Viola Wallenius: Koti Keniassa

 

Reilu kymmenen vuotta sitten keksin tarinoita ja kirjoitin niitä ylös.

Viola Wallenius on hieman hukassa lukion jälkeen ja päättää lähteä parantamaan maailmaan. Pian hän löytää itsensä Keniasta vapaaehtoistyössä, josta tulee hänen elämäntyönsä. Walleniuksen tarinat keskittyvät vuosiin 2014-2020 ja kertovat sekä karusta todellisuudesta toisella mantereella että oman paikan löytämisestä kaukaa Suomesta.

Luin joskus viime vuoden puolella artikkelin nuoresta naisesta, joka tuntui minusta uskomattoman rohkealta. Ei kovin monesta olisi jättämään kaikkea tuntemaansa ja omistamaan elämäänsä ruohonjuuritason hyväntekeväisyydelle, saati sitten ryhtymään kahdeksan lapsen sijaisäidiksi. En millään muista, mikä artikkeli se oli, vaikka nyt kirjan luettuani haluaisin lukea sen uudelleen.

Wallenius nimittäin kritisoi kirjassa itseään siitä, millaisia artikkeleita hän on aiemmin antanut tietämättömyyttään kirjoittaa itsestään. Hänen mielestään joissakin, etenkin vanhemmissa, artikkeleissa on keskitytty aivan väärään asiaan eli häneen itseensä. Tärkeintä kun olisi kertoa asiasta ja ihmisistä, joiden puolesta ja kanssa hän tekee työtä.

Mielestäni tämä toteutuu hienosti tässä kirjassa. Sen tarinat kerrotaan toki Walleniuksen omasta näkökulmasta ja mukana on hänen omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Koskaan ei kuitenkaan unohdu se, kenen tarinoita hän oikeasti kertoo ja keiden elämästä hänen työssään on oikeasti kyse.

Kirjassa kuvataan hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen perustamista ja Walleniuksen arkea Keniassa Kwalen piirikunnassa. Kirjassa kuvataan yksittäisiä ihmiskohtaloita ja niin onnellisia kuin surullisiakin loppuja. Siinä tehdään myös selväksi, miten vaikeaa työ on, kun vastassa on koko maanlaajuinen korruptiokierre, köyhyys ja naista alistavat asenteet, joiden muuttaminen ei tapahdu nappia painamalla.

En ollut koskaan nähnyt itse nälkää tai tiennyt, millaista on elää äärimmäisessä köyhyydessä. Olin toki vieraillut lukuisissa perheissä, tavannut vaikeassa tilanteessa eläviä vanhempia ja tukenut hädänalaisia perheitä. Tiesin paljon, mutta tiesinkö todellisuudessa, miltä nälkä tuntui? En oikeasti tiennyt.

(s. 132)

Kirjan tärkeäin sanoma olikin mielestäni se, että muutos tulee aina yhteisön sisältäpäin. Wallenius kritisoi aiheellisesti niin sanottua white saviour, valkoinen pelastaja -ilmiötä, jossa uljas valkoihoinen ratsastaa paikalle ja kuvittelee, että ongelmat ratkeavat kun hän kertoo, miten oikeasti pitäisi toimia. Kirjassa kerrotaankin urheista paikallisista asukkaista, jotka pyrkivät muuttamaan yhteisöään joskus oman henkensäkin uhalla. Esimerkiksi Rehema on silvottu nuorena eikä hän anna omien tyttäriensä kokea samaa karmeaa kohtaloa.

"Ei tämä ikinä muuttuisi, jos joku ei niskuroisi vastaan. Se on minun roolini tässä kehityksessä. Voi olla, että se lopulta vaatii henkeni, mutta ainakin pusken osaltani tätä kansaa kohti oikeaa suuntaa," Rehema vastasi hymyillen.

(s. 96)

Wallenius tekeekin selväksi, että vaikka vastustus ja vanhat, kauheatkin tavat on juurrutettu syvälle ihmisten mieleen, muutostakin tapahtuu. Kotikylässä Makongenissa nuoret ymmärtävät, että tytöillä ja naisilla on oikeus turvalliseen elämään ja omien unelmien tavoitteluun. Mitä useampi ihminen pääsee opiskelemaan, sitä paremmat mahdollisuudet sekä hänellä että koko yhteisöllä on ymmärtää maailmaa. 

Vaikka kirjassa kerrotaankin muun muassa köyhyydestä, silvonnassa, lapsivaimoista ja seksuaalisesta väkivallasta, on sen sanoma toiveikas. Wallenius on selvästi löytänyt oman paikkansa maailmassa ja toivon, että tämä kirja puolestaan löytää suuren yleisön. Se kertoo paitsi mielenkiintoisesta vieraasta maasta ja kulttuurista myös siitä, miten jokainen voi muuttaa maailmaa. Kaikkien ei tarvitse muuttaa Afrikkaan ja perustaa hyväntekeväisyysjärjestöä, keinoja ja auttamisen kohteita löytyy kyllä lähempääkin.

Kaiken kaikkiaan loistavaa kesälukemista! Kirja on hyvin kirjoitettu, nopea lukea ja lisäpisteitä vielä todella kauniista ulkoasusta.

Kirjan tiedot:
Viola Wallenius: Koti Keniassa | Otava 2021 | 223 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 11. kirja kertoo köyhyydestä [26/50]