Mestarihiihtäjä Pauli Pitkänen makaa kuolinvuoteellaan. Siinä on aikaa miettiä elämäänsä ja sitä, mitä tulikaan tehtyä. Hiihdetty ainakin on.
Näin sitä oppii uutta kaunokirjallisuuden myötä. Rehellisesti sanoen en ollut koskaan kuullutkaan Pauli Pitkäsestä ennen tämän kirjan lukemista. Antti Heikkinen on luonut tässä koskettavan tarinan miehestä, joka halusi hiihtää ja joka kuoli hirvittävän onnettomuuden seurauksena.
Sodassa jo aiemmin loukkaantunut Pauli oli kotirintaman tehtävissä jatkosodan kesänä 1941. Kaatuneen sotilaan varusteista löytyi käsikranaatti ja sitten oltiinkin elämän suurien valintojen äärellä.
Seisoin toisessa kädessään kävelykeppiä, toisessa kranaattia puristavan itseni vieressä ja kurotuin kuiskaamaan korvaani, jotta paljon olet viallisempi ja vääryyksiä tehneempi kuin nämä mukelot. Niillä on elämä edessään. Joutavampi sinä olet kuolemaan, Paul Einar. Heitä nurkkaan se tappokone.
(s. 22)
Pauli ei heitä kranaattia pihalle leikkivien lasten keskelle vaan opettajan pöydän alle. Hän ei ehdi pakoon räjähdystä ja loukkaantuu vakavasti.
Tarina hyppii vuoden 1941 ja Paulin elämäntarinan välillä. Hiihtoinnostus alkaa jo pienenä ja Pauli kehittää itse omalaatuisen etukenoisen hiihtotapansa. Tykkäsin siitä, miten kirjassa kuvataan hiihtäjän mieltä. Ulkomaille lähdetään hiihtämään, ei katsomaan maisemia. Puhdas hanki on houkutus luoda oma ura, kirjaimellisesti. Mikä on kauniimpaa kuin latu, joka vie juuri sinne, minne hiihtäjä haluaa mennä?
Koskettava ja nopealukuinen kirja, suosittelen ehdottomasti hiihdosta kiinnostuneille! Itse en koske suksiin kuin vahingossa, mutta hiihtokisoja seuraan kyllä ja tämä on hieno kirja luettavaksi kisojen välissä.
Kirjan tiedot:
Antti Heikkinen: Latu | WSOY 2021 | 172 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Annelin kirjoissa, Amman lukuhetki, Tarukirja ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2023 : 24. kirja kertoo urheilijasta [8/50]
* Ihana susi: Kirjan kannessa on puita
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 7. kirjassa opitaan uutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti