan superromanttinen. Harvempi aatelismies muutti kotoaan vaimonsa luo!

Kokonaisuutena kirja oli minusta yllättävän hauska. Austen on kuulemma sanonut, että vain hän itse pitää Emmasta, mutta kyllä minäkin häneen kummasti kiinnyin tarinan aikana!

Kirjan tiedot:

Jane Austen: Emma | WSOY 2014 (1. p. 1950) | 615 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Emma (1816) | Suomennos: Aune Brotherus

Luettu myös:

Luettua elämää, Hurja hassu lukija, Kasoittain kirjoja ynnä muut

Haasteet:

* Tiiliskiven neljä vuodenaikaa: Kesä

Laura Niemi: Työelämän tyhjänpuhujat: jargonin kupla ja miten se puhkaistaan

Ennen lantaa luotiin.

Tehdäänkö sinunkin työpaikallasi organisaation strategiaa kirkastavia toimenpiteitä, joihin voi sisältyä esimerkiksi haasteellisia asiakaskokemuksia ja niihin liittyviä vuorovaikutustilanteita koskevia elämyksellisiä linjauksia?

Vaaniiko viestintäkonsultti nurkan takana odottaen tilaisuutta fasilitioda sinua ja luoda henkilötyövuosien voimavaroja energisoivia ja tahtotiloja törmäyttäviä ratkaisuja organisaatiomuotoilun kautta?

Niinpä.

Työkaverini kuunteli hiljattain Yle Areenasta Aristoteleen kantapään jakson, jossa Pasi Heikura ja Laura Niemi keskustelivat johtoporrasta riivaavasta jargonista. Innostuin itsekin kuuntelemaan tuon jakson ja varaamaan sitten tämän oivallisesti nimetyn kirjan Työelämän tyhjänpuhujat.

Niemi pureutuu kirjassa jargoniin eli ympäripyöreään kehittelypuheeseen, jota tavallinen maanmatonen ei ensinnäkään ymmärrä ja toiseksi ei voi sietää. Tällainen kielellä hienostelu ja yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen työpaikoilla on hiipinyt joka puolelle.

Niemi kirjoittaa hauskasta ja oivaltavasti asiasta, joka nostaa arjessa toistuvasti verenpainetta ja aiheuttaa välillä jopa kehitysvastarintaa. Harvat vastustavat kehitystä sinänsä, mutta uudet ideat on aina vaikeampi nielaista, jos ne on puettu turhiin hörhelöihin kuin Ranskan rokokoon aateliset.

Kirjassa on mainioita esimerkkejä siitä, missä ja milloin jargonia käytetään ja miten se vaikeuttaa viestin ymmärtämistä. Miksi pitää olla piiritystilanteita kun kyseessä on kuitenkin vanha kunnon piiritys? Miksi lauseiden täytyy olla kilometrin mittaisia ja joukossa on ehkä yksi verbi, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa? Jos sitä asiaa edes on.

Niemi toteaa kyllä myös sen, että jargonille ja työpaikkasanastolle on joskus paikkansakin. Joidenkin asioiden kohdalla riittää, että sanaston ymmärtävät ne ihmiset, jotka ovat kyseisen asian kanssa tekemisissä. Hankehakemuksissa kannattaa puhua hankejargonia, jotta rahakirstun vartijat vaikuttuvat ja euroja satelee. Ja jos ei muuta niin johtajat, konsultit ynnä muut vastaavat pääsevät pätemään keskenään trendisanoja käyttäen. 

Kirjan tiedot:

Laura Niemi: Työelämän tyhjänpuhujat: jargonin kupla ja miten se puhkaistaan | SKS Kirjat 2024 | 168 sivua | Kirjastosta

Murder Under the Sun

Murder Under the Sun on novellikokoelma, joka keskittyy - aivan oikein - kesäisiin murhiin.

En hoksanut kirjaa varatessani, että vaikka se itsessään onkin uusi, novellit ovat vanhempia klassikoita. En myöskään tunnistanut suurinta osaa kirjailijoista, mutta enpä minä kovin intohimoinen dekkarilukija olekaan. Arthur Conan Doylen nimi sentään oli tuttu!

