Heinäkooste

Heinäkuussa päättyi kirjagramin tämän vuoden Queer-lukuhaaste, jonka sain valmiiksi täydellä 16 kirjan ruudukolla. Haastekoonti on täällä.

Kuukauden paras kirja oli Jane Austenin Emma, ja siitä innostuneena kimppaluvussa on nyt sen epävirallinen jatko-osa, Rachel Billingtonin Emma & Knightley: Perfect Happiness in Highbury.  

Kesken on myös e-kirjana Marie Brennanin The Tropic of Serpents. Se on sarjan toinen osa ja on temmannut mukaansa ihan mukavasti. Jännä, että fantasia-aihetta eli lohikäärmeitä lähestytään tässä tieteen kautta! 

Elokuussa aionkin keskittyä Fantastiseen lukuhaasteeseen. Kesä, loma ja fantasiakirjallisuus sopivat yhteen vallan mainiosti ja tuossa vieressäni on pino kiinnostavan näköisiä kirjoja odottamassa. 

Luettu

Simon James Green: Heartbreak Boys

Ihan hauska ja kesäinen, sateenkaareva YA road trip romanssi.

Jarkko Vehniäinen & Marjo Lappalainen: Kamala luonto. Ilveksen oma kirja

Pieruvitsit eivät jaksa naurattaa, mutta tunnistan kyllä itseni ilveksen ikuisesta pessimismistä. Etukansiaukeamalla oli kiva aikajana, jossa näki hyvin miten hahmo on muuttunut reilun 20 vuoden aikana.

Kat Leyh: Thirsty Mermaids

Sarjakuva juopottelevista merenneidoista kuivalla maalla oli ihan kiva ja hahmoiltaan todella monipuolinen.

Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

Hidastempoinen YA-fantasia, mutta juonen sijasta tarinan pointti taisikin olla kertoa lipan-apassien taruista nykynuoria (toivottavasti) kiinnostavalla tavalla.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa, osa 5

Tässä osassa käytiin visiitillä Isabella Birdin menneisyydessä ja nähtiin, miten hänestä tuli maailmanmatkaaja. Samalla kirja oli katsaus sairauksiin ja niiden hoitoon 1800-luvun lopussa Japanissa ja Englannissa. Eniten raivostutti se, miten naisilla diagnosoitiin epämääräinen "hermosärky" milloin mihinkin. Isabellan tapauksessa kyseessä oli selkäsairauden ja kertakaikkisen tylsän elämän aiheuttama masennus. Onneksi astetta fiksumpi lääkäri määräsi lääkkeeksi ulkomaille reissaamisen.

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Ihan ok kuninkaallinen hömppäsateenkaariromanssi, mutta poliittinen puoli ei kyllä toiminut minulle.

Murder Under the Sun
Klassiset kesäiset murhanovellit eivät tehneet sen suurempaa vaikutusta, mutta oli joukossa muutama ihan kivakin.

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 4

Yllättävät liittolaiset, salaliitot ja muut juonenkäänteet kiinnostavat kyllä, ja Mochizukin piirrosjälki on tosi kaunista. Mutta en oikein innostu tuosta Vanitas/Jeanne -hommasta. Pitänee vain toivoa, että itselleen uskollisena Mochizuki kirjoittaisi siihenkin jonkin yllätyksen, joka saisi sen näyttämään ihan toisenlaiselta.

Laura Niemi: Työelämän tyhjänpuhujat: jargonin kupla ja miten se puhkaistaan

Oivallinen tietokirja avaa työelämän tyhjänpäiväistä jargonia. Tämän pitäisi oikeastaan olla pakollista luettavaa kaikille esihenkilöille...

Jane Austen: Emma

Klassikko luettu ja totesin yllättävän hauskaksi! Emmaan kiintyi kummasti tarinan edetessä.

Virginia Woolf: Orlando

Klassikko tai ei, tämä oli kaikin puolin sekava teos.

K. O’Neill: The Moth Keeper

Lempeä nuorten fantasiasarjakuva, jossa liikuttiin harvinaista kyllä öisissä maisemissa.

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

YA-sarjakuva käsittelikin vakavampaa aihetta kuin kannen perusteella oletin ja oli tosi kiva luettava.

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Ylivieskaan ja Helsinkiin sijoittuva sateenkaarikirja ei sinänsä tarjonnut mitään uutta, mutta oli kiva lukea.

