Hmmm, lukemiseni on nyt syksylläkin ollut kovin puuskittaista. Tällä hetkellä tuulen suunta on kirjallinen, mutta saa nähdä miten kauan se kestää.
Tulin viimeinkin siihen tulokseen, että jos en jaksa blogata jostain luetusta kirjasta niin ei sitten. Parin rivin teksti näihin koosteisiin saa luvan riittää. On kirjoja, joista ei vain ole kovin paljoa sanottavaa ja tilanteita, joissa ei jaksa tai kiinnosta jäsennellä omia ajatuksiaan niin paljon, että pitemmän tekstin kirjoittaminen olisi mielekästä. Ehkä yritän kuitenkin tsempata Instan puolella noidenkin suhteen kuvan ja paron rivin verran. /mietintämyssy
Luettu & blogattu
Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä
Murha pikkukylässä. Neitimarplemainen asetelma, hauskat hahmot ja kerronta.
Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa
Postcrossing yhdistää. Kiva tarina lihavuudesta, erilaisuudesta ja ystävyydestä.
Timo Parvela & Bjorn Sortland: Kepler62: Saari & Kuiskaajien kaupunki
Synkistelyä ja toivon pilkahduksia. Saari oli aivan liian synkkä omaan makuuni, Kuiskaajien kaupunki puolestaan kevyempi ja parempi.
Rosamund Young: Lehmien sielunelämä
Onnellisen pihvin jäljillä. Aiheena erikoinen ja kiinnostava, teksti sinänsä aika puisevaa.
Kerstin Gier: Pilvilinna
Romantiikkaa ja jännitystä vuoristohotellissa. Kevyt ja leppoisa luettava, oikeastaan parempi talvi- kuin syyskirjaksi.
Camilla Läckberg: Jääprinsessa
Murha kalastajakylässä. Turhan paljon angstia yhteen kylään, mutta kuitenkin vetävästi kirjoitettu.
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
Kellosepän, huijarin ja tiakurin oppipoikana Krakovassa. Vetävä kerronta ja hyvä tarina, loppu lähti taas lapasesta.
Luettu & bloggaamatta
(koska aina ei vain jaksa)
Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Nemo 2012, 114 s.
Koottuna hauskoja juttuja, joita ihmiset kysyvät kirjakaupassa. Ei ehkä niin yllättäen samanlaisia kysymyksiä kysytään myös kirjastossa, joten sain koko joukon takaumia tätä lukiessani.
Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva #06 & #07
Like 2018 & 2019, 144 & 136 s.
Fingerporia väreissä! Pidän Fingerporista ja näköjään en ole lukenut aivan kaikkia strippejä vuosien varrelta. Pari iltaa meni rattoisasta näille naureskellen.
Kirsti Kuronen: Merikki
Karisto 2019, 99 s.
Säeromaani ystävyyden särkymisestä. En valitettavasti lämmennyt tälle yhtään niin paljon kuin Kurosen aiemmille säeromaaneille. Johtunee lähinnä siitä, että en pitänyt päähenkilöstä lainkaan.
Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Sammakko 2017, 134 s.
Mitä on rakkaus? Sarjakuvassa pureudutaan kysymykseen, sen vastauksiin ja siihen, miten naisen elämää on kontrolloitu rakkauden kautta. Kiinnostava, mutta ei niin kiva kuin Strömquistin Kielletty hedelmä.
Petra Tanninen: Erityisen herkkää elämää
Nemo 2019, 112 s.
Mustavalkoisia sarjakuvia sosiaalisesti kömpelöstä pingviinistä. En ole koskaan ajatellut itseäni erityisherkkänä enkä ajattele vieläkään, mutta kyllä osa näistä tuntui hyvinkin tutuilta tilanteilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti