Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja

13-vuotias Anne Frank saa syntymäpäivälahjaksi ikioman päiväkirjan. Pian sen jälkeen Anne perheineen joutuu piiloutumaan natsien juutalaisvainolta kerrostalon "Salaiseen siipeen", jossa Anne kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan Kittyksi nimeämäänsä päiväkirjaan. Kun sota on ohi, ainoa hengissä selvinnyt Salaisen siiven asukas on Annen isä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen melko varma siitä, että en ole koskaan lukenut Anne Frankin päiväkirjaa. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa sen sisällöstä ja tämän sarjakuva-albumin lukeminen oli kuin olisi lukenut itselleen uuden kirjan. En kyllä oikein ymmärrä, miten olisin voinut välttyä päiväkirjan lukemiselta, mutta ehkä saimme valita koulussa useammasta kirjasta ja luin jotain muuta? Elämän suuria mysteereitä.

En siis voinut mielessäni verrata tätä sarjakuvaa teksimuotoiseen päiväkirjaan, vaan tämän oli seisottava omilla jaloillaan. Tukevasti se seisoikin. Tekijät kertovat kirjan lopussa, miten päiväkirja taipui sarjakuvaksi. Koko tekstiä ei voinut mitenkään ottaa mukaan, joten päiväkirjamerkintöjä tiivistettiin reilusti: 30 sivua alkuperäistekstiä muuttui kymmeneksi sivuksi sarjakuvaa. Mielestäni sisältö ei kärsinyt tästä, vaan sarjakuva on ehjä ja loogisesti etenevä kokonaisuus. 

Sarjakuvassa keskitytään Salaisen siiven asukkaiden arkeen ja Annen sisäiseen maailmaan. Annen perhe ja muut siiven asukkaat kärsivät nälästä, epäpuhtaudesta, virikkeiden puutteesta ja toistensa seurasta. Anne tuntee koko ajan olevansa huonompi kuin täydellinen isosiskonsa eikä edes maailman rakkain isä ymmärrä hänen tunteitaan. Pidin erityisesti tästä Annen ahdistusta kuvaavasta kuvasta:

Huuto!
(s. 58)

Hän tekee myös teräviä huomioita niin naisten asemasta kuin kanssaeläjistäänkin. Hän onkin varsin varhaiskypsä ja mietteliäs tyttö. Toisaalta teinien tapaan Annekin haaveilee suosiosta, pojista ja pienistä arjen iloista kuten uudesta takista. 

Annen arkeen mahtuu myös kommelluksia ja huumoria, mutta yleistunnelma on syystäkin synkkä. Koska Salaisen siiven asukkailla on sekä radio että ihmisyhteys ulkomaailmaan, he ovat selvillä siitä, mitä natsit tekevät niille juutalaisille, jotka eivät päässeet pakoon.

Jonoissa kohti kuolemaa.
(s. 50)

Kirjan kuvitus ei ryve kurjuudessa vaan kuvaa sitä sellaisena kuin se on. Lakanoita ei voi pestä, ituperunat on syötävä ja Anne muistelee elämää ennen sotaa ja haaveilee elämästä sodan jälkeen. Nuo jälkimmäiset kuvat ja toiveet olivat niin kovin surullisia kun tietää, miten Annen kävi. 

Kirjan tiedot:

Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja | Tammi 2019 | 157 sivua | Kirjastosta

englanninkielinen alkuteos: The Diary of a Young Girl (2017) | suomennos: Anita Odé

Luettu myös mm:

Kirjapöllön huhuiluja, Luettua elämää, Bibliofiilin päiväunia ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2020 - 37. ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa [23/50]
* Popsugar Reading Challenge 2020 - a book with more than 20 letters in its title [21/50]
* Jokken rauhan haaste [kirja 2]