Kirjassa on siis yhdeksän novellia yhtä monelta eri kirjailijalta. Jostain syystä en oikein innostunut niistä ja luinkin kirjan pikkuhiljaa novelli kerrallaan.

Suosikkini olivat:

Nicholas Blake: The Long Shot - Joku ampuu hänen lordiutensa jousipyssyllä! Tämä tuntui juoneltaan, miljööltään ja hahmoiltaan todella klassiselta tarinalta. Murhaajan arvasin, mutta eipä se haitannut kun tätä oli niin rattoisaa lukea.

Arthur Conan Doyle: The Brazilian Cat - Puuma murha-aseena! Tämä tuntui enemmän kauhunovellilta kuin dekkarilta. Löytyy epäilyttävän iloinen sukulainen ja tämän vihainen vaimo, pimeä ja syystäkin hyvin pitkä yö, ja lukittu huone. Ja se puuma tietenkin.

G. D. H. & M. Cole: Birthday Gifts - Lukitun huoneen mysteeri! Myöskin hyvin klassisen tuntuinen novelli, josta tuli mieleen Agatha Christie. Olisi oikeastaan saanut olla vähän pitempi, jotta tunnelma olisi tihentynyt oikein kunnolla.

Kokoelmaan kuului myös Ellis Petersin novelli A Lift into Colmar. En tiedä missä tai milloin, mutta olen aivan varmasti lukenut sen ennenkin. Tai sitten sen juoni on niin käytetty ja ilmiselvä, että olen lukenut jonkin toisen, melkein identtisen tarinan.

Kokonaisuutena ei siis tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta onneksi kokoelmasta löytyi muutama kivakin novelli.

Kirjan tiedot:

Murder Under the Sun | Profile Books 2024 | 261 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesäuutuus

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Valkoisen talon kattoterassilla, eräässä tietyssä nurkassa on löystynyt seinäpaneeli.

No niin, sainpahan viimein aikaiseksi lukea yhden viime vuosien somehitin eli Casey McQuistonin sateenkaariromanssin Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä. Olen jostain syystä jonkin verran hype-vastainen. Mitä enemmän jostain kirjasta vouhotetaan, sitä vähemmän minun yleensä tekee mieleni lukea se.

Ja ei tämä minun mielestäni niin ihmeellinen ollut kuin monien arvostelujen perusteella olisin kuvitellut.

Tässähän on siis kyse Yhdysvaltojen ensimmäisen naispresidentin pojan Alexin ja Englannin prinssi Henryn romanssista. Parikymppiset jampat vihastuvat, ihastuvat, panevat kuin kanit ja rakastuvat. Suhdetta pitää tietenkin piilotella, koska eihän prinssi voi olla homo ja sitä paitsi jenkeissä on vaalivuosi.

Hömppäromantiikkana tämä oli ihan okei, joskohta ajoittain eli lähinnä tarinaan upotettujen sähköpostiviestin osalta myötähäpeää aiheuttava. Paneskelua oli niin paljon, että hyppäsin monia kohtauksia ihan suosiolla ohi. Mutta kahden ihmissuhteissa hieman toivottoman nuoren miehen ensirakkaustarinana tämä toimi aivan hyvin.

Eniten tämä ontui mielestäni politiikan kuvaamisessa. Kuvaus oli sekä kovin naiivin ja pinnallisen tuntuista että todella kärjistettyä. Eikä siinä mitään jos sen olisi sellaista pitänyt ollakin, en minä odota hömppäromantiikan heittäytyvän oikeasti poliittiseksi. Tämä nyt kuitenkin selvästi halusi olla vakavasti otettava tarina myös siltä osin, ja minulle se ei toiminut ollenkaan.

Vähän jäi kyllä sellainen olo, että voisin joskus katsoa sen tähän perustuvan elokuvan.

Kirjan tiedot:

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä | Tammi 2022 | 400 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Red, White and Royal Blue (2019) | Suomennos: Johanna Auranheimo

Luettu myös:

Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja, Unelmien aika ynnä muut

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Kirja on filmatisoitu

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

On the hospital bed, her delicate body cradled between thin white pillows, Rosita dreamed.

