Anna Englund: Lautapalttoo

Elena veti lakanan isännän alta ja suoristi jalat, laittoi kädet vatsan päälle, silitteli paitaa ja kampasi hiukset.

Ilmari rakentaa arkut ja anoppinsa opettama Elena ompelee niihin peitteet ja pehmukset. Kun pihaan astelee Lydia, helsinkiläinen valokuvaaja, Elenan elämä muuttuu kertaheitolla.

Olipahan hieno pieni romaani! Ja hauskana sattumana jo toinen tämän vuoden kirja, jossa päähenkilö työskentelee kuoleman parissa. Se ensimmäinen oli Berliininpoppelit, jossa yksi veli pyörittää hautaustoimistoa.

Elena on vielä nuori nainen, joka kyllä pitää työstään, mutta on epämääräisen tyytymätön elämäänsä. Lasta ei ole toiveista huolimatta pariskunnalle suotu ja anopin kanssa ollaan vuoroin sotajalalla ja vuoroin yhdessä maailmaa vastaan.

Manta olikin varsin lystikäs hahmo ja suosikkini koko kirjassa. Hänen elämäänsä on mahtunut myös henkilökohtaisia menetyksiä eikä hän etsi apua kirkosta vaan luonnosta. Mantan minä-kertoja kappaleet on kirjoitettu hersyvällä murteella ja asenteella, ja hänen elämänsä käydään läpi pikkuhiljaa.

Minä kohtaan nämä asiat just niin ku mua ihtiä huvittaa, siihen ei ole kellään mitään sanomista. Muut ei ole minun saaphaissani eläny, ja jos olisivat, niin niillä olis puhti loppunu aikoja sitten. Sitä voi rakastaa ja vihata ja ihan justiinsa samanaikaisesti, sellasta tää elämä on ollu isännän kanssa alusta asti.

(s. 15)

Tarinan keskiössä on kuitenkin Elena ja hänen suhteensa Lydiaan, niin erilaiseen ja kiehtovaan naiseen. Vähäsen tuhahtelin pikarakastumiselle, mutta sillä mennään ja naisten kiihkeyttä ja läheisyyttä kuvataan kyllä kauniisti.

Samoin tarinassa kuvataan hyvin sitä, millä tavoin samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteisiin eri ihmiset suhtautuivat. Helsingissä on paikkoja ja tilaisuuksia, joissa jokainen saa olla sellainen kuin on, sanoi laki mitä hyvänsä. Pohjanmaallakaan kaikki eivät suinkaan olisi heittämässä Elenaa selliin, vaan ymmärrystä löytyy yllättävän paljon.

Tarinassa tulee hyvin esiin se, miten erilaista elämää kaupunkilaiset elävät verrattuna pienen paikkakunnan asukkaisiin. Elenalle Helsinki on melkoinen kulttuurishokki, mutta tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia.

Kirjan loppu oli melkoisen siirappinen, mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä. Teksti on kaunista, rakkaus arkista ja järisyttävää, ja Elenan ylpeys omasta ammattitaidostaan on läsnä koko ajan.

Kirjan tiedot:
Anna Englund: Lautapalttoo | Siltala 2022 | 227 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirja hyllyssä, Lukutuulia ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 40. kirjassa hylätään jotain [4/50]

Entinen elämä!

* Luonto sivuilla: Kirjan kannessa on kukka
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 2. kirjassa kirjoitetaan tai luetaan kirje