Tom Phillips: Totuus: paskapuheen lyhyt historia

Tämä kirja kertoo asioista, jotka eivät ole totta.

Tom Phillips on töissä faktantarkistusorganisaatiossa eli paikassa, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Käy järkeen, mutta eipä ollut käynyt mielessäkään, että se on oikeasti aivan oikea ammatti. Phillips on siis ammattilainen paskapuheen siivilöinnissä ja totuuden löytämisessä. Silti hän kertoo valehtelevansa joka päivä ihan niin kuin me kaikki muutkin olemme tehneet koko ihmiskunnan historian ajan.

Kirja on jaettu kahdeksaan osaan, joissa perehdytään valheen eri muotoihin ja historiallisiin hevonkukkuihin. Valehtelu ei ole aina suoraviivaista epätotuuden kertomista. Esimerksi poliitikko voi puhua paskaa ja vääristellä totuutta kertomatta silti yhtäkään suoranaista valhetta. Toki on myös tapauksia Trump, jotka valehtelevat sumeilematta ja jäätyään kiinni syyttävät muita totuuden vääristelystä. Kirjan ja lukuhetkeni teemaan sopivasti Twitter puuttui viimein tähän asiaan.

Yksi kirjassa toistuvasti esiintyvistä historiallisista valehtelijoista on Benjamin Franklin, joka valehteli, narrasi ja syötti pajunköyttä poikavuosistaan alkaen. Oikein odotin niitä hetkiä, jolloin hän taas ilmestyi kirjan sivuille. Oma suosikkini oli kuitenkin sir Gregor MacGregor. Hän onnistui 1800-luvun alussa vakuuttamaan koko joukon ihmisiä siitä, että Poyaisin valtakunnasta kannattaa ehdottomasti ostaa maata ja varata vielä paikka sinne vievästä laivastakin. Niin mistä valtakunnasta? Niinpä. Siitä olemattomasta.

Kirja on täynnä paskanpuhujia ja valehtelijoita, mutta hauskojen anekdoottien lisäksi siinä on myös tietoa esimerkiksi lehdistön ja karttojen historiasta. Lehdistön jalo julkinen tavoite on olla totuuden torvi, mutta eihän se toki niin ole. Sitä käytetään milloin pönkittämään vallassa olevien asemaa ja milloin repimään heitä alas. Valheellisiin karttoihin ja maantietoon noin yleensäkin perehtyvä osio oli ehkä suosikkini koko kirjasta. Haluaisin päästä vilkaisemaan niitä karttoja, joissa Afrikkaan oli lisätty olematon vuoristo.

Mutta perimmäinen kysymys on oikeutettu ja kiehtova: kuinka käytännössä kaikki Euroopan ja Amerikan asiantuntijat pitivät yli sadan vuoden ajan tiukasti kiinni käsityksestä, että Afrikassa oli massiivinen vuoristo, jota ei ole olemassa. Kysehän on vuoristosta. Vuoret ovat käsitteenä hyvin yksiselitteiset. Ne joko ovat olemassa tai eivät ole.

(s. 120)

Pidin myös siitä, miten Phillips kertoi huhujen, valheiden ja hevonkukun synnystä. Se, miten yhden henkilön ehkä jopa tietämättään kertoma valhe leviää ja saa kokonaan uusia ulottuvuuksia, oli kiehtovaa luettavaa. Mattoonin Hullu kaasuttelija, Kuussa asuvat punapäiset lepakkoihmiset, brasialianmaasika... Ihmiset haksahtavat niin kovin helposti uskomaan, että jokin on totta vain, koska se lukee lehdessä tai Wikipediassa tai kaveri kertoi. Kirjassa korostuu kriittisen ajattelun tärkeys ja sitä ei nykyaikana voi korostaa liikaa.

Kirjan tiedot:

Tom Phillips: Totuus: paskapuheen lyhyt historia | Tammi 2020 | 275 sivua | Kirjastosta

englanninkielinen alkuteos: Truth - A Brief History of Total Bullsh*t | suomennos: Ilkka Rekiaro

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 18. sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja [24/50]

* Pohjoinen lukuhaaste 2020 - 4. kirja, jonka kannessa on lempiväriäsi [11/25]

* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book you picked because the title caught your attention [22/50]