Luin pari vuotta sitten Darcie Little Badgerin Elatsoen. Tykkäsin siitä hyvin erilaisena YA-kirjana ja ajattelin, että voisin lukea häneltä joskus jotain muutakin. Tämä A Snake Falls to Earth oli muistaakseni OverDriven e-kirjaston Big Read -kimppalukukirjana jossain välissä, mutta enpä lukenut sitä silloin.

Mutta nyt luin!

Tässä liikutaan samanlaisissa tunnelmissa kuin Elatsoessa. Päähenkilö Nina on lipan-apassi, jolle oma kulttuuriperintö on hyvin tärkeä. Nina yrittää selvittää, mitä hänen iso-iso-äitinsä kertoi kuolinvuoteellaan. Hankala homma, koska Rosita kertoi tarinan lipanien kielellä.

Samaan aikaan aivan toisaalla nuori vesimokkasiinikäärme(-ihminen) Oli potkaistaan ulos pesästä. Oli kuuluu lipan-apassien taruston eläinihmisiin (animal people), jotka ovat tavallaan avataria ihmisten maailman eläimille. Eläinhahmo on heille luontainen, mutta kaikki pystyvät myös ottamaan ihmismäisemmän hahmon.

Oli pystyttää teltan pienen järven rannalle ja tutustuu toisiin, eri lajia edustaviin eläinihmisiin. Kun yhtä heistä uhkaa vakava vaara, Oli joutuu matkaamaan ihmisten maailmaan, jossa hän tapaa Ninan perheineen.

Tämä oli aika hidastempoinen tarina ja Oli ja Ninakin tapaavat vasta kirjan puolivälin jälkeen. Kumpikin oli kuitenkin kiinnostava tyyppi, ja oikeastaan kirjan pointti taitaakin olla sen maailman ja lipan-apassien taruista kertominen nykynuoria toivottavasti kiinnostavalla tavalla. Samalla tarina ja kirjailija ottavat kantaa sekä ilmastonmuutokseen että etenkin eläinten sukupuuttoon.

Luonnollinen sukupuutto on yksi asia, ihmisten aiheuttama hävitys toinen. Kaikki, mitä täällä tapahtuu, heijastuu Olin maailmaan. Konkreettisena esimerkkinä on biisoni-ihmisten mahtava kaupunki, joka tuhoutui hetkessä kun valkoiset valloittajat teurastivat biisonit meidän maailmassamme. Mitä enemmän jotain lajia täällä on, sitä vahvemmin he ovat läsnä toisessa maailmassa.

Tarinassa korostuu myös rakkaus perheeseen, sekä biologiseen että itse valittuun. Ninalle hänen perheensä ja sukujuurensa ovat todella tärkeitä, ja Oli löytää paikkansa erilajisten joukossa. Koska Nina on aseksuaali, kirjassa ei ole romanttista juonta, mikä on melko harvinaista YA-kirjallisuudessa!

Kirjan tiedot:

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth | Levine Querido 2021 | 377 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : BIPOC-kirjailija

* Vahvat naiset 2024 : BIPOC

* Kesäkirjabingo : Camping

* Fantastinen kesä : Löydetty perhe

* YA-lukuhaaste : BIPOC-kirjailija

Kat Leyh: Thirsty Mermaids

Juopottelevia merenneitoja! Pieleen mennyt loitsu!

Nappasin tämän Kat Leyhin Thirsty Mermaids -sarjakuvan mukaani palautushyllystä, koska se kuulosti niin hilpeältä.

Kolmen merenneidon parvi juopottelee iloisena merenpohjassa ja kun laivan hylystä löytyneet viinakset loppuvat, he saavat loistoidean nousta maankamaralle kuppia kallistamaan. Kaikeksi onneksi yksi heistä on merinoita ja tietää loitsun, jolla pyrstöt muuttuvat jaloiksi. Jee! Kun kolmikko seuraavana aamuna herää krapulaisena, käy kuitenkin ilmi, että pyrstöt palauttava loitsu jäi oppimatta…

Tarina oli suurimmaksi osaksi merenneitojen toilailua kesäisessä turistikaupungissa, mutta oli siinä vakavampiakin sävyjä. Pearl ja Tooth rynnivät läpi ihmismaailman outojen tapojen itsevarmuutta uhkuen. Samaan aikaan merinoita Eez kärsii muilta piilossa sekä syyllisyydestä että kehodysforiasta. Ihmiskeho ei ole se, jossa hänen kuuluisi olla, ja se tuntuu vieraalta ja väärältä.

Varsinaista yksittäistä sateenkaarijuonta kirjassa ei ole, mutta teema onkin punottu Eezin tuntemusten lisäksi koko tarinaan. Merenneitojen uusi ystävä Vivi on transtaustainen, hänen siskonsa puoliso on muunsukupuolinen ja noin ylipäätään on selvää, että maailmassa on muitakin kuin cis heteroita. Sitä ei alleviivata, vaan se on luonteva osa arkielämää.

Kuvasto on muutenkin todella monipuolinen esimerkiksi etnisyyksien ja erilaisten kehojen suhteen. En lämmennyt aivan koko piirrostyylille (joillakin hahmoilla oli melkein olemattomat nenät!), mutta oli kiva lukea tarinaa, jossa oli niin erinäköisiä ja -kokoisia ihmisiä.

Myös tarinasta huokuva ystävyyden ja toistensa hyväksymisen teema oli hienosti kirjoitettu. Merenneidot ovat toistensa tukena ja nostavat aina toisiaan ylöspäin.

Eli jos aikuisille kirjoitettu merenneidot kuivalla maalla -tarina kiinnostaa, suosittelen! Huumori on aika särmikästä ja hahmot rosoisia, mutta kiva tätä oli lukea.

Kirjan tiedot:

Kat Leyh: Thirsty Mermaids | Gallery 13 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kaupunki

* Fantastinen kesä : Kannessa on merta tai taivasta

Simon James Green: Heartbreak Boys

“Siis onks tää joku vitsi?”

Heinäkuun alkuun sopiikin kesäinen sateenkaari-YA. Simon James Greenin Heartbreak Boys on nimestään huolimatta suomennettu teos ja ilmestyi tuossa aiemmin keväämmällä. Se jäi mieleeni keltaisen kantensa vuoksi, koska keltaisia kirjoja ilmestyy aika vähän.

Tarina on sekoitus road trip -hupailua, ystävyyttä, erosta selviämistä ja kaapista tulon pohdintaan. Jackin ja Naten poikaystävät ovatkin pettäneet heitä keskenään ja asia tulee ilmi kouluvuoden päättäjäisbileissä. Naten perhe on lähdössä automatkalle Englannin halki ja kun Jack värvätään mukaan, päättää hän somettaa reissusta kuin viimeistä päivää tehdäkseen exät kateellisiksi.

Reissu ei kuitenkaan ole mikään luksusmatka ja onnellisten hetkien lavastaminen alkaa käydä työstä. Tarinassa olikin mukana yllättävän paljon some-kritiikkiä ja siinä korostettiin sitä, että kenenkään some-profiili ei kerro koko tarinaa. En tiedä miten saarnaavana nuorempi lukija tämän kokisi, mutta ihan hyvin se oli mielestäni upotettu tarinaan.

Kirjalla on kaksi kertojaa, Jack ja Nate, ja minun oli jostain syystä välillä vaikea erottaa heitä toisistaan. Harmillista ja ehkäpä pieni kerronnan heikkous, koska pojat ovat tosi erilaisia luonteiltaan. Nate on hiljainen introvertti ja Jack haluaa mennä eikä meinata. Onneksi joka luvun alussa kerrotaan kumpi on äänessä.

Yhtenä tarinan isoista kysymyksistä on se, miten lapsuusajan kaverit ajautuivat erilleen. Jack halusi elää rohkeasti omana itsenään vaikka joutuikin koulukiusatuksi. Ujommalle Natelle kaapista tulo on vaikeampaa, etenkin kun hän näki vierestä miten Jackia kohdeltiin. Kirjassa todetaankin loppujen lopuksi, että jokainen saa itse päättää kenelle ja milloin kertoo noin henkilökohtaisesta asiasta.

Kokonaisuutena ihan hauska kesäkirja, jota on varmaan helppo vinkata yläkoululaisille.