Emma Vieceli & Malin Rydén: Breaks, vol. 2

YA/sateenkaari/romanssi/lukio -sarjakuvasarjan toisessa osassa on mielestäni sama ongelma kuin ensimmäisessä: tarina tuntuu sirpaleiselta ja juonenlankoja on auki vähän joka suuntaan. Kaikenlaisten perheongelmien keskellä Ianin ja Cortlandin romanssi on niitä ainoita valopilkkuja. Tässä on vähemmän fyysistä väkivaltaa kuin ensimmäisessä osassa, mutta fyysisyys onkin sitten esillä makuukamarin puolella kun tuo romanssi etenee. Ilmeisesti sarja päättyy kolmenteen osaan ja kiinnostaa kyllä tietää, miten tarina siinä päätetään.

Elliot Page: Valokeilan vankina

Kiinnostava queer-elämäkerta, joka ei oikeastaan ollut mikään hyvän mielen kirja.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa, osa 6

Tässä osassa tutustuttiin 1800-lopun japanilaiseen palokuntaan (tai oikeastaan sammutustoimenpiteisiin), paperin valmistukseen sekä hautajaisrituaaleihin. Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan, se näyttää itselle vieraampaa osaa Japanin historiasta ja kulttuurista. Isabella Bird on hahmona kiinnostava, rohkea ja vierasta kulttuuria kunnioittava. Toivottavasti oli sellainen oikeastikin. Vähän tekisi mieli lukea se muistelmateos, johon tämä mangasarja perustuu.

Haastekoonti: Queer-lukuhaaste 2024

Kirjagramin tämän vuoden Queer-lukuhaaste päättyy huomenna ja onkin osaltani sopivasti valmis. Ja vielä koko ruudukolla! Kiitos kivasta haasteesta, @kaikkiallakirjoja, @kirjajuttuja, @merisreads, @pikkukirjasto, @siperiankirjat ja @tyonaisenvaimo!

Tänä vuonna luin tähän yllättävän monta täsmäkirjaa. Osa löytyi mukavasti muutenkin lukulistaltani, mutta ihan hakemalla piti hakea kirjat kohtiin “vanha kirja”, “kirja on filmatisoitu” ja “queerius lähelläsi”. Näistä kolmesta tykkäsin erityisesti tuohon viimeiseen lukemastani Erja Tulasalon Oranssista puutarhasta. Ei Ylivieska pohjoisessa ole, mutta eipä sentään ole Helsinkiä!

Tuo kohta saikin pohtimaan sitä, miten Etelä-Suomi-keskeistä kotimainen sateenkaarikirjallisuus onkaan. Ei kenelläkään ole tietenkään velvollisuutta kirjoittaa aiheesta tai paikasta, joka ei itseä kiinnosta, mutta kyllä Kehä III:n ulkopuolellakin on elämää…

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Ei-länsimaalainen kirjailija: Ryousuke Nanasaki & Yoshi Tsukizuki: Until I Meet My Husband

Romanssi ei keskiössä: Tillie Walden: Are You Listening?

Runoteos tai säeromaani: Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry

Päähenkilö on sinua vanhempi: Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Naisten välinen rakkaus: Alexis Hall: Mortal Follies

Valittu perhe: Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Spefi: Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun

Muunsukupuolisuus: Sini Helminen: Hurme

Queerius ja uskonto: Bushra Rehman: Roses, in the Mouth of a Lion

Queer ilo: Camryn Garrett: Friday I’m in Love

Käännös: Simon James Green: Heartbreak Boys

BIPOC-kirjailija: Darcie Little Badger: A Snake Falls to Earth

Kirja on filmatisoitu: Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Vanha kirja: Virginia Woolf: Orlando

Queerius lähelläsi: Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Tietokirja: Elliot Page: Valokeilan vankina

Elliot Page: Valokeilan vankina

Ajatus kirjoittaa kirja on tullut vuosien mittaan muutaman kerran esiin, mutta sen toteuttaminen ei tuntunut koskaan hyvältä eikä suoraan sanoen millään tavalla mahdolliselta.

En voi väittää olevani Elliot Pagen fani, mutta muutama roolisuoritus on kyllä jäänyt mieleeni. Etenkin tässä Valokeilan vankina -elämäkerrassa monesti mainittu Juno sekä useampaan kertaan katsomani Inception.