Kirjan tiedot:

Simon James Green: Heartbreak Boys | Otava 2024 | 393 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Heartbreak Boys (2020) | Suomennos: Lotta Sonninen

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Lue meille äitikulta ym.

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Käännös

* Kesäkirjabingo : YA

* YA-lukuhaaste : Keltainen

Kesäkooste

Kesäkuussa päättyi kaksi lukuhaastetta. Hus hyllynlämmittäjiin luin seitsemän hyllynlämmittäjää, haastekoonti on täällä. Lukumatka menneisyyteen -haasteessa sain luettua täyteen koko bingoruudukon ja sen haastekoonti on täällä.

Muuten jäin kesäkuussa vähän jälkeen lukusuunnitelmistani, koska sain jostain kesäflunssan, joka veti sairauslomalle ja ihan sippiin viikoksi. Sen viikon aikana jäin kaiken lisäksi Vera Stanhope -koukkuun ja olen nyt katsonut sitä YleAreenasta joka viikonloppu... 

Kuukauden paras kirja oli Karin Bojsin Euroopan esiäidit, joka oli kiinnostava ja helposti lähestyttävä kirja Euroopan asuttamisesta ja kulttuurien kehittymisestä.

Seuraavaksi täytyy sitten tarttua niihin sateenkaarikirjoihin, jotka odottavat lukemistaan Queer-lukuhaasteeseen! Tällä hetkellä onkin kesken Simon James Greenin YA-kirja Heartbreak Boys, joka vaikuttaa ihan hupaisalta. Minua kyllä vähän ärsyttää se, että kirjan nimeä ei ole suomennettu mitenkään! 

Luettu

Natasha Pulley: The Bedlam Stacks

Omasta hyllystä lahjoituksena kirjaston kokoelmaan, koska minusta tämä oli loppujen lopuksi aika tylsä.

Karin Bojs: Euroopan esiäidit: 43 000 vuotta nykyihmiset historiaa

Tosi kiinnostava kirja Euroopan asuttamisesta ja naisten roolista esihistoriassa.

Mokumokuren: The Summer Hikaru Died, Vol. 3

Kauhumanga jatkuu. Tässä osassa yhä useampi ihminen alkaa aistia "Hikarun" läsnäolon, joka houkuttelee paikalle muitakin henkimaailman olentoja. Yoshiki kriiseilee, koska "Hikaru" ei tunnu tekevän eroa elämän ja kuoleman välille. Sama sielu, eri muoto, on hänen selityksensä. Sarjan tekijä on todella hyvä luomaan kaikkialla leijuvan uhan tuntua. Päällisin puolin kylässä on kuuma ja rauhallinen kesä, mutta pinnan alla ja varjoissa piilee vaikka mitä.

Katri Alatalo: Kesäkuu

Yhden yön nuorten/nuorten aikuisten kirja, jossa oli niin paljon tapahtumia, että kirja olisi voinut olla pidempikin.

Camryn Garrett: Friday I’m in Love

Sateenkaarevassa YA-kirjassa juhlittiin queer-iloa, joka jäi kyllä vähän vakavampien teemojen alle.

Laura Suomela: Kiss my juhannus
Plussaa YA-juhannussekoilulle mutkattomasta menkkapuheesta, miinusta kissajuonesta.

Pirjo Tuominen: Puutalokaupungin naiset
Lappeenranta-keskeinen historiallinen kirja oli liian luettelomainen omaan makuuni.

Jean M. Untinen-Auel: Hevosten laakso

Aylan esihistorialliset seikkailut olivat kiinnostavia, Jondalarin omaan täydelliseen napaansa (tai oikeastaan vähän alemmas) tuijottelu ei.

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline, osa 3. Tyttö joka etsi itseään

Jotenkin en vain saa kiinni tästä nuorten sarjakuvasarjasta. Kuvitus on hienoa, mutta tarina tuntuu hyppivän paikasta ja henkilöstä toiseen. Ehkä tämä on niitä sarjoja, jotka olisi parempi lukea alustaan loppuun yhdellä kertaa? Sinänsä tarinan maaginen maailma on kyllä kiinnostava, juonessa vain on vaikea pysyä mukana.

David Norman: Dinosaurukset

Näppärä pieni tietopaketti dinosauruksista ja paleontologin työstä.