Enemmän Page on jäänyt mieleeni siitä, mikä tämän kirja aihe oikeastaan on. Ensin hän tuli ulos kaapista lesbona (2014) ja sitten transmiehenä (2020). Ottaen huomioon Hollywoodin konservatiivisen ilmapiirin, kumpikin vaati varmasti todella paljon rohkeutta ja nostan kyllä hattua siitä, että hän päätti elää julkisesti oman näköistään elämää.

Elämäkerrassaan Page kertookin matkastaan omaksi itsekseen. Tai oikeastaan siitä, miten pitkään hänen on pitänyt sitä salata ja teeskennellä olevansa joku muu kuin oikeasti on. Kirjassa puidaan niin omaa identiteettiä kuin perhe- ja parisuhteitakin.

Mikään hyvän mielen kirja tämä ei ole, sen verran raskaita asioita tässä käsitellään. Page kertoo muun muassa vaikeista suhteistaan vanhempiinsa ja omaan kehoonsa, joka tuntui välillä puistattavan vieraalta, etenkin naisellisissa vaatteissa.

Kuvitelkaa kaikkein kiusallisin, nöyryyttävin juttu, jonka voitte pukea päällenne. Kiemurtelette omissa nahoissanne. Se kiristää, haluatte kuoria sen päältänne, repiä sen, mutta ette voi. Päivästä päivään.

(s. 231)

Kerronnaltaan kirja tuntui siltä, että Page on luultavasti todellakin kirjoittanut tämän itse. Ei teksti huonoa ole, mutta mielestäni sitä olisi voinut tiivistää hieman ja minulla oli myös vaikeuksia pysyä mukana aikajanassa. Keskellä lukuja on takaumia, jotka hyppäävät milloin minnekin, joskus jopa kesken kappaleen.

Mutta kiinnostava ja erilainen elämäkerta, joka kuitenkin päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin. Ympäristön valtavista paineista huolimatta Page on uskaltanut tulla kaapista ja on toivottavasti onnellisempi kuin ennen!

Kirjan tiedot:

Elliot Page: Valokeilan vankina | Bazar 2023 | 319 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pageboy (2023) | Suomennos: Pasi Rakas Jääskeläinen

Haasteet:

* Elämänkertabingo : Vapaa valinta

* Queer-lukuhaaste 2024 : Tietokirja

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Pujotan kuoreen piilotetun postikortin laatikkoon, jonka kyljessä on pasuuna.

Tämän vuoren Queer-lukuhaasteessa on kohta “queerius lähelläsi”, jota halusin lähestyä maantieteellisesti. Toivoin nimenomaan tarinan sijoittuvan pohjoiseen, kirjailijan syntymä- tai asuinpaikalla ei ollut väliä.

Mutta onko Pohjois-Suomeen sijoittuvia sateenkaarevia kirjoja kovin montaa? No eipä vain ole. Muutenkin kotimainen sateenkaarikirjallisuus tuntuu sijoittuvan pitkälti eteläisimpään Suomeen. Tämä Erja Tulasalon esikoisteos Oranssi puutarha sijoittuu sentään osittain Ylivieskaan, vaikka Helsinki se toinen tärkeä paikka tässäkin on.

1990-luvulle sijoittuva tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkenä parikymppinen Maaru on enimmäkseen Helsingissä, takaumissa ja lyhyillä vierailuilla Ylivieskassa. Maaru on lestadiolaisperheen tytär ja pitää tytöistä, mikä on varsin hankala yhdistelmä.

Kasvutarina kertoo itsensä löytämisestä ja ensirakkaudesta toipumisesta. Siinä missä Maaru haluaa luoda oman näköisensä elämän, kesärakkaus Eliisa valitsee - tai oikeastaan painostetaan valitsemaan - toisin. Eliisan lapsiluku kasvaa Maarun haaveillessa edelleen yhteisestä elämästä. Helsingissä hän näkee, että se voisi olla mahdollista jos Eliisalla vain olisi rohkeutta aloittaa uusi elämä.

Miksi meiän rakkauvesta on tehty nii vaikia ja luonnoton asia? Miksi justiin meille on lapsesta asti opetettu siittä niin yksioikoisesti niinkö kaikesta muustakin?

(s. 193)

Kirja ei sinällään tarjoa mitään uutta, mutta se oli kauniisti ja viipyilevästi kirjoitettu. Monia asioita verrataan kasveihin, koska puutarhanhoito on Maarulle tärkeää. Kirja on kirjoitettu murteella ja vaikka yleensä vierastan kirjoitettua murretta, tässä sen unohti nopeasti. Alussa olin hyvin tietoinen kielestä, mutta pian sitä ei enää huomannutkaan.

Kirjassa oli myös hieman harvinaisempi sivujuoni, nimittäin turkistarhaus. Maarun lestadiolaispiireissä sillä elätetään monta perhettä ja Maaru havahtuu vasta myöhemmin ymmärtämään, millaista eläinrääkkäystä se on. Tarhoilla työskenteleviä tuttuja on vaikea katsoa samoin silmin sen jälkeen.

Eli nopealukuinen ja sujuvasti kirjoitettu sateenkaarikirja, jossa ollaan ainakin osa ajasta isoimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kirjan tiedot:

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha | Atena 2023 | 228 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin kummitus ja Kupliva maailmani

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queerius lähelläsi

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy

Faith Erin Hicksin YA-sarjakuva Hockey Girl Loves Drama Boy ei ollutkaan vain romanttista hömppää, vaikka niin oletin.

On tässä romantiikkaakin, mutta isona teemana on kiusaaminen. Alix rakastaa jääkiekkoa, mutta ilon pilaa jatkuvasti joukkueen kapteeni Lindsay, joka kohtelee Alixia kuin roskaa. Tiimikaverit ja valmentaja, se muka luotettava aikuinen, katsovat toiseen suuntaan ja kun Alixilla viimein naksahtaa, syy on tietenkin vain hänen.

Alix säikähtää omaa väkivaltaista reaktiotaan ja pyytää apua Ezralta, suositulta teatteriryhmän pojalta. Ezra kun osaa pitää pokkansa ja heittää nasevan vastauksen vaikka häntä kiusattaisiinkin. Enimmäkseen syyllinen on Lindsayn yhtä ilkeä poikaystävä, joka pilkkaa Ezraa homofobisilla herjoilla.

(Ezra ei tykkää lokeroida itseään, mutta arvelee panseksuaalin olevan tällä hetkellä paras tapa kuvailla itseään.)

Joka tapauksessa Ezra suostuu auttamaan Alixia ja no, olihan tässä tosiaan sitä romantiikkaakin. Sitä tarinaa tukevat molempien nuorten eri tavoilla kipeät suhteet vanhempiinsa ja myös omiin heikkouksiinsa. Ezra lakaisee mielellään vaikeat asiat maton alle ja Alix puolestaan kokee vaikeaksi puolustaa itseään hankalissa tilanteissa.

Tykkäsin tarinasta ja siitä, miten realistiselta se tuntui. Ihmissuhteet eivät ole helppoja ja omia vikoja on vaikea myöntää. Minusta oli ihanaa lukea, miten intohimoisesti Alix ja Ezra suhtautuivat harrastuksiinsa, joista kumpikin toivoo salaa ammattia itselleen. Alix etenkin on aivan rakastunut jääkiekon pelaamiseen.

Tykkäsin myös selkeästä piirrostyylistä, joka on enimmäkseen mustavalkoinen. Tehostevärinä on vaalea sininen/turkoosi.

Ja ehdottomasti plussaa siitä, että Alix on sekä pitempi että fyysisesti vahvempi kuin Ezra! Kuinka usein sitä näkee kaunokirjallisuudessa? Hyvin harvoin.

Alix on itsevarma jäällä, Ezra ei.
(s. 125)

Kirjan tiedot:

Faith Erin Hicks: Hockey Girl Loves Drama Boy | First Second 2023 | 286 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja herättää tunteita

K. O’Neill: The Moth Keeper

K. O’Neillin nuorten sarjakuva The Moth Keeper on niin söpö että! Tekijältä on ilmestynyt myös ehkä hieman tunnetumpi Tea Dragon Society -sarja, joten söpöily ja kauniisti kirjoitettu inklusiivisuus eivät sinänsä olleet yllätyksiä.

The Moth Keeper kertoo fantasiaolentojen yhteisöstä, joka on päättänyt elää öisin. Kun muu maailma nukkuu, heidän aavikkokaupunkinsa herää unestaan. Olennainen osa yhteisön toimintaa ovat yöperhoset, jotka varmistavat erikoisen yökukan kukinnan. Yöperhoset tarvitsevat aavikolla vaeltavaa vartijaansa ja sellainen Anyasta on määrä tulla.

Tämän sankari- ja kasvutarinan teki erityisen viehättäväksi se, miten suuri rooli yhteisöllä on Anyan elämässä. Öinen kaupunki kuhisee elämää ja kaikki ovat suorastaan ihania toisilleen. Yhteisö ei toimi, jos sen jäsenet eivät ole toistensa tukena.

Yöperhosten vartiointi on kunniatehtävä, mutta samalla ainoana koko yhteisöstään niiden vartija on suurimman osan ajasta yksin. Se on kova hinta maksettavaksi ja Anyan kautta tarinassa kyseenalaistetaan ensi kertaa onko se oikein. Kuinka paljon yhden henkilön pitää uhrata omasta onnestaan muiden vuoksi?

Yksin aavikolla.
(s. 95)

Tarinan maailma on kiehtova ja lempeä. Synkkiäkin sävyjä löytyy eikä niitä aina selitetä auki, mutta tunnelma noin yleensä on lohdullinen. Anya voittaa pelkonsa ja samalla hänen silmänsä avautuvat näkemään maailman hieman eri tavalla. Rakkain ystävä Estell ei olekaan se, joka tarvitsee aina suojelua, ja päivämaailmakin on todella kaunis.

O’Neillin kuvitus on satumaisen ja pehmeän näköistä olematta kuitenkaan hattarahöttöä. Maisemat ovat avaria ja kirjailijan loppusanojen mukaan saaneet inspiraationsa Uudesta-Seelannista. Hahmot ovat hyvin erilaisen näköisiä eikä tässä maailmassa näytä olevan mitään normia, jollainen yksilön pitäisi pyrkiä olemaan. Jokainen on hieno juuri sellaisena kuin on ja kaikki hyväksytään aina joukkoon.

Eli kaunis kirja ja kauniin lohdullinen tarina!

Kirjan tiedot:

K. O’Neill: The Moth Keeper | RH Graphic 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Virginia Woolf: Orlando

Nuorukainen, sillä ei ollut epäilystäkään hänen sukupuolestaan vaikka ajan muoti osaltaan kätki sen, sivalsi juuri viipaleen maurilaisen päästä, joka riippui kattohirrestä.

Klassikko luettu, taas! Virginia Woolfin Orlando oli täsmäkirja pariin lukuhaasteen, joissa etsittiin vanhempaa kirjaa. No, melkein satavuotias tämä onkin.

Orlando on fantasiaelämäkerta, queer-klassikko, feministinen klassikko ja kaikin puolin kehuttu kirja. Päähenkilö aloittaa elämänsä miehenä Elizabeth I:n Englannissa, kokee maagisen sukupuolenvaihdoksen 1600-luvulla ja elää naisena ainakin vuoteen 1928 asti. Hän tapaa kulttuurikuuluisuuksia ja runoilee itsekin, lähinnä tosin pöytälaatikkoon.

Epäilemättä ja todistetusti arvostettu kirja, josta en itse pitänyt oikeastaan ollenkaan. Joskus havahduin monen sivun jälkeen toteamaan, että enpä muuten muista luetusta yhtään mitään. Suomentajan loppusanoissa mainitaan esimerkiksi ensimmäinen Orlandon synnyttämä poika. Anteeksi mitä? En muistanut tuota edes tapahtuneen.

Mielestäni kirjan juoni poukkoili sinne tänne, en pysynyt yhtään mukana siinä, missä vuosisadassa oltiin milloinkin menossa, ja lisäksi en vain jaksanut Orlandon jaarittelevaa filosofointia milloin mistäkin aiheesta. Sori vain, Woolf! Hyvä, että muut tykkäävät ja arvostavat.

Positiivisena loppukaneettina: kirjassa oli joitakin omaakin huumorintajuani kutkuttavia kohtia ja lauseita.

"Oliko siis mahdotonta lähteä kävelylle puoliksi tukehtumatta ja saamatta lahjaksi smaragdein koristettua rupikonnaa ja avioliittotarjousta arkkiherttualta?"

(s. 142)

Kirjan tiedot:

Virginia Woolf: Orlando | Tammi 2024 (1. p. 1984) | 215 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Orlando (1928) | Suomennos: Kirsti Simonsuuri

Luettu myös:

Ainakin Yksi pieni lukupäiväkirja, Ankin kirjablogi ja Hiirenkorvia ja muita

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Vanha kirja

* Vahvat naiset 2024 : Feminismi

* Fantastinen kesä : Julkaistu yli 10 vuotta